Tutstuin taannoin kirvesmieheen, joka oli elämänsä tehnyt rakennustöitä ja saanut ruumiiseensa monta vaivaa. Rakennustyö on paljolti ulkotyötä satoi tai paistoi oli helle tai halla. Jotenkin asiat kiertyivät keskustelussa hengellisiin asioihain. Hän ilmoitti heti, että hän on ateisti! Kuitenkin koki, että joku selittävä sana olisi paikallaan ja syy sitten selvisi. En käsittele sitä nyt, etten antaisi liikaa tunnisteita.
Jotenkin nyt vuosien jälkeen asia palasi mieleeni ja aloin askarrella sen kanssa. Jos jotain ei ole, eihän sitä tai häntä tarvitse kieltää? Minun ei tarvitse kieltolausein todistaa, ettei meidän vaatehuoneessamme ole mörköä. Ei tarvitse ottaa mitään kantaa koko asiaan, mistä tulikin mieleeni? Olisiko kuitenkin niin, että meissä jokaisessa asuu ateisti? Me kiellämme veljien ja sisarten Jumalan, jos eivät ole klooneja kanssani. Identtinen kaksonen kaan ei aina kelpaa. Me kiellämme helposti ainakin mielessämme Jumalan läsnäolon sellaisessa porukassa: Jossa kastetaan eri tavalla! Jossa ehtoollinen nautitaan hiukan eri tavalla! Jossa julistaja on yliopistoa käynyt pappi! Jossa julistaja on oppimaton maallikko! Jossa julistaja on väärää sukupuolta! Jossa ollaan liian löysiä! Jossa ollaan liian kireitä! Jossa puhutaan lähes pelkästään rakkaudesta! Jossa puhutaan synnistä ja vaaditaan parannusta! Jossa puhutaan menestyksestä! Jossa puhutaan kärsimyksen läsnäolosta! Jossa ollaan liian iloisia! Jossa ollaan liian vakavia! Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Olen kokenut asioita niin, että uskoin ainoaan oikeaan Jumalaan, niinhän meidän kuuluu tehdä! Uskoin yhden seurakunnan, vaikka uskontunnustuksessa tunnustin pyhän ja yhteisen! Kenen kanssa se seurakunta sitten on yhteinen? No, minä ajattelin, että sellaisen kanssa se on yhteinen, joka on veistetty samasta puusta! Eikö meitä sitten ole veistetty samasta puusta? Ei mielestäni, mutta Jumalan mielestä kyllä! Hän on ottanut tomua maasta ja tehnyt ihmisen ja puhaltanut häneen elämän henkäyksen! Voinko vielä kieltää Jumalan siltä toiselta, joka ei ole samanlainen? Voin, jos olen lihallinen! En voi, jos itse elän armosta!
Tiesin siis, että on yksi seurakunta Jumalalla maanpäällä! Mutta virhe oli siinä, että piirsin siihen rajat ja laitoin rajapyykit paikoilleen. Mitä sanoisi Raamattu tähän: 5.Moos 27: 17. Kirottu olkoon, joka lähimmäisensä rajan siirtää, ja kaikki kansa sanokaan: amen. Emme siis saa määrittää ja siirtää Kristusruumiin rajoja sieltä, mihin Hän on ne laittanut.
Jeesus sanoi: Joka tulee minun tyköni, sitä minä en heitä pois! Eikä tuhlaajapojan isä, ahaa sulta loppu rahat, pannaan sun pukus pesukoneeseen, että sianpaskan haju lähtee ja eikö sulla ollut siellä ihan kivaa, jos mä annan sulle uuden hivakan taaloja niin pärjäät, jos niinku tykkäät mennä! Ei näin! jeesus sanoi ainakin parikertaa autettuaan hädänalaista: Mene äläkä enää syntiä tee.
Monet kirkot ovat tänään auki Skotlannissa niin että ihmiset voivat rukoilla ennen kuin menevät äänestämään.
https://www.facebook.com/FaithintheNews
Kun Skotlannin yhteiskunnallinen tilanne on nyt juuri paljon esillä, olisi paikallaan, että Kotimaa avaisi Skotlannin kirkon kansallista ja yhteiskunnallista roolia. Kun skotit ovat englantilaisia enemmän poliittisilta näkemyksiltään sosiaalidemokraatteja, niin mikä vaikutus tähän on sillä, että skotit ovat pääasiassa reformoituja? Kuningattaren asema reformoidussa skottikirkossa on kovin erilainen kuin anglikaanisessa kirkossa. Onko niin, että anglikaaninen kirkko on kirkollinen monarkia ja reformoitu kirkko kirkollinen tasavalta?
Presbyteriaaninen Skotlannin kirkko on ainakin vuosien saatossa merkittävästi edistänyt Skotlannin eńglanninkielistymistä. Kunnon protestanttisena kirkkona se halusi edistää kansanopetusta, mutta opetuskieli oli englanti. Gaelin kieli on säilynyt lähinnä katolisiĺla alueilla.
