Valokuvassa olemme Ilonpisarassa yhden kokouksen edellä. Colette oli Someron seurakunnan edustajana ja minä olin henkilöjäsenen ominaisuudessa mukana kokouksessa.
Jumala johtaa kansojen kohtalon. Jumalan siunauksen pyytäminen on kansan kannalta hyvin tärkeää. Kun hän siunaa, niin kansa voi hyvin. Mutta jos hän ottaa pois varjeluksensa, niin silloin voi koittaa vaikeita aikoja.
Tästä puhuu myös Profeetta Hesekiel Vanhassa testamentissa. Profeetta varoittaa Juudan kansaa vieraiden jumalien palvonnasta. Näiden seuraamisesta tuli kansan keskelle riitaa ja eripuraisuutta. Kansa taisteli toinen toistaan vastaan. Ihmiset jakautuivat keskinäisiin ristiriitoihin. Hesekielin kirjan alkuosa kertoo näiden vääryyksien tuomasta tuomiosta: Jerusalemin hävityksestä.
Vain muutamissa kohdin katse luodaan eteenpäin. Ajallisen rangaistuksen jälkeiseen aikaan. Silloin kansa kääntyy Herran puoleen ja saa siunauksen: Kokonaisena kansana.
Hesekielin kirjan loppuosa käsitteleekin syvällisemmin tuota tulevaisuutta. Koko kansalle annetaan uusi tulevaisuus. Näköala on valoisa. Koko kansa saa jälleen kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen. Jumala saa ylistyksen. Häntä kunnioitetaan Jumalana ja kansaa kutsutaan hänen kansakseen, Pyhäksi kansaksi.
Sunnuntaina vietämme rukouspäivää. Tässä ovat rukouspäivän perustiedot:
SUNNUNTAI 24.10.2021 Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä 2021 Kansalliset rukouspäivät Raamatun tekstit: Hes. 11:19–20, Gal. 5:22–25, Luuk. 6:43–46
Hesekiel puhuu Jumalan antamasta tulevaisuudesta. Se on Jumalan lahja. Jumala itse tekee sen.
Myöhemmin profeetta palaa samaan ennustukseen luvussa 36. Silloin hän kertoo, kuinka Jumala tämän uudistuksen antaa: Pyhän kasteen suloisen pisaroiden vihmana. Niin kuin kuiva maa herää henkiin sateen pisaroista, niin kokonainen kansa saa Jumalan varjelun omakseen kasteen uutta luovana ihmeenä. Jumala elää ja vaikuttaa.
25 Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä.
Huolten alainen saa lohdutuksen. Syyllisyyden vaivaama vapautuu kahleistaan anteeksiantamuksen katkaistessa syytösten siteet. Kuolleen kiven kaltainen uudistuu rakastavan sydämen iloon.
26Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.
Toivottoman tilanteen orja nostaa päänsä ja täyttyy rohkeuden ja voiman hengellä. Jumala itse toimii ja antaa Henkensä, Pyhän Hengen, kasteen suurimpana lahjana.
27Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.
Tämä profeetallinen näky vaikutti voimalla kansan uskoon. Kansa uskalsi katsoa eteenpäin. Vastoinkäymisiä uskallettiin uhmata ja rohkeasti elää tulevaa kohti.
Vuosisadat vierivät kansojen historian ketjussa, mutta Jumala pysyy samana kautta aikojen. Herramme on Ikiaikojen Jumala. Hänen pelastuksensa Jeesuksessa Kristuksessa on Isän Jumalan kädenojennus meidän maailmallemme. Vapahtajamme on tehnyt kaiken valmiiksi pelastuksemme puolesta. Saamme iloiten ja rohkein mielin elää elämäämme eteenpäin. Tulevaisuus on Jumalan ja Jumala on tulevaisuuden Jumala. Kaikki vuotemme, kaikki päivämme, jokainen hetkemme on hänen käsissään.
Jumala isänmaatamme siunatkoon! Kansaamme varjelkoon ja kaikkia kansoja rauhaan johtakoon!
Hesekielin kirjasta, luvusta 11
Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Niin he seuraavat minun säädöksiäni, he ottavat varteen minun käskyni ja elävät niiden mukaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.
Hesekielin profetiassa oleva ilmaus:
”He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa”,
on vaikuttanut voimakkaasti koko Raamattuun. Se näkyy aivan Ilmestyskirjan loppulukuihin asti. Ilmestyskirjahan on mitä raamatullisin. Se on täynnään viittauksia Vanhaan testamenttiin ja vielä useammin Vanha testamentti ikään kuin puhuu siinä uudella tavalla näkyjen muodossa.
Ilmestyskirja:
”21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa.”
Matias Roto ajatteletko siis että kun vauva syntyy suomeen ja kastetaan niin hän pelastuu, eikä tarvitse nöyrtyä ja luopua kaikesta tehden parannuksen vaan voi ottaa kaiken opin vanhemmiltaan ja oman uskonnon opettajilta?
