Kuva: A.Konnestad
Kolme kuukautta Palestiinassa ja Israelissa on lennähtänyt kuin ihmisen aika aina.Niin paljon jää näkemättä, kokematta ja kuulematta. Kuitenkin käteen jää päällimmäiseksi tieto siitä, että on ollut ainutlaatuisessa asemassa: olen saanut elää palestiinalaista arkipäivää kansainvälisten ihmisten kanssa, olen saanut kuunnella ja aistia tunnelmia ihmisten keskellä, olen saanut tutustua Palestiinan hallinnossa toimiviin ihmisiin, olen saanut konkreettisesti nähnyt ja kokenut,mitä on elää rautaisen sotilasmiehityksen alla ja olen ainutlaatuisella tavalla saanut kokea, miten ihmisarvo alennetaan ”toiseudeksi”, ”niiksi”, ”terroristeiksi”, ”lapsensa vihaamaan opettaviksi”. Tällä tavalla ei enää tarvitse ottaa huomioon ihmisen tunteita, tarpeita, rakkauden nälkää ja kunnioituksen tarvetta. Tällaisen ihmisryhmän voi unohtaa, torjua, hylätä ja häätää, koska he eivät enää ole ihmisiä täydessä merkityksessään. Huomattakoon, että nyt en puhu 30-luvun Saksasta. Puhun vuodesta 2013 Pyhällä Maalla.
Israelilaisaktivisti leikkii palestiinalaispojan kanssa oliivien korjuun aikaan. Kuva: M.Ward
Olen saanut kosketuksen myös rohkeuteen,uskollisuuteen, toivoon ja iloon. En missään ole nähnyt ihmisten hymyilevän näin paljon, vaikka elämä on kovaa ja epävarmaa. Olen myös tavannut israelilaisia, jotka ovat halunneet luopua turvallisesta todellisuudesta pakenemisesta ja jotka taistelevat sellaisen oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta, missä sekä Palestiinan että Israelin kansa voisi elää vapaina liikkumaan ja kohtaamaan ilman pelkoa. Tällä hetkellä Israel elää koko yhteiskuntaa jäytävän pelon kuristuksessa, joka purkautuu uskona sotilasvallan kykyyn arvioida turvallisuusuhat ja tarpeena työntää palestiinalaiset tajunnan ja oman elämän ulkopuolelle. Vain harvat rohkenevat vastustaa tätä kehitystä.
Ensimmäisessä EAPPI-blogissani kerroin haluavani tarkkailla näkymiä Pyhällä Maalla kolmen ikkunan läpi. Näkymät aukeavat historiallissosiaalispoliittisen ikkunan, uskonnollisen ikkunan ja madonjuuritason ikkunan läpi. Haluan vielä tiivistää oman kokemukseni ensimmäisenä mainitun ikkunan läpi nähtynä seuraaviin kolmeen faktaan. Ne eivät siis ole mielipiteitä ja spekulointia vaan kylmiä faktoja, jotka jokaisen tulee ottaa huomioon alkaessaan sitten muodostaa mielipiteitä ja spekulaatiota mahdollisista tulevaisuuden näkymistä.
Erikoista näissä faktoissa on se, että suurin osa israelilaisista on täysin tietämättömiä niistä. Niistä ei julkisesti keskustella. Tietämättömiä ovat olleet myös kaikki ne lukuisat sotilaat, joiden kanssa olen käynyt keskusteluja. He ovat olleet hämmentyneitä eivätkä ole pystyneet esittämään vasta-argumentteja, koska eivät tunne tilannetta toiminta-alueellaan. He vain noudattavat käskyjä ja luottamaan siihen, että ne ovat oikeudenmukaisia. Palestiinalaisalueita koskeva lainsäädäntö ja sen vaikutukset eivät kuulu heidän koulutukseensa.
Kolme ihmisen elämän oikeuksia rikkovaa, jokaiselle Palestiinalaisalueilla elävälle ilmiselvää ja milloin tahansa Israelin laista todennettavaa faktaa ovat seuraavat:
1. Samalla alueella eli Länsirannan C-alueella (n. 60 % pinta-alasta) eläville ihmisille on kaksi erilaista syntyperään perustuvaa (eli apartheidin todellisuudesta tuttua ) lakisysteemiä. Palestiinalaiset tuomitaan aina sotilastuomioistuimessa samasta rikoksesta, mistä israelilainen joutuu siviilioikeuteen. Sotilastuomioistuimessa ei noudateta normaaleja oikeusvaltion käytänteitä esimerkiksi pidätysaikojen suhteen. Sotilastuomioistuin ei teeskentelekään olevansa demokratian sääntöjä kunnioittava järjestelmä. Silti Israel esittelee itsensä aina ”Lähi-idän ainoana demokraattisena valtiona”. Demokratia on tietyille ihmisille varattu etuoikeus.
