Kuva: A.Konnestad
Kolme kuukautta Palestiinassa ja Israelissa on lennähtänyt kuin ihmisen aika aina.Niin paljon jää näkemättä, kokematta ja kuulematta. Kuitenkin käteen jää päällimmäiseksi tieto siitä, että on ollut ainutlaatuisessa asemassa: olen saanut elää palestiinalaista arkipäivää kansainvälisten ihmisten kanssa, olen saanut kuunnella ja aistia tunnelmia ihmisten keskellä, olen saanut tutustua Palestiinan hallinnossa toimiviin ihmisiin, olen saanut konkreettisesti nähnyt ja kokenut,mitä on elää rautaisen sotilasmiehityksen alla ja olen ainutlaatuisella tavalla saanut kokea, miten ihmisarvo alennetaan ”toiseudeksi”, ”niiksi”, ”terroristeiksi”, ”lapsensa vihaamaan opettaviksi”. Tällä tavalla ei enää tarvitse ottaa huomioon ihmisen tunteita, tarpeita, rakkauden nälkää ja kunnioituksen tarvetta. Tällaisen ihmisryhmän voi unohtaa, torjua, hylätä ja häätää, koska he eivät enää ole ihmisiä täydessä merkityksessään. Huomattakoon, että nyt en puhu 30-luvun Saksasta. Puhun vuodesta 2013 Pyhällä Maalla.
Israelilaisaktivisti leikkii palestiinalaispojan kanssa oliivien korjuun aikaan. Kuva: M.Ward
Olen saanut kosketuksen myös rohkeuteen,uskollisuuteen, toivoon ja iloon. En missään ole nähnyt ihmisten hymyilevän näin paljon, vaikka elämä on kovaa ja epävarmaa. Olen myös tavannut israelilaisia, jotka ovat halunneet luopua turvallisesta todellisuudesta pakenemisesta ja jotka taistelevat sellaisen oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta, missä sekä Palestiinan että Israelin kansa voisi elää vapaina liikkumaan ja kohtaamaan ilman pelkoa. Tällä hetkellä Israel elää koko yhteiskuntaa jäytävän pelon kuristuksessa, joka purkautuu uskona sotilasvallan kykyyn arvioida turvallisuusuhat ja tarpeena työntää palestiinalaiset tajunnan ja oman elämän ulkopuolelle. Vain harvat rohkenevat vastustaa tätä kehitystä.
Ensimmäisessä EAPPI-blogissani kerroin haluavani tarkkailla näkymiä Pyhällä Maalla kolmen ikkunan läpi. Näkymät aukeavat historiallissosiaalispoliittisen ikkunan, uskonnollisen ikkunan ja madonjuuritason ikkunan läpi. Haluan vielä tiivistää oman kokemukseni ensimmäisenä mainitun ikkunan läpi nähtynä seuraaviin kolmeen faktaan. Ne eivät siis ole mielipiteitä ja spekulointia vaan kylmiä faktoja, jotka jokaisen tulee ottaa huomioon alkaessaan sitten muodostaa mielipiteitä ja spekulaatiota mahdollisista tulevaisuuden näkymistä.
Erikoista näissä faktoissa on se, että suurin osa israelilaisista on täysin tietämättömiä niistä. Niistä ei julkisesti keskustella. Tietämättömiä ovat olleet myös kaikki ne lukuisat sotilaat, joiden kanssa olen käynyt keskusteluja. He ovat olleet hämmentyneitä eivätkä ole pystyneet esittämään vasta-argumentteja, koska eivät tunne tilannetta toiminta-alueellaan. He vain noudattavat käskyjä ja luottamaan siihen, että ne ovat oikeudenmukaisia. Palestiinalaisalueita koskeva lainsäädäntö ja sen vaikutukset eivät kuulu heidän koulutukseensa.
Kolme ihmisen elämän oikeuksia rikkovaa, jokaiselle Palestiinalaisalueilla elävälle ilmiselvää ja milloin tahansa Israelin laista todennettavaa faktaa ovat seuraavat:
1. Samalla alueella eli Länsirannan C-alueella (n. 60 % pinta-alasta) eläville ihmisille on kaksi erilaista syntyperään perustuvaa (eli apartheidin todellisuudesta tuttua ) lakisysteemiä. Palestiinalaiset tuomitaan aina sotilastuomioistuimessa samasta rikoksesta, mistä israelilainen joutuu siviilioikeuteen. Sotilastuomioistuimessa ei noudateta normaaleja oikeusvaltion käytänteitä esimerkiksi pidätysaikojen suhteen. Sotilastuomioistuin ei teeskentelekään olevansa demokratian sääntöjä kunnioittava järjestelmä. Silti Israel esittelee itsensä aina ”Lähi-idän ainoana demokraattisena valtiona”. Demokratia on tietyille ihmisille varattu etuoikeus.
