Yksi maailman huomattavista vallankäyttäjistä aloitti sitten eilen tehtävässään. USA:n presidentti Trump ilmaisi ensi sanoissaan nojaavansa Raamattuun muutoinkin kuin vain pitämällä sormeaan sen päällä: ”God bless you” oli sekä lauseena että ajatuksena virkaanastujaisissa vahvasti esillä.
Miten Jumalan pitäisi Trumpin luotsaamaa kansaa sitten siunata? Tilaisuuden pääpuheen perusteella Kaikkivaltiaan tulisi olla takuumiehenä esimerkiksi ulkopolitiikassa, jonka otsikkona näyttää olevan ”America First”. Nähtäväksi jää, kuinka paljon siunausta ylhäältä tulee – ja mitä se maksaa niille kansakunnille, jotka eivät ole se ensimmäinen.
Itäisessä naapurimaassamme on myös presidentti, joka painottaa kansalleen ”me ensin”-näkemystä. Ja Putin on myös usein mukana tilaisuuksissa, joissa Jumalalta siunauksia hamutaan. Hänen hallintonsa diplomaattiset suhteet taivaallisiin hoidetaan käytännössä vain yhden kirkon, Venäjän ortodoksisen välittämänä. Trumpilla oli virkaanastujaisissa monin eri tavoin Raamattua tulkitsevia uskonnollisia vaikuttajia.
Takaakohan siunauspyytelijöiden suuri lukumäärä varmemman vastauksen? Rohkenen epäillä.
Me näemme todella monia erilaisia vallankäyttäjiä nykymaailmassa. Ja uskonnolliset piirit pyörivät vallankahvan läheisyydessä edelleen, vaikka kansalaisten uskonnollisuus on yleisesti ottaen hiipumaan päin. Olisikohan asia juuri siten kuin Raamattu kauan sitten visioi: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”(2.Tim3:5)
Kun Jeesus oli maan päällä pari vuosituhatta sitten, hänelle oikein tyrkyttämällä tyrkytettiin yhteisten asioiden hoitamistehtävää. Kerran kun hän teki nälkäongelman näppärästi ratkaisevan ihmeen, lähtivät tuon ajan headhunterit liikkeelle. Miten Jeesus reagoi?
Raamattu kertoo: ”Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.”(Joh6:15) Melkoinen vastakohta sille afrikkalaiselle päämiehelle, joka vaalit hävittyään irrotti otteensa presidentinjakkarasta vasta naapuriarmeijoiden uhatessa. Ja onhan se monelle muullekin maalliselle vallanpitäjälle ollut luopuminen pelkkää tuskaa.
Raamattu paljastaa hyvin selkeästi sen, kuka on nykymaailman suurin päällikkö. Hän on sen verran ujo persoona, että ei niin sanotusti halua nimeään mielellään julkisuuteen. On kivampi sotkea asioita taustalla tuntemattomana. Kaikki eivät edes usko hänen olemassaoloonsa!
Jeesus joutui palveluksensa aluksi tuon Kaikkivaltiaan Jumalan päävastustajan Saatanan kiusaamaksi. Tarkoituksena oli saada Jumalan Poika lipeämään tehtävästään. Näin olisi viety Jehova Jumalan ihmiskunnan pelastusoperaatio siihen samaan sammumattomaan tuleen, mihin Saatana itse tulee aikanaan päätymään.(Mat25:41)
Jeesukselle esitettiin varsinainen ”lehmäkauppojen lehmäkauppa”: ”Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ’Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.’”(Mat4:9) Tarjous oli vakavasti otettava, kuvaileehan Luukkaan rinnakkaiskertomus Paholaisen valtaa tähän maailmaan, että ”Se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. ”(Lu4:6)
Olisi täysin mahdotonta edes kuvitella Jeesus Kristus rukoilemassa siunauksia jonkun nykyisen vallanpitäjän politiikalle. Vaikka poliittinen ohjelma olisi epäitsekkäämpi kuin nämä ”me ensin”- rykäisyt, jotka vallitsevat käytännössä kaikkialla. Miksi Raamatun mukaan näin?
Jeesus nimittää Isänsä arkkivihollista Saatanaa ”tämän maailman ruhtinaaksi” siinä missä Paavali käyttää samasta ilkiöstä nimikettä ”tämän maailman jumala”(Joh14:30;2.Ko4:4)Vapahtajamme lausui edelleen, että ”tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole.”(Joh14:39) Voisiko Jeesus antaa pientäkään tukea sille maailmalle, jota masinoi Saatana? Ei uskottavaa, vai mitä?
