Valokuvassa olemme Ilonpisarassa yhden kokouksen edellä. Colette oli Someron seurakunnan edustajana ja minä olin henkilöjäsenen ominaisuudessa mukana kokouksessa.
Jumala johtaa kansojen kohtalon. Jumalan siunauksen pyytäminen on kansan kannalta hyvin tärkeää. Kun hän siunaa, niin kansa voi hyvin. Mutta jos hän ottaa pois varjeluksensa, niin silloin voi koittaa vaikeita aikoja.
Tästä puhuu myös Profeetta Hesekiel Vanhassa testamentissa. Profeetta varoittaa Juudan kansaa vieraiden jumalien palvonnasta. Näiden seuraamisesta tuli kansan keskelle riitaa ja eripuraisuutta. Kansa taisteli toinen toistaan vastaan. Ihmiset jakautuivat keskinäisiin ristiriitoihin. Hesekielin kirjan alkuosa kertoo näiden vääryyksien tuomasta tuomiosta: Jerusalemin hävityksestä.
Vain muutamissa kohdin katse luodaan eteenpäin. Ajallisen rangaistuksen jälkeiseen aikaan. Silloin kansa kääntyy Herran puoleen ja saa siunauksen: Kokonaisena kansana.
Hesekielin kirjan loppuosa käsitteleekin syvällisemmin tuota tulevaisuutta. Koko kansalle annetaan uusi tulevaisuus. Näköala on valoisa. Koko kansa saa jälleen kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen. Jumala saa ylistyksen. Häntä kunnioitetaan Jumalana ja kansaa kutsutaan hänen kansakseen, Pyhäksi kansaksi.
Sunnuntaina vietämme rukouspäivää. Tässä ovat rukouspäivän perustiedot:
SUNNUNTAI 24.10.2021 Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä 2021 Kansalliset rukouspäivät Raamatun tekstit: Hes. 11:19–20, Gal. 5:22–25, Luuk. 6:43–46
Hesekiel puhuu Jumalan antamasta tulevaisuudesta. Se on Jumalan lahja. Jumala itse tekee sen.
Myöhemmin profeetta palaa samaan ennustukseen luvussa 36. Silloin hän kertoo, kuinka Jumala tämän uudistuksen antaa: Pyhän kasteen suloisen pisaroiden vihmana. Niin kuin kuiva maa herää henkiin sateen pisaroista, niin kokonainen kansa saa Jumalan varjelun omakseen kasteen uutta luovana ihmeenä. Jumala elää ja vaikuttaa.
25 Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä.
Huolten alainen saa lohdutuksen. Syyllisyyden vaivaama vapautuu kahleistaan anteeksiantamuksen katkaistessa syytösten siteet. Kuolleen kiven kaltainen uudistuu rakastavan sydämen iloon.
26Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.
Toivottoman tilanteen orja nostaa päänsä ja täyttyy rohkeuden ja voiman hengellä. Jumala itse toimii ja antaa Henkensä, Pyhän Hengen, kasteen suurimpana lahjana.
27Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.
Tämä profeetallinen näky vaikutti voimalla kansan uskoon. Kansa uskalsi katsoa eteenpäin. Vastoinkäymisiä uskallettiin uhmata ja rohkeasti elää tulevaa kohti.
Vuosisadat vierivät kansojen historian ketjussa, mutta Jumala pysyy samana kautta aikojen. Herramme on Ikiaikojen Jumala. Hänen pelastuksensa Jeesuksessa Kristuksessa on Isän Jumalan kädenojennus meidän maailmallemme. Vapahtajamme on tehnyt kaiken valmiiksi pelastuksemme puolesta. Saamme iloiten ja rohkein mielin elää elämäämme eteenpäin. Tulevaisuus on Jumalan ja Jumala on tulevaisuuden Jumala. Kaikki vuotemme, kaikki päivämme, jokainen hetkemme on hänen käsissään.
Jumala isänmaatamme siunatkoon! Kansaamme varjelkoon ja kaikkia kansoja rauhaan johtakoon!
Hesekielin kirjasta, luvusta 11
Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Niin he seuraavat minun säädöksiäni, he ottavat varteen minun käskyni ja elävät niiden mukaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.
Reino
Marian neitsyydestä puhutaan sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumissa.
On myös olemassa toisia vanhoja teoksia tuolta ajalta, joissa neitsyys mainitaan.
Asiasta on käyty hyvin perusteellinen keskustelu blogissani
https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/
Mikäli haluat tieteellisesti pätevää mariologian kehityksestä vanhalla ajalla, niin siihen on suomeksi kirjoitettu aivan erityisen pätevä kirja.
