Yksi maailman huomattavista vallankäyttäjistä aloitti sitten eilen tehtävässään. USA:n presidentti Trump ilmaisi ensi sanoissaan nojaavansa Raamattuun muutoinkin kuin vain pitämällä sormeaan sen päällä: ”God bless you” oli sekä lauseena että ajatuksena virkaanastujaisissa vahvasti esillä.
Miten Jumalan pitäisi Trumpin luotsaamaa kansaa sitten siunata? Tilaisuuden pääpuheen perusteella Kaikkivaltiaan tulisi olla takuumiehenä esimerkiksi ulkopolitiikassa, jonka otsikkona näyttää olevan ”America First”. Nähtäväksi jää, kuinka paljon siunausta ylhäältä tulee – ja mitä se maksaa niille kansakunnille, jotka eivät ole se ensimmäinen.
Itäisessä naapurimaassamme on myös presidentti, joka painottaa kansalleen ”me ensin”-näkemystä. Ja Putin on myös usein mukana tilaisuuksissa, joissa Jumalalta siunauksia hamutaan. Hänen hallintonsa diplomaattiset suhteet taivaallisiin hoidetaan käytännössä vain yhden kirkon, Venäjän ortodoksisen välittämänä. Trumpilla oli virkaanastujaisissa monin eri tavoin Raamattua tulkitsevia uskonnollisia vaikuttajia.
Takaakohan siunauspyytelijöiden suuri lukumäärä varmemman vastauksen? Rohkenen epäillä.
Me näemme todella monia erilaisia vallankäyttäjiä nykymaailmassa. Ja uskonnolliset piirit pyörivät vallankahvan läheisyydessä edelleen, vaikka kansalaisten uskonnollisuus on yleisesti ottaen hiipumaan päin. Olisikohan asia juuri siten kuin Raamattu kauan sitten visioi: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”(2.Tim3:5)
Kun Jeesus oli maan päällä pari vuosituhatta sitten, hänelle oikein tyrkyttämällä tyrkytettiin yhteisten asioiden hoitamistehtävää. Kerran kun hän teki nälkäongelman näppärästi ratkaisevan ihmeen, lähtivät tuon ajan headhunterit liikkeelle. Miten Jeesus reagoi?
Raamattu kertoo: ”Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.”(Joh6:15) Melkoinen vastakohta sille afrikkalaiselle päämiehelle, joka vaalit hävittyään irrotti otteensa presidentinjakkarasta vasta naapuriarmeijoiden uhatessa. Ja onhan se monelle muullekin maalliselle vallanpitäjälle ollut luopuminen pelkkää tuskaa.
Raamattu paljastaa hyvin selkeästi sen, kuka on nykymaailman suurin päällikkö. Hän on sen verran ujo persoona, että ei niin sanotusti halua nimeään mielellään julkisuuteen. On kivampi sotkea asioita taustalla tuntemattomana. Kaikki eivät edes usko hänen olemassaoloonsa!
Jeesus joutui palveluksensa aluksi tuon Kaikkivaltiaan Jumalan päävastustajan Saatanan kiusaamaksi. Tarkoituksena oli saada Jumalan Poika lipeämään tehtävästään. Näin olisi viety Jehova Jumalan ihmiskunnan pelastusoperaatio siihen samaan sammumattomaan tuleen, mihin Saatana itse tulee aikanaan päätymään.(Mat25:41)
Jeesukselle esitettiin varsinainen ”lehmäkauppojen lehmäkauppa”: ”Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ’Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.’”(Mat4:9) Tarjous oli vakavasti otettava, kuvaileehan Luukkaan rinnakkaiskertomus Paholaisen valtaa tähän maailmaan, että ”Se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. ”(Lu4:6)
Olisi täysin mahdotonta edes kuvitella Jeesus Kristus rukoilemassa siunauksia jonkun nykyisen vallanpitäjän politiikalle. Vaikka poliittinen ohjelma olisi epäitsekkäämpi kuin nämä ”me ensin”- rykäisyt, jotka vallitsevat käytännössä kaikkialla. Miksi Raamatun mukaan näin?
Jeesus nimittää Isänsä arkkivihollista Saatanaa ”tämän maailman ruhtinaaksi” siinä missä Paavali käyttää samasta ilkiöstä nimikettä ”tämän maailman jumala”(Joh14:30;2.Ko4:4)Vapahtajamme lausui edelleen, että ”tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole.”(Joh14:39) Voisiko Jeesus antaa pientäkään tukea sille maailmalle, jota masinoi Saatana? Ei uskottavaa, vai mitä?
Otsikko oli otettu 1Johanneksen kirjeen kohdasta 5:19. Tässä lainattu osa on sitten kokonaisena paljastaen tämän maailman suurimman vallankäyttäjän: ”koko maailma on Pahan vallassa”.
Mutta onneksemme Saatana ei pyöritä ihmiskuntaa täällä maapallolla enää kauan. ”Pahan” hallinta-aika loppuu hyvin, hyvin voimakkaaseen manööveriin, jonka Jumalan valtakunnan kuningas tulee toteuttamaan. Saatana ei toki vapaaehtoisesti luovu vallasta, mutta kuninkaansa johdolla Jumalan valtakunta ”on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”(Dan2:44)
Odotatko sinä noita virkaanastujaisia? Sellaisia, joita kristityt ovat jo yli kaksi vuosituhatta rukoilleet.(Mat6:10)
Rauli -> ”Kritisoit Marjaana melkoisen kovaan ääneen Raamatun Jumalan Jehovan lupauksia puhdistaa maa ja tehdä siitä paratiisi.”