Entäpä muslimi maan vauva, voiko hän tehdä samoin kuin suomi vauva?
Ari
1) Lähtökohta on Jumalan sanan lupaus, että kaste pelastaa. 1. Piet. 3:21
1.Pietarin kirje:
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
Joka tätä epäilee, se osoittaa ainoastaan ettei henkilö usko Jumalan sanaan, vaan ajattelee omiaan.
2) Miksi erotat parannuksen tekemisen kasteesta. Lauseesi on yhtä mieletön, kuin jos erottaisit ravinnon nauttimisen ja ruuan syömisen toisistaan. Tällä kummallisella vastakkainasettelulla vääristät koko pelastuksen olemuksen. Muutat Jumalan työn ihmisen omaksi räpiköimiseksi.
3) Kukaan ei voi itse ottaa uskoa itselleen. Jumala antaa uskon Jumalan sanan saarnan ja sakramenttien välityksellä. Niinpä tarvitaan sanan julistajaa, joka hoitaa vanhurskauttavan uskon synnyttäviä sakramentteja ja julistaa puhdasta Jumalan sanaa.
Niinpä kastetta ja uskoa ei voi erottaa toisistaan. Kaste liittää meidät uskoon ja usko ottaa vastaan sen, minkä Jumala meillee kasteessa ojentaa. Mark 16:16 puhuu uskosta ja kasteesta yhtenä todellisuutena: Yksi pelastus yhdessä Herrassa yhden uskon ja yhden kasteen välityksellä.
Efesolaiskirje:
4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
4) Asetat muslimi -vauvan ja suomi-vauvan väärin vastakkain. Muslimi-vauvan pitää saada kristillinen kaste, jotta hänestä tulee Kristuksen oma Jumalan lapsi. Näitä tapahtuu koko ajan maassamme, mutta enemmänkin voisi tapahtua.
Sen sijaan Jumalan edessä ei ole mitään eroa onko joku suomalainen tai arabi, eurooppalainen tai afgaani, afrikkalainen tai austraalialainen. Kaikki ovat yhtä Kristuksessa, kunhan vain ovat saaneet uudestisyntyä pyhän kasteen välityksellä.
Galatalaiskirje:
3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Matias Roto kyse on tässä siitä ”tasa-arvosta” jonka toit esille, siis kuinka ihmeessä saat tuon mahtumaan tähän että vauvat ovat eriasemassa riippuen siitä onko heidät kastettu tai ei, vastaa tähän yksinkertaiseen kysymykseen, kuka on esille tuomasi ”tasa-arvon” takana?
Ari
Etkö tajua että tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa on joku ero sen välillä joka tekee opintoja ja sen joka ei tee. Kummallakin on lainsäädännön puitteissa samat edellytykset tehdä opintoja, heillä siis on tasa-arvoiset mahdollisuudet, mutta opintojen lopullinen toteutuminen ei kuitenkaan ole heillä sama.
Samalla tavalla Jumalan pelastus on tasa-arvoisesti tarjolla kaikille ja niin kuin koulu on opintojen ehto, niin myös kaste on pelastuksen saamisen edellytys.
Kyseessä siis on tasa-arvoinen tarjous. Eri juttu sitten on että jotkut jättävät tämän tarjouksen käyttämättä ja itsepä sitten tai lapsensa saavat tästä kärsiä.
Matias Roto nyt vastaat selkeästi niin että voin ymmärtää, ymmärrätkö muuten itse mihin ristiriitaan nyt itsesi olet ajanut?
Ensin tuot esille:
””Mielestäni juuri kaste on Jumalan työ, joka antaa tasa-arvon Jumalan edessä ja juuri sitä kautta meidän olemassaolomme syvimmässä mielessä täyden perustelun meidän elämämme täydelle oikeutukselle.””
Ja nyt sitten toteat:
””Kyseessä siis on tasa-arvoinen tarjous. Eri juttu sitten on että jotkut jättävät tämän tarjouksen käyttämättä ja itsepä sitten tai lapsensa saavat tästä kärsiä.””
Huomaatko että ensin sanot kastetta ”Jumalan työksi” ja sitten toteat ” Eri juttu sitten on että jotkut jättävät tämän tarjouksen käyttämättä ja itsepä sitten tai lapsensa saavat tästä kärsiä.””
Siis kenen vallassa on ketä kastetaan ja ketä ei?
Oikeassa olet että evankeliumissa on tasa-arvoinen tarjous, siis kun kuulee evankeliumin ja Jumala kutsuu niin jokaisella on tasa-arvoinen mahdollisuus vastata siihen, Pietari sanoittaa sen selkeästi:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Siis jokaisella on mahdollisuus kääntyä pois pimeydestä Jumalan kutsuessa ja tehdä parannus ja ottaa kaste ja näin saada Pyhä Henki, tätä ei voi kukaan päättää toisen puolesta eli eivät vanhemmat eivätkä papit (kastamalla).
