Kirkko lähtee etsimään uutta suuntaa ja askeleita kohti vuotta 2020 kohtaamisen kirkkona. Kotimaa24-keskustelujen osaltaan ruokkima prosessi on saavuttanut vaiheen, jossa päätökset on tehty. Strategiatyöryhmä kiittää Kotimaa24:n ihmisiä keskusteluista, jotka antoivat suuntaa ja sisältöä työlle.
Yhteinen suunta on selvillä. Edessä on tärkein vaihe. Yhteisen suunnan tulee synnyttää paikallisia päätöksiä tavoitteista, askelista ja aikatauluista. Kohtaamisen kirkko ei ole varsinainen strategia. Ne syntyvät seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä, joissa tunnetaan paikalliset tarpeet, mahdollisuudet ja resurssit.
Kohtaamisen kirkkoa tarkemmin taustoittavan ja avaavan mietinnön sisältöön pääsee tutustumaan sivulla http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=Content421EF0.
Kohtaamisen kirkko – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan suunta vuoteen 2020
Kirkon tehtävä:
Kirkko kutsuu ihmisiä Jumalan yhteyteen sekä rohkaisee välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.
Kirkon arvot:
Usko – Yhteys armolliseen Jumalaan on kristityn elämän kestävä perusta.
Toivo – Jeesuksen lupaus tulevaisuudesta tuo toivon.
Rakkaus – Pyhä Henki rohkaisee meitä rakastamaan toisiamme.
Kohtaamisen kirkko vuonna 2020:
Seurakunnan jäsen kokee uskon Jumalaan voimavarana, ja yhä useampi pitää yhteyttä kirkkoon merkittävänä.
Seurakunta on luottamuksen yhteisö, joka tuo erilaiset ihmiset yhteen, ja kirkon sanoma kuuluu ja vaikuttaa kaikkialla.
Nostamme sanoman esiin
- Puhumme Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä rohkeasti ja ymmärrettävästi kaikkialla.
- Hengellinen elämä seurakunnissa on monipuolista ja vastaa ihmisten tarpeisiin.
- Jumalanpalvelukset ovat vieraanvaraisia, saavutettavia ja sopivia kaiken ikäisille. Seurakuntalaiset osallistuvat niiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Tavoittaaksemme jokaisen välitämme sanomaa ennakkoluulottomasti ja vuorovaikutteisesti myös uusilla viestimillä.
- Tuemme kristillistä kasvua kaikissa elämänvaiheissa. Kaikki seurakunnan jäsenten lapset kastetaan.
Kohtaaminen koskettaa
- Yhteydessä seurakuntaan ihminen kohtaa Jumalan ja lähimmäisen sekä oman elämänsä todellisuuden.
- Vuorovaikutukselle luodaan tilaa. Kirkko toimii siellä, missä ihmiset elävät ja liikkuvat.
- Kuljemme toistemme rinnalla ja jaamme tarinamme.
- Viestintä puhuttelee sekä tunteita että älyä ja haastaa toimimaan.
Rakastamme lähimmäistä
- Toimimme haavoittuvassa asemassa olevien hyväksi Suomessa ja ulkomailla.
- Seurakunta yhdistää avuntarvitsijat ja -tarjoajat.
- Kirkko viestii arvoistaan ja tekemästään hyvästä uskottavasti.
- Rakennamme tuleville sukupolville parempaa maailmaa.
Arvostamme jäsenyyttä
- Ihmisten elämä, odotukset ja palautteet auttavat linjaamaan seurakunnan toimintaa.
- Seurakuntalaiset osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä saavat kykynsä käyttöön.
- Tiedostamme henkilökohtaisen kohtaamisen tärkeyden. Jokainen jäsen tulee vuosittain tavoitetuksi laadukkaasti.
- Luottamus kirkkoon säilyy. Kirkkoon liittyvien määrä nousee.
Pikaisesti luettuna, sattui silmiin kohdassaNostamme sanoman esiin, ensimäinen lupaus. että puhumme Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä rohkeasti ja ymmärrettävästi kaikkialla. Oikein hyvä, mutta miksi vasta tulevaisuudessa? Miksi uusia kirkkovaltuutettuja haaliessa ja monissa muissa yhteyksissä kierretään Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen mainitsemista kuin kissa kuumaa puuroa? Puhutaan kyllä monesta hyvästä ja tärkeästä asiasta, mutta arastellaan kaikkein tärkeintä.
Kohtaamisen kirkko strategiassa on paljon hyviä asioita ja siinä ei oikeastaan ole sellaisia, joita voisi hirveästi moittia. Kohtaaminen on joskus koettu kuluneeksi ilmaisuksi, mutta pidän sitä tärkeänä painotuksena sekä kirkon toimintaa että kirkkoa jäsentensä yhteisönä ajatellen, myös kirkon uskoa ajatellen (ihmisen ja Jumalan tai Jumalan ja ihmisen kohtaaminen). Kohtaamisen painotus oli jo 90-luvun loppupuolisikolla merimieskirkkotyön keskeinen linjaus ja nyt on hauska huomata, kuinka se tulee kirkkomme strategian keskeiseksi teemaksi.
Jatkoa edelliseen:
”Kohtaamisen kirkko vuonna 2020:
Seurakunnan jäsen kokee uskon Jumalaan voimavarana, ja yhä useampi pitää yhteyttä kirkkoon merkittävänä.”
Näin ilmaistu tavoitetila on ok, mutta se korostaa liikaa asetelmaa jäsen-kirkko tai kirkko-jäsen. Voisiko tuon kohdan ilmaista kirkon ideasta (kirkkokäsityksemme) käsin jotenkin: …jäsen kokee uskon voimavarana ja yhä useampi kokee kirkon jäsenenä osallisuuden kirkon asioihin merkittävänä”.
ja vielä yksi kommentti:
”Luottamus kirkkoon säilyy. Kirkkoon liittyvien määrä nousee.”