Sehän menee juuri kuten kerroin, mitä sitä kaunistelemaan? Ei se Jehovan todistajien odottama lopputulema siitä miksikään muutu että se kiedotaan kauniimmalta näyttävään pakettiin. Odote on joka tapauksessa että Jehova tappaa miljardeja ihmisiä.
Rauli -> ”Sinulla on oikeus kritiikkiin. Raamattu kertoo, että ihmishallinnonkin puolella samanlaista kipristelyä tunnetaan tulevaa vallanmenetystä kohtaan”
Jos ajattelit, että tunnen jonkinlaista kipristelyä Jehovan todistajien odotetta kohtaan, niin kyseessä on jonkinlainen väärinkäsitys. Ja miksi tuntisin, kun tiedän että koko todistajuus perustuu virheelliselle opille vuodesta 1914? Koska tuo vuosi, eli oppi vuodesta, jolla ”orja” perustelee oman asemansa, on väärin, koko oletus Jehovan todistajuuden erityisasemasta kumoutuu siinä samalla.
Rauli ->”Kuulostaako tutulta käytökseltä? ”Ihmishallinto First” on jo kovasti vanha hallintoperiaate ja mainitaan jo Raamatun sivuilla.”
Ei kai tuo mikään ihme ole, kun mitään muita hallintoperiaatteita ei ole vielä koskaan ilmaantunut markkinoille kilpailemaan. Puhetta on kyllä pidetty tuhansia vuosia. Ja pidetään tietenkin vastedeskin.
Rauli -> ”Jeesus Kristus kertoi eräiden ihmishallinnon tuhovaiheiden vaikutuksesta seuraajiinsa: ”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”(Lu21:28)”
Niin, Jeesushan puhuu siinä läsnäolijoilleen ja mainitsee vielä tarkan paikankin – Jerusalemin. Jeesus ei puhu siinä kahden tuhannen vuoden päähän.
Toisaalta, vaikka ajateltaisiin että Jeesus puhuisi tuossa meille, mikään ei näytä viittaavan siihen että loppu on lähellä. Ennen sitä piti tuleman:
”ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä.”
Maanjäristysten määrässä ei ole havaittavissa mitään radikaalia muutosta, nälänhätää enemmän ihmisiä kuolee ylipainoon eikä ruttotautejakaan näy missään. Ja kuten varmasti huomaat, myös nämä uhkakuvat sopivat kuin nenä päähän Jeesuksen aikoihin, kun taas meidän aikoihin ei mistään kohtaa.
Mitä mieltä muuten olit tuosta uutisesta, että uskonnollinen yhdyskuntanne jäi kiinni maaperän saastuttamisesta kemikaaleilla? Tällainen yhdyskunta sitten arvostelee ihmishallintoja siitä että se saastuttaa maapallon. Vink vink.
”Sehän menee juuri kuten kerroin, mitä sitä kaunistelemaan?”
Niinhän se Raamattu meitä opettaa.
”Jos ajattelit, että tunnen jonkinlaista kipristelyä Jehovan todistajien odotetta kohtaan, niin kyseessä on jonkinlainen väärinkäsitys. ”
Kommentointisi vaikuttaa kyllä nytkin aikamoiselta kipristelystä. Ja juuri sitä pahan perusteellista juurimista kohtaan, josta Raamattu puhuu. Raakaa ja julmaa kuulemma. Ja juuri tämänkin kannan jokainen meistä voi halutessaan ottaa.
Kerroit, että olet lukenut Raamattua ihan itse. Eikä siellä ole sattunut mitään sellaista vastaan, jossa kerrotaan ”tämän maailman lopusta”? Siis vallanvaihdoksesta Telluksella, joka ei todellakaan ensimmäisellä vuosisadalla tapahtunut.
Ihmishallintoja maan saastuttamisesta moittivat asiantuntijat laidasta laitaan, ei sellaisesta kannata sinun hermostua. Raamattu kertoo yksinkertaiseen tapaan tulevaisuudesta, että eräänä päivänä ”On aika tuhota ne, jotka tuhoavat maata”.(ILm11:18)
Rauli -> ”Kommentointisi vaikuttaa kyllä nytkin aikamoiselta kipristelystä. Ja juuri sitä pahan perusteellista juurimista kohtaan, josta Raamattu puhuu. Raakaa ja julmaa kuulemma. ”
Tähän sitä tietenkin helposti vedotaan; että vain paha juuritaan maailmasta. Unohdetaan sopivasti mainita, että käsityksen mukaan pahan määritelmä täyttyy jo siinä, jos ei koe kuulumista Jehovan todistajien uskonnolliseen yhdyskuntaan välttämättömänä.
Kirjasta ”Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä”:
”Sinun täytyy kuulua Jehovan järjestöön ja tehdä Jumalan tahto saadaksesi hänen ikuisen elämän siunauksensa.”
Ei Raamattu unohda mainita sitä, että Jehovan vastustajat tuhotaan viimeistä kipristelijää myöden. Ja kyllä sen jo noista siteerauksistani sinäkin huomasit.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, ketkä ovat ne maapallolla elämäänsä jatkavat. Sinulla ei liene ihmishallintoon luottavana paljonkaan asiaan sanottavaa.