Otsikko oli otettu 1Johanneksen kirjeen kohdasta 5:19. Tässä lainattu osa on sitten kokonaisena paljastaen tämän maailman suurimman vallankäyttäjän: ”koko maailma on Pahan vallassa”.
Mutta onneksemme Saatana ei pyöritä ihmiskuntaa täällä maapallolla enää kauan. ”Pahan” hallinta-aika loppuu hyvin, hyvin voimakkaaseen manööveriin, jonka Jumalan valtakunnan kuningas tulee toteuttamaan. Saatana ei toki vapaaehtoisesti luovu vallasta, mutta kuninkaansa johdolla Jumalan valtakunta ”on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”(Dan2:44)
Odotatko sinä noita virkaanastujaisia? Sellaisia, joita kristityt ovat jo yli kaksi vuosituhatta rukoilleet.(Mat6:10)
Rauli -> ”Eedenin asukkaat eivät tienneet kaikesta päättäen tekonsa laajamittaisia seuraamuksia. Miksi olisi pitänyt? Heidän tehtävänsä oli ainoastaan totella yhtä annettua määräystä. Ja se meni pieleen.”
Jos havainnollistetaan ongelmaa vaikka näin:
Tarmo Tahmanäppi ei kaikesta päätellen tiennyt, että Tarmolta tullaan oikeuden päätöksellä leikkaamaan näpistysrikoksen johdosta käsi irti. Miksi olisi pitänyt tietää? Tarmon tehtävänä oli ainoastaan olla näpistelemättä. Ja se meni pieleen.
Rauli -> ”Gentiikkahan kun on niin kovin lahjomatonta.”
Genetiikalla sinänsä ei ole kyseessä olevan eettisen ongelman kanssa mitään tekemistä. Kyse on siitä, että Jumala meni sorkkimaan genetiikkaa ja ihan tarkoituksella aiheutti ihmiselle kaikki terveysongelmat.
Rauli -> ”Kyseessä ei ollut mikään ylireagointi vaan etukäteen kerrotun tuomion toimeenpano: kuolema tuli juuri niin kuin pitikin tulla.”
Kuten muutamaan kertaan on tullu ttähdennettyä: tuomiosta ei kerrottu etukäteen sellaisenaan mitään. Tuomion piti koskettaa ainoastaan ensimmäistä ihmisparia. Tai niitä, jotka puusta syövät. Ei ketään muuta. Kun Tarmo Tahmanäpiltä, ja kaikilta tämän sukulinjan jälkeläisiltä leikataan käsi irti Tarmon näpistyksen johdosta, joku voisi kutsua oikeudellista linjausta ylireagoinniksi. Sinusta se ilmeisesti on ihan ok.
Rauli -> ”Jälkeläisistä kaikilla, ihan jokaisella, on ollut ja on edelleen tilaisuus elää ikuisesti. Niinhän se Raamattu opettaa vai oletko muuta koskaan edes kuullut?”
Niin. Mahdollisuus on tässä se iso sana. Mahdollisuus, joka edellyttää uskoa sellaiseen jota ei voida todistaa, ja jota [uskoa] kaikilla ei edes ole. Järjestelyn väistämätön lopputulema on, että monien mahdollisuudet ovat varsin olemattomat. Minulla esimerkiksi ei ole mitään mahdollisuutta, koska en koe mitään tarvetta uskoa yliluonnollisiin toimijoihin. Tämä voi olla geneettistä, eli minkäs minä sille voin. Kaiken lisäksi maailma on minulle rationaalinen paikka, jolloin tulen usein uskonnollisuutta käsittelevissä pohdinnoissani vielä pilkanneeksi Pyhää Henkeä, joka sinetöi kohtaloni. Reilu peli, eikö totta.
Olemme ilmeisen samaa mieltä siitä, että ensimmäinen ihmispari sai henkilökohtaisesti juuri sen tuomion, mikä oli etukäteen lausuttu: kuoleman.
Joku kekseliäs voi tietysti heittää tähän syytöksen, että miksi ei kerrottu yksityiskohdittain tapaa, jolla henki vuosisatojen kuluessa sitten ihmisparilta pakeni. Sehän ei ollut enempää käden kuin päänkään irti leikkaaminen vaan puuttuminen genomiin. DNA-kierteeseen tuli virhekierrettä – ihan sukusoluja myöten. Kohtalaisia solubiologian opintoja olisi Eedenissä täytynyt sitten kyllä järjestää, itse asiassa nykyistä huipputiedettä reilusti korkeatasoisempaa.
