3. adventtisunnuntai 17.12.2017
Tehkää tie kuninkaalle, adventus spiritualis et sanctificationis
Evankeliumi: Joh. 1: 19-27 tai Joh. 3: 26–30
Johannes Kastajan toiminta keskittyi kasteeseen. Hän valmisti tietä Jeesuksen tulolle. Pyhän kasteen kautta hän välitti Jumalan anteeksiannon. Kasteessa vaikutti Jumala, antoi synnit anteeksi ja vapautti ihmiset Jumalan lapsen vapauteen.
Johanneksen aikana kaste oli juutalaisille niin tärkeä, että heidän oppineensa alkoivat kysyä, oliko Johannes Messias, tulevan Jumalan valtakunnan kuningas. Näihin kysymyksiin Johannes vastasi ettei ole. Sen sijaan hän ennusti, että hänen jälkeensä tulee toinen, joka on tämä täyttymyksen ajan Kristus, Messias.
Johannes Kastaja viittasi Jeesukseen. Jeesus on profetiain täyttymys. Hän on Messias, Kristus.
Jeesus opetti. Hän teki ihmeitä. Häntä kuulivat suuret joukot kansaa. Ihmiset tekivät parannusta. Kaiken tämän valtaisan tapahtuman Johanneksen evankeliumi keskittää yhteen lauseeseen: ”Jeesus kastoi.” Kasteessa Jeesus otti ihmisen yhteyteensä. Siksi kasteeseen sisältyy koko evankeliumi.
Lähetyskentillä kasteen ratkaiseva merkitys korostuu. Ihmiset tajuavat, että tässä on se raja, missä ratkaistaan pysyvätkö he vanhassa uskossaan, vai kääntyvätkö he kristinuskoon.
Meillä täällä Suomessa kasteen ihana siunaus on niin yleinen, ettei tapahtuma herätä samalla tavoin ratkaisun tunnelmaa vaan ainoastaan perinteen mukanaan tuomaa turvallisuutta.
Kuitenkin kaste on kaikkialla uudestisyntymän tapahtuma. Luonnollisessa syntymässä ihminen saa ajallisen elämän, kasteen uudestisyntymässä ikuisen elämän osallisuuden. Adamin lankeemuksen alainen siirretään Kristuksen uudistamaksi anteeksiannosta eläväksi Jumalan lapseksi. Saatanan valta murretaan ja Jumalan valtakunta tulee esille. Pyhä Henki annetaan ihmiselle lahjaksi ja ihminen vapautuu synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.
Vuoden 1992 käännös sanoo Johannes Kastajan ja Jeesuksen toimittamasta kasteesta Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa seuraavaa:
Johannes Kastaja ja Messias
22 Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. 23 Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi.
Matias,
Wikipediasta löytyy tieto, että katolinen kirkko on itse hyväksynyt arvion, että vuonna 2000 on arvioitu olevan noin 120 miljoona katolilaista karismaatikkoa 235 maassa. Tuon arvion mukaan klassisia helluntailaisia ja karismaattisia katolilaisia on suunnilleen yhtä paljon. Protestanttisia karismaatikkoja on kuitenkin moininkertainen määrä karismaattisiin katolilaisiin verattuna.
Itse olen lukenut sen suuntaisia tulevaisuudenarvioita, että muutaman kymmenen vuoden päästä kristikunta muodostuu pääasiassa yhtäältä katolilaisista ja toisaalta uskovien kastetta harjoittavista prostestanteista. Tuo analyysi on tietysti melkoinen karkeistus ja yksipuolistus, mutta osoittaa selkeästi sen suunnan, mihin olemme menossa, ja pitkälle jo nyt olemme.
Jari
Kiitos tilastoista
Eipä kestä. Rovastin kanssa on aina mukava keskustella. Emme aina ole samaa mieltä, mutta se ei haittaa. Rovasti on kuitenkin sydämen kristitty, ja se on pääasia.
Olen lukenut huolellisesti ja tarkasti Matias Roton, Ari Pasasen ja Jari Raappanan yllä olevat ja niihin liittyvät kommentit ja kirjoitukset perusteluineen.
Mieleestäni Pasanen ja Raappana ovat oikeassa, Matias Roto väärässä tulkintoineen Raamatun opetuksen suhteen!
Kysysinkin Rotolta:
Saitko, vastaanotitko, Pyhän Hengen silloin, kun tulit uskoon? (Apt 19:2) Onko Sinussa ”asuvainen” Pyhä Henki , vai uskotteletko itsellesi ja muille vain? Lähditkö ”Jerusalemistasi” heti kastamalla ja julistamalla tekemään kansoista opetuslapsia? Jeesus kehoittaa odottamaan ensin Isän lupauksen täyttymistä, Pyhää Henkeä, Jeesuksen läsnäoloa, mukaan (Apt 1:5). Herra antaa Pyhän Henkensä vain niille, jotka Häntä tottelevat (Apt 5:32)! Olisiko niin, että ”tulella Kastaja” jää touhuiluistasi pois! Totta on, että Jumala antaa Pyhän Hengen lahja kasteen jälkeen, mutta jos ei pappi itse tottele Sanaa, hän julistaa väärin!
Reino
Toisin kuin kuvittelet niin seuraan Jumalan sanaa enkä siksi mene harhaoppien mukaan.
Minut on otettu kristilliseen uskoon 23.04.1944 kun sain pyhän kasteen kautta tulla Jumalan lapseksi ja siis Pyhän Hengen lahjan sekä osallisuuden kristillisestä uskosta.
Olen saanut tämän sen lupauksen perusteella mitä Pietari sanoi juutalaisten suuren kansallisen juhlan aamuyhdeksän liturgisen toimituksen saarnaajana eli helluntaisaarnassaan.
Ap.t. 2:38-39: ” — kaste — niin te saatte Pyhän Hengen lahjan—”.
Jumalan sana pysyy vahvana. Mikään maailman mahti ei voi tehdä tyhjäksi tätä Jumalan sanan kohtaa.
Ap.t. 16 kertoo miten mesonyktionin hetkirukouksen toimittamisen yhteydessä maa järisi Filippin vankilassa ja tapahtuma johti vanginvartijan perheen uskoon.
Koko perhe sai kasteen.
Tämä kaste antoi heille kristillisen uskon
Ap.t. 16
16:31 Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.”
16:32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
16:33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
16:34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
Huomaa: ” — kaikki hänen omaisensa kastettiin — riemuitsi siitä, että _ k o k o _ hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.”
Perheet kastettiin kokonaisina perheinä. Kasteen tähden voitiin sanoa, että koko perhe oli tullut uskovaksi.
Otetaanpa vielä muutama historiallinen tosiasia.
1) Baptistinen kaste eli lapsikasteen oikeutuksen kieltäminen sillä perusteella että kaste on toimitettu lapsena on syntynyt vasta 1520 -luvulla. Koskaan aikaisemmin ei Raamatun mukaista kristillistä kastetta, missä koko perhe otetaan kasteen kautta pelastuksen yhteyteen, ei ole torjuttu sillä perusteella että se on nimenomaan lapselle suoritettu.
2) Käsite ”henkikaste” vedestä irrotettuna käsitteenä on ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa esitetty Keswickin kokouksessa 1875. Se on siis esiintynyt vasta 142 vuotta. Käsite kastehan edellyttää veden läsnäolon. Tuossa kokouksessa se esitettiin erityisenä pyhityksen syventämiseen pyrkivänä toimintona. Myöhemmin se on saanut toisen merkityksen.
3) Kun tuo uutuus-käsite ”henkikaste” oli esiintynyt noin neljännesvuosisadan niin Parham oli miettinyt miten hänkin voisi päästä tuosta osalliseksi. Näiden pohdintojen vallassa ollessaan hän kohtasi erään kielillä puhuvan ihmisen. Kielilläpuhuminen on ilmiö, joka on kautta koko kirkon historian esiintynyt eri puolilla kristikuntaa, joten itse tuossa tapahtumassa ei ollut mitään erikoista. Mutta Parhamin pohdintojen aikana tälle tuli aivan toisenlainen merkitys kuin vanhalle kristikunnalle. Parham leimautui tuohon sillä tavoin, että hän alkoi opettamaan että kielillä puhuminen on ”Pyhän Hengen kasteen” merkki. Näin hän lisäsi toisen uutuuden tuohon noin 25 vuoden ikään päässeelle keksinnölle, että muka voisi olla kaste ilman vettä.