Suosittelen Joensuun yliopiston professorin Serafim Seppälän kirjaa
Elämän äiti
Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa.
Helsinki 2010
ISBN 978-952-5652-87-1
Siinä on esitelty kaikki tärkeimmät mariologiaa käsittelevät tekstit noin ajanlaskumme alusta noin vuoteen 750 j.Kr.. Se on perusteellinen ja kuitenkin selkeällä suomella kirjoitettu kirja, jonka kuka tahansa vähääkään valveutunut kansalainen pystyy lukemaan.
Matias Roto siis nyt tunnustat että ihminen päättää kuka kastetaan ja kuka ei, jopa siis maallinen lakikin sen voi päättää.
Missä kohden Raamatussa lukee että toinen ihminen voi päättää pelastuuko toinen vai ei, olisi mielenkiintoista jos sen pystyisit näyttämään eli eikö vanhemmat/papit päätä kastetaanko vauva vai ei?
Olenko väärässä ettei aikoinaan kaikkia vauvoja suomessakaan kastettu?
Ari
Kristillinen kaste kuuluu kaikille, kaikenikäisille. Ennestään kastamaton kastetaan.
Muinoin maassamme matkat lähimmälle kirkolle saattoivat olla 50 tai 100 km. Silloin aivan käytännön syistä kaste saattoi siirtyä siihen ikään, että lapsi pääsi itse hiihtämään vanhempiensa mukana oman seurakunnan kirkolle.
Mutta tuota käytännön sanelemaa tilannetta ei missään mielessä voi käyttää verukkeena pienen vauvan kastamatta jättämiselle. Vauva on kastettava heti, kun se vain on reaalielämässä mahdollista.
Ota huomioon että periaatteellinen lasten kastamatta jättämisen jumalattomuus ilmestyi maailmanhistoriaan vasta Saksan talonpoikaiskapinan varjossa 1520 -luvulla.
(Kapinalliset tappoivat, ryöstivät, raiskasivat jne missä liikkuivatkin, erään aikalaisen kuvauksen mukaan. Ruhtinaat joutuivat käyttämään armeijojaan sen tukahduttamiseen. Se johti noin 100 00 – 200 000 ihmisen kuolemaan.)
Aikaisemmin ei kirkon historiassa ole milloinkaan menetelty, että lapsia olisi jätetty kastamatta periaatteellisista syistä.
Lähetystilanteissa eri aikakausina ja eri puolilla maailmaa on myös esiintynyt kasteen siirtymisiä myöhempään ikään, mutta tuolloin kyseessä on ollut se, ettei opetus vielä oli mennyt perille. Uuden uskonnon tapojen omaksumisessa kuluu monesti paljonkin aikaa. Tuollaisessa tilanteessa on vain kärsivällisesti jatkettava oikean käytännön opettamista ja myös olosuhteiden kehittämistä sellaisiksi, että kasteet voidaan toteuttaa mahdollisimman varhain syntymän jälkeen.
Ari
Koska näytät pohtivan, miten vapaa tahto voi toimia ja mitenkä ei, niin tässä sinulle kirkkomme tunnustuskirjojen asiaa koskevaa selitystä.
Augsburgin tunnustus 25.6.1530
XVIII Vapaa ratkaisuvalta
Vapaasta ratkaisuvallasta seurakuntamme opettavat, että inhimillisellä tahdolla on tietty vapaus pitää yllä yhteiskunnallista vanhurskautta ja tehdä valintoja järjelle alistetuissa asioissa.
Ilman Pyhän Hengen apua se ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan Jumalan vanhurskautta eli hengellistä (1 Kor. 2:14) vanhurskautta, sillä sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Tämä vanhurskaus syntyy sydämissä, kun Pyhä Henki otetaan vastaan sanan välityksellä.
Tämän Augustinus sanoo samalla tavoin Hypognosticon-teoksensa kolmannessa kirjassa:
”Me tunnustamme että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluu järjellinen arvostelukyky, vaikkakaan sen varassa ei ilman Jumalan apua kyetä alkamaan eikä varmasti päättämään mitään, millä on merkitystä jumalasuhteessa, vaan se on voimassa ainoastaan tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin. Hyviksi sanon tällöin tekoja, jotka ovat lähtöisin luonnollisesta hyvästä, kuten työn tekeminen pellolla, halu syödä ja juoda, halu saada ystäviä, halu pukeutua, halu rakentaa talo, halu ottaa vaimo, harjoittaa karjanhoitoa, opetella kaikenlaisia hyviä taitoja tai haluta mitä hyvänsä sellaista, mikä on hyvää maallisen elämän kannalta. Kaikki nämä ovat olemassa ja ovat saaneet alkunsa hänestä ja hänen kauttansa. Pahoilla teoilla tarkoitan halua palvella epäjumalaa, murhata jne.”