Ari
Tapasi asettaa asioita vastakohdikseen on yhtä mieletön kuin se että avaako vauva suunsa kun sille ojennetaan äidin rintaa. Kysymys on yhdestä ainoasta tapahtumasta imettämisestä.
Samalla tavalla kaste on ja pysyy Jumalan pelastuksen välineenä. Tämän pelastuksen osallisuuteen pääsemiseki kukaan ei voi omilla ponnisteluillaan saada aikaan.
Viittaat sellaiseen kohtaan Apostolien tekoja, missä kasteen tapahtuvaa kuvaava verbi on
P A S S I I V I -muodossa.
Joten kasteen saamisessa lauseen subjekti eli kastettava on täysin passiivinen eli mitään tekemätön tuon toimituksen vastaanottamisessa eikä hänellä itsellään ole siihen mitään ratkaisuvaltaa eikä omaa tekoa sen toimituksen aikaansaamiseksi.
Kaste, eli siis Jumalan tekemä vedellä vihmonta on ja pysyy Jumalan omana työnä, jossa hän uudestisynnyttää ihmisen ja tekee tästä Jumalan lapsen, Jumalan oman, Jumalan kansan jäsenen, Kristuksen ruumiin jäsenen.
Ota huomioon, että nimenomaan kasteessa ihminen otetaan valoon. Kasteessa toistuu se mitä luomistyössä jo tapahtui. Pyhä Henki ratsasti vesipilven yllä, vesi kostutti autiomaan ja silloin Jumalan ääni raikui koko universumissa: ”Tulkon valo!” Tämä sama valon ilmestyminen tapahtuu yksityisen ihmisen kohdalla kasteen hetkellä. Tämän valon vertauskuvaksi sytytetään kastekynttilä, joka jää perheelle käyttöön joidenkin perhejuhlien aikana vähän kerrallaan sytytettäväksi ja näin kasteen ihanaa valon koittoa muistuttaen. Tapa oli peräisin jo alkukirkon aikana apostolien aikeisessa käytännössä.
Matias Roto edelleenkään et selitä kenen työ kaste on, siis Jos väität Jumalan, niin miksi toiset kastetaan vauvoina ja toisia ei ja kuinka liität sen tasa-arvosi tähän, miksi Jumala erottelisi vauvoja?
Sitten taas miksi sanot että lapset saavat kärsiä vanhempien teosta, kastamattomuudesta?
Ari
Miksi jankutat. Elääkö sinussa edelleenkin sellainen kuvitelma että äidin rinta ilmestyy vauvan suuhun joka kerta kun vauva avaa suunsa.
Eihän hyvä ihminen, kukaan voi pypätä edes kuuhun vain sillä että hän itse tahtoo tehdä niin ja tekee tahdon ratkaisun, että nyt minä hyppään kuuhun.
Ihmisen ratkaisut ovat vain tämän elämän tilanteita koskevia ratkaisuja. Pidemmälle niistä ei ole missään elämän vaiheessa.
Tunnustuskirjamme sanovat tämän seuraavasti
Hengellisissä, jumalallisissa asioissa ei uudestisyntymättömän ihmisen ymmärrys, sydän ja tahto omine luonnollisine kykyineen pysty yhtään mitään ymmärtämään, uskomaan, vastaanottamaan, ajattelemaan, tahtomaan, alkamaan, suorittamaan, tekemään, vaikuttamaan eikä myötävaikuttamaan. Suhteessa hyvään ihminen on aivan kuollut ja täysin turmeltunut. Ihmisluonnossa ei lankeemuksen jälkeen ennen uudestisyntymistä ole tallella vähäisintäkään sellaisten hengellisten voimien kipinää, joilla hän itsestään kykenisi valmistautumaan Jumalan armoon tai ottamaan tarjotun armon vastaan. Hän ei sinänsä ole armon saamiseen kelvollinen eikä voi tehdä itseään sellaiseksi. Omien kykyjensä varassa hän ei voi, edes apuna, edistää, aikaansaada, vaikuttaa, mitään omaan kääntymykseensä kuuluvaa – ei kokonaan, ei puoleksi eikä vähimmäksi, ei pienen pienimmäksikään osaksi, niin että se tapahtuisi ”ikäänkuin hänestä itsestään”. (2 Kor. 3:5) Ihminen on päinvastoin synnin orja (Joh. 8:34) ja Perkeleen vanki (Ef. 2:2; 2 Tim. 2:26), Perkeleen vaikutuksesta toimiva. Niinpä luonnollinen vapaa tahto kykenee aikaansaamaan ja saa aikaan vääristyneen laatunsa ja luonteensa mukaisesti yksinomaan sellaista, mikä on Jumalalle vastenmielistä ja hänen tahtoansa vastaan.