Parham ei huomannut että näin hän oli luonut uuden Jumalan toiminnon merkin, uuden sakramentin entisten sijaan. Sen sijaan että olisi pitäytynyt Vanhan testamentin profeettojen ja apostolien ajoilta olevaan oppiin, että Pyhä Henki annetaan pyhässä kasteessa tapahtuvassa vedellä puhtaaksi pesemisessä, Parham alkoi opettamaan että kielilläpuhuminen on ”Pyhän Hengen kasteen” merkki.
4) Johanneksen kasteen ja Jeesuksen kasteen suhteesta Johannes Kastaja käytti ilmausta että hän itse kastoi vedellä, mutta Jeesus kastoi Pyhällä Hengellä.
Tämä merkitsee ensiksikin että Jeesuksen käyttämässä kastekaavassa jo tuolloin esiintyi ilmaus kasteen toimittamisesta Pyhän Hengen nimeen: ” Minä kastan sinut —- ja Pyhän Hengen nimeen.”
Toiseksi tämä merkitsee, että Johanneksen kaste oli valmistelun kaste, tienraivaajan kaste, mutta Jeesuksen kaste oli täyttymyksen kaste, Jumalan vanhurskauden täyttävä kaste, Jeesuksen uskoon liittämisen kaste eli siis Pyhän Hengen antamaan uskoon tulemisen kaste.
Huomattava että tuo tapahtui jo silloin kun Johannes kastoi Jeesuksen. Silloin taivaat aukenivat ja Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle. Jo tuossa alkoi kristillisen kasteen kausi. Jeesuksen läsnäolo kasteessa on Jumalan läsnäolo kasteessa. Siksi jo tuolloin kyseessä oli Pyhän Hengen antamisen kaste. Siitä lähtien kaikki kristilliset kasteet ovat jatkaneet tuota Jumalan itsensä tekemää todellisuutta. Kristus on siinä läsnä ja Pyhä Henki laskeutuu kastettavan päälle.
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi kastekäskyn koko yleiselle eli katoliselle eli yhteiselle kristikunnalle, kun hän selkokielellä antoi kasteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Matias,
korjaan käsitystäsi siitä, että UT:n mukaan lapset olisi kastettu ns. perhekuntakasteissa. Huomautan ensin, että perhekunta on melko huono käännös kreikan sanasta oikos. Raamatun kirjoittajat eivät sisällytä siihen lapsia, vaan mainitsevat erikseen oikoksen ja lapset. Selvennän asiaa myöhemmin.
Tietänet, että oikos tarkoitti alun perin taloa. Sittemmin on merkitys on elänyt ja laajentunut. Merkitykset ovat vaihdelleet eri aikoihin, eri puolilla ja eri kirjoittajilla. Olen lukenut selvityksiä, että melko hyvin perustein voidaan sanoa tietyissä vanhoissa teksteissä oikokseen sisällytetyn lapsetkin. Aina kuitenkaan ei. Käännöksiksi on muuten tarjottu kaikenlaista: koti, huone, talonväki, perhekunta, talon asukkaat, huonekunta, perheväki …
Toisaalta kun puhutaan Uudesta testamentista, niin termin merkitystä pitää tarkastella ensisijaisesti sen kirjan kirjoittajien käytössä. Eli miten vaikkapa Paavali tai Luukas termiä käyttävät. Lähikonteksti on aina painavin ja ratkaisevin. Se kertoo merkityksen, jonka kyseinen kirjoittaja sanalle antaa.
Paavalin kirjoituksissa oikokseen ja sen sukulaissanoihin ei automaattisesti sisälly lapsia. Se näkyy selvästi esimerkiksi jakeesta 1. Tim. 3:12: ”hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään (oikos)”. Lapset ja oikos esitetään erikseen, eikä ensin mainittujen oleteta siis automaattisesti sisältyvän jälkimmäiseen.
Esitän rinnastuksen. Eihän kukaan sanoisi: ”Tuo kaupasta hedelmiä ja omenoita” tai ”lattialla oli vaatteita ja paita”. Koska omena on hedelmä ja paita on vaate, niin tuollaisia ilmauksia ei käytetä. Voidaan sanoa ”lattialla oli vaatteita ja muki”.
Myös Jeesus mainitsee erikseen lähimmät omaiset (kuten vanhemmat ja lapset) ja ”perhekuntalaiset” tai taloon kuuluvat (oikiakos, Matt. 10: 35-36). Voit lukea tekstin. Ja Paavali erottelee toisessakin 1. Tim. jakeessa perhekuntalaiset ja lapset, 1. Tim. 5:8: ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan…” (oikeios, esim. ”taloon kuuluva”).
Koska kaikissa näissä yhteyksissä ”oikokseen” eivät sisälly oletusarvoisesti sekä lapset että muut sukulaiset ja palvelusväki, ei mitenkään voida olettaa, että ”perhekuntakasteiden” yhteydessä mainituissa ”oikoksissakaan” olisivat olleet mukana talon MAHDOLLISET lapset.
Ehkä, Matias, siis esimerkiksi vanginvartijan huonekunnan tai talonväen öisessä kastetilanteessa ei sittenkään herätetty talossa – mahdollisesti – olevia ja nukkuvia vauvoja? Ehkä Korneliuksen tapauksessa vauvat eivät sisältyneet niihin, jotka kastettiin siitä syystä, että heidän tiedettiin saaneen Pyhän Hengen, koska he kuultuaan sanan ylistivät Jumalaa ja puhuivat kielillä? Jne.
Kirkkojen Maailmanneuvoston teologiryhmä kirjoitti aiheesta dokumentissaan Kaste, ehtoollinen ja virka (Baptism, Eucharist and Ministry 1982): ”Vaikka ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että lapsikasteitakin toteutettiin vielä apostolien eläessä, henkilökohtaiselle uskontunnustukselle perustuva kaste on Uuden testamentin kirjoituksista yksiselitteisimmin luettavissa oleva käytäntö”.
Aika erikoisesti ilmaisten KMN tarkkaan ottaen myöntää, ettei voida osoittaa apostolisena aikana kastetun vauvoja. He eivät siis ole sinun linjoillasi, joka esität selvänä faktana, että vauvat kastettiin alkuseurakunnassa.
Mutta siitä ei ole todisteita. Raamattu sanoo aivan toista:
”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin” (Apt. 2:41). ”…niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset” (Apt. 8:12). ”… synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (Apt. 18:8).
Joku voi väittää, että oikoksen merkitys ei ole selvä. Siinäkin tapauksessa nämä selvät Raamatun kohdat ovat vanhan hyvän hermeneuttisen periaatteen nojalla ohjeena epäselvempien tulkitsemiselle.
Sitten tietysti on se vanha argumentti, jonka varmaan myös tunnet. Eli että kaikissa ns. perhekuntakasteissa kastetuilla ilmaistaan olleen sellaista tietoista toimintaa, joka sopii vain ymmärtävässä iässä oleville. En toista niitä.
Summa summarum. Uudessa testamentissa ei ole esimerkkiä imeväisen kasteesta, vaan ainoastaan esimerkkiä ja mallia niiden kastamiseen, jotka ovat kuulleet ja uskoneet evankeliumin.
Tiedän, että sinä et ole halukas tai kykenevä ottamaan vastaan tällaista, mutta jatkanen toisessa kirjoituksessa lisäargumenteilla – jos Herra suo, että ehdin. Onhan blogillasi ehkä lukijoita.
Matias,
et ehkä hyväksy yllä ollutta argumentointia. Haluat luultavasti uskoa, että perhekunnan yhteydessä olisi kastettu aivan kaikki ja että oikoksen käsitteeseen Paavalilla ja muilla UT:n kirjoittajilla sittenkin kuuluisivat lapset.
Voimme jatkaa hieman silläkin oletuksella, vaikka Raamatun tekstit eivät mielestäni sitä tuekaan.
Joka tapauksessa: kysymyksessä olevassa asiassa on huomioitava sekin seikka, että Raamatussa on usein kollektiivisia ilmauksia, joissa ei kuitenkaan voi olla mukana vauvoja.
”Ja kaikki kansa sanoi: ”Amen”, ja ylisti Herraa” (1. Aik. 16:36).
Kattavaan ilmaukseen ”kaikki kansa” eivät selvästikään sisältyneet lapset, vaikka literalistisesti lukien niin voisi väittääkin.
”Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan” (Matt. 3:2). Kirjoittaja ei luonnollisestikaan ole tarkoittanut, että imeväisetkin olisivat hämmästyneet.
Eli vaikka kastekuvauksissakin käytetään kollektiivisia ilmauksia koko oikoksesta – ja jos vielä oletettaisiinkin käsitteeseen voineen kuulua myös vauvat – niin ei välttämättä voi tietää, onko kyseessä sittenkin vain samanlainen kerronnan sujuvuuden tähden tarpeellinen yleistävä kuvaus kuin lainatuissa tapauksissa.