2. Palestiinalaisten koteja ja elinkeinoille välttämättömiä rakennuksia tuhotaan jatkuvasti. Myöskään kirkkojen omaisuus ei ole turvassa. Oheisen uutisen mukaan armeija tuhosi 05.11. kirkon omistaman asuinrakennuksen, jolloin 14 ihmistä joutui kodittomaksi. Tuhoamisen suorittaa aina Israelin armeija Länsirannan C-alueen hallinnosta vastuussa olevan siviilihallinnon ohjaamana. Tuhoamisten syy on se, että rakennuksilla ei ole rakennuslupaa. Miksi ei ole? Siksi, että huolimatta siitä, että palestiinalaiset pystyvät kiistatta osoittamaan omistusoikeutensa maahan, jolle rakennus on pystytetty, myös Israelin oikeuslaitoksen hyväksymällä asiakirjalla, palestiinalaisten on käytännössä mahdotonta saada oikeusistuimesta rakennuslupaa C-alueelle. 97% hakemuksista hylätään, vaikka lupa-anomusta ei laiteta edes vireille, jollei omistusoikeus ole kiistaton. Talvi ja sateet ovat tulossa. Tiedossa on runsaasti sateeseen ja kylmään yöhön jätettäviä perheitä. Puskutraktorit tulevat yleensä yöllä.
Kuva: J.Kaprio
Armeija tuhosi kirkon omistaman 14 hengen perheen talon
3. Israel ei kunnioita omia lakejaan Länsirannalla olevien siirtokuntien lisäosien eli outpostien suhteen. Outpostit ovat laittomia Israelin omien lakien mukaan mutta niihin vedetään pikkuhiljaa kaikki tarvittava infrastruktuuri: sähkö, vesi ja viemäröinti. Pelkästään omalla toimialueellani eli Etelä-Hebronin kukkuloilla voin mainita vähintään kahdeksan vakiintuneella nimellä kulkevaa outpostia, joihin kaikkiin vie erinomainen tie vilkkaimmin liikennöidyiltä teiltä 60 ja 317. Selvää on myös armeijan ja siirtokuntien saumaton yhteistyö. Armeija on suojelemassa siirtokuntalaisia eikä estämässä siirtokuntalaisten hyökkäyksiä palestiinalaisten kimppuun. Vastenmielisin tietämäni hyökkäys oli vammaisen palestiinalaispojan vanhempien kimppuun käynti Hebronissa. Hyökkääjiä ei tietenkään saatettu edesvastuuseen vaikka vanhemmat vietiin ambulanssilla sairaalaan. Armeija oli todistamassa tapahtumaa mutta ei pidättänyt pahoinpitelijöitä.
Blogin kakkososassa kommentoin vähän madonjuuritason havainnointia, palestiinalaisten omia vikoja ja vähän raamatullistakin näkökulmaa.
Ma”i assalaame!
Tämä on järkevintä ja analyyttisintä Palestiina tekstiä ever näillä palstoilla. Kiitos, suurella kiinnostuksella odotan seuraavia osia.
Kunnia-dhimmimme EAPPI-setä ei vaivaudu mainitsemaan, että myös juutalaisten laittomia rakennuksia tuhotaan armeijan toimesta. Ei ainoastaan muitten ilman rakennuslupaa rakentamia.
Rakennusmaata on alueella kaikille vähän, ja toisaalta into rakentaa kova. Kaupungit eivät kuitenkaan saa kasvaa holtittomasti, ja sitä varten on joka maassa rakennuslupajärjestelmät, joita tällä alueella täytyy valvoa kovalla kädellä. Mutta kyllä Suomessakin saa talolleen purkukehotuksen, ellei rakennusluvat ole kunnossa.
Mitä tuohon maan omistusoikeuteen tulee, niin kunnollinen alueen historian perehtyminen viimeisten parin sadan vuoden ajalta kertoo totuuden.
Shalom sabbath !
Shalom sabbath, Ari sinullekin. Kef hääläk? Maan omistussuhteista et kyllä valitettavasti tunnu tietävän kovinkaan paljon (puhun nyt siis nimenomaan israelilaisten hyväksymistä omistuksen osoittavista asiakirjoista). Et myöskään tunne yhtään Länsirannan rakennuskäytäntöä, jos et ymmärrä minun kertomaani, joten eiköhän jätetä tämä keskustelu. Paitsi, jos haluat kysyä jotain.Yritän vastata kykyjeni mukaan.