Me Jehovan todistajat olemme varmoja vain siitä, että kaikki ”maan perivät” asettuvat teemaan ”Jumalan Valtakunta First”. Kaikkivaltias sitten tekee lopullisen valinnan siitä, ketkä elävät sitten ikuisesti alkuperäiskuntoon saatetulla asuinplaneetallamme.
Rauli -> ”Ei Raamattu unohda mainita sitä, että Jehovan vastustajat tuhotaan viimeistä kipristelijää myöden.”
Taisi mennä taas markkinointibudjettiin tämä lause. Tai sitten unohdat toistuvasti oleellisen ihan epähuomiossa. Se, että ei koe tarvetta kuulua Jehovan todistajien uskonnolliseen yhdyskuntaan ei tarkoita että erityisesti vastustaisi heitä. Mutta se riittää lainaamanikin perusteella siihen että tulee Jehovan tappamaksi. Ja tietenkin ihan pian, kuten aina.
Rauli -> ”Me Jehovan todistajat olemme varmoja vain siitä, että kaikki “maan perivät” asettuvat teemaan “Jumalan Valtakunta First”.”
No, mitä muita vaihtoehtoja heillä odotteenne mukaan edes olisi?
Mitä mieltä olit mainitseminstani epäkohdista Jeesuksen ennustuksiin liittyen?
Toinen mitä voisin kysyä, on se, missä kohdassa Jeesus nimenomaisesti kielsi että hänen seuraajansa eivät voi palvella sotilaana tai puolustusvoimissa? Muistaakseni Jeesus kohtasi uskovia sotilaita (sadanpäämieskin taisi mahtua mukaan), eivätkä nämä jättäneet ammattiaan eikä Jeesus sellaista heiltä vaatinut. Voisi olettaa, että asia olisi tullut selväksi, jos kyse tosiaan on sellaisesta ehdottomuudesta kuin Jehovan todistajat käsittävät?
”Se, että ei koe tarvetta kuulua Jehovan todistajien uskonnolliseen yhdyskuntaan ei tarkoita että erityisesti vastustaisi heitä.”
Eihän nyt toki. Useimmat minunkin tuttavani tyytyvät vain kummastelemaan ja ehkä myös taivastelemaan. Nutraali asenne perustuu vapaaseen valintaan, ja sellainen oikeus sinullakin on Raamatun mukaan. Voit sinäkin nauttia elämän lahjasta ihan siitä riippumatta uskotko sillä olevan Antajaa.
”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille,” sanoo Raamattu Jehovasta(Mat5:45)
Raamattu kuitenkin kertoo sitten sen, ettei pelkkä puolueettomuus riitä ikuisesti elämiseen. ”Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon,” totesi Jeesus. Melkoisen joukon raamatunkohtia voisin tuon saman asian perusteluina esittää. Ei liene tarpeen?
Jeesuksen mainitsemiin tunnusmerkkeihin ei liene nyt tarpeen mennä. Kävin siitä jo aiemmin keskustelua, ja tämän otsikon pääpaino onkin siinä, että Raamattu kertoo ihmisvallan lopun Telluksellamme. Ja sehän ei toki edellytä uskoa Raamattuun, sisälukutaito riittää. Ajankohta tulee olemaan meille kaikille yllätys, sanoo Raamattu.
”Toinen mitä voisin kysyä, on se, missä kohdassa Jeesus nimenomaisesti kielsi että hänen seuraajansa eivät voi palvella sotilaana tai puolustusvoimissa?”
Tämä kysymys on sitten otsikkoni ytimestä, syvältä nyt myönteisessä merkityksessä. Aivan aluksi vetoan tuohon tulevaan selkkaukseen, jossa ihmishallinto(=”maan kuninkaat”) kohtaa Jeesuksen taivaalliset sotajoukot. Siis se tapahtuma, joka saa sinut kauhusta kalpeaksi jo etukäteen ja vain sinulle hypoteettisena mahdollisuutena.
Lopputuloksesta voidaan päätellä totaalituho kaikille ihmisarmeijoille, numeroin satanolla. Taivaan linnut saavat kutsun aterialle: ”Saatte syödä kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa”.(Ilm19:18)
Huomaatko, mikä ongelma syntyy, jos Jeesuksen seuraajia on ”maan kuninkaiden” armeijoissa? Siinä tapauksessa Jeesuksen joukot surmaisivat omiaan. Ja siihen eivät täydellistä työtä tekevät rauhaan pakottajat voi haksahtaa.
Asian voi nähdä kyllä toisinkin, ei edes huumori ole kiellettyä. Näytin taannoin kahvipöydässä eräälle tutulle upseerille juuri tuota edellä mainittua raamatunkohtaa ja kerroin, ettei hänen ammatillaan taida olla oikein tulevaisuutta. Hymy suupielessä mies sanoi: ”Ei mitään hätää minulla. Sotapäälliköt alkavat vasta kenraaliluutnantista ylöspäin.” Sitten joimme sulassa sovussa mokkakahvit.
Viittasit mielenkiintoisesti Jeesuksen asenteeseen maapallolla käyskennellessään: ”Muistaakseni Jeesus kohtasi uskovia sotilaita (sadanpäämieskin taisi mahtua mukaan), eivätkä nämä jättäneet ammattiaan eikä Jeesus sellaista heiltä vaatinut.”
Entä jos et jättäisi näin avainasemassa olevaa asiaa pelkästään ”muistaakseni”-tasolle? Mitä Raamatun kohtia sinä mahdollisesti perästä ajat? Lupaan kommentoida löydöksiäsi, sillä tämän Saatanan maailman tai sen ajatusrakennelmaa ”Meidän Maamme First” Jeesus tuskin on voinut aseellisesti käskeä puolustamaan.