Samoin jos edelleen oletettaisiin, että imeväisiä todella olisi kastettu perhekuntakasteissa, niin tulee huomata, että sellainenkin oletettu alkukirkon lähetystilanteen käytäntö olisi joka tapauksessa ollut kaukana siitä, mitä myöhemmin tapahtui eli koko kansan vauvojen lakisääteisestä ja järjestelmällisestä kasteesta. Merkittävä ero olisi muun muassa se, että Uuden testamentin tilanteessa olisi ollut hyviä syitä olettaa, että lapset saavat kristillistä kasvatusta kristinuskoon juuri kääntyneissä perheissään. Toki sekään ei takaisi, että kaikki kristinuskoon kasvatettavat saisivat henkilökohtaisen uskon – ei edes patriarkaalisissa kulttuureissa, joissa perheen pään asema on vahva. Niissä toki olisi suurempi mahdollisuus, että jälkeläisistä tulee tunnustavia kristittyjä.
Saako kysyä, Matias, tällaista: minkä sinä näkisit ihannetilanteeksi Suomessa ja maailmassa? Luonnollisesti varmaan haluaisit, että kaikki suomalaiset olisivat luterilaisia ja kastattaisivat lapsensa kirkkoon. Vai haluaisitko? Niin oli aikoinaan. Luuletko, että sellaisen mallin saisi jollakin tavalla toimimaan?
Pitäisikö kaikissa maissa olla valtionkirkko tai kansankirkko, joka kastaisi kaikki vauvat? Osaatko kuvata ja selittää visioitasi?
Risto
Otetaanpa tuo sana huonekunta tai talous tutkistelun alle.
Vanhoissa Orientin teksteissä puhutaan Israelin valtiosta eli Pohjoisesta valtiosta nimityksellä ”Omrin huone” eli ”Omrin talo”. Tämä siis tarkoittaa koko valtakuntaa. Ja tunnetustihan valtakunnassa ovat lapset mukana.
Paavalin opettajan Gamalielin isoisä Hillel, jonka opetuksiin Jeesuskin liittyy useamassa kysymyksessä, on jo puhunut Punaisen meren ylityksestä kasteen opetuksessaan. Siihen Paavali viittaa 1. Kor. 10 luvun alkupuolella, missä Paavali opettaa kasteen ja ehtoollisen merkityksestä Kristuksen pelastuksen vastaanottamisesta. Ja on huomattava että Paavali puhuu näistä sakramenteista koko kansaa koskettavana Jumalan lahjana.
1.Korinttolaiskirje:
10:1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
10:2 ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä
10:3 ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa
10:4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.
Viittaan BEM julkaisuun.
Lukijoillemme tiedoksi, että julkaisu BEM on lyhenne sanoista Baptism, Eucharist and Ministry. Sen on julkaissut Kirkkojen Maailmanneuvoston osastot Faith and Order ja se on julkaisu numero 111 ( Paper no. 111, the ”Lima Text”).
Kohta kun Kirkkojen Maailmanneuvoston BEM julkaisu tulli julki, käsittelimme sitä Ahvenanmaan pappien kokoontumisessa. Jo tuolloin totesin siihen sisältyvän kannanottoja joissa olen eri mieltä.
Pyrkimys rauhanomaiseen keskusteluun eri kirkkokuntien välillä on siinä hyvä ote, mutta useammassa kysymyksessä siinä on ongelmat lakaistu maton alle.
Esimerkiksi tässä keskustelussa käsittelemästämme kastekysymys on sellainen, missä on täysin mahdotonta yhdistää sellaista käsitystä, missä syntien anteeksiantamus vanhan kirkon mukaan annetaan pyhän kasteen kautta meidän hyväksemme ja missä kaste on pelastukseen välttämätön myös vauvoille, sellaisen nykyajassa esiintyvän individualistisen filosofian värittämälle pohjalle nousseen käsityksen kanssa, missä vauvat erotetaan omaksi ryhmäkseen aikuisten porukan ulkopuolelle.
Lasten kastamisen hylkäävien suurin ongelma on se, että lapset jätetään pelastuksen ulkopuolelle.
Joh. 3:3,5 sanoo että kaste on välttämätön pelasttukseen. Huomaa sanat ” — ei voi päästä — ellei —”
Johanneksen evankeliumi:
3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”
3:5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Kolmanneksi. Kysyt onko tavoitteeni ja päämääräni, että kokonaiset kansat kääntyvät kirkon yhteyteen.
Vastaus on päivänselvä. Ehdottomasti. Jo koko Vanha testamentti puhuu kokonaisesta kansasta Jumalan seurakuntana. Tämä on jo lähtökohtaisesti oletusarvona Uuden testamentin opetuksessa.
Olen jo aikaisemmin maininnut että Matteuksen lähetyskäskyssä kaikki kansat ovat suomen kielen kannalta kokonaisobjektissa. Näin ollen lähetyskäskyn tavoite on että kaikkien kansojen kaikki jäsenet on pyhän kasteen kautta saatettava kirkon yhteyteen.
Niinpä otan tähän muutaman jakeen Luukkaan evankeliumista jotta tulisi näkyviin tämä koko kansaa koskeva näköala pelastussanoman tavoitteesta kokonaisten kansojen tavoittamisesta evankeliumin yhteyteen.
Luukkaan evankeliumi:
1:68 ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen
1:77 antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
2:10 Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
2:32 valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.”
7:5 sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan.”
7:9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: ”Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.”
7:16 Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: ”Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme”, ja: ”Jumala on katsonut kansansa puoleen.”
Matias Roto todistaa seuraavasti:
””Toisin kuin kuvittelet niin seuraan Jumalan sanaa enkä siksi mene harhaoppien mukaan.
Minut on otettu kristilliseen uskoon 23.04.1944 kun sain pyhän kasteen kautta tulla Jumalan lapseksi ja siis Pyhän Hengen lahjan sekä osallisuuden kristillisestä uskosta.
Olen saanut tämän sen lupauksen perusteella mitä Pietari sanoi juutalaisten suuren kansallisen juhlan aamuyhdeksän liturgisen toimituksen saarnaajana eli helluntaisaarnassaan.
Ap.t. 2:38-39: ” — kaste — niin te saatte Pyhän Hengen lahjan—“.
Jumalan sana pysyy vahvana. Mikään maailman mahti ei voi tehdä tyhjäksi tätä Jumalan sanan kohtaa. ””
Minun oma kaste liittyy tuohon samaan Pietarin sanoomaan hiukan toisella tavalla ja saanen tuoda sen seuraavassa lukijoiden puntaroitavaksi.
Siis olen syntynyt luterilaiseen kotiin ja läåpikäynyt kaikki luterilaisuuteen kuuluvat ”sakramentit”.
Elin omaa elämääni liki 40 vuotta ja silloin avoero oli viimeinen pisara joka katkaisi kamelin selän eli viimeinenkin toivo ja voima selviytyä jaksaa eteenpäin oli mennyt.
Silloin HUUSIN Jumalalta apua: ”Rakas Jumala auta ja anna voimia jatkaa ja jaksaa eteenpäin”.
Kuinka Hän vastasi, NÄYTTI kuinka olin itse elänyt Hänen tahtonsa vastaan, kuulematta ollenkaan Hänen ääntään. Samalla Jumala hyvyydellään alkoi vetää puoleensa eli kun tunnustin tuon etten ollut elänyt Hänen tahdossaan niin Hän antoi ihmeellisen rauhan sydämeen ja nosto voimattomuudesta. Lyhyesti voi sanoa että kun luin Raamattua ja sieltä Jeesuksen Sanoja niin kun ne kosketti että tunnustin eläväni niitä vastoin niin Jumala puhdisti siitä ja tätä jatkui …..
Elin siis täysin luterilaisessa ympäristössä, kävin luterilaisessa seurakunnassa enkä siis saanut mitään muuta kasteopetusta kuin mitä siellä opetettiin.
Olin kuitenkin oppinut luottamaan Jumalan Sanaan ja kun se puhui sydämeen niin tein sen mukaan, niinpä sitten taas kerran luin Pietarin helluntai saarnan:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.(Ap.t.2)
Se puhui sydämeeni ja menin kasteelle sen mukaisesti ”ottakaa kaste” niin ”saatte ….”
Menin kasteelle ja se aukaisi silmäni lopullisesti.´, siis siihen asti olin nähnyt vain oman elämäni synnit ja nyt aloin nähdä missä pimeydessä maailmassa eletään, siis myös siinä luterilaisuudessa jossa elin.