Matias Roto tuot esille ””Ota huomioon että periaatteellinen lasten kastamatta jättämisen jumalattomuus ilmestyi maailmanhistoriaan vasta Saksan talonpoikaiskapinan varjossa 1520 -luvulla.””
Minä taasen löydän evankeliumeista ettei yhtään lasta kastettu, ei Jeesus kastanut Hänen luoksee tuotuja lapsia:
13 Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14 Niin Jeesus sanoi: ”Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta”.
15 Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois.(Matt.19)
Kasteesta on tehty kirkon uskon kallio, kaikki perustuu siihen.
Mielenkiintoista kuinka opetuslasten kasteita ei edes mainita että heidät olisi kastettu.
Ari
Mainitsemisen ja olemisen yhteenkuulumisen logiikkasi ei suinkaan tässä tapauksessa toimi. Mainitsemattomuus ei ole asian poissaolon merkki, vaan merkki siitä että koko perheen kaste oli niin tavallinen, ettei siitä ollut mitään tarvetta mainita.
Enhän minäkään voi väittää, että koska Raamatussa ei mainita sinun nimeäsi, niin sinua ei ole olemassakaan.
Sen sijaan kastamisesta tiedämme, että jo Gamalielin isoisä Hillel puhui Punaisen meren ylityksestä Mooseksen aikana koko kansan kasteena. Tämä perinne siirtyi Gamalielin kautta Paavalille, joka kirjoittaa seuraavasti
1.Korinttolaiskirje:
10:2 ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä.
Huomaa sana k a i k k i . Ei Helsingin väkimäärän suuruisessa joukossa suinkaan kaikki olleet aikuisia. Joten jo tässä näkyy, että kaste kuuluu kaikille, iästä riippumatta kaikille, vauvasta vaariin kaikille.
Edelleen tiedämme, että pakanain kääntyessä juutalaisuuteen, koko perheen piti käydä kasteella. Jos yksikin ajateltiin jättää kasteen ulkopuolelle, niin rabbi ei saanut antaa lupaa ainoankaan kasteelle. Periaate siis oli kaikki tai ei ketään. Tuossa tapauksessa ketään ei saanut päästää juutalaiseen yhteisöön. Koko perheen piti jäädä pakanuuteen eivätkä he voineet saada uuden elämän alkua pyhän kasteen välityksellä. Juutalaisessa ajattelussahan pakana kääntyi ja aloitti kokonaan uuden elämän. Hänestä tuli ”yhden päivän ikäinen” eli meidän kielenkäyttömme mukaan ”hän aloitti elämänsä uudelleen nollapisteestä” eli siis hän ”syntyi uudesti uuteen elämään”.
Tällaista taustaa vastaan on aivan luonnollista, ettei kasteesta tarvinnut mainita muuta kuin se, että Jeesuksen asettama kaste toimitettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaikki muu oli jo vanhastaan itsestään selvää.
Ja kaiken kukkuraksi. Miten olet pitänyt silmäsi kiinni ja kytkenyt ajattelusi nollille lukiessasi Pietarin helluntaisaarnaa, missä apostoli sanoo, että kaste kuuluu kaikille: teille ja teidän lapsillenne.
Joten toisin kuin väität, niin Raamattu puhuu siitä, että kaste kuuluu lapsillekin.
Matias Roto minun ei tarvitse vääristellä Raamatun sanaa eli kun tuot esille:””Ja kaiken kukkuraksi. Miten olet pitänyt silmäsi kiinni ja kytkenyt ajattelusi nollille lukiessasi Pietarin helluntaisaarnaa, missä apostoli sanoo, että kaste kuuluu kaikille: teille ja teidän lapsillenne.””
Näyttäistkö missä kohden tuo väite on?
Ari
Kysyt missä tuo lapsi -sana esiintyy. Tässä vastaus.
Edellisessä jakeessa Pietari puhuu kasteen vastaanottamisesta passiivissa eli ilman ihmisen omaa myötävaikuttamista yksistään Jumalan työnä, kreikaksi βαπτισθήτω
baptisthētō, joka on aoristi eli ajasta riippumaton muoto, joka viittaa vain tekemiseen ilman että määrittelee ajankohtaa, se on myös passiivi eli sellainen missä subjekti on toesta osallinen ilman omaa vaikutustaan tai pienintäkään myötävaikuttamista.
