Katselin eräänä päivänä vanhaa videonauhaa, joka oli kuvattu silloisen kotini olohuoneessa. Siinä nauhalla keskusteli kaksi parrakasta ja tummatukkaista miestä. Toinen oli Aarre Kuukauppi ja minä olin toisena. Aarre oli juuri saanut enemmistön äänistä Inkerin kirkon piispanvaalissa. Hänet oli siis valittu, mutta ei vielä vihitty virkaansa. Samassa nauhassa oli edellä Konnovon kyläkirkossa kuvattu lyhyt haastattelu, jossa haastattelin tai esitin kaksi kysymystä silloiselle Inkerin piispalle Leino Hassiselle. Hassinen oli jo ikämies toimeen ryhtyessään ja siinä hän esittikin toivomuksen, että saisi luovuttaa valjaat vahvoille nuoremmille harteille.
Tänään osallistuin Kansanlähetyksen lähetysjuhlaan, jossa lähettejä siunattiin lähtemään palveluspaikoilleen. Tilaisuuden lopuksi istuin tarkoituksella käytävän penkille ja toivoin näkeväni tuttuja. Toiveeni sikäli toteutui, että tuttuja kasvoja solui ohitseni paljon, mutta tuntemattomia vielä enemmän. Joitakin sain tervehtiä ja joku pysähtyi hetkeksi ja eräs ystävä istuutui viereeni ja saimme hetken keskustella.
Kohtasin myös piispa Aarre Kuukaupin rouvineen ja ilahduin kovasti siitä, että hän tunnisti ja pysähtyi hetkeksi. Saimme tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia. Pyhä Henki on ihmeellinen, joka yhdistää ja pitää yllä sellaista yhteyttä, että vaikka tapaamme vuosien jälkeen, voimme kokea läheisyyttä eikä sanoja tarvitse etsiä. Siinä kohtasimme hetken parrakkaat ja harmaantuneet miehet. Toivotimme siunausta toisillemme ja niin erkanimme. Emme tiedä milloin seuraava kohtaaminen tapahtuu, mutta uskon ja tiedän, että ainakin siellä kohtaamme, jossa ei aikataulut meitä hätyyttele.
Jusu Vihervaara: ”Wow… vuorokauden sisällä lähemmäs 100 kommenttia.:”Wow… vuorokauden sisällä lähemmäs 100 kommenttia.”. Joista Jusun viidesosa.:)
Olettaisin, että muutama muukin ”homoekspertti” olisi päässyt aika hyviin osuuksiin ellei ylläpito olisi poistanut heidän törkyviestejä…
Naimaan vaan tänne tullaan eikä olemaan.
Suora kysymys Jani Salmiselle:
Ellet usko ”vanhatestamentilliseen” luotuisuuden ja langenneisuuden teologiaan, niin mihin ihmeeseen sinä sitten tarvitset Kristusta?
Vai onko kertomus ristin kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekin mielestäsi kirjoitettu vain ”homojen kiusaamiseksi”? Vai etkö usko yleensäkään ihmeisiin?
Jukka Kivimäki, kaipuu toisen ihmisen yhteyteen, kyky rakastaa ja tulla rakastetuksi, hoivata ja huolehtia sekä tuottaa sekä psyykkistä että fyysistä hyvinvointia ja nautintoa toiselle ihmiselle kuuluvat kaikki luotuisuuden piiriin. Vanhatestamentillisen luomisen teologian tarkoituksena on estää homoseksuaalista lähimmäistä toteuttamasta näitä luotuja ominaisuuksia elämässään. Se tekee tästä luomisen teologiasta, jota valikoivasti ainoastaan seksuaalivähemmistöihin sovelletaan, hengellistä väkivaltaa ja kiusaamista.
Tämä luotujen ominaisuuksien toteuttamisen estäminen on mitä suurinta raskaiden taakkojen sitomista toisen selkään. Siinä ei kysellä, jaksaako lähimmäinen niitä kantaa, ei mietitä, kestääkö lähimmäinen vai sortuuko hän taakkansa alle. Luomisen teologia on julma työkalu, jolla hurskaasti voidaan ajaa ihmisiä vaikka itsemurhaan. Muuttavatko tämä luomisen teologian vastenmielinen ja ruma sisältö joksikin muuksi esittämällä minulle kysymyksiä ihmeisiin uskomisesta?
Ymmärrän mitä tarkoitat Jani Samninen ja olen myös jossain määrin samaa mieltä. Lähestyn asiaa kuitenkin armon ja armeliaisuuden näkökulmasta, eli siitä ettei yksittäiseen yksilöön kohdistuneita perisynnin seurauksia tule lukea hänen henkilökohtaiseksi syykseen.