Kaste sitoo valheen orjuuteen, mutta totuus vapauttaa sakramenteista. Ja silloin on todella vapaa.
Anteeksi isolla A.lla, ei ollu mitenkään tarkoitus tehdä ilmoitusta ”asiattomasta kommentista”, päinvastoin tämä on todella asiallinen.
Siis tämä osoitettu ylläpidolle, ei kaiketi muut edes tiedä niistä ilmoituksista.
Tarja
Todistat totuutta vastaan.
Juuri kasteessa ihminen vapautetaan synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta ja hän pääsee Jumalan lapsen vapauteen, totuuden valoon ja elämän iloon.
Ehtoollisen sakramentti vapauttaa meidät katoavaisuuden alaisuudesta ja antaa meille iankaikkisen elämän lahjan.
Johanneksen evankeliumi:
6:53 Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
6:58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.”
Ari Pasanen
Ilmoittele nyt mitä haluat, mutta muistelen lukeneeni myös kristilliseltä pohjalta olevan toteamuksen, että Kristus on korvannut temppelin seremoniallisen puolen, kun tuli kertakaikkiseksi uhriksi.
Seremonia on yhtä kuin rituaali, eivätkä ne mihinkään ole poistuneet, joten valhetta sekin. Sakramentit ovat rituaaleja, eli toistuvia tapoja tehdä jotakin jossa on uskoon perustuva merkitys. Ja josta vain totuus voi vapauttaa. Totuudesta on sanottu, että se lyö ja parantaa, siksi se voi aluksi kirpaista.
Tarja Parkkila, olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ilmoitus läksi kun avasin puhelinta ja näppäilin tunnuslukua ja siinä kasvojentunnistus avasikin puhelimen ja kuinka ollakaan sormi osu juuri silloin tuohon ”ilmoita asiaton kommentti” kohtaan, systeemissä boki ettei se varmista haluaako todella tehdä niin.
Tarja
Ihminen tarvitsee sellaisia rituaaleja, jotka antavat turvallisuutta ja jotka tukevat elämää.
Samalla tavalla kuin parhaat improvisaatiot syntyvät silloin, kun on harjoitellut ja valmistautunut kaikkein parhaiten tapahtumaan, samalla tavalla todellinen hengen vapauteen pääseminen toimii parhaiten kun on todella luja ja tukeva liturginen rituaali antamassa ryhtiä ja tukea ihmisten vapaasti pulppuaviin ideoihin ja elämyksiin.
Tätä voi verrata valtaisaan lintuparveen joka näyttää tanssivan ilmassa kokonaisena parvena eivätkä silti törmää toinen toiseensa, vaan kaikki sujuu hyvässä järjestyksessä ja kokonaisuuden kasassa pitäen.
Näin myös mitä liturgisempi joku jumalanpalvelus on, sitä suurimmat mahdollisuudet siihen on saada mukaan aitoja ja ihanasti täydentäviä ohjelmakohtia, jotka lisäävät antia, mutteivat sekoita ihmisten ajatuksia epäilyillä että mitäs nyt tapahtuu.
Liturginen perinteemme kirkossamme on juuriltaan samaa liturgiaa, kuin mitä jo Aaron toimitti aikoinaan Siinain autiomaassa ilmestysmajan yhteydessä pidetyissä koko kansan yhteisissä jumalanpalveluksissa.
Eri kirkoissa tämä vain on vähitellen kasvanut eri suuntiin joten pieniä eroja on synagogajuutalaisuuden, kirkon itäisen perinteen ja kirkon läntisen perinteen välillä. Itse liturgian runko kuitenkin on sama.
Matias
Vai Aaron suoritti….. 🙂
Varhaisina aikoina kysymys oli kansan perustamisesta ja erilaiset toimet ja sovitut tavat yhdistivät tietysti kansaa, kuten ympärileikkaus, sapatin noudattaminen, ruokasäädökset, puhtaussäädökset, ja erilaiset juhla-ajat, joita vietettiin ja vietetään vieläkin, yleensä jonkin tapahtuman muistoksi mitä kansan vaelluksessa on ollut.
Temppeli ei ollut valtio valtiossa, koska sellaista kuin valtio erillisena temppelistä ei ollut.
He olivat sopineet ja hyväksyneet nämä tavat kansan tavoiksi elää ja toimia pyrkien niiden kautta hyvään ja moraalisesti sivistyneeseen elämään. Temppelirituaaleille tuli myöhemmin omat ohjeensa ja erilaiset päivänsä, kuten sovituspäivä kerran vuodessa. Käsitykseni mukaan usko kuitenin loppui kollektiiviseen anteeksiantamukseen, jonka Ylimmäinen pappi saattoi suorittaa. Punainen lankakaan ei enää muuttunut valkoiseksi.