Minä puhuin rakentamisesta alueella C. Israel ei puutu mitenkään rakentamiseen alueilla A ja B .Ari, ehkä sinun pitäisi ensin selvittää itsellesi tämä aluejärjestelmä, keskeinen asia rakentamisen suhteen Länsirannalla. C-alueella israelilaiset saavat yleensä rakennusluvan ongelmitta, joten hävitettävät rakennukset ovat hyvin harvinaisia. Myös laittomissa siirtokunnissa.
Mielenkiintoisia näkökulmia! Samoilta kulmilta kirjoitellaan toistakin blogia. Jos sallit, linkitän sen tähän:
http://www.shabatbalagan.blogspot.co.il/
Kimmo: kiitokset linkityksestä! Mukavaa tekstiä toisenlaisesta maailmasta.
Maailmanpolitiikan arkipäivää -lähetyksessä radiossa haastateltiin tänään lauantaina palestiinalaista maanviljellijää C-alueelta. Hänen parin kolmen hehtaarin tilansa on kuulunut jo hänen isälleen, ja hän on syntynyt tilalla. Hän ei saa rakennuslupaa rakentaakseen paremman talon, ei edes uusiakseen katon, joka on aaltopellistä.
Kylä on Jerusalemin tuntumassa. Israelilaiset laajentavat koko ajan kylän vieressä olevaa siirtokuntaa. Vaarassa on, että viljelijä menettää maansa. Israelin viranomaiset soveltavat ”luovasti” Ottomaanien aikaista lakia, joka mahdollistaa tilan konfiskoinnin.
Yhdysvalloista muuttanut siirtokuntalainen piti selviönä, että alue kuuluu israelilaisille, ja viittasi – ymmärtääkseni Raamatun – historiaan.
Kiitos Jorma ohjelmatiedoista. Maailmanpolitiikan arkipäivää on aina ollut mainio neutraali ja totuudenmukaisuuteen pyrkivä ohjelma. Mainitsemasi jutut menevät juuri noin.
Ottomaanilaki sinällään ei ole huono asia, koska se on laki, joka todella on soveltuvin osin voimassa myös palestiinalaisia suojaamassa. Israelilaiset hyväksyvät sen aikaiset omistustodistukset esimerkiksi. Toinen asia on tuo ottomaanilain sovellus, joka mahdollistaa maiden takavarikoinnin, jos niitä ei ole viljelty kolmeen vuoteen. Siksi maanviljelijöille on tärkeää päästä niille omistamilleen maille, jotka jäävät ”turvamuurin” toiselle puolelle.
Kirjoitus on oiva esimerkki siitä, miten jotakin konfliktia voi käsitellä yksipuolisesti, jolloin oikeaa kokonaiskuvaa ei synny. Tällainen lähestymistapa ei myöskään edesauta minkäänlaisen rauhanomaisen ratkaisun syntymistä.
Kirjoittaja unohtaa mainita, että Israel on aina ollut valmis suoriin kahdenkeskisiin neuvotteluihin, toisin kui palestiinalaiset. Suuri osa palestiinalaisista pitää tälläkin hetkellä neuvotteluja petturuutena.
Kirjoituksesta saa kuvan palestiinalista uhreina ja rauhaa rakastavina. Todellisuudessa palestiinalaiset ovat ampuneet tuhansia tuhansia raketteja (ei mitään ilotulitteita) Israeliin ja tehneet itsemurhaiskuja Israelin kaupunkeihin. Tämä kaikki on tapahtumut sen jälkeen kun Israel (v 2000 Camp David) tarjosi palestiinalaisille lähes koko Länsirantaa, Gazaa ja miltei koko Jerusalemin vanhaa kaupunkia rauhaa vastaan.
Nyt noita itsemurhaiskuja ei enää käytännössä tapahdu (aidan ansiosta), mutta jotkut palestiinalaisryhmät pyrkivät siitä huolimatta sieppaamaan ja tappamaan juutalaisia.
Suuri osa palestiinalaista on toki rauhanomaisia, kaikki palestiinalaiset eivät edes koe Israelia millään lailla vihamielisenä. Esim. Jerusalemin palestiinalaista suurempi osa haluaisi olla mieluummin Israelin kuin Palestiinan valtion alaisuudessa.