2. Palestiinalaisten koteja ja elinkeinoille välttämättömiä rakennuksia tuhotaan jatkuvasti. Myöskään kirkkojen omaisuus ei ole turvassa. Oheisen uutisen mukaan armeija tuhosi 05.11. kirkon omistaman asuinrakennuksen, jolloin 14 ihmistä joutui kodittomaksi. Tuhoamisen suorittaa aina Israelin armeija Länsirannan C-alueen hallinnosta vastuussa olevan siviilihallinnon ohjaamana. Tuhoamisten syy on se, että rakennuksilla ei ole rakennuslupaa. Miksi ei ole? Siksi, että huolimatta siitä, että palestiinalaiset pystyvät kiistatta osoittamaan omistusoikeutensa maahan, jolle rakennus on pystytetty, myös Israelin oikeuslaitoksen hyväksymällä asiakirjalla, palestiinalaisten on käytännössä mahdotonta saada oikeusistuimesta rakennuslupaa C-alueelle. 97% hakemuksista hylätään, vaikka lupa-anomusta ei laiteta edes vireille, jollei omistusoikeus ole kiistaton. Talvi ja sateet ovat tulossa. Tiedossa on runsaasti sateeseen ja kylmään yöhön jätettäviä perheitä. Puskutraktorit tulevat yleensä yöllä.
Kuva: J.Kaprio
Armeija tuhosi kirkon omistaman 14 hengen perheen talon
3. Israel ei kunnioita omia lakejaan Länsirannalla olevien siirtokuntien lisäosien eli outpostien suhteen. Outpostit ovat laittomia Israelin omien lakien mukaan mutta niihin vedetään pikkuhiljaa kaikki tarvittava infrastruktuuri: sähkö, vesi ja viemäröinti. Pelkästään omalla toimialueellani eli Etelä-Hebronin kukkuloilla voin mainita vähintään kahdeksan vakiintuneella nimellä kulkevaa outpostia, joihin kaikkiin vie erinomainen tie vilkkaimmin liikennöidyiltä teiltä 60 ja 317. Selvää on myös armeijan ja siirtokuntien saumaton yhteistyö. Armeija on suojelemassa siirtokuntalaisia eikä estämässä siirtokuntalaisten hyökkäyksiä palestiinalaisten kimppuun. Vastenmielisin tietämäni hyökkäys oli vammaisen palestiinalaispojan vanhempien kimppuun käynti Hebronissa. Hyökkääjiä ei tietenkään saatettu edesvastuuseen vaikka vanhemmat vietiin ambulanssilla sairaalaan. Armeija oli todistamassa tapahtumaa mutta ei pidättänyt pahoinpitelijöitä.
Blogin kakkososassa kommentoin vähän madonjuuritason havainnointia, palestiinalaisten omia vikoja ja vähän raamatullistakin näkökulmaa.
Ma”i assalaame!
Mutta minua kiinnostaa nyt vielä yksi asia. Jos nostetaan nenä turpeesta ja katsotaan tätä konfliktia ja historiaa, niin Hyrsky esittää, että ainoastaan Israel on se, joka ei tee mitään poistaakseen konfliktin. Mutta (huomaa, kumoan) kun palestiinalaiset ovat itse torjuneet kaikki ehdotukset systemaattisesti. Ehkä syytä voi jäljittää siitäkin, etteivät kaikki edes tunnusta Israelia?
Just one question: Oletko Juha sitä mieltä, että Oslon sopimusta ei olisi koskaan pitänyt tehdäkään?