Siis Pietarin sanat ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” merkitsivät minulle juuri täysin sitä miten itse koen uudestisyntyneeni. Jokainen voi itse lukea mitä niissä sanotaan ja ymmärtää että jokaisen itse on tehtävä parannus ja ottaa kaste, KUN Jumala kutsuu, jatkuuhan Pietarin sanoma vielä:
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Matias,
kirjoitat väärin sanoessasi:
”on täysin mahdotonta yhdistää sellaista käsitystä, missä syntien anteeksiantamus vanhan kirkon mukaan annetaan pyhän kasteen kautta meidän hyväksemme ja missä kaste on pelastukseen välttämätön myös vauvoille, sellaisen nykyajassa esiintyvän individualistisen filosofian värittämälle pohjalle nousseen käsityksen kanssa, missä vauvat erotetaan omaksi ryhmäkseen aikuisten porukan ulkopuolelle.”
Ensinnäkin: vanhin kirkko ei suinkaan opettanut, että kaste olisi vauvoille välttämätön. Sellainen ajatus nousi vasta sen jälkeen, kun imeväiskaste oli ilmaantunut ja yleistynyt. Jos haet vanhoja kristillisiä kirjoittajia, jotka nimittivät lapsia viattomiksi, niin löydät Barnabaan kirjeen kirjoittajan, Papiaksen, Irenaeuksen, Klement Aleksandrialaisen, Gregorius Nazianzilaisen, Gregorius Nyssalaisen, Johannes Krysostomoksen ja monia muita. Tertullianuksen teksteistä käy ilmi, että asiasta keskusteltiin. Hän itse piti kastetta välttämättömänä aikuisille, jotkut eivät heillekään. Rooman kirkko omaksui Augustinuksen vaikutuksesta opin peritystä syyllisyydestä. Esim. ortodoksit eivät sitä ole omaksuneet vieläkään.
Yhtä kaikki: lapsi EI ole kadotuksen alainen kuvitellun perityn syyllisyyden takia. Ja tämä ajatus ei lähde ”nykyajassa esiintyvästä individualistisesta filosofiasta” – niin kuin väität – vaan se nousee Raamatusta ja alkuperäisestä kristillisyydestä.
Lapsi oppii varttuessaan erottamaan hyvän pahasta ja siinä hänelle tulee vastuullisuus. Silloin hänelle tulee kertoa evankeliumi. Sen vastaanottaminen ratkaisee jokaisen ihmisen iankaikkisen kohtalon. Vauvalle suoritetulla riitillä ei ole mitään virkaa siinä asiassa. Sellainen perustuu taikauskoon ja ikivanhaan erehdykseen, josta valitettavasti halutaan moninaisista syistä johtuen yhä pitää kiinni.
Tällaisessa opissa – ja todellisuudessa – vauvoja ei siis jätetä pelastuksen ulkopuolelle, jos heitä ei kasteta niin kuin kirjoitat. Ole siis todellakin jo huoleti.
Joh. 3:5:stä olen joskus kirjoittanut sinulle pitkän selvityksen. Se olisi ainoa raamatullinen peruste kastaa vauvat, jos tulkinta olisi se, minkä sanot. Kuitenkin sille on loogisempi tulkinta ottaen huomioon konteksti ja se mitä muuten sanotaan uudestisyntymisen edellytyksistä (Sana, usko, Jeesuksen vastaanottaminen). En toista sitä. Matteuksen lähetyskäskyn kehotus kaiken kansan opetuslapseuttamisesta voidaan ymmärtää eri tavoin. Voi olla, että kyseessä on osaobjekti: ”opetuslapseuttakaa kaikkea kansaa”. Tai kyseessä voi olla tavoite samaan tapaan kuin mitä Jeesus ilmaisee sanoessaan ”olkaa täydelliset”. Tavoite on jotain, mihin meidän pitää pyrkiä tyytymättä mihinkään vähempää. Emme saa pysähtyä. Mutta kuitenkin tiedämme, ettemme tule täydellisiksi ja tiedämme senkin, että usko ei ole joka miehen. Kaikista ei tule opetuslapsia. Kuitenkaan jae ei opeta esim. koko kansan pakkokastamista.
Oikoksen merkityksestä et sanonut mitään uutta. Paavali selvästi ei lukenut siihen lapsia, koska mainitsee heidät erikseen. Samoin Jeesus eritteli perheenjäsenet ja perhekuntalaiset.
Aiemmin kirjoitimme, voiko Matteuksen lähetyskäskyn partisiipit kääntää ”kastamalla ja opettamalla”. Et hyväksynyt eksegeesiäni. Vastasit: ”Kääntämisessä on käännettävä nimenomaan ajatus ja sekin kohdemaan kieliopin mukaisesti.” Sitä ”ajatusta” minä juuri olin pyrkinytkin hakemaan: eli voiko kastetta pitää opetuslapseuttamisen instrumenttina tai välineenä ja totesin, että aktiivin partisiipin preesensien kääntäminen sillä ajatuksella tuottaa muualla järjettömiä lauseita. Ja päättelin että siksi sitä käännöstä ei pitäisi käyttää myöskään Matteuksen lähetyskäskyssä. Ja samaan olivat päätynyt myös 1992 käännöstä tehneet.
Muuten: mistä sen ”ajatuksen” muualta saisi kuin Raamatun teksteistä ja siitä, miten sanoja ja kielioppimuotoja UT:ssa käytetään.
Jos sanon suoraan, niin sinä otat ”ajatuksen” luterilaisesta teologiasta ja haluat kääntää sen mukaan. Onhan ymmärrettävää, että puolustat pitkäaikaisen työnantajasi kantaa.
Tieteessä normaalisti huomioidaan tutkijoiden taloudelliset kytkökset. Jos vaikkapa lihateollisuus rahoittaa karppaustutkimusta tekevää henkilöä, niin tämän löytämiin tuloksiin suhtaudutaan varauksella. Sama pätee sinuun ja muihin luterilaisen kirkon – tai muiden kirkkojen – elättämiin teologeihin. Ja sen puolesta tämän keskustelun mielekkyys ei ole ihan kovin korkealla tasolla. Mutta voihan tässä vaihtaa ajatuksia ja nostaa esiin Raamatun sanomaa.
Sekoitat muuten jatkuvasti vanhan liiton ja uuden liiton Jumalan kansat. Israel oli maailman kansoista erotettu Jumalalle. Ja se tapahtui fyysisen syntyperän mukaan. Sen vaikutuksestahan saatiin ympärileikkaus.
Se on kuitenkin vain esikuvaa uudesta liitosta. Ei siis malli. Uusi liitto perustuu hengelliseen syntymään, joka seuraa evankeliumin vastaanottamisesta. Sellaisesta, josta Jarikin todisti. Monilla se tapahtuu jo lapsuudessa, mutta pääasia, että joskus.
Maallisen syntymän johdosta automaattisesti seurannut vauvakaste ei liitä uuden liiton Jumalan kansaan. Eivätkä Jeesuksen lunastamat viattomat vauvat olekaan Jumalan armoliiton ulkopuolella ja perkeleen omia. Vasta valittu syntielämä erottaa Jumalasta ja hänen kansastaan.
Eivät suomalaiset ole olleet kokonaisuudessaan Jumalan kansaa, vaikka jokainen täällä syntynyt on vauvana aikoinaan kastettu. Ne heistä, jotka ovat todella uskoneet Jeesukseen ja hänet tunnustaneet, ovat olleet osa Jumalan kansaa.
Ajatus koko kansan olemisesta Jumalan kansaa on juuri se kauhea erehdys, joka tehtiin Konstantinuksen jälkeen. Kristikunta lankesi siihen lakihenkisyyteen, josta Paavali varoitti. Jos ympärileikkaus olisi otettu käyttöön kristikunnassa, niin kristillisyydestä olisi tullut syntyperän mukaan välittyvää kuten juutalaisuudesta. No, tapahtui, että ympärileikkaus torjuttiin, mutta sen korvikkeeksi tuli imeväiskaste, jota alussa ei ollut. Paavali kirjoittaisi tänään ”oi, te älyttömät luterilaiset” ja jatkaisi lapsikasteen lain teon torjumisella.
Luulisi, ettei ole vaikea ymmärtää, että Jumalan kansa uudessa liitossa todellakin tarkoittaa niitä, jotka henkilökohtaisesti uskovat Jeesukseen ja ovat häneen tunnustautuneet. Heitä on kaikissa kansoissa, mutta mikään kansa ei kokonaisuudessaan ole sellainen. Usko ei ole joka miehen. Eikä kristillinen seurakunta ole niiden paikka, jotka kieltävät Jeesuksen jumaluuden. Pois sellainen. Kuitenkin näiden käsittäminen tuntuu olevan joillekin hyvin vaikeaa. Sitä en ymmärrä. Ehkä pitää vain jatkaa niin kuin Paavali kirjoittaa: ”Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.”