Meillä on nyt valtio omine lakeineen, oikeustoimineen ja rituaalisine lipunnostoineen ja Kirkko on valtiosta erillinen omine lakeineen ja rituaaleineen.
Joka pystyy ratsastamaan kahdella hevosella repeämättä kahtia, hän sen tehköön, mutta Valtio riittää minulle, se on todellisempi. En kannata Paavalin oppia siitä, että pitäisi olla hallituksia ja valtoja vastaan, ja pitää lakia kirouksen virkana. Me voimme nyt itse valita vaaleissa heidät jotka meitä hallitsevat, ja lakeja säätävät, jos ei miellytä, voimme vaihtaa hallitsijat seuraavissa vaaleissa. Vaalit ovat yksi valtiollinen rituaali, joka toistuu tietyin väliajoin.
Kirkko ei ole kansa, eikä valtio, kirkko ja sen ritaalit eivät ole meidän laatimia, vaan Ruotsin kuninkaiden tänne pakottamia ja rangaistukset olivat melko rankat heille jotka eivät olleet kuuliaisia kirkolliselle papistolle he kun olivat sääty ja edustivat täällä kuningasta. Se ei suinkaan ollut vaputta se.
Olenkin ehdottanut, että seremoniat voisi kaupallistaa, ja papit voisivat ryhtyä yrittäjiksi. Kuka sitten seremoniaa tarvitsee, voisi ostaa sellaisen.
Miksi meidän kaikkien pitäisi maksaa, jos joku perhe tarvitsee vaikka kuusitoista kastetta ja samanverran häitä, ja kuinka monta ehtoollista siitä sikiää. Nykyinen käytäntö tuntuu pakkohyväntekeväisyydeltä, kun kaikki joutuvat kustantamaan papin palkan, vaikka monikaan ei tarvitse niitä palveluita.
.
Tarja
1) Kirkko on Jumalan kansa. Kirkon olemukseen kuuluu se että evankeliumi kuuluu kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. Lähetyskäsky tulee täytetyksi vasta, kun viimeisenkin kansan viimeinenkin ihminen on kasteen välityksellä saatettu Jeesuksen opetuslapseksi eli kirkon jäsenyyteen.
2) Valtiot ovat juridisesti järjestäytyneitä, jotta oikeudenmukaisuus ja hyvä järjestys säilyisivät ihmisten kesken. Kirkko on maassamme julkisoikeudellinen yhteisö, kuten valtio ja kunnatkin ovat.
3) Kirkon jäsenyys ei ole valtioon nähden kahdella ratsulla ratsastamista vaan yhden ja saman yhteiskunnan jäsenenä Kristuksen yhteydessä elämistä, pyhän kasteen lahjasta Jumalan lapsena yhteisessä elämässämme suomalaisessa yhteisössä.
4) Koko maailmanlaajuinen kirkko on olemukseltaan yksi, koska Jumala on yksi. Näin ollen myös hänen kansansa on yksi. Näin ollen kaikki maailman kristityt ovat yhtä Kristuksessa.
5) Paavali ei ollut yhteiskunnallisia hallituksia ja lakeja vastaan. Sen sijaan hän puolusti sitä, ettei ei-juutalaisten tarvinnut noudattaa juutalaisten lukemattomia jokapäiväistä elämää sääteleviä säädöksiä voidakseen palvella Kristusta. Kysymys siis oli juutalaisten tapasäädösten koskevan ainoastaan juutalaisia, ei muita kansoja.
( Vrt korealaiset pitävät kovasti koiran lihasta, mutta tarjoapa sitä suomalaisessa ravintolassa!)
6) Kirkon liturgiset menot ja toimitukset ovat peräisin täysin valtioista riippumattomasta perinteestä. Ne ovat eläneet jo ennen kuin useimmat nykyajan valtiot edes ovat olleet olemassa.
Aikaisemmin kääntymys oli yhteinen asia. Roomassa esimerkiksi keisari oli pakanallisen jumalanpalveluksen ylipappi vuosisatojen ajan. Kristittyjen vainot olivat seurausta tämän valtiollisen järjestyksen vaatimista epäjumalien palvonnasta kieltäytyminen ja sunnuntain vietto vapaapäivänä jumalanpalveluksen viettoa varten, kun toiset tekivät töitä.
Kristityille tuli uskonnonvapaus vasta 311 ja 313 annettujen yleisten uskonnonvapaussäädösten tullessa voimaan Roomassa.
Sitten eri valtiot oman hallintomuotonsa mukaan vähitellen omaksuivat kristinuskon, Ranskassa kuninkaan kääntyessä, Pohjoismaissa eduskuntaa vastaavien kansankäräjien päätöksillä jne.