Syntiinlankeemuksesta lähtien genetiikan lainalaisuudet ovat hoitaneet kuolemistaipumuksen kulkemisen isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Eli Raamatun sanoin: ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun”(Ps51:5).
Väärästä puusta syöneistä Aadam oli Raamatun mukaan se päävastuullinen(1.Tim2:14). Kantavanhempamme edustivat ihmissukua, myös sinua ja minua, muita kun ei ollut olemassa. Ihmissuvun oli määrä asuttaa koko maapallo lopulta paratiisilliseen tilaan, minkä jälkeen he olisivat ”täyttäneet maan” sopivalla tavalla.
Me tietysti olisimme tehneet toisin, vai olisimmeko?
Nyt jälkikäteen voidaan todeta, että tuo täyttämispuoli on kyllä onnistunut epätasaisen erinomaisesti, mutta samalla väärän hallinnon alaisuudessa monet maapallon kestokykymittarit ovat punaisella. Kulunutta sanontaa käyttääkseni: maata on nyt varjeltava ihmiseltä.
Ihmissukuun tullut lommo on kuitenkin ollut mahdollista oikaista, paitsi tietenkin primaaririkkojilta. Ja Raamatun näkökulmasta sellaisesta mahdollisuudesta kertominen onkin ”se juttu”, sitä nimitetään ”hyväksi uutiseksi”. Se on niin innostava, että minäkin jaksan tästä ihmiskunnan alusta sinunkin kanssasi keskustella. Kuten monen, monen muunkin kaltaisesi pessimistin kanssa. Sanoithan, että ”Minulla esimerkiksi ei ole mitään mahdollisuutta, koska en koe mitään tarvetta uskoa yliluonnollisiin toimijoihin.”
Eikö ole hienoa, että sinä voit nauttia elämästä kohtuullisella tavalla, eikä laskua tule jälkikäteen Luojalta? Tämä siitäkin huolimatta, että Raamatu olisi oikeassa ja sinä väärässä?
Ja sitten kun meillä Raamatun mukaan on vielä se mahdollisuus toimia oikein ja sanoutua irti sen esi-isämme onnettomasta tunaroinnista.
Rauli: ” miksi ei kerrottu yksityiskohdittain tapaa, jolla henki vuosisatojen kuluessa sitten ihmisparilta pakeni. Sehän ei ollut enempää käden kuin päänkään irti leikkaaminen vaan puuttuminen genomiin. DNA-kierteeseen tuli virhekierrettä…”
Tässä on kaksi asiaa joista kuulisin mielelläni lisää tietoa ja mielipiteitä toisaalta Raamatun kantana ja toisaalta biologian tutkimuksen antaman tiedon perusteella siitä mikä on tämä ”henki” joka ”ihmisparilta pakeni” ja siitä kuinka kuolema periytyi?
Väitän ettei mitään fyysistä tässä maailmassa ole koskaan luotu kuolemattomaksi eikä juuri mitään elotonta materian alusta lähtien tuhoutumattomaksi ja muuttumattomaksi lukuunottamatta alkuaineita ja energiaa jotka jatkavat olemassaoloaan ( jossakin ).
Meinasinkin jo lopetella tämän keskustelun ja laittaa esille uuden blogin, jonka puitteissa toinen asioiden pohdiskelu voisi alkaa taas hiukan erilaisesta aiheeesta. Kysymyksesi liittyy tuohon ensimmäisen ihmisparin kuolinprosessiin ja tilanteeseen, jossa ”tämän maailman ruhtinas” aloitti virkauransa. Siksi vastaan siihen vielä lyhyesti.
Raamattu kertoo, että kuolema tuli ihmiskunnan harmiksi vain ja ainoastaan yhden ainoan teon takia(Ro5:16). On loogista päätellä, että ilman tuota tekoa kuolema ei olisi koskaan tavoittanut meitä Aadamin ja Eevan ikuisesti elävinä jälkeläisinä. Tulevaisuudestakin kun kerrotaan, ettei tuota Aadamilta perittyä ”kuolemaa ei enää ole”(Ilm21:4).