Risto
Kaste on kansan puhdistumisen väline myös Qumranin teksteissä. Sielläkin uskonelämä on yhteisöllistä. Yhteisö toimittaa kasteet ja välittää ihmisille pelastuksen. Sielläkin opetettiin että kaste antaa Pyhän Hengen.
Qumranin yhdyskuntasääntö sanoo III, 7-12 sanotaan seuraavaa:
” Pyhällä Hengellä, joka yhdyskunnalla on Hänen totuudessaan, hänet puhdistetaan kaikista synneistään. Oikeamielisyyden ja nöyryyden hengellä hänen syntinsä sovitetaan. Kun hänen sielunsa nöyrtyy Jumalan käskyihin, hänen ruumiinsa puhdistetaan. Hänet vihmotaan vihmontavedellä ja pyhitetään puhdistusvedellä. Silloin hän voi ohjata askeleensa vaeltamaan nuhteettomana Jumalan tiellä- niin kuin Hän on käskenyt määrääminään aikoina – kääntymättä oikealle tai vasemmalle ja rikkomatta yhtäkään Hänen sanoistaan. Silloin hän on hyväksyvän sovituksen kautta kelvollinen Jumalan edessä, ja tämä tuo hänelle pääsyn ikuisen yhdyskunnan liittoon..
Tähän asti sitaattia.
Huomattavaa
– Pyhän Hengen työ
– vihmonta
– kelvollisuus Jumalan edessä
– ikuinen liitto
– syntien anteeksiantamus
eli siis pitkälti samoja asioita mitkä sisältyvät myös kristillisen kasteen perustavaan sanomaan.
Risto
Sanot minun seuraavan luterilaista perinnettä sen takia että saan palkkaa luterilaisen kirkon työntekijänä.
Vastine tähän seuraan luterilaista oppia, koska se tuo meidän suomalaiseen elämäämme vanhan kirkon alkuperäisen sanoman.
Sen sijaan voin todeta että sinä puolestasi kaikissa kirjoituksissasi tuot esille amerikkalaisväritteisen helluntailaisuuden korostuksia monine historian kulun väärin tulkitsemisiin.
Otetaanpa esimerkiksi tuo itsekin ulos kirjoittamasi valtava katkos Vanhan ja Uuden testamentin välillä. On ymmärrettävää että ne jotka eivät hyväksi alkuperäistä varsin konkreettista seurakunnan elämää, liturgiaa, järjestäytymistä ja moni muita suoraan juutalaisuuden jatkona tulleita tapoja ja oppeja kirkon alkuperäiseen tapakulttuuriin kuuluvina joutuvat pois selittämään nuo ilmiöt ikään kuin ne olisivat virheellisiä juutalaisen lakihenkisyyden jäänteitä eivätkä voi käsittää että ne elivät edelleen jatkumona juutalaisesta perinteestä nousseina ilmiöinä.
Tästä seuraa jo itse sanoman luonteen takia irtaantuminen alkukirkon arkielämästä jonkin nykyaikaisen haavekuvan lukemista vanhoihin historiallisiin teksteihin.
Toinen kohta missä tuo amerikkalaisen helluntailaisuuden vääristymä tulee räikeästi esille on panna kaikki kansankirkon oppiin jo alusta asti apostolien perintönä saadut opit ja rakenteet muka Konstantinus Suuren aikana kirkon oppiin ja käytäntöön tulleiksi niiltä osin, kuin ne ovat heidän historian arkielämästä vieraantuneen oppinsa vastaiset.
Jotta pysyisimme ketjumme varsinaisessa aiheessa otan tähän muutaman tekstin, joista näkyy että tuo helluntailaisten urbaanilegenda ei täsmää historian lähteiden kanssa.
Vanhaa alkuperäistä kastetapaa kuvaa Hippolytoksen kirkkojärjestys toisen vuosisadan jälkipuoliskolta seuraavasti:
“Ensiksi teidän on kastettava pikkuiset. Kaikki, jotka voivat omasta puolestaan puhua, puhukoot. Mutta niiden puolesta, jotka eivät osaa puhua, tulee heidän vanhempiensa tai jonkun toisen heidän perheeseensä kuuluvan puhua.”
Sitaatti päättyy ja jatkossa annan lyhennetyn yhdistelmän. Sitten kastettiin miehet ja viimeiseksi naiset. Huomaa sitaatin näkökulma lasten kelvollisuudesta kasteen vastaanottamiseen. Huomaa, mikä tässä kristikunnan alun kastekäytäntöä kuvaavassa kirkkojärjestyksessä on mielenkiintoista anabaptistisen kasteen väitteitä ajatellen. Lapset kastettiin ensin, koska heidän uskonsa oli esimerkillistä koko seurakunnalle. Sitten vasta kastettiin vanhemmat. Tässä näkyy alkukirkon selkeä lapsen uskon arvostus. Lapset olivat esimerkkinä vanhemmilleen uskon todellisuuden kuvaamisessa.
Smyrnan piispa Polykarpos, kuollut 167 tai 168 j.Kr. (Annan kahdesta mahdollisesta ajoituksen mahdollisuudesta myöhemmän, sekin hyvin paljon ennen Nikean kokousta 325), todisti marttyyrikuolemansa yhteydessä: ”86 vuotta olen Häntä palvellut, eikä Hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin herjata Kuningastani, joka on minut pelastanut?” Tässä Polykarpos viittaa omaan ikäänsä sekä kastehetkeensä noin vuonna 81 tai 82 pienenä lapsena.
Origenes, kaksisataaluvun alkupuolelta, mainitsee lapsikasteen kirkon yleisenä tapana:
1) Saarnoissaan Luukkaan evankeliumista, saarnoissaan 3. Mooseksen kirjasta sekä vielä Roomalaiskirjeen selityksissään Origenes viittaa näissä yhteyksissä myös raamatunkohtiin, mm. Job 14:4-5, missä puhutaan perisynnistä. Hänelle kaste on välttämätöntä kaikille perisynnin takia. Origeneen viittaukset lapsikasteisiin kohdistuvat huomattavasti varhaisempaan aikaan kuin viittaamasi helluntailaisten urbaanilegenda.
Justinos Marttyyri mainitsee apologiassaan toisen vuosisadan puoliväliltä ”useita 60-70 vuoden ikäisiä miehiä ja naisia, jotka lapsuudesta saakka ovat olleet Kristuksen opetuslapsina”. Hänen tekstistään voi nähdä että nämä ovat tulleet kastetuiksi noin vuosien 80 ja 95 välillä.
Lyonin piispa Irenaeus, Polykarpoksen oppilas, joka apostoli Johanneksen opetuslapsi, on kirjoittanut: ”Jeesus on tullut pelastamaan kauttaan kaikki – kaikki, jotka Hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle, imeväiset, pikkulapset, poikaset, nuorukaiset ja vanhukset”
Yksityiskohtaisia todistuksia lapsikastekäytännöstä antavat lisäksi hautakirjoitukset, joita alkaa esiintyä kolmannen vuosisadan alkupuolelta lähtien ja joissa on lapsikasteen puolesta puhuvia mainintoja.
Matias,
olet varmaan lukenut Joachim Jeremiaksen vuosikymmenien takaisen näkemyksen Hippolytuksen kirkkojärjestyksestä. Hän oletti sen kuvaavan 100-luvun lopun tilannetta ja valmistuneen vuonna 215. Se on ajoitettu myös vuoteen 230. Kirjan alkuperä on kuitenkin ollut tutkijoiden kiivaan väittelyn kohteena. On epäselvyyttä, onko kirjoittaja vuonna 235 kuollut Hippolutus Roomalainen niin kuin aiemmin oletettiin vai toinen saman niminen Egyptistä. Uudemmassa tutkimuksessa sen on päätelty olevan useampien eri aikoina eri paikoissa asuneiden kirjoittajien teksteistä koottua ”elävää kirjallisuutta”. Saat kirjallisuusviitteitä, jos tahdot. Varmaa on vain, että se oli olemassa 300-luvulla.
Polykarpoksesta: tiedot hänen syntymävuodestaan ja iästään ovat epävarmoja. Syntymä ajoittuu vuosien 69 ja 81 välille eri lähteiden mukaan. Kuolema taas 155/156 (marttyyrikertomuksen mukaan) tai 166/167 (varhaisempi Eusebius). Hän on teoriassa voinut viitata pikkupoikana saamaansa kasteeseen. Toisaalta hän on todennäköisesti vain halunnut sanoa, että on palvellut Jeesusta niin kauan muistaa tai koko ikänsä.