Kasteen vastaanottajina esiintyy kaikki ihmiset niin aikuiset kuin lapset, niin vauvat kuin vanhukset. Tässä suomen kielen lapsi-sanasta alkukieli käyttää teknon -sanaa, τέκνον, ου, τό, joka on synnyttää verbistä tikto johdettu sana, joten sen merkitys on ”synnytetty”, ”äskensyntynyt”, ”pieni vauva”, ”vauva”, ”pieni lapsi” ”lapsi”, ”penikka”, ”poikanen” jne. synnytyksen tuloksesta johdettu sana. Esimerkiksi Mooses vauvasta Niilin virtaan pannussa korikehdossaan käytetään samaa teknon -sanaa.
Apostolien teot:
2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Edelleen on huomattava, että aikaisempaan inttämiseen asti oman osuuden löytämiseen pyrkiviä tavoitteitasi vastaan sotii tässä lauseessa se ajatus, että kasteessa saatava parannus ja Pyhän Hengen lahja ei ole saajan ansiota tai aloitetta, vaan yksistään Jumalan kutsun varassa.
Jumala kutsuu itselleen eli itseään varten eli siis omaan yhteyteensä = προσκαλέσηται , proskalesētai.
Kaste on on tämän Jumalan kutsun käytännön toteutus.
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.
41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.(Ap.t.2)
Kuinka tuossa oleva ”ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin” sopii passiiviseen kastamiseen eli eikö tuossa selkeästi ensin oteta vastaan Pietarin sanat ja sitten heidät kastettiin eli on myös niitä jotka eivät ottaneet hänen sanojaan vastaan ja heitä ei varmaankaan kastettu?
Kun puhutaan kutsusta niin mitä se on, onko se että kutsuun tulee vastata vai mitä, voiko kutsuun olla passiivinen ja silti päästä ”sisälle”, vaatiiko kutsu sen mukaista toimintaa?
Ari
Helluntaijuhlan aikaan väkeä oli tullut Jerusalemiin eri puolilta maailmaa, idän nykyisestä Intiasta lännen nykyisestä Espanjasta, etelän nykyisestä Etiopiasta pohjoisen nykyiseen Englantiin. On kerrottu, että Jerusalemissa saattoi parhaina vuosina olla jopa yli miljoona ihmistä juhlan aikaan.
Juhlan aikaan oli paljon tilaisuuksia, joihin juhliva kansa saattoi osallistua. Pietarin juhlasaarna yhtenä päivänä aamupäivän noin yhdeksän aikaan synnytti noin 3000 kuulijassa halun päästä mukaan Kristuksen seuraajaksi.
Seuraavien päivien aikana sitten apostoleilla oli iso työ kastaa kaikkien näiden halukkaiden perheet. Sääntöhän tuohon aikaan oli että koko perheet kastettiin yhdellä kertaa. Jos joku haluttiin jättää ulkopuolelle, niin ketään ei kastettu. (Poikkeuksena olivat vain sellaiset kauempaa tulleet joiden perhe ei ollut mukana.)
Tuohon aikaan ratkaisun kääntymyksestä teki perheen pää. Kun hän päätti niin koko perhe kääntyi eli otti kasteen vastaan.
Näiden Pietarin saanan vaikutuksesta itsensä Jeesuksen seuraajien yhteyteen hankkiutuneitten lisäksi kaupungissa tuolloin oli joko yli miljoona tai ainakin monia satoja tuhansia, jotka joko eivät olleet paikalla tuossa liturgiassa tai lukuisia sellaisia, jotka eivät tuon saarnan vaikutuksesta ryhtyneet hakeutumaan Jeesuksen seuraajien joukkoon. Siksi Luukkaan piti kertoa t täsmennys saarnan sanoman vastaanottamisesta ja sitä seuranneesta kasteen välityksellä Kristuksen omaksi ottamisesta.
Matias Roto mistä löydät tämän ””säännön””:
””Sääntöhän tuohon aikaan oli että koko perheet kastettiin yhdellä kertaa. ””
Minä en löydä yhtään selkeää kohtaa tuon perusteeksi, siis miksi ottaisin esittämäsi todesta kun sitä ei voi Raamatulla perustella?
Sitä vastaan on monia kohtia jotka todistavat täysin erilaista kaste käytäntöä, miksi et ota niitä?
Esim Paavali puhuu lapsista joiden toinen vanhempi on uskossa, siinä hän ei tuo kastetta esille vaan ainoastaan sen että toinen on uskossa ja se riittää, eikö tämä puhuttele yhtään?