Suomeen kristinusko tuli ensiksi idästä käsin lähinnä kauppiaiden mukana.
Kun sitten tuli poliittista jännitettä Novgorodin ja Sveanmaan välille niin silloin tehtiin ensimmäinen ristiretki maahamme Varsinaiseen Suomeen (Aurajoki oli Etelä- ja Pohjois-Suomen raja) ja myöhemmin läntisen vallan vaikutuksen levitessä toinen Hämeeseen ja kolmas Karjalaan, joka sitten jaettiin sekä idän että lännen välillä.
Sitä mukaa kuin kuninkuus vahvistui, voimitui myös kuninkaan valta kaikessa myös kirkkojen suhteen. Kustaa Vaasan tekemä vallankumous sitten johti siihen että aikaisemmin paaville alistettavat asiat ratkaisikin kuningas itse.
Joten puheet siitä, että kirkon menot olisivat kuninkaan keksimiä ovat ”muunneltua historiaa”.
7) Kirkko on yhteisö. Yhteisön yhteisten asioitten hoitoa varten tarvitaan varoja. Näin ollen varojen keruu ei ole kaupalliseen tuotteeseen verrattava hyödyke.
Aikaisemmin papin palkkauksen yksi osa oli että erilaisista toimituksista maksettiin suoraan toimituspalkkioita papille. Tämä kuitenkin oli erittäin voimakkaasti sääty-yhteiskunnan rakenteiden mukainen ratkaisu. Rikkaat, joilla oli varaa maksaa hyvin saivat erinomaiset menot, mutta köyhät joilla ei varaa ollut saivat tyytyä erittäin vaatimattomiin menoihin. Tästä tasa-arvon kannalta suuresta epäkohdasta päästiin silloin kun pappien ja muiden seurakuntien virkailijoitten palkka siirtyi kokonaan seurakuntien maksettavaksi.
Matias Roto toteat minulle:
””Miksi jankutat. Elääkö sinussa edelleenkin sellainen kuvitelma että äidin rinta ilmestyy vauvan suuhun joka kerta kun vauva avaa suunsa.
Eihän hyvä ihminen, kukaan voi pypätä edes kuuhun vain sillä että hän itse tahtoo tehdä niin ja tekee tahdon ratkaisun, että nyt minä hyppään kuuhun.
Ihmisen ratkaisut ovat vain tämän elämän tilanteita koskevia ratkaisuja. Pidemmälle niistä ei ole missään elämän vaiheessa.””
Siis kysyn vain onko vauva kaste Jumalan työ eli päättääkö Jumala kenet kastetaan?
Sitten jos vastaat kyllä niin kuinka tähän sopii esille tuomasi tasa-arvo?
Toisaalla sitten toteat että ihminen saa itse kärsiä jos ei ota kastetta ja tuot vieläpä että vanhempien lapset saavat kärsiä siitä etteivät vanhemmat kastata vauvojaan, siis etkö tässä juuri sanoita että ihminen itse voi päättää ottaako kasteen ja vieläpä kastetaanko vauva?
Koettaisitko selventää mitä oikein ajattelet?
Ari
Pelastus on Jumalan työ. Pelastuksen osallisuuteen otetaan kasteen välityksellä. Ilman kastetta ei pelastuta.
Augsburgin tunnustus 25.6.1530 sanoo
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.
Matias Roto et edelleenkään vastaa KUKA päättää ketkä kastetaan?
Ari
Jotenkin sinä asetat kysymyksesi kummallisesti. Etkö todellakaan huomaa että panet kaksi aivan eri tasolla olevaa toimijaa vastakkain ikään kuin ne olisivat samassa asemassa toiminnan suhteen.
Otanpa vertauksen junasta ja raiteista. Raiteilla kävelevän on hypättävä syrjään kun juna tulee. Kävelijä ei pätkänkään vertaa voi omalla ratkaisullaan tehdä päätöstä junien tulosta tai ei tulemisesta. Juna tulee oman aikataulunsa mukaan täysin yksipuolisesti radalla kävelijään nähden.
Radalla kävelijä ei voi ruveta vetoamaan tasa-arvoon junan ja itsensä välillä ja ruveta vänkäämään, ettei juna saa tulla hänen päälleen, vaikka hän tahallaan uhmaisi nopeasti liikkuvan junan kulkua raiteilla.
Koska liikkuminen radalla on kiellettyä, siitä saa sakkoja, niin jalankulkija on aina väärässä ja raiteilla kulkiessaan hengenvaarassa.
Näin myös ihmisellä perisyntinsä takia ei ole lähtökohtana nollatilanne, vaan oman syntisen olemuksensa takia kielletyn todellisuuden vallassa oleva rangaistuksen alaisuus. Tästä rangaistuksen aloisuudesta ihmisen voi pelastaa vain kasteessa saatu yhteys armahtavaan Jumalaan, koska kaste liittää meidät Kristukseen ja hänen sovintotyöhönsä.