Origenes ei tuntenut ei perisynnin käsitettä. Se syntyi akselilla Kyprianus-Augustinus. Origenes oli kolmannella vuosisadalla hyväksynyt tavan kastaa vauvoja ja luuli tapaa alkuperäiseksi. Hän kuitenkin kyseli, että mitä syntiä heillä on? Keiden syntien heidän heidät kastetaan? Hän selitti, että heistä pestään syntymässä tullut tahra tai epäpuhtaus vanhan testamentin rituaalipesujen tapaan. Mutta perisyntiä tai perisyyllisyyttä hän ei todellakaan opettanut.
Justinus ei sano, että kyseiset henkilöt olisi kastettu vauvoina. Hän sanoo selvästi ensimmäisessä Apologiassaan, että kaste annettiin sellaisille, jotka olivat vakuutetut uskomaan, että sanotut ja opetetut asiat olivat tosia.
Irenaeuksesta: hän ei puhu tekstiyhteydessä kasteesta ja vaan Jeesuksen tulemisesta maailmaan. Jeesuksen tuleminen toi uuden alun ihmiskunnalle. Luultavimmin hän viittaa sen toteutumiseen seurakunnan kautta. Lisäksi Irenaeus käyttää tässä uudestisyntymisestä verbiä renasco, eikä regeneroo, jonka sukuisia termejä hän käyttää kasteen yhteydessä. Irenaeus myös nimittää useiden aikalaistensa tavoin vauvoja viattomiksi (4.28.3). John Lawson teki näitä huomiota jo vuonna 1948. Irenaeuksen kirjoitusten kokonaisuus huomioiden hän ei tuntenut imeväiskastetta.
Hautakivikirjoituksista selviää, että kristittyihin perheisiin syntyneitä lapsia kastettiin varhaisimpina aikoina vasta vähän ennen kuolemaansa heidän sairastelunsa aikana. Heitä ei siis ollut kastettu heti synnytyään.
Suosittelen sinulle, Matias, Everett Fergusonin 900-sivuista kirjaa Baptism in the Early Church. Osoitat noilla Jeremiakseen pohjautuvilla viime vuosisadan puolivälin tiedoilla, että et ole ajan tasalla historian tutkimuksen suhteen. On muitakin hyviä selvityksiä, mutta Harward-koulutetun Fergusonin tutkimus lienee paras.
Nämä faktat olivat minulla käsillä, koska kirjoitan koko ajan muita tarkoituksia varten näistä asioista. Asia on, Matias, niin, että vaikka kuinka haluaisit, niin Raamatusta eikä kristikunnan ensimmäisiltä sukupolvilta ei ole löytynyt imeväiskastetta.
En halua inttää, mutta tekee mieli korjata selviä virheitä. Kirjoittelen myös, koska tämä on tietyllä tavalla opettavaa ja avartavaa. Tässä voi toivon mukaan päästä selville, miten – mahdollisesti – voidaan päästä eteenpäin eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa.
Risto
Mielenkiintoista tuossa esittelemissäsi teksteissä on se että itse tekstit puhuvat lapsien kastamisen puolesta, mutta noissa esittelemissäsi tutkimustuloksissa kerta toisensa jälkeen esitetään vastaväitteitä noita varhaisia tekstejä kohtaan.
Mielenkiintoisinta on että nämä varsaisimmat kasteen ikäkysymykseen liittyvät tekstit kumotaan ikään kuin myöhempään kehitykseen kuuluvina,
mutta,
mutta,
noita esiteltyjä tekstejä varsaisempia tekstejä ei esitetä,
mielestäni aivan niin yksinkertaisesta syystä, että niitä
_ e i _ ole olemassakaan.
Tekniikka siis on se että olemassa olevia varhaisimpia lähteitä pyritään kumoamaan ilman että tuodaan vaihtoehdoksi vielä vanhempia lähteitä, jotka puhuisivat kumoamisen puolesta. Niinpä heidän perusteinaan olevat ainoat ”lähteet” ovat heidän omat ennalta muodostamansa mielikuvat siitä, miten asioiden heidän mielestään olisi pitänyt olla.
Mainitsit teoksen Everett Ferguson. Baptism in the Early Church: History, Theology, and Liturgy in the First Five Centuries. (Grand Rapids: Eerdmans, 2009), 860 pp.
Tekijä on eläkkeelle siirtynyt kirkkohistorian professori Abilenessa sijaitsevasta Abilene Christian Universitystä.
Se on yksityinen, voittoa tavoittelematon yliopisto Texasissa ja on kytköksissä tunnustuskunnan Churches of Christ kanssa. (Itse he eivät pidä itseään tunnustuskuntana vaan vain uudistusliikkeenä. Kuitenkin heidät tilastoidaan kuten muutkin tunnustuskunnat USA:ssa. Eivät ole ainoa tunnustuskunta USA:ssa jotka tekevät samoin.)
Churches of Christ liike kieltää lapsikasteen. He kastavat ”tietoisesti uskovia” ja he kastavat ”Jeesuksen nimeen”.
Matias,
eivät ne mainitut tekstit puhu imeväiskasteen puolesta. Haetaan hyvin kaukaa ja tehdään melkoisia oletuksia, kun yritetään niistä löytää imeväiskaste. Mutta kun muutakaan ei ole ollut tarjolla, niin sellaisia tekaistuja oletuksia on ollut pakko tehdä väkisin. Tietänet ehkä että Kurt Aaland, joka hyväksyi imeväiskasteen muuten, ei kuitenkaan hyväksynyt Jeremiaksen väitteitä sen varhaisuudesta. Hehän kävivät siitä kirjallista väittelyä. (Aaland on se, josta Nestle-Aaland on saanut nimensä.) Jeremiaksen kirjasta löytyi paljon reposteltavaa. Aika vain ei riitä käymään läpi.
Jeremias oli muuten luterilainen. Hän toimi myös rovastina ja apottina, joten hänen tulkintojaan ja tekstejään pitää tulkita siltä pohjalta.
Et ehkä tiedä kaikista asioista, joista kirjoitat? Vaikka toisaalta epäilen, että kuitenkin tiedät ainakin sen, että on monia varhaisempia kristillisiä kirjoituksia, joissa kuvataan kasteita tai annetaan ohjeita niiden suorittamiseen. Esim. Didakhe ja Herman paimen. Niistä ei löydy esimerkkiä imeväiskasteista eikä kehotusta tai opastusta niiden suorittamiseen. Niiden kastemainintojen sisältö sopii vain ja ainoastaan uskovien kasteeseen. En jaksa ruveta lainaamaan niitä. Varmaan julkaisen joskus työn alla olevan kirjan … jos Herra suo. Saat lukea siitä. Niissä ei tietenkään sanallisesti kumota tai vastusteta imeväiskastetta, koska sitä ei vielä harjoitettu, eikä ollut tarvetta siihen puuttua. Sitä tekivät vasta Tertullianus, Gregorius Naziansilainen, paulikiaanit ja muut. Nämä kaikkein varhaisimmat kirjoitukset kumoavat imeväiskasteen sillä, että sitä ei niistä löydy.
Ylipäänsä minun pakko kysyä: jos olisi totta, että kastamattomina kuolleet vauvat joutuvat kadotukseen, niin eikö olisi luonnollista, että Raamatussa olisi kirkas ja selvä kehotus vauvakasteeseen? Ja eikö olisi luonnollista, että olisi kirjoitettu kuvauksia tyyliin: ”Ne, jotka ottivat Sanan vastaan, kastettiin ja myös heidän vauvansa”. Tai eikö olisi kuvattu Samarian kaupungin tapahtumisen suhteen, että siellä kastettiin miehet, naiset ja lapset. Jos vauvat olisivat kastamattomina kadotettuja, niin ei kai Jeesus olisi sanonut, että heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta? Ja ei kai Raamattu selvästi sanoisi, että Herra antaa kullekin hänen tekojensa mukaan, jos kaikki – vauvatkin – saisivat Aadamin tekojen mukaan – kadotustuomion? Ja eikö Raamatusta näkyisi selvästi, että käsitteeseen ”perhekunta” eli oikos kuuluisivat myös lapset, jos kerran olisi ollut tarkoitus kastaa vauvat vanhempiensa mukana. Nythän kuitenkin näkyy, että oikokseen ei luettu lapsia vaan heidät mainitaan erikseen.
Minusta sinun ja teidän luterilaisten on pakko ottaa huomioon tällaiset selvät faktat. Eikä se tapa, jos joutuukin myöntämään olleensa erehtynyt. Minä ainakaan en kuollut siihen. Otin vain kasteen ja seurasin Herraa edelleen hyvin onnellisena.