Ari
Ongelmasi on se, ettet ole vaivautunut tai saanut tilaisuutta ottaa asioista selvää. On nimittäin hyvin paljon kirjallisuutta, joissa tuon aikakauden olosuhteita kuvataan.
Kristillinen kaste on suora jatke juutalaisille kastekäytännöille joten kaikkea ei suinkaan tarvinnut kirjoittaa, koska se oli itsestään selvää. Tämän käytännön suorana jatkumona on mm se, että Uuden testamentin kasteet olivat koko perheen kasteita. (Poikkeuksia oli vain sellaiset, jotka olivat matkoilla yksinään ja perhe oli kotosalla. Kaste toimitettiin, koska se oli käytännössä ainoa mahdollisuus kyseisen henkilön elämässä. Esim Etiopian rahaministerin kääntymys Ap.t. 8 luvussa johti siihen, että hän saattoi todistaa kotimaassaan Kristuksesta. Tämä mahdollisti myöhemmin opetuslapsi Matteuuksen saapumisen Etiopiaan. Matteus toimi siellä ensimmäisenä piispa aina marttyyrikuolemaansa asti.)
Paavalin kuvaava tilanne oli sellainen, missä vaimo oli kristitty. Hän siis oli kristitystä perheestä, mutta naitettu pakanalle, jolloin roomalaisen lain mukaan riippui perheen isästä, saiko hän jatkaa kristittynä vai pitikö hänen lähteä pois, kun isäntä päätti jättää hänet uskonsa tähden. Toinen tilanne missä seurakunnan alkavassa tilanteessa saattoi tulla eteen oli, että vaimo sai miehensä luvan kääntyä kristityksi. Tuolloin noissa poikkeusoloissa saatettiin hänelle antaa kaste eli hän sai kääntyä kristinuskoon. Mainitsemasi Paavalin opetus liittyy tällaisiin tapauksiin.
Logiikkasi on väärällä tavalla Raamatun käyttöä kieltäessäsi tavalliset arkiset elämän todelliset tapaukset vain siksi, ettei niitä kerrota Raamatussa. Jos olet johdonmukainen tuolle periaatteellesi, niin et voi käyttää bussia etkä ajaa autoa, koska sellaista ei ole kerrottu Raamatussa, vaan sinun on hankittävä aasi tai kameli kulkuvälineeksesi.
Onko tämä mielestäsi järkevää järjen käyttöä. Miksi sitten kinaat aivan yksinkertaisia historian tapauksia vastaan vain siksi, että niistä kerrotaan toisissa tuota aikaa kuvaavissa teoksissa.
Matias Roto kysyt miksi en käytä toisia kirjoja kuin Raamattua, no kysyn sinulta miksi sinä et käytä Raamattua vaan etsit ajatuksillesi todisteita ohi Raamatun sanan?
Oliko kaste todella niin hieno juttu ettei siitä tarvinnut kertoa, siis mitä ajattelet jos joku olisi sanonut syntyperäiselle juutalaiselle että tämän täytyy mennä kasteelle ja kastattaa kaikki perheenjäsenet?
Ari
Mielestäni asetat kysymyksesi väärin. Sinulla on täysin väärä käsitys minun otteestani Raamattuun. Otan Raamatun huomioon aivan kokonaan, en vain sen osia. Samalla pidän myös mielessäni sen elämän todellisuuden, missä tilanteessa nuo tapaukset ovat historian kuluessa esiintyneet.
Otetaanpa esimerkki mitä tarkoitan. Saat lyhyen puhelinviestin joltakin joka sanoo menevänsä Turkuun. Hän sanoo kaiken oleellisen, mitä hän sinulle tahtoo kertoa. Se mahtuu tuohon lauseeseen. Sen sijaan hän ei kerro, tuleeko hän Ivalosta lentäen, Tukholmasta laivalla, Seinäjoelta junalla, bussilla Lohjalta, omalla autolla Somerolta vaiko polkupyörällä Kaarinasta. Nyt sinä alat ikäänkuin kinaamaan että ainoa oikea tulkinta tuosta matkasta on kävellen Ivalosta! tai muuta vastaava. Tuon alkuperäisen viestin kannalta täysin sivuasiasta, mutta jo oletuksena se kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto.
Ajatus koko perheen kastattamisesta oli juutalaiselle KAIKKEIN luonnollisin tapa huolehtia koko perheensä pelastumisesta. Koska erikseen ei muuta ole sanottu, niin se oli mieleen tullut toimintatapa. Muista Joosuan sana: ”Minä ja minun perheeni —!”
Ps.
Me menemme omalla autollamme Somerolta tytärtemme luo Turkuun, koska bussit kulkevat niin heikosti.