Sitten aivan käytännön tason kuvausta kuka päättää kasteelle tuomisesta.
Suomalaisen uskonnonvapauslain mukaan lapsen huoltajat päättävät kuka kastetaan.
Kaksitoistavuotias siirtyy huoltajiensa mukana uskonnosta toiseen vain omasta suostumuksestaan. Viisitoistavuotias voi huoltajien kirjallisella suostumuksella vaihtaa uskontokuntaa.
Täysi-ikäinen suomalainen on itse vapaa valitsemaan uskontokuntansa.
Evankeliumin kannalta aikoinaan kastetun uudelleen kastaminen on Raamatun vastaista. Raamattu sanoo, että kaste on yksi.
Efesolaiskirje:
4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;
Matias
En sanonut, että kirkon menot ovat kuninkaan keksimiä vaan Ruotsin kuninkaan tänne tuomia, ei siis meidän omia luomuksia.
Samalla Ruotsi valloitti itselleen lisää maata. Hyökkäyksiä tehtiin 1100-luvulla ja niitä sanottiin ristiretkiksi.
Sitten rakenttiin Turun linna hallintopaikaksi ja lopulta ruotsalaiset valtasivat suuren osan Suomea. Rajoista he sopivat Venäjän kanssa. Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 Suomalaisista tuli kristittyjä ja kirkko hallitsi ihmisten elämää.
Ihmiset maksoivat veroa Ruotsin kuninkaalle ja kirkolle ja miehet joutuivat kuninkaan sotiin mukaan. Aatelisto omisti paljon maata ja tavallinen kansa oli vihainen. Pohjanmaalla synttyi nuijasota 1500-luvun loppupuolella , kun talonpojat kapinoivat kuningasta ja varsinkin aatelistoa vastaan.
Tässä on lainauksia artikkelista ” Ruotsin vallan alla” Kristinusko tulee Suomeen. ”
Tarja
En tunne viittaamaasi artikkelia. Vastaan vain sinun tekstiisi.
Kristinusko tuli Suomeen jo ennen Ruotsin valtaa. Ensimmäiset kristinuskon merkit esiintyvät jo 600 -luvulta alkaen ja viikinkiaikana alkaa vähitellen hautaustapa muuttua vanhasta uuteen tapaan, joka kertoo kristinuskon tulleen yleisemminkin kansan keskuuteen.
Savilahdessa Mikkelissä oli jo Novgorodin aikainen kappeli. Makkolan kylä Kangasniemessä on Makarios, ”Autuas”, nimestä idän kautta tullut nimitys. Pappi sana on venäjän kielen vanhemmasta muodosta kuin samasta sanasta peräisin oleva poppamies. Turun kaupunki oli vanha Novgorodilainen kauppapaikka. Jne.
Lalli nimikin on kristitty nimi. Se on kansanomainen muoto Vanhan testamentin Aabrahamin palvelijan Eleasarin ja Uuden testamentin Lasarus nimestä.
Ristiretkien vaikutuksesta maamme kristinusko vain siirtyi Konstantinopopin patriarkan alaisuudesta Rooman paavin alaisuuteen.
Keskiaikana kirkkomme hengellinen johtaja asui Kuusiston linnassa, Kustö biskopsborg, Piikkiönlahden rannalla. Kustaa Vaasa antoi käskyn sen purkamisesta.
Nuijasodalls ei ollut mitään tekemistä kristinuskon aseman kannalta maassamme. Kansannousun syyt nousivat Vaasa suvun valtakamppailuun liittyvistä ongelmista. Sotaa kävivät setä Kaarle ja veljenpoikansa Puolan kuningas Sigismund.
Suvun hallitsijat Ruotsissa.
Kustaa Vaasa (1523–1560)
Eerik XIV (1560–1568)
Juhana III (1568–1592)
Sigismund (1592–1599)
Kaarle IX (1599–1611)
Kustaa II Aadolf (1611–1632)
Kristiina (1632–1654)
ja Puolassa
Sigismund III Vaasa (1589–1632)
Vladislav IV Vaasa (1632–1648)
Juhana II Kasimir (1648-1668)
sekä Venäjällä
Vladislav IV Vaasa (1610–1613, 1634)
Ruotsin nykyinen kuningas Kaarle XVI Kustaa on myös Kustaa Vaasan jälkeläinen isoisoäitinsä Badenin prinsessa Viktorian kautta.
1600 luvulla talonpoikien rasitukset kansan johtavalle väestölle olivat todella raskaita. Mitä erilaisimmille tahoille piti saada rahoitusta ja pakkotyötä.