Mutta kuten sanoin, katsotaan sinun Raamattu-löydöksesi ensin.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä luku 13, hienosti esivallasta, joka on Jehovan palvelija. Myös Jehovan todistajat voivat olla poliisin ja armejan palveluksessa ja osallistua sotiin ja tappamiseen. Jumalan käskystä.
” Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.”
” Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan”
” Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.”
” Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan”
Näin esivalta on Jumalan säädös ja on jatkumoa Jumalan hallintavallalle tässä maailmassa. Jumalan käsi on siinä vahvasti läsnä. Jokainen joka kumoaa tämän käsityksen ei noudata Jehovan tahtoa.
Olet oikeassa, Sami, esivallalla on oikeus saada meidän tottelevaisuutemme. Mutta muistathan, että Raamattu puhuu Jeesuksen suulla ”keisarille kuuluvasta” ja sitten ”Jumalalle kuuluvasta”(Mark12:17).
On aivan totta, ettei meidän hyvässä maassamme voi kristitty joutua sellaiseen ristiriitaan, että ”keisarin” ja valtion säädökset olisivat ristiriidassa keskenään. Mutta eikös Sami sellaista ole kuitenkin muualla joskus tapahtunut?
Apostoleita kiellettiin saarnaamasta, koska esivallan mielestä ”koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne”(Apt5:28). Vankityrmästä päästyään he kuitenkin jatkoivat ihmisten tapaamista ja kertoivat esivallalle, että ”ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”.
Mitä sinä Sami sanot 1930-luvun Saksasta? Olisiko siellä ollut kristillisempää noudattaa apostolien esimerkkiä? Olisiko niin, että juuri tuollaisissa tilanteissa ne todelliset Jeesuksen seuraajat erottuvat ”Me Ensin”-kristityistä?
Rauli -> ”Eihän nyt toki. Useimmat minunkin tuttavani tyytyvät vain kummastelemaan ja ehkä myös taivastelemaan.”
Ja nuokin tuttavasi tullaan tappamaan odotteenne mukaan ihan pian alkavassa harmagedonissa. Ihan vain koska eivät ymmärtäneet hypätä pienen amerikkalaisen uususkonnon kelkkaan, joka pitää itseään Jehovan maanpäällisenä puhetorvena ja perustelee asemansa vääristelemällä arkeologiaa. Reilu peli, eikö totta.
Rauli -> ”Jeesuksen mainitsemiin tunnusmerkkeihin ei liene nyt tarpeen mennä. Kävin siitä jo aiemmin keskustelua…”
Ymmärrän. Kieltämättä varmasti turhauttavaa keskustella Mestarinsa ennustuksista, kun ne osoittautuvat tarkemmassa tarkastelussa oman aikansa tuotoksiksi ilman kosketusta nykyaikaan. Olisi nyt edes puolella sanalla vinkannut jostain nykyaikaa koskevasta mullistavasta keksinnöstä. Internetistä, sähköstä tai edes puhelimesta.
Rauli -> ”Ajankohta tulee olemaan meille kaikille yllätys, sanoo Raamattu.”
Käytännön toteutus kiinnostaa. Miten sen ajankohta voisi olla koskaan _kaikille_ yllätys, kun erilaiset uskonryhmittymät odottavat sitä alituiseen?
Rauli -> ”Siis se tapahtuma, joka saa sinut kauhusta kalpeaksi jo etukäteen ja vain sinulle hypoteettisena mahdollisuutena.”
Kauhu liittyy lähinnä siihen, että Jehovan todistajat odottavat innokkaana miljardien ihmisten massamurhaa eivätkä näe siinä mitään moitittavaa.
Olin kerran erään Jehovan todistajan autokyydissä ja ajelimme paikkakunnan ”paremmalla puoliskolla”. Jehovan todistaja tokaisi, että tuon talon minä otan sitten harmagedonin jälkeen. Mitä olen kysellyt, tällainen ajattelumalli ei ollut pelkkä yksittäistapaus. Jehovan todistajat todella odottavat, että melkein kaikki muut kuin heidät itsensä tapetaan ihan kohta.
Rauli -> ”Entä jos et jättäisi näin avainasemassa olevaa asiaa pelkästään ”muistaakseni”-tasolle? Mitä Raamatun kohtia sinä mahdollisesti perästä ajat? Lupaan kommentoida löydöksiäsi, sillä tämän Saatanan maailman tai sen ajatusrakennelmaa ”Meidän Maamme First” Jeesus tuskin on voinut aseellisesti käskeä puolustamaan.”
Tästä jää kuva, että olisin väittänyt jossain Jeeusksen _käskeneen_ jotakuta armeijaan tai aseelliseen konfliktiin. Jatkossa ehkä tarkkaavaisemmin tällaisten vihjausten suhteen?
Oleellista mielestäni on, että kun Jeesus kohtasi sotaväkeä, hän ei paheksunut heidän ammattiaan eikä vaatinut heitä lopettamaan sitä jos haluaisivat uskoa häneen tai päästä tuonpuoleisiin jatkobileisiin. Jeesuksen asenne sotaväkeen johtuu eittämättä siitä, että tuolloin kaikilla ei ollut valtiovallan edessä valinnanvaraa. Hän ei siksi kasannut näiden harteille ylimääräistä taakkaa, kuten esimerkiksi Vartiotorni-seura teki Malawissa omille jäsenilleen ja aiheutti käsittämättömän määrän täysin turhaa tuskaa, jopa kuolemia.