Kuoleman periytymisen prosessi on kätketty nykyajan etevimmiltäkin tutkijoilta. Jossakin vaiheessa solumme vain menettävät uusiutumisominaisuutensa ja vanhenemisprosessi alkaa. Vaikuttavia tekijöitä toki tunnetaan, mutta gerontologian teoriamallit ovat varsin tukevasti lähtökuolissaan.
Raamatun syntiinlankeemuskertomus viittaa perimämme jonkinlaiseen uudelleen ohjelmointiin, jonka vaikutukset sitten vähitellen lyhensivät odotettavissa olevaa elinikää. Jo Psalmeissa mainitaan hyvin ihmiselämän normipituus: ”Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää”(Ps90:10).
Kun ihmiseltä henki sitten kuolinhetkellä pakenee, se merkitsee täsmälleen päinvastaista tapahtumaa kuin Eedenissä muinoin. Ensin ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento”(1.Mo2:7).Ja sitten: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut”(Saar12:7).
Rauli: ” Raamatun syntiinlankeemuskertomus viittaa perimämme jonkinlaiseen uudelleen ohjelmointiin, jonka vaikutukset sitten vähitellen lyhensivät odotettavissa olevaa elinikää. Jo Psalmeissa mainitaan hyvin ihmiselämän normipituus: ”Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää”(Ps90:10). ”
Raamattu ei kerro kaikkea, niinpä voimme jossakin määrin esittää oletuksia kuten tässäyhteydessä ””uudelleen ohjelmonnista”, huomaat varmaankin raamatun lukijana; ”lukevaisena” että olettamus on joiltain osin ristiriidassa kertoman kanssa:
” Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niinkuin yksi meistä, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämänpuusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti; niin Herra Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista…”
On hyvä muistaa ettei Adamia oltu kielletty syömästä ”elämän puusta”, hän ei ollut siitä todennäköisesti kuitenkaan syönyt ja niinpä Jumalan oli suoranaisesti estettävä Adamin mahdollinen syönti elämänpuusta sillä kuten raamattu kertoo syömisestä olisi tullut seuraus; toiminta vastalääkkeenä kuoleman prosesille jonka täytyi näinollen olla rakennettuna Adamin ”ohjelmistossa” jo ennen lankeemusta, niinpä Adamin fyysinen elämä oli ehdollistettu sekä Jumalan tottelemiselle että riippuvaisuuteen elämänpuun annista.
Lisäksi tässä on eräs hätkähdyttävä piirre, nimittäin se että tekstin mukaan kertasyöminen olisi riittänyt saattamaan Adamin hengen iankaikkiseen elämään ilmeisesti fyysisenä ihmisenä? Kysymysmerkki sen johdosta että Adamissa vaikutti myös Jumalalta saatu henki johon viittasitkin Saarn.12:7 kohdan tekstillä.
Voidaan ajatella Jumalan juuri halunneen estää ( laittamalla vartijat elämänpuulle ) Adamin hengen elämisen fyysisessä ruumiissa , näet synnin seurauksena erossa iankaikkisesti Isästä ja tässä nähdään myös Jumalan rakkaus, Isän rakkaus ihmislasta kohtaan; minä vapautan henkesi fyysisestä ruumiistasi että synnin kahleesta sitten kun aika on…Jeesuksen lunastustyön perusteella.
Jumala ei siis halunnut tuhota Adamia, päinvastoin varjella tämän iankaikkista henkeä ja varmistaa myös Adamin jälkeläisten iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä.
Tässä tuli hieman myös sivuttua tätä ”henkeä joka pakenee” mutta jatkukoon keskustelu päättämälläsi tavalla myös uutta blogia odotellen.
Oikein hyvin Raamatun pohjalta sinäkin asioita ajattelet, vaikka olemmekin joistakin syntiinlankeemuksen ykstyiskohdista ja seuraamuksista eri mieltä.
Jätän omasta puolestani keskustelun tähän, mutta mitä luultavimmin me tulemme vielä tuosta hengestä keskustelemaan myöhemmin. Kiintoisa aihe, josta on useita eri käsityksiä. Seuraavan plogini aihe ei taida olla aivan tuohon sopiva. Mutta asiallisena, Raamattuun lujasti uskovana keskustelijana toivotan sinut sydämellisesti juttukumppanikseni myös jatkossa.
Toki en ateismiin taipuvaisiakaan kommenttiosastoltani jatkossa pois hätistele. Monipuolisuudella on puolensa.