Tuli muuten mieleen jotain, mitä mainitsin Nikean I konsiilista. David F. Wright on argumentoinut Studia Patristica XIX:ssä, että siinä mainittu ”yksi kaste syntien anteeksisaamiseksi” ei voinut tarkoittaa lauselman laatijoille imeväiskastetta, koska siihen aikaan ei katsottu vauvoilla olevan syntiä. Sellainen ajatus tuli vasta myöhemmin ja ensin lännessä. En ole lukenut kuin pätkiä jutusta. Wrightin itsensä kirjoittamia tosin. Hän lainaa muun muassa Nikean jälkeen syntynyttä Johannes Krysostomosta, joka saarnasi eräässä homiliassaan vapaasti suomennettuna tähän tapaan.
”Vaikka monet ajattelevat, että ainut lahja, jonka kaste antaa, on syntien anteeksisaaminen, me olemme kuitenkin laskeneet niitä kymmenen. Siitä syystä me kastamme jopa imeväisiä, joilla ei ole syntiä.” (Homily 3 to the Neophytes 6)
Taisin aiemminkin luetella kirkkoisiä, jotka nimittivät vauvoja viattomiksi. Eli se siitä Augustinuksen perisynnistä ja perisyyllisyydestä.
Risto
Esittelemäsi historialliset kirjat ovat minulle tuttuja.
Edustamallasi mallilla tullaan erikoiseen tilanteeseen historian jatkumoa ajatellen
Ensin on juutalaisilla koko perheen kasteen vaatimus. Ketään ei saanut jättää kastamatta, kun perhe kääntyi juutalaiseen kansaan ja uskonyhteisöön.
Sitten jostain temmataan käsitys että lapsia ei muka kastettu kirkon alkuaikoina, kun kirkko vielä oli hyvin läheisessä yhteydessä juutalaisen kansan kanssa.
Sitten jostain syystä syntyy uudelleen oppi siitä että lapsetkin pitää kastaa.
Miten selittää tuo kaksi kertaa tapahtuva radikaali murros perinteen kulussa. Tämä ei sovi historian kulun selittämiseen sellaisissa käytännöissä mitkä menevät perintönä sukupolvelta toiselle.
Otetaanpa vertailun kohteeksi vaikkapa unkarilaisten tapa panna puolivene haudoille. Se on ollut mielekäs käytäntö Ob-virran rannoilla Unkarin kansan lähtökohtaseuduilla Uralin vuorten toisella puolella. Pustan aroille se kuitenkin on tullut sukupolvelta toiselle tulleena perintönä.
Tai otetaanpa Maimonideen mainitsema punainen lanka uhrihärän päähän. Useat tutkijat pitivät sitä aikoinaan jostain temmattuna vieraana elementtinä hänen tuotannossaan. Nykyisin on löydetty ikivanhoja heettiläisiä tekstejä, joissa tuollainen punainen lanka esiintyy. Jerusalemin yliopiston professorina aikoinaan toiminut David Flusser näki tuossa ikivanhassa käytännössä todisteen Maimonideen seuranneen vanhaa perinnettä joka on monelta muulta jäänyt unohduksiin, mutta jonka Maimonides vielä tiesi.
Tai otetaanpa ortodoksien liturgiasta pieni yksityiskohta. Eukaristian aikana yhdessä vaiheessa pieni leivänpala pannaan syrjään ehtoollispöydästä. Tämä on suora jatkumo ikivanhasta juutalaisten pääsiäisateriasta. Sen aikana leivänpala kätketään jonnekin ja eräässä vaiheessa lasten aktivoimiseksi heitä pyydetään hakemaan tuo pala. Se joka sen ensiksi löytää saa sen syödä palkinnokseen. Vaikka juutalaisuuden ja kristinuskon tiet ovat kulkeneet eri suuntiin jo noin 1900 vuotta, niin edelleen voi nähdä noin yksityiskohtaisia paloja liturgian kulussa.
Tai otetaanpa vielä muutama esimerkki jatkumosta.
Kun pidin noin vuoden ajan sanan ja rukouksen illoissa Isä meidän rukouksen esittelyä, niin kohta kohdalta saatoin seurata juutalaisen liturgian ja rukousperinteen lauseita, jotka kohta kohdalta sisälsivät samat aiheet kuin Herran rukouksessa. Vapahtajamme on opetuksessaan kulkenut keskellä ikivanhan juutalaisen rukouksen perinteen valtavirtaa.
Kun olen osallistunut synagogan liturgiaan niin hyvin monissa kohdin olen voinut todeta, missä kohdin meidän liturgiassamme liikutaan samoissa perinteen raiteissa. Tässäkään tuo noin 1900 vuoden erillään kulkeminen ei ole eriyttänyt meidän liturgisia ilmauksiamme niin kauas toisistaan etteikö niiden vastaavuuksia voisi tunnistaa, jos vain tuntee liturgian historiaa niin paljon että erottaa oleelliset epäoleellisista.
Koska siis uskonnollisessa elämässä tapojen ja toimitusten perinteen kulku on hyvin hidasta, niin tuo kahden erittäin radikaalin murroksen vaativa selitys on mitä kummallisin.
Sen sijaan historian kulun logiikka siitä, että perinne lasten kastamisesta on kulkenut suoraan jatkumona juutalaisuudesta, on mitä loogisimmin linjassa sen kanssa, että vanhimmat niistä kristillisistä teksteistä, missä millään tavalla on kastettavien ikä mainittu, puhuvat lasten kastamisen puolesta. Tähän näkemykseen ei tarvitse ympätä noita perinteen kulun kannalta poikkeuksellisen rajuja kupruja.
Varhaisimmat kristityt ymmärsivät varmasti, että todellista Jumalan kansaa olivat ne, jotka ottivat vastaan Jeesuksen ja tunnustautuivat Häneen kasteessa. Tapahtui todellinen muutos vanhaan liittoon.
He taatusti tajusivat kuullessaan evankeliumin, että kyse oli henkilökohtaisesta vastauksesta Jumalalle ja sitoutumisesta Jeesuksen seuraamiseen. Kukaan ei nähnyt mielekkääksi lähteä kuskaamaan vauvaansa kastettavaksi ja armahdettavaksi. Sellaista ei löydy UT:sta. Aivan samaan herätyskristillisyydessä vuosisatojen saatossa synnintuntoon tulleet ihmiset eivät ole vieneet sylissään vauvoja saamaan synninpäästöä tai työntäneet vauvoja rattaissaan stadioneilla eteen, kun billygrahamit ovat saarnanneet.
Nykyään kysytään joskus ”ketkä voidaan kastaa” ja yritetään kaikin tavoin perustella, että kyllä vauvoja voidaan kastaa. Parempi kysymys olisi: ”keille annettuna kaste vaikuttaa” ja mitä se voi vaikuttaa. (Ja voisi samaan tapaan kysyä, että keille annettuna vaikuttaa Johanneksen evankeliumin lupaus anteeksisaamisesta synninpäästössä.)
Sinulla tuntuu olevan tärkeintä juuri voida osoittaa, että vauvakaste on puolustettavissa. Haluat säilyttää kirkkonne tradition ja haet sille puolustusta kaikista mahdollista paikoista. Jos imeväiskasteesta luovuttaisiin kirkkonne jäsenpohja muuttuisi radikaalisti ja olisi pelättävissä raju kutistuminen.
Mutta puolusteluillasi ei ole takana kovia faktoja. Ei ole esimerkkiä vauvojen kastamisesta ennen 100- ja 200-lukujen taitetta. Eikä ole järkeviä teologisia perusteita sellaiseen toimintaan. Vastasin alemmaksi toiseen pointtiisi, jossa väitit vauvakasteen uudestisynnyttävän vauvan. Se täydentää tätä vastausta.
Risto Kauppinen: ””Lapsi oppii varttuessaan erottamaan hyvän pahasta ja siinä hänelle tulee vastuullisuus. Silloin hänelle tulee kertoa evankeliumi. Sen vastaanottaminen ratkaisee jokaisen ihmisen iankaikkisen kohtalon. Vauvalle ””
Mitä on tuo ”hyvä ja paha” mitkä lapsi oppii erottamaan?
Eikö ne ole se mitä heille ensin vanhemmat opettavat, sitten ympäröivä yhteiskunta tuo siihen vaihtoehtoja. Siis onko siinä mitään yhteyttä Jumalan tahdon kuulemiseen, ei lapsi voi kuulla Jumalaa ennen kuin Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja tämä käy evankeliumin kuulemisen ja sen seurauksena parannuksen ja kasteen ottamisen kautta. (lyhyesti sanottuna)
Minäkin vastaan lyhyesti.