Matteuksen kahdeksannessa Jeesus kohtaa sadanpäällikön ja kiittelee tämän uskoa. Tarina vahvistetaan Luukkaan seitsemännessä, ja sadanpäällikkö esitetään jopa esimerkillisessä valossa. Eikä Jeesus puutu tämän ammattiin millään tavalla.
Apostolien teot kymmenen kertoo sadanpäällikkö Corneliuksesta, joka oli ”hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin”. Cornelius pääsi juttusille myös enkelin kanssa, eikä enkelikään nähnyt tarpeelliseksi moittia tämän ammattia.
Kirjoitit Marjaana seuraavaasti: ”Oleellista mielestäni on, että kun Jeesus kohtasi sotaväkeä, hän ei paheksunut heidän ammattiaan eikä vaatinut heitä lopettamaan sitä jos haluaisivat uskoa häneen tai päästä tuonpuoleisiin jatkobileisiin.”
”Matteuksen kahdeksannessa Jeesus kohtaa sadanpäällikön ja kiittelee tämän uskoa. Tarina vahvistetaan Luukkaan seitsemännessä, ja sadanpäällikkö esitetään jopa esimerkillisessä valossa. Eikä Jeesus puutu tämän ammattiin millään tavalla.”
Tämä on juuri se sama tapa argumentoida kuin mitä käytetään myös puolustettaessa samaa sukupuolta olevien avioliittoa: ”Jeesus ei moittinut homoseksuaaleja, ei edes puhunut heistä mitään.” Katsotaanpa, mihin tällaisella ”logiikalla” Raamattua pitkin päästään.
Jaakobin kirje kertoo seuraavaa ”Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä.”(Ja2:25) Heprealaiskirjeessä edelleen tuon maailman vanhimman ammatin harjoittajan usko esitetään ”esimerkillisessä valossa”: ”Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan.”
Olisiko meidän nyt lupa päätellä, että tämä Jeesuksen sukuluetteloon kuuluva nainen jatkoi ammattinsa harjoittamista sen jälkeen, kun hänestä tuli Jehovan palvelija? Missään kun ei kerrota lopettamisesta.
Jeesus kohtasi monenlaisia ihmisiä. Häntä syytettiin siitä, että hän otti kontaktia sellaisiin kansalaisiin, joita ”kunnon juutalaiset” hyljeksivät. Jeesus totesi itse: ”Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”
Olisiko meidän nyt pääteltävä, että ne portot ”jotka uskoivat” Jeesusta, jatkoivat ammattinsa harjoittamista ja samaan aikaan seurasivat Jeesusta? Vain siksi, ettei sanallakaan Jeesus tuominnut heidän ammattiaan?
Erään kerran Jeesus kohtasi Sakkeuksen, joka oli oikein ”publikaanien publikaani” – ja ilmeinen talousrikollinen. Näin Raamattu Sakkeuksesta: ”Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas.”(Lu19:2) Sakkeus kertoi avoimesti Jeesukselle, että hän oli harjoittanut vilunkia ja lupasi: ”puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”(Lu19:8) Tämän jälkeen Jeesus loihe lausumaan: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.”
Mutta eikö ole mahdollista, että Sakkeus jonkun ajan kuluttua palasi entisiin tapoihinsa ja riisti maksamansa korvausrahat takaisin? Eihän Jeesus moittinut Sakkeuksen ammattia sanallakaan. Miksi hän olisi tapojaan muuttanut?
Matteuksen 8. luvussa todellakin kerrotaan sadanpäämiehestä, jonka palvelija parannettiin. Jeesus ei todellakaan ottanut kantaa sadanpäämiehen ammattiin. Sadanpäämiehen usko Jeesuksen voimaan sai sitten kyllä kiitosta: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella.”(Mat8:10)
Missään kohdassa ei kerrota sadanpäämiehen vaihtaneen ammattia, totta. Mutta jos hän olisi heti alkanut kulkea Jeesuksen opetuslapsena, täyskäännös olisi ammatillisesti ollut aivan välttämätön. Rooman armeijan upseerit kun eivät olleet mitään kilttejä poikia, sanoo historia.
Raamattu ei todellakaan kerro tuon sadanpäämiehen myöhemmistä vaiheista mitään. Hän on tietysti voinut tulla kristillisen seurakunnan jäseneksi sitten, kun ei-juutalaisia alettiin mukaan ottaa. Siis vasta jonkin matkaa Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Otit myös esille Corneliuksen, josta kerrotaan sitten myöhemmin Raamatussa: ”Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, hän antoi runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa”.(Apt10:2)Tämän hän teki olematta millään tavoin enempää kristillisen seurakunnan kuin juutalaisen yhteisön jäsen, siis puhtaana pakanasotilaana.
Cornelius oli kyllä varsin hyvää ainesta Jeesuksen seuraajaksi. Niinpä enkeli ilmestyi tälle sotilaalle ja kertoi Kaikkivaltiaan ”muistaneen” häntä. Ja Corneliuksesta tuli ensimmäinen kristitty, jota ei ollut ympärileikattu. Tässäkään tapauksessa ei kerrota, kuinka aiemman ammatin harjoittamisen kävi. Muu Raamattu kyllä kertoo jatkolle riittävät perustelut.