Luonnollisesti myös esimerkiksi homoseksuaali ihminen on oikeutettu siihen rakauteen ja lämpöön jota hän tarvitsee ja johon hän kykenee ja on aivan oikein rukoilla että hän voisi elää myös tässä suhteessa onnellista ja tasapainoista elämää. Maallisen regimentin puolella tämä tarjoittaa myös tukea täysien juridisten oikeuksien saavuttamiselle ko. solmitulle parisuhteelle.
Kristilliseen avioliittoon vihkiminen, joka katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on sakramentti ja luterilaisessa kirkossa täsmälleen samana asiana on sakramenttaalinen toimitus, toistaa Aadamin ja Eevan liiton esikuvaa ja on siksi nimen omaan miehen ja naisen välinen elinikäiseksi tarkoitettu liitto. Tämän vuoksi samansukupuolisten välisen sekulaarin liiton tunnustaminen ja liiton kirkollinen vihkiminen ovat täysin eri asioita.
Eli Kivimäki, kristillistä on kannattaa homojen parisuheita maallisessa, vaan ei uskon yhteydessä? Koskeeko tällainen jaottelu muitakin, joille perisynti on tuottanut heistä itsestään riippumattoman ristin? Kun aiemmin sanoit, että perisynnistä johtuvaa vammaisuutta on lähestyttävä erityisen tuen ja myötätunnon ilmauksin, tarkoittaako tämä maallista vai myös hengellistä yhteyttä? Sanotaanko kirkossa, että rakas lähimmäinen, 21-trisomiasi (ns. Downin syndrooma) on Herran edessä kauhistus, se on synti, mutta maallisissa yheyksissä sinun on hyvä saada sihen kaikki apu, kunhan sitä ei markkinoida täällä kirkossa, koska perisynnin seurauksia emme voi täällä hyväksyä opillisesta syystä? Ja että erotamme toki tämän taipumuksen itse Downin syndroomaan liittyvästä elämäntavastasi, oleellista on, ettet KIRKOSSA käytä mitään elämäntapaasi liittyviä apuvälineitä tai lääkkeitä tai avustajia, jotka hengellisessä mielessä oikeuttavat syntisi olemassaolon hyväksymällä sen aiheuttamat erikoisuudet elämäntavassasi?
Todella armollista ja armeliasta, Jukka Kivimäki. Sidot taakan toisen selkään ja kun muistat mainita, että ei tätä taakkaa oikeastaan lueta sinun viaksesi, se onkin armoa se taakan selkään sitominen .
Kun ihminen sitten nujertuu sen sinun sitomasi taakan alle, voit huoaten kertoa, että kun olit niin armelias ja armollinen häntä kohtaan ja sitten siinä kumminkin kävi näin. Mutta että niinhän ne tutkimuksetkin sanovat, että homoseksuaalien elinikä on lyhyempi kuin meidän heteroiden.
Tarja Koivumäki
Kyse ei ole laisinkaan tuosta mitä kysyt, vaan siitä, että avioliiton sakramentti/ sakramentaalinen avioliittoon vihkiminen tarkoittaa uskonnollista riittiä, jossa mies, kuten Aadam, liittyy yhdeksi lihaksi naisen, kuten Eeva kanssa. Esimerkin mukainen sakramentaalisuus ei toteudu, ellei kyseessä ole juuri mies ja nainen.
Ei tällä seikalla ole mitään tekemistä sen kanssa, hyväksytäänko tapahtuneenna tosiseikkana samansukupuolisten henkilöiden välinen siviiliavioliitto.
Jassoo, Kivimäki, ihan tuollaista vaikutelmaa keskustelusta ei saa. Kas kun minä puhuin PARISUHTEESTA, en avioliitosta. Hyväksytäänkö kirkossa siis myös samansukupuolisten välinen seksi ”tapahtuneena tosiasiana”? Kun minusta näyttää, että nimenomaan ei hyväksytä, vaan aika monen (maallisen) avioliittolain vastustuskin perustuu juuri siihen, että homoseksuaalinen teko on synti jota ei voi hyväksyä.
Tarja Koivumäki
Tuo mitä kirjoitat pitää varmasti paikaansa monien kohdalla, mutta älä silti niputa asioita yhteen.
Ruotisin kirkoon kohdistunet paineet ekumeenisella kentällä eivät suinkaan johdu siitä että esirukoillaan samansuhteisen pariskunnan puolesta ja heidän kanssaan, vaan siitä että heitä vihitään ikään kuin Kristilliseen avioliittoon.
Nykyisen arkkipiispamme edeltäjä totesi tuolloin heti tuoreeltaan että Ruotsin kirkko teki teologisen virheen kun lähti eri tielle verrattuna meidän kirkkoomme.
Piti siis kirjoittaa samansukupuolisen
Adam ja Eeva eivät Kivimäki olleet missään ’avioliitossa’. Käsitteet adam ja chawah kun eivät ylipäätään edes kuvaa mitään yksityisiä ihmisiä eivätkä ole erisnimiä!