Tätä konfliktia käsiteltäessä asioita ei saisi mustavalkoistaa, sodassa kaikkien kädet ovat veressä. Silloin pitäisi vain koettaa löytää ratkaisu tilanteeseen. Toisinsanoen osapuolia pitää painostaa neuvotteluihin, missä molempien intressit otetaan huomioon. Pelkkä toisen osapuolen mollaaminen tai tuomitseminen ei edesauta rauhanomaista ratkaisua.
Heikki Juutinen: kiitokset kommentista. Olet oikeassa siinä, että pitäisi löytää ratkaisu tilanteeseen. Siihen en tässä blogissani pyrkinytkään, koska se todellakin on meidän kommentointiamme suurempi asia. Mielipiteiden taistelua meidän kohdaltamme.
Halusin, Heikki tässä blogissani keskittyä niihin kylmiin faktoihin, joita olen havainnut täällä kolmen kuukauden aikana. Faktat ovat saatu ihan oikeasta lakiasioihin tutustumisesta ja suoraan israelilaisilta.
Muissa blogeissani on enemmän spekulaatiota, vaikka kaikki kirjoittamani pohjautuu tosiasioihin. Toivottavasti olet lukenut blogini Isarelin turvallisuusvalheesta. Itsemurhaiskujen PYSYVÄ loppuminen ei ole muurin ansiota (”muuria” erottelu”muurista”on vain pieni osa), koska noin 14000 ihmistä käy luvatta aidan yli, läpi,alta ja kiertäen koko ajan, joka pivä. Eilen olimme juuri seuraamassa satojen laittomien työntekijöiden rajan ylitystä. Armeija seurasi tilannetta.Se ja poliisi tietävät toiminnan eivätkä puutu siihen kuin satunnaisesti.He tietävät, että itsemurhaiskuja ei tarvitse pelätä. Lisäksi voit täysin vapaasti tulla vaikka millainen pommi laukussasi Ramallahista tai Betlehemistä Jerusalemiin. Vain paperit tarkastetaan bussimatkustajilta. Valheisiin ”muurin” turvallisuusvaikutuksista ei kannata uskoa. Faktoihin sen taloudellisista vaikutuksista kyllä.
En mielestäni kehunut Palestiinan hallintoa, siihen palaan kyllä, enkä aio kaunistella asioita. Itse kyllä haluaisin kuulla asiantuntevia kommentteja nostamaani kolmeen faktaan. Luulisi niissä olevan aihetta kommentointiin. Jos niissä on faktavirheitä, korjaan näkemyksiäni välittömästi.
Minä elän käsityksessä, että Salam Fayyadin kaudella Länsirannan talous kasvoi merkittävästi, jopa viiden prosentin tahtia. Työttömyys on 2007 lähtien pudonnut kolme prosenttia (Wikipedia).
Fayyadin päämääränä tietenkin on ollut osoittaa Palestiinan valtiokelpoisuus, ja se on hyvä päämäärä. Edelleen taloudesta puhuttaessa haluaisin korostaa palestiinalaissijoittajien merkitystä, sillä he sijoittavat siirtokuntayrityksiin huomattavasti enemmän kuin palestiinalaisten omiin yrityksiin. Tämä seikka vaietaaan systemaattisesti, ja sijoittajat pääsisivät hengestään, jos he kertoisivat asiasta omalla nimellään. Kuitenkin totuudellinen ja puolueeton EAPPI-liike voisi siitä lausua jotain.
Tämä maanomistuslaki, joka edellyttää, että käyttämättömän maan voi kolmessa vuodessa menettää, vaikuttaa näin maallikon korvaan sopivan hyvin paimentolaiskulttuuriin, ja siinä on kyllä parannettavaa siltä osin. Jorma Hentilä on varmasti kuullut oikein, että toorallahan outpostit perustelevat näkemyksensä. En itse oikein saa sanottua mitään hyvää näistä äärimmäisistä Eretz Yisrael -porukoista. Mutta jos kahden tai kolmen valtion (Israel, Gaza, Palestiina, ihan vitsinä heitän, koska Hamas ja Fatah’han ovat valmiit tappamaan toisiaan, joten tarvitaan aita, eli valtion raja) malli toteutuu, niin näissä kahdessa arabimaassa ei sitten tule asumaan juutalaisia lainkaan.
Kirjoitin viime keväänä Sana-lehteen omakohtaisen artikkelin Israelista, ja siinä jutussa pastori Urpo Karjalainen kertoo, että kerran Betlehemissä kauppias kehui, että aidan jälkeen kauppa on käynyt hyvin, ja hän liikekumppaninsa kanssa on vaurastunut. He veivät Karjalaisen takahuoneeseen ja tarjosivat Arakia.