Raamatussa nimittäin on monia periaatteita, jotka eivät anna mahdollisuuksia yhdistää Jeesuksen seuraamista ja ihmishengen riistämistä. Vai mitä voi päätellä seuraavista?
Jeesus kehotti ”rakastamaan vihamiehiänne ja rukoilemaan vainoojienne puolesta”(Mat5:44) Voisiko joku tällaisen rukouksen jälkeen tappaa tuon vihollisen? Tai olisiko kristityn mahdollista pistää ensin kaveri kylmäksi ja sitten heittää rukousta perään. Esimerkiksi tähän tapaan: ”Ole sinä Jumala armollinen hänelle, kun minä en ollut.”
Jeesus rinnasti itsensä ja seuraajansa ”tämän maailman” ulkopuolisiin, siis ikään kuin diplomaatteihin toteamalla, että ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.”(Joh18:36) Niin, kyllähän tuollaisen kuninkaan puolesta olisi kannattanut taistella jos kenen.
Jeesus opetti, että hänen seuraajansa tunnetaan jostakin muusta kuin siitä, että he tappavat toisiaan: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”(Joh13:35) Voidaan taas kysyä: Rakastatko uskonveljeäsi ennen vai jälkeen sen, kun olet häneltä hengen riistänyt? Ei käy oikein laatuun.
Raamattu kertoo myös evankeliumien ulkopuolella siitä sovittamattomasta ristiriidasta, joka lihalliseen sodankäyntiin osallistumisessa on puolueettomille kristitylle. Näin Korinttilaiskirjeessä: ”Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia.”(1.Ko10:3,4)
Kristitty odottaa kyllä sotaa. Sitä tilannetta, josta Ilmestyksen 19. luku kertoo: ”Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti.” Tällaista ”vanhurskasta sodankäyntiä” odotan juuri meidän aikanamme, jolloin ”Me First”- sotavarustelu on noussut omalle tasolleen ihmiskunnan historiassa ikinä.
Rauli -> ”Mutta eikö ole mahdollista, että Sakkeus jonkun ajan kuluttua palasi entisiin tapoihinsa ja riisti maksamansa korvausrahat takaisin? Eihän Jeesus moittinut Sakkeuksen ammattia sanallakaan. Miksi hän olisi tapojaan muuttanut?”
Esimerkkisi menevät siinä mielessä ohi, että vaikka porttojen ja talousrikollisten voidaankin olettaa lopettaneen ammattinsa harjoittamisen, mikään ei viittaa siihen, että Jeesuksen tapaamat ja esimerkillisiksi uskoviksi kuvailemat sadanpäälliköt olisivat ammattinsa lopettaneet. Corneliustakin kuvaillaan Jumalaa pelkääväksi tavalla, joka antaa ymmärtää ettei kyse ole ollut mistään ihan uudesta asiasta Corneliukselle ja tämän perheelle. Tai että Cornelius olisi kokenut ammattinsa esteeksi uskolleen. Tämän lisäksi varhaiskristillisestä dokumenteista käy ilmi, että yksi merkittävä asia kristillisyyden leviämiseen oli sen leviäminen juuri sotilaiden keskuudessa.
Varhaiskristillisissi seurakunnissa näyttää olleen enemmänkin jäseniä, jotka toteuttivat ”Me First” -politiikkaa keisarin laskuun.
Fil 4: 22 ”Teitä tervehtivät myös kaikki täkäläiset uskovat, erityisesti ne, jotka ovat keisarin palveluskuntaa.”
Rauli -> ”Raamatussa nimittäin on monia periaatteita, jotka eivät anna mahdollisuuksia yhdistää Jeesuksen seuraamista ja ihmishengen riistämistä.”
Kielsikö Jeesus itsensä ja läheistensä puolustamisen? Otetaanpa hypoteettinen pähkinä tähän väliin. Jehovan todistaja on perheineen joutunut jostain syystä tilanteeseen, jossa yksittäinen ihminen uhkaa perheen henkeä. Perheen isällä on mahdollisuus puolustaa perhettään, mutta ainoastaan sillä seurauksella, että uhkaaja menettäisi sen johdosta henkensä.
Mitä perheen isä tekee? Antaa uhkaajan tappaa perheensä vai tappaa uhkaajan? Tehtävä ei anna myöden saivartelulle, tilanne on tämä ja isän on tehtävä päätöksensä nopeasti.
Rauli -> ”Tällaista “vanhurskasta sodankäyntiä” odotan juuri meidän aikanamme, jolloin “Me First”- sotavarustelu on noussut omalle tasolleen ihmiskunnan historiassa ikinä.”
Et liene ainoa. Jehovan todistajat ovat odotelleet lopun tulevan omana aikanaan niin kauan kuin Jehovan todistajia on ollut olemassa. Jokainen on ollut väärässä. Näin myös Erkki Kankaanpää, joka oli lopun läheisyydestä Apu -lehden haastettalussa (vuonna 1969) niin varma, että toisti uskonnollisen yhdyskuntanne näkemyksen siitä, että he eivät enää suosittele avioitumista ja perheen perustamista. Jos olen ymmärtänyt oikein, itse et tätä näkemystä noudattanut (olit silloin Jt tai et). Olet ehkä pelkästään onnellinen siitä että et syystä tai toisesta noudattanut yhdyskuntasi näkemystä? Ne jotka noudattivat, saattavat nykyään katua raskaasti päätöstään (vaikka eivät sitä tietenkään ääneen sano).