Ainakin omien havaintojeni ja oman ymmärrykseni mukaan lapsella jossain vaiheessa herää omatunto. Siihen viittasin ilmaisullani hyvän ja pahan erottamisesta. En usko, että lapsella olisi luonnostaan paatunut omatunto. Paatumiseen voi vaikuttaa ja vaikuttaakin ympäristö. Sen paatumisen voi murtaa yksin Jeesuksen toiminta, joka usein kanavoituu ihmistenkin kautta.
Risto Kauppinen kuinka on lapsen omatunto kun esim pyhäkoulussa opetetaan käsky ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” niin kolahtaako se niin että saa aikaan hyvää hedelmää?
Lapsi oppii sen mitä isä opettaa, siis lihallinen isä ensin ja vasta kun ihminen uudestisyntyy alkaa taivaallisen Isän opetus. Siis ensin ihminen on kykenemätön ymmärtämään mitä Jumalan tahto on, vasta kun saa Pyhän Hengen ymmärtää sen ja saa voiman elää sen mukaan.
Voi meitä. Raamattu on kautta linjan yksimielinen ja sen linjan mukaan myös lapset perivät vanhempansa ja näin myös on Jumalan Valtakunnassa. Sillä Hän itse synnytttää ihmisiä veden ja Hengen kautta Jeesuksen Sanan mukaan.
Kun Jumala painaa ulkoisen merkin ihmiseen (Pyhän Hengen sinetti) niin se tapahtuu juuri Kasteessa, (Ympärileikkaus tehtiin myös merkiksi lihaan) koska Raamatun mukaan ylhäältä syntyminen (tai uudelleen syntymä) tapahtuu juuri vedestä ja Hengestä, eli kun seurakunta toimittaa kasteen.
Historiassa ei ole koskaan tapahtunut niin, että valtio olisi kastanut ihmisiä. (Tämä huomio sitä ajatusta vastaan, että Kirkko ja valtio olisivat olleet joskus sama asia.)
Uskovat ovat aina alusta asti kastaneet ihmisiä, perhekunnittain ja liittäneet lapsia ja aikuisia Jumala perhe kuntaan. Järkeily ei tuo mitään lisää siihen miten Jumalan on järjestänyt oman perhekuntansa, sillä kaikkina aikoina ne, jotka ovat uskoneet Kristuksen Pelastajakseen, ovat saaneet Hänen kauttaan myös perintöosan Taivaalliseen yhdyskuntaan kaikkinen rikkauksineen.
Näin on tapahtunut jo vuosi tuhansien ajan, aina ensimmäisestä Helluntaista, on ihminen kastettu vauvana tai sitten aikuisena. Jos me ymmärtäisimme, että Jumala yksin on valmistanut itselleen seurakunnan, jonka pääksi Hän on asettanut Poikansa, niin me ymmärtäisimme, myös sen, että Hän on se, joka on Taivaasta tullut, ja antaa Elämän kaikelle. Jos me luulemme, että me voimme mennä yli sen, minkä Jumala on säätänyt, niin me eksyimme pahoin.
Sillä yhtä mahdotonta, kuin on sokealle sanoa katso! On sanoa niille, jotka ei usko, että Jumala vaikuttaa Kasteessa kaiken, mitä Jumalisuuteen tarvitaan. Hän antaa Pyhän Hengen ja kaiken sen, minkä Jeesus sanoi Isän lähettävän maailmaan.
Sanoohan Paavalikin: ”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi ” Fil.2:13 ja vielä sanotaan:”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef.2:10
Perintöosaan synnytään, sitä ei kukaan voi ottaa, vaikka kuinka haluaisi, niin on myös uskon laita, sen minkä Jumalan antaa, se tulee Pojan luokse. Jo maailman perustamisessa on Jumala tehnyt kaiken. Niin on siis varmasti niin, että Kristus tuli maailmaan, Pelastamaan, eikä tuomitsemaan, sillä maailma on jo tuomittu. Ja sen päätös on lähellä. Siksi sanomme: Kaste on Jumalan teko ja Seurakunta uskosta uskoon.
”Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi.” 1.Ef. 11-14 (kannattaa lukea koko luku)
Vanhastaan on ajateltu, että kastetut ovat Jumalaan uskovia, niin voimme ajatella myös lapsistamme, jotka kastamme ja saatamme heille rukouksen ja kaiken opetuksen kautta, mitä Herramme on meille tehnyt, kun lähetti Poikansa meitä syntisiä Pelastamaan. Olemme saaneet Armon Kristuksen kautta, kuten Nooa sai Herran edessä, kun maailma oli täynnä pahuutta. Ei Nooa sen tähden saanut armoa, ettei hän olis ollut syntinen kuten muutkin, vaan Nooa sai Armon Herran silmien edessä.
”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
Ja Herra sanoi: ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni”.
Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.” 1.Moos.6:5-8
Kasteessa on kysymys hyvinkin samasta asiasta, Pelastuksena ihmiselle on annettu Kristus. Kiitetty olkoon Kaikkivaltias.
Ismo
Kiitos kommentistasi
Ismo, kirjoitit aiemmin (16.12) juutalaisilta “kristityille” siirtyneistä käytänteistä näin: “Ei sillä, että niillä sinänsä olisi mitään autuuden kanssa tekemistä”.
En ihan tajunnut mitä, ajoit takaa. Kysyin, että tarkoititko, että kasteella ei ole mitään tekemistä autuuden kanssa? Eli oletko siis eri mieltä Matiaksen kanssa kastamattomina kuolleiden lasten kadotukseen joutumisen suhteen? Et vastannut silloin. Vaikutat edelleen epäselvältä. Mitenhän mahdat ajatella? Haluatko kertoa?
Risto tarkoitin seremonialissia käytäntöjä, jotka olivat laki ja niitä piti(ää) noudattaa kirjaimellisesti Juutalaisuudessa. Uudenliiton mukaan kaste ja ehtoollinen ovat Jumalan pyhiä mysteereitä, joissa Henki yhtyy lihaan. Tältä osin Kaste on Jumalan teko ihmisen hyväksi Kristuksessa.
Ismo, et taaskaan vastannut, mutta veikkaan, että et usko kastamattomina kuolleiden vauvojen joutuvan kadotukseen. Ja ymmärrän, että sen myöntäminen tällä foorumilla voi olla vaikeaa. Se johdattaisi meidät muut kysymään, että miksi sitten vauvat pitäisi kastaa.
Jotenkin oireellista on, että sekularisaatio ja liberalisaatio on kaikkein koviten iskenyt juuri lapsikasteeseen perustaviin protestanttisiin kirkkoihin. Tuntuu siltä, että lapsikasteeseen pohjautuva kirkkolaitos toimi jollain lailla niin kauan kuin tukena oli yhtenäiskultuuri ja valtion tuki. Kun ne ovat hävinneet tai häviämässä, niin monelle lapsikastekirkolle on käymässä kuin pallolle, josta ilmat on vedetty pihalle. Tämä tietysti on looginen seuraus itse lapsikasteen olemuksesta: sehän hävittää rajan seurakunnan ja maailman väliltä ja tuo siten maailman seurakuntaan.
Jari
Evankeliumin tarkoitus on tavoittaa kokonaisia kansoja. Tämä merkitsee että myös kansojen kulttuurien on tehtävä parannus. Esimerkiksi vanhan egyptiläisen 6.1. vietetyn juhlan valtaaminen evankeliumille epifania -juhlan kristillistämisellä eli nykyisen loppiaisen valtaamisella Jumalan kirkkauden ilmestymisen juhlaksi koko Egyptin kansa vallattiin kristinuskolle ja vakaa kansankirkko alkoi siellä aina islamin tuloon saakka. Siitä asti koptilainen kirkko on saanut elää toisen uskonnon varjossa, vaikkakin edelleenkin olemukseltaan kansankirkkomaisesti.
Rooman valtakunnassa 25.12. valtaaminen joulun sanomalla 300 -luvun puolivälissä käännytti puolestaan koko Rooman valtakunnan kristinuskolle. Jo puolen vuosisadan sisällä kristinusko oli vallannut maailmanvallan niin kokonaan että kristinuskosta oli tullut valtionuskonto.
Nämä kaksi esimerkkiä kertovat siitä on rohkeasti uskallettava käännyttää kansalliset kulttuuritapahtumat ja juhlat ynnä muukin tapakulttuuriin kuuluvat ilmiöt evankeliumin palvelukseen. Tällä tavoin voidaan koko kansa evankelioida Kristuksen kirkon yhteyteen.