Se kuitenkin on tuosta ajasta todettava, että puhtaan opin mukaisesti maa oli evankeliumille avoin. Piispa Rothovius saattoi lausua että uskon kannalta maassa vallitsi evankeliumin täysi vapaus.
Kuusiston ahne piispa omisti lähes koko Suomen. Kustaa Vaasa niisti tämän pömpöösin kirkkoruhtinaan nenästä kultaisen eritteen ja pani sen hyödyntämään koko valtiota ei vain kirkkoruhtinaita ja heidän ’vasallejaan’.
Seppo
Käännät asiat nurin niskoin. Silloin kun kirkko omisti maat, omaisuus käytettiin kansan hyväksi. Mutta kun Kustaa Vaasa otti kirkon omaisuuden omien Hansaliitolta ottamiensa velkojen maksuun, niin silloin kansa jäi vaille sosiaaliapua ja koulutus taantui eikä enää ollut varaa avustaa paikallisia seurakuntia näiden pitäjäläisille tarvittavissa avunkohteissa.
Liturgiset vaatteet, jotka ennen olivat ilahduttaneet pitäjäläisiä jumalanpalvelusten ajan tulivat kuninkaan perheen asuiksi jne.
”Käännät asiat nurin niskoin. Silloin kun kirkko omisti maat, omaisuus käytettiin kansan hyväksi”
Kirkon kansalta kiristämät rahat menivät paljolti piispojen ja heidän vasalliensa loisteliaaseen elämään ja kirkkojen kerskarakentamiseen.
Matias
”Ei pelastu ilman kastetta.”
Pelastus on jo alussa valmistettu, helvetti ei kuulu luomistapahtumaan. Ja ketään ei kasteta Jeesuksen nimeen, vaan omaan nimeensä ja sillä se ihminen menee sitten elämänsä läpi. Hyville neuvoille kannattaa olla kuuliainen, kuten hyvä lapsi on vanhemmilleen. Ilman kasvatusta meistä tulee susia, eikä kaste sitä voi estää.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Pelastus on valmistettu jo ennen maailman luomista Jumalan suunnitelmissa.
1.Korinttolaiskirje:
2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
Efesolaiskirje:
1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
1.Pietarin kirje:
1:20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
Helvetti on valmistettu perkeleen lankeemuksen takia tämän rankaisemiseksi, jotta se ei enää sen jälkeen pääse häiritsemään Jumalan omia eikä sotkemaan Jumalan luomaa maailmaa.
Matteuksen evankeliumi:
25:41 —- siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Jeesuksen kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteessa ihminen otetaan Jumalan omaksi. Kastekäsky edelyttää että kaikki maailman kansat voitetaan Jumalan kansan yhteyteen pyhän kasteen välityksellä.
Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Jeesus edellyttää tosiaankin että kasteen kautta Jumalan lapseksi otetuille annetaan hyvä kasvatus. Aidon ja hyvän kasvatuksen antama hyöty tuotaa siunauksen. Elämämme suurin siunaus on se, että saamme elää Vapahtajamme seurassa koko elämämme ja kerran iankaikkisuudessa.
Matteuksen evankeliumi:
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Tarja !
Hyvä elämänkatsomus mentaliteetti sinulla.
Matias !
Näin lähimmäisen rakkauden mentaliteetissa tiedoksi sinulle, että kaikki viittaamasi kirjoitukset ovat meidän tavallisten ihmisten kirjoituksia, käsityksiä.
Elämän realismin ymmärtäminen on myös uskon perusta.
Reino
Kiitos puheenvuorostasi
Raamatun ovat todellakin kirjoittaneet ihmiset. Kuvitelma taivaasta tipahtaneesta Jumalan sanasta ei ole kristitty vaan islamin oppiin kuuluva käsitys Pyhästä kirjasta.
Raamatun sanoma on kuitenkin myös Jumalan sanaa. Ei vain irralliset sanat, vaan koko sanoma, niin ympäristön, ihmisten kuin siinä ihmisten puhumien sanojen osalta, koko sanomaltaan.
Efeson piispa Timoteukselle on osoitettu seuraavat sanat
2.Timoteuksen kirje:
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
Jo kirkkoisä Ambrosius totesi, että voidaksemme ymmärtää teologiaa, meidän on ensiksi ymmärrettävä elämää.
Me ihmiset emme päätä mikä teksti on Jumalan sanaa. ” Raamattu on Jumalan sanaa ” , Markuksen evankeliumi joka ei tiedä mitään neitseellisestä syntymästä, eikä ylösnousemisesta.
Reino
Jeesuksen ylösnousemuksesta on Uudessa testamentissa puhuttu jo paljon aikaisemmin kuin Markuksen evankeliumia oli kirjoitettu.
Apostoli Paavali käsittelee ylösnousemusta hyvinkin perusteellisesti 1. Korinttolaiskirjeen luvussa 15.
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/1CO.15/1.-kirje-korinttilaisille-15