Rauli: ” Mutta muistathan, että Raamattu puhuu Jeesuksen suulla “keisarille kuuluvasta” ja sitten “Jumalalle kuuluvasta”(Mark12:17).”
Jus näin se menee keisarille vero Jumalalle kosto, sota ja tappaminen:
” Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.”
” Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan”
Corelnus osallstui hienolla tavalla Jehovan palvelija tappamiseen. Jumalan armosta.
Rauli: ” Mitä sinä Sami sanot 1930-luvun Saksasta? Olisiko siellä ollut kristillisempää noudattaa apostolien esimerkkiä? Olisiko niin, että juuri tuollaisissa tilanteissa ne todelliset Jeesuksen seuraajat erottuvat “Me Ensin”-kristityistä?
Siellähän kristityt noudattivat Jumalan tahtoa. Osallstumalla muiden kristiityjen tappamiseen, ja toiset taas Hitlerin attentaatteihin. EI tässä ole mitään ongelmaa.
”Siellähän(natsi-Saksassa) kristityt noudattivat Jumalan tahtoa. Osallistumalla muiden kristiityjen tappamiseen, ja toiset taas Hitlerin attentaatteihin. EI tässä ole mitään ongelmaa.”
Eihän siinä kaikki mitään ongelmaa näe. Mutta jos ongelma onkin siinä, ettei toisen kristityn tappaminen ole sitä Jumalan tahdon noudattamista? Semmoinen kun ei oikein keskinäisestä rakkaudesta kerro(Joh13:35)
Voisiko sinusta Sami Jumalan tahto olla noin ristiriitaista? Toiset olivat Hitlerin puolella ja toiset sitten attentaattiyrityksin häntä vallasta kampeamassa.
Keskustelumme kulkee nyt mukavasti sen puitteissa, mitä Raamattu sanoo kristittyjen Jeesuksen seuraajien asenteesta tähän Saatanan hallitsemaan maailmaan. No, vähän tuossa jo kyllä apulehdetkin olivat sinun argumentteinasi.
Haluan pitäytyä erityisesti siinä, mitä Raamattu opettaa ja sen periaatteissa. En suinkaan siinä, mistä Iso Kirja ei puhu mitään. Siis esimerkiksi kristityiksi kääntyneiden sotilasuran jatkoista.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ”Porttojen ja talousrikollisten voidaankin olettaa lopettaneen ammattinsa harjoittamisen.” Mutta toisaalta: eihän Raamattu sellaisestakaan kerro, ei edes sitä halaistua sanaa. Voisit ihan samoin perustein uskoa ammatinharjoittamisen kristittyinä jatkuneen entiseen malliin, kun ei kerran muusta kerrota. Meidän yhteinen johtopäätöksemme voidaan tehdä vain ja ainoastaan muun Raamatun opuksen perusteella: Raamattu ei hyväksy Jehovan palvelijoiden porttoutta eikä talousrikollisuutta.
”Corneliustakin kuvaillaan Jumalaa pelkääväksi tavalla, joka antaa ymmärtää ettei kyse ole ollut mistään ihan uudesta asiasta Corneliukselle ja tämän perheelle.”
Nin, siis mikä ei ollut uusi asia Corneliukselle? Tarkoittanet jumalanpelkoa.
Cornelius oli roomalainen upseeri, sotilas, jolla oli alaisuudessaan miehiä. Hänellä oli epäilemättä tietoa Jehovasta, muuten hän ei olisi voinut pelätä olevansa tottelematon Kaikkivaltiaalle. Kuinka paljon Cornelius oli ammatissaan riistänyt ihmishenkiä ja missä määrin hän oli ymmärtänyt sen olevan väärin, sitä meille ei kukaan voi kertoa.
Jehovan silmissä Cornelius oli kuitenkin sydämeltään oikeaa ainesta. Tosin raakile, josta kristillisyyden myötä tuli ennen muuta kypsä Jumalan valtakunnan nöyrä alamainen. Corneliukseen otettiinkin Kaikkivaltiaan johdatuksella yhteyttä, ja hän aloitti Rauhanruhtinaan alaisena uuden tien. On yhtä varmaa kuin porttojen ja rikollisten suhteen, että Cornelius lopetti lihalliset sodankäynnit. Aika ikävä juttu, jos joku kristitty veli olisi ollut varhaiskristittyjä jahtaamassa hallinnassaan olevalla roomalaisella sotajoukolla.
Ehkä ymmärrät asetelman paremmin, jos otetaan esille eräs toinen mies, verenhimoinen tappaja, joka oli toisaalta myös ”hurskas ja jumalaapelkäävä”. Tietämättömyytensä vuoksi hän teki ihan vääriä tekoja. Raamatun mukaan jopa ”uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan”.(Apt9:1) Jehova näki myös tämän juristikoulutuksen saaneen miehen sydämeen, ja niin miehestä tuli apostoli Paavali. Paavali kyllä myöhemmin katui tekojaan ja kertoi toimineensa hyvässä uskossa ”koska olin tehnyt sitä tietämättömänä”.(1.Tim1:13)
Paavalin elämä kristittynä ja ”tästä maailmasta erossa olevana” on Raamatussa kuvattu melkoisen tarkasti. Tappaminen muuttui jopa kuolleen herättämiskokemukseen.(Apt20:10)
”Keisarin laskuun” voidaan sanoa kyllä joidenkin varhaiskristittyjen toimineen, kuten sinä totesit viittaamalla Filippiläiskirjeen kertomaan: “Teitä tervehtivät myös kaikki täkäläiset uskovat, erityisesti ne, jotka ovat keisarin palveluskuntaa.”