On hyvä, että kirkkoon liittyminen on nostettu esille. Tässä olisi pitänyt nostaa esille vahvemmin missionaarinen näkymä kirkon ”jäsenhankinnasta” ajatellen lähitulevaisuutta, jossa kirkkoon kuuluvien osuus koko väestöstä laskee ja monikulttuurisuus lisääntyy. Nyt kirkkoon kuulumattomien lapset tulevat ei-jäseninä yhteiskuntaamme. Lisäksi kirkon palvelutyö ulottuu kaikkiin.
Toivo Loikkanen. ” Luottamus kirkkoonsäilyy , kirkkoon liittyvien määrä nousee. ”
Pappien veljespiirissä v.1952.
Kokouksessa keskusteltiin kirjailijoiden suhteesta kirkkoon ja kirkko suhteesta kirjailijoihin.
Kirjailijoiden suhtautuminen kirkkoon on useimmiten iloton ja ristiriitainen.
Jotkut kirjailijat tunsivat palavaa mielenkiintoa saada raakaaineet , joista kirjoittaisi kirjan.
Kirkon edustaja koetti selvittää , miksi kirjailijan mielenkiinto on nyt herättänyt huomiota kirkkoa kohtaan,
pohtdittaessa kirkon nykyistä asemaa, keskellä maalaiskylää. Nyt kirkko hajaantuu , murtuu ja sulautuu muuhun ympäristöön. Kirkko sinäänsä on ryhtynyt käytännöllisessä toiminnassaan yhteiskunnan palvelijaksi.
Kansankirkko temokraattisuudessaan ja käytännöstään huolimatta , pitää tiukasti kiinni omista ehdoistaan . Rovasti Palonheimo toi kantansa esiin, mm,siten joukot kääntyvät takaisin kirkon ovelta , jos niille aasetetaan ehtoja. Tuntevalla ja esittävällä ihmisellä on ehdot omassa tunnossaan.
Omantunnon ääntä me kaikki kuuntelemme , milloin hyvillä , milloin huonolla menestyksellä. Kirkon tehtävä olisi huutamalla huutaa , että tuo omantunnon ääni , on Jumalan ääni.
Koen ylläolevan tekstin kaikkia normaalilahjakkaita ja aktiivisia kirkon jäseniä loukkaavana itsestään selvänä ympäripyöreänä mitenkaan inspiroimattomana tekstinä.
Komiteatulos. Kaikki todella haastava on hiottu pois. Ei alkeellisintakaan analyysia kirkon tilanteesta tai sen mahdollisuuksista maailmassa niillä resurseilla ja rakenteilla mitkä sillä on.
Ylläolevissa suosituksissa ei ole ajatustakaan joka ei jo kuuluisi kirkon ja sen aktiivijäsenten itsekäsitykseen.
Alkajaisiksi muutamia kysymyksiä analysoitavaksi.
– : Mikä on kirkon ,ts sen tulevaisuuden strategiaa pohtivan työryhmän, käsitys siitä maailmasta missä tämän päivän kirkko elää?
-Miten kirkko näkee itsensä organisationa joka voisi olla dialogissa maailman ja itsensä kanssa?
-Miten kirkko määrittelee sisäiset ongelmansa ja miten niihin tulisi suhtautua?
Työryhmä tarjoaa ratkaisuja kysymyksiin joita se ei ole tehnyt ja niinkuin on tavallista, kiltisti ja ketään loukkaamatta.
Timo-Matti Haapiainen: ”Kirkko lähtee etsimään uutta suuntaa….
Kun ja jos on kyse Jeesuksen opetusten ja Raamatun mukaisesta kristillisyydestä, eikös ne ”suuntaviivat” ole annettu jo 2000 vuotta sitten ja ovat luettavissa Uudessa testamentissa kaikkine lupauksineen, Jumalan päätöksineen ja ihmisille annettuine tulevaisuudenodotteineen?
Onko niistä ”suuntaviivoista” jossain vaiheessa siis poikettu pois? Ilmeisestikin, koska siitä uudesta suunnanotosta kirkon piirissä puhutaan jatkuvasti. Ollaanko edes menossa vanhalle ”elämään johtavalle polulle” vai haetaanko/löydetäänkö taas uusia ”harhapolkuja”? Tyypillistä eksysissä olevalle. Uudet löydetyt ”polut” vievät entistäkin kauemmaksi alkuperäiseltä reitiltä.
Erinomaisia pointteja keskustelijoilta. On totta, että tämä teksti voi vaikuttaa särmättömältä suhteessa eri seurakuntien tilanteisiin. Juuri sen vuoksi Kohtaamisen kirkko hahmottelee vain yhteistä suuntaa ja korostaa paikallisten valintojen merkitystä.
Blogissa on linkki sivulle, jolta Kohtaamisen kirkon taustoja ja kiteytyksiä avaava materiaali löytyy. Sen keskeisin osa ovat kysymykset, jotka kannustavat paikallisen tason keskusteluun. Mitä laajempi joukko keskusteluun osallistuu, sen parempi. Tämän osoitti myös prosessi, jossa Kohtaamisen kirkko syntyi.
Vesalle: Monenlaisia harha-askelia on kahdentuhannen vuoden aikana otettu. Toisaalta kirkon Herra on tuonut joukkonsa tielle yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä tunnustetaan Kohtaamisen kirkon mietinnössä: ”Kirkon uudistuminen on pohjimmiltaan Jumalan työtä. Kirkko on kutsuttu yhteiseen rukoukseen ja huutamaan avuksi Pyhää Henkeä.”