Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksesta välittyi nettilähetyksistä kiireinen ja myös kireä tunnelma.
Kirkolliskokoukset ovat tunnetusti kovia paikkoja. Nykyaika ei ole poikkeus.
Esimerkiksi 300-luvulla Greogrios Teologi totesi, että hän aikoo kokonaan välttää piispojen kokoontumisia.
Hän jopa totesi, ettei ole koskaan nähnyt kirkolliskokousta hyvällä lopputulemalla, vaan useimmiten sotku vaan pahenee.
Gregorios taisi olla alakuloinen luonteeltaan. Hän viettikin loppuelämänsä erakkona kirjoittaen tuhansia rivejä mietiskelevää runoutta.
Gregorioksen turhautuminen ei siis ole koko totuus.
Kirkolliskokoukset ovat ehkä selkein tapa kirkon tulla yhteen, olla yksi, yhteinen ja yhteisöllinen, edes jotenkin.
Teidän kokoontumisenne ekklesiana, eli heinä, jotka Jumala on kutsunut muodostamaan ruumiinsa maan päälle, on itsessään armon ja laupeuden lahja… Kokoonnutte Kristuksen ruumiin täyteydessä jokaisen kirkon jäsenen ollessa edustettuna, mutta Kristus yksin on aina tämän ruumiin pää.
Patriarkka Bartolomeos oli tervehdyksessään oleellisen äärellä.
Puhetapa oli tilaisuudesta johtuen korostuneen kaunopuheinen ja teologinen, mutta pointti taitaa tulla selväksi.
”Kristus yksin on aina tämän ruumiin pää”, hän toteaa. Tämä on hyvä muistutus myös piispoille.
Apulaispiispan vaali yhdellä ainoalla ehdokkaalla ei oikein ole kokoontumisen tarkoitusta ilmentävä menettely.
Piispainkokous on syypää yhden ehdokkaan näennäiseen vaaliin.
Osa kirkolliskokouksesta saattaa äänestää kantaaottavasti tyhjää. Itselläni on siitä ristiriitainen olo.
Metropoliitta Elia sai lopulta toivomansa yksimielisyyden.
Toivon … tälle ratkaisulle mahdollisimman suurta yksimielisyyttä ja Pyhän Hengen johdatusta.
Ortodoksinen kirkolliskokous on koolla Valamossa 22.-25.11.2021.
Aikaisemmat blogikirjoitukset aiheesta ovat Ei ole pakko valita apulaispiispa, Apulaispiispa kaikkiin tarpeisiin ja Yhden ehdokkaan vaalit.
Gregorios Teologi oli lahjakas hupsu, joka totesi, että hänen palveluksensa on välttää kaikkea yhteisöllisyyttä. Hänen runonsa ovat avoimempia kirjoja antiikin ihmisen sieluun kuin Augustinuksen Tunnustukset. Hän tuntuu olleen kovasti tohkeissaan siitä, pääsisikö piispaksi, mutta luopui tehtävästä melko heti oltuaan hetken aikaan kirkolliskokouksen puheenjohtajana juuri piispanvaaleihin liittyvän erimielisyyden seurauksena. Aivan ihana tyyppi, gonzo.
Jos et ole lukenut, niin John A. McGuckinin St. Gregory of Nazianzus: An Intellectual Biography -kirja on hyvä.
Tällaisia intellectual biography -kirjoja saisi olla enemmän kirkkoisistä.
Tuota MCGuckinin kirjaa en ole lukenut. Kiitos! Muutaman muun hänen hyvän teoksensa tunnen. Luonnehdintani Gregorioksesta liittyi lähinnä vanhaan von Campenhausenin esitykseen, jossa on railakkaita, mutta dokumentteihin perustuvia luonnehdintoja tyypeistä.
McGuckinin kirja taisi jopa saada jonkin palkinnon. Suosittelen.