Tiedätkö muuten ihan oikeasti, miten laaja tuo keisarin palveluskunta oli? Se koostui perheenjäsenistä, palvelijoista ja orjista, ja jotkut heistä olivat siis kristittyjä. Taas asia, josta Raamattu ei kerro tarkemmin Sotilaina ei tietenkään kukaan voinut palvella.
Aivan samalla tavoin voisi joku sanoa, että kristityt olivat natsi-Saksassa SS-miesten palvelusväkeä. Jotkut kristityt kun saivat jopa partaveitsellä leikata upseerien parran. Jostakin syystä tehtävää ei annettu kenellekään ei–kristitylle vangille; olisi meinaan voinut veitsi lipsahtaa.
Kysyit, että ”Kielsikö Jeesus itsensä ja läheistensä puolustamisen?”
No ei tietenkään kokonaan kieltänyt, hengen riistoon tuli kyllä sitten ihan täsmäopetusta.
Yhdessä viimeisistä havainto-opetuksistaan Jeesus ensin varmisti, että lähipiirillä oli lihallista aseistusta: Opetuslapset sanoivat: ”Herra, tässä on kaksi miekkaa.” ”Riittää”, hän vastasi.”(Lu22:38) Kun Pietari äityi käyttämään toista niistä, tuli tunnettu ohjeistus: ”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin.”(Mat26:52,53)
Odotan itsekin hyvin suurella mielenkiinnolla sitä hetkeä, jolloin Kristus tuon enkelijoukon avukseen pyytää ja saa aikaan maapallolla tilanteen ”Jumalan valtakunta First”.
Rauli -> ”Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ”Porttojen ja talousrikollisten voidaankin olettaa lopettaneen ammattinsa harjoittamisen.” Mutta toisaalta: eihän Raamattu sellaisestakaan kerro, ei edes sitä halaistua sanaa.”
Duoda duoda. Sakkeushan nimenomaan avautui Jeesukselle siitä että tämä oli toiminut väärin, eli tunnusti syntinsä. Mitä taas tulee useampiin esimerkkeihin sadanpäälliköistä, niin he eivät puhuneet ammattinsa epäsopivuudesta mitään, eikä heitä siitä toruttu.
Paavalin tapaukseen vertaaminen on taas omalla tavalla mielivaltaista, sillä siitä Raamattu kertoo selkeästi, asia ei jää roikkumaan.
Rauli -> ”Tiedätkö ihan oikeasti, miten laaja tuo keisarin palveluskunta oli? Se koostui perheenjäsenistä, palvelijoista ja orjista, ja jotkut heistä olivat siis kristittyjä. Taas asia, josta Raamattu ei kerro tarkemmin, sotilaina ei tietenkään kukaan voinut palvella.”
Mihin perustat väitteesi ”sotilaina ei tietenkään kukaan voinut palvella”? Siis johonkin konkreettiseen todisteeseen että näin ei ollut, eikä ainoastaan omasta pussista ammentavaan päättelyyn.
Rauli -> ”Kysyit, että ”Kielsikö Jeesus itsensä ja läheistensä puolustamisen?” No ei tietenkään kokonaan kieltänyt…”
Olisiko liikaa pyydetty, että vastaisit esittämääni pähkinään ihan sellaisenaan?
Eihän Sakkeus ammattinsa sopimattomuudesta sinänsä puhunut, kertoi vain pikkuisen riistäneensä ihmisiä kun tilaisuus avautui.
Ammatissaan toki saattoi jatkaa, mutta että jatkoiko, se menee sinne spekulaation puolelle.
Sotilaat ”eivät puhuneet ammattinsa epäsopivuudesta mitään, eikä heitä siitä toruttu”. Ja puhumattomuus ja torumattomuusko todistaa sitten taas jotakin?
”Mihin perustat väitteesi “sotilaina ei tietenkään kukaan(kristitty) voinut palvella”?
Siihen, että sellaisissa hommissa roomalainen sotilas olisi pian joutunut uskonveljiäkin kormuuttamaan. Ja se ei olisi ollut Jeesuksen antaman tuntomerkin, ”keskinäisen rakkauden” mukaista.
Olisiko sinusta loogista, että esimerkiksi ne roomalaiset sotilaat, jotka heittivät Jeesuksen vaatteista arpaa, olisivat olleet hänen seuraajiaan? Arvontaa kristittyjen piirissä?
Pähkinä tähän vielä muistutukseksi, ettei mene ohi:
Kielsikö Jeesus itsensä ja läheistensä puolustamisen? Otetaanpa hypoteettinen pähkinä tähän väliin. Jehovan todistaja on perheineen joutunut jostain syystä tilanteeseen, jossa yksittäinen ihminen uhkaa perheen henkeä. Perheen isällä on mahdollisuus puolustaa perhettään, mutta ainoastaan sillä seurauksella, että uhkaaja menettäisi sen johdosta henkensä.
Mitä perheen isä tekee? Antaa uhkaajan tappaa perheensä vai tappaa uhkaajan? Tehtävä ei anna myöden saivartelulle, tilanne on tämä ja isän on tehtävä päätöksensä nopeasti.
Missään tilanteessa kristitty ei voi riistää toisen ihmisen elämää. Ei edes oman ja läheisten hengen ollessa uhattuna.
Lienee selkeä vastaus. Luulin, että esität tällaisen itsestäänsevyyden ihan vain lämpimiksesi.