Filosofi-kenraali fundeeraa sodan ja rauhan pragmatiikkaa.
http://www.nytimes.com/2013/11/16/world/middleeast/to-a-philosopher-general-in-israel-peace-is-the-time-to-prepare-for-war.html?_r=0
Vanhan maksiimin mukaan Jerusalemissa on aina pitänyt valtaa se, jolla on suurimmat tykit. Itsekin ajattelin jakaa tähän tuon saman linkin, jonka Risto Auvinen nyt teki. Eli parempi on olla sellainen sotataito ja mahti, että rauhan jaksot muodostuvat kärhämien jälkeen mahdollisimman pitkiksi. Tässä on purtavaa kaikille niille, joille väkivoima ei maita. Ei niin, että se minullekaan maittaisi, mutta toistaiseksi sillä on virkaa maan päällä. Leikkasihan se syyrian mieskin (toissapäivänä) pään joltain irti ja roikotti sitä kunniavoittona ja vasta myöhemmin hoksattiin, että omia oli.
Huttusta naurattavat monet asiat ja iloinen ihminen on tunnetusti ilo kaikelle kansalle. Oikein hauska tuo ruotsalainen samarialainen. On ne hassuja nuo ruotsalaiset, toden totta.Miten ihmeessä ne maailmassa ovat voineetkaan pärjätä, ressukat.
MUTTA asiaan: Oslon sopimus olisi pitänyt toteuttaa alkuperäisessä ideassaan vuoteen 2000 mennessä. Miksi näin ei käynyt, ei ole pelkästään Arafatin vika MUTTA monelta tuskalliselta asialta olisi kenties vältytty, jos Arafat olisi silloin v 2000 repäissyt ja kaikesta huolimatta suostunut palestiinalaisten kannalta kivuliaisiin ratkaisuihin. Israelilaisten militaristien kuvioihin sopi erinomaisesti toinen intifada ja sen aiheuttama trauma. Sharonin tepastelu Temppelivuorella ja sekä muslimien että uskovien juutalaisten loukkaaminen oli jäävuoren huippu mutta selvä merkki kaikille uskonnollisia asoita todella merkittävinä pitäville: meillä uskonnosta piittaamattomilla militaristeilla on ratkaiseva valta. No, tätä puhetta Huttunen kyllä ymmärtää. Hänellehän uskonnollisesti motivoidut poliittiset ratkaisut ovat vastenmielisiä. Enkä ole hänen kanssaan kokonaan eri mieltä.
Huttunen yhtenä älykkäimmistä tuntemistani elitisteistä vääristää tahallaan kirjoittamaani, jos väittää minun tekevän uhrista syyllisen nuoren sotilaan murhasta puhuttaessa. Tähänhän se ruotsalainen samarialainen viittasi. Itse tietenkin vain halusin laajentaa murhan yksityisestä yleisemmälle tasolle murhan vastenmielisyyttä vähättelemättä. Sehän ei kaikille tahoille oikein sovi.
Urpo Karjalaiselle ja Risto Auviselle kiitos mielenkiintoisesta linkistä ja sen kommentoinnista. On aivan totta, että Israelin tuntema uhka on todellinen. Eli sotilaallisen säädyn läsnäolo on todellisuuden sanelemaa, ilman muuta. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa mitenkään, että militarismi ja alistustoimet kulkevat palestiinalaisalueilla käsi kädessä, vaikka niiden ei tarvitsisi sitä tehdä.
Oletteko Israelin narratiivin kannattajat vierailleet Menachem Begin-museossa Jerusalemissa? Suosittelen lämpimästi. Begin oli suuria johtajia ja museon sisäänkäynnin vieressä on yksi hänen kuolemattomista ajatuksistaan : ”We did not return to our historic homeland through the right of might; we returned here through the might of right”. Israel tarvitsisi Beginin kaltaisia pragmaatikkoja nyt. The right of might on korvannut might of rightin. Siitä olen EAPPI-tarkkailijana yrittänyt myös kertoa.
Nonie Darwishin mukaan muslimeilla on syytäkin pitää juutalaisvihaa yllä. Profeetalla ei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, joten hän lankesi epätoivoiseen tekoon. Sitä on sitten jälkipolvien puolustettava. Niinollen Israelilla on naapurustossaan haasteita, joista emme osaa uneksiakaan. Ei Länsirantakaan liene vapaa näistä perinteistä.
”That is why the number-one enemy of Islam is, and must remain, the truth. If the truth exposes Islam’s unjustified Jew-hatred, Muslims will be left with an empty shell of a religion, a religion whose prophet was a murderer, a thief, and a warlord. Without Jew-hatred, Islam would self-destruct”
http://www.americanthinker.com/2012/08/why_muslims_must_hate_jews.html