Walesissa presbyteriaaninen kirkko on metodistitaustainen vapaakirkko, joka on edistänyt kymrin kielen säilymistä.
Joskus ihan lähiaikoina on varmaan nähtävissä tietoja kyllä- ja ei-äänien maantieteellisestä jakaumasta. Sitä voidaan sitten verrata kirkollisiin ja poliittisiin karttoihin.
Sellaisia ateisteja olen myös tavannut, jotka eivät usko sellaiseen Jumalaan, joka ottaa lapsen, antaa konkurssin tulla, hukutti laivan. Joka on loukkaantunut johonkin pappiin, saarnaajaan tai muuten uskovaan.
”Jos jotain ei ole, eihän sitä tai häntä tarvitse kieltää? Minun ei tarvitse kieltolausein todistaa, ettei meidän vaatehuoneessamme ole mörköä.”
On paljolti temperamenttikysymys kuinka reagoi kun kohtaa huonosti perustellun väitteen.
Mutta varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa joku ilmeisen huonosti perusteltu näkemys saa yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, olisi toivottavaa että suuri joukko ottaisi esitettyyn väitteeseen kantaa.
Vaikka ateitit lähes aina ovat ateisteja kaikkien oletettujen jumalien suhteen, ottavat he yleensä kantaa lähinnä oman ympäristönsä mukaan. Suomessa kristinuskon väitteet ovat ensisijainen kohteemme, Intiassa kohteet ovat tietenkin toisenlaisia..
Varmaan se on niin, että moni kieltää taitamattomasti esitellyn Jumalan. Kuvitellaan Jumalalle ominaisuus, joka ei Jumalalle sovi ja sitten kielletään se kuva?
stävämme Kimmo W kirjoitti taannoin näin:
” Kukaan ei voi tietää, miksi Jumala toimii niin kuin toimii, koska Jumalasta ei ole mitään havaintoja, eikä häneltä voi kysyä miksi hän on niin laiska pelastamaan vaikkapa kärsiviä lapsiaan.
Kuitenkin uskovaiset käyttäytyvät aivan kuin tietäisivät hyvinkin tarkkaan mitä heidän kuvittelemansa Jumala ajattelee ja tahtoo. ”
Jäin pohtimaan sitä, että miten Kimmo voi olla niin varma siitä ettemme me voi tietää Jumalasta mitään. Jumalan olemassaoloahan ei voi todistaa tieteellisesti. Eikä myöskään vastakkaista todistusaineistoa ole olemassa.
Jos on tietoa jostakin jumalasta, miksei sellaista sitten esitetä?
Ja kun *on olemassa jumala’ on se ns. ensimmäinen lause, on sen esittäjällä todistustaakka.
Ei ole ensimmäistäkään tieteellistä todistusta ettei kreikkalaisia, egyptiläisiä tai hindujumalia ole olemassa. Ja silti tajuamme, että ne ovat vain alkeellisten kulttuurien tuotteita. Mielikuvituksen tuotteita.
Eri uskontojen jumalat ovat inhimillisissä kulttuureissa vaikuttavan luovuuden tuottamia yrityksiä kuvata jumaluutta. Miksi siihen pitäisi liittää vähättelevä ’vain’? Kulttuurien arvokkain ja kestävin perintö liittyy useimmten juuri tähän pyrkimykseen tavoittaa jumaluus.
Lauri Lahtinen en tiedä mitkä ovat tavoitteesi ”saada” kaikki ns ”uskovat” hyväksymään toisensa, mielestäni tällainen toiminta kuvastaa pelkoa ja hätää omaa uskoa kohtaan eli ei olla varmoja olenko minä oikealla tiellä.
Siis todellinen usko on Jeesuksen seuraamista KUN KUULEE Hänen äänensä, siis kun Pyhä Henki on uskovassa ja kirkastaa Jeesusta. Silloin ei ole epäselvää mitä mikin tarkoittaa, siis samaan asiaan ei ole kyllä ja ei vaan on vain joko kyllä tai ei.
Jos lukisit Raamatusta Joh 17, niin selviäisi heti mistä on kyse. Etkö sinä pyri samaan, mutta niin, että kaikki hyväksyvät sinut ja kaltaisesi? Kun nyt lähestymme pääsiäistä voisitko miettiä, ketä varten kaikki valmistettiin? Eikö koko maailmaa varten? Voitko siis jättää jonkin osan ihmisistä sen ulkopuolelle vain siksi, että on pieni ero?
Miksi sellaista tietoa pitäisi Henrikille esittää, jolla hänelle ei olisi mitään käyttöä?
Siltä varalta että jokin todistus on mennyt ohitseni, olen tietenkin kiinnostunut täydentämään tietovarantoani.