Kuva: A.Konnestad
Kolme kuukautta Palestiinassa ja Israelissa on lennähtänyt kuin ihmisen aika aina.Niin paljon jää näkemättä, kokematta ja kuulematta. Kuitenkin käteen jää päällimmäiseksi tieto siitä, että on ollut ainutlaatuisessa asemassa: olen saanut elää palestiinalaista arkipäivää kansainvälisten ihmisten kanssa, olen saanut kuunnella ja aistia tunnelmia ihmisten keskellä, olen saanut tutustua Palestiinan hallinnossa toimiviin ihmisiin, olen saanut konkreettisesti nähnyt ja kokenut,mitä on elää rautaisen sotilasmiehityksen alla ja olen ainutlaatuisella tavalla saanut kokea, miten ihmisarvo alennetaan ”toiseudeksi”, ”niiksi”, ”terroristeiksi”, ”lapsensa vihaamaan opettaviksi”. Tällä tavalla ei enää tarvitse ottaa huomioon ihmisen tunteita, tarpeita, rakkauden nälkää ja kunnioituksen tarvetta. Tällaisen ihmisryhmän voi unohtaa, torjua, hylätä ja häätää, koska he eivät enää ole ihmisiä täydessä merkityksessään. Huomattakoon, että nyt en puhu 30-luvun Saksasta. Puhun vuodesta 2013 Pyhällä Maalla.
Israelilaisaktivisti leikkii palestiinalaispojan kanssa oliivien korjuun aikaan. Kuva: M.Ward
Olen saanut kosketuksen myös rohkeuteen,uskollisuuteen, toivoon ja iloon. En missään ole nähnyt ihmisten hymyilevän näin paljon, vaikka elämä on kovaa ja epävarmaa. Olen myös tavannut israelilaisia, jotka ovat halunneet luopua turvallisesta todellisuudesta pakenemisesta ja jotka taistelevat sellaisen oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta, missä sekä Palestiinan että Israelin kansa voisi elää vapaina liikkumaan ja kohtaamaan ilman pelkoa. Tällä hetkellä Israel elää koko yhteiskuntaa jäytävän pelon kuristuksessa, joka purkautuu uskona sotilasvallan kykyyn arvioida turvallisuusuhat ja tarpeena työntää palestiinalaiset tajunnan ja oman elämän ulkopuolelle. Vain harvat rohkenevat vastustaa tätä kehitystä.
Ensimmäisessä EAPPI-blogissani kerroin haluavani tarkkailla näkymiä Pyhällä Maalla kolmen ikkunan läpi. Näkymät aukeavat historiallissosiaalispoliittisen ikkunan, uskonnollisen ikkunan ja madonjuuritason ikkunan läpi. Haluan vielä tiivistää oman kokemukseni ensimmäisenä mainitun ikkunan läpi nähtynä seuraaviin kolmeen faktaan. Ne eivät siis ole mielipiteitä ja spekulointia vaan kylmiä faktoja, jotka jokaisen tulee ottaa huomioon alkaessaan sitten muodostaa mielipiteitä ja spekulaatiota mahdollisista tulevaisuuden näkymistä.
Erikoista näissä faktoissa on se, että suurin osa israelilaisista on täysin tietämättömiä niistä. Niistä ei julkisesti keskustella. Tietämättömiä ovat olleet myös kaikki ne lukuisat sotilaat, joiden kanssa olen käynyt keskusteluja. He ovat olleet hämmentyneitä eivätkä ole pystyneet esittämään vasta-argumentteja, koska eivät tunne tilannetta toiminta-alueellaan. He vain noudattavat käskyjä ja luottamaan siihen, että ne ovat oikeudenmukaisia. Palestiinalaisalueita koskeva lainsäädäntö ja sen vaikutukset eivät kuulu heidän koulutukseensa.
Kolme ihmisen elämän oikeuksia rikkovaa, jokaiselle Palestiinalaisalueilla elävälle ilmiselvää ja milloin tahansa Israelin laista todennettavaa faktaa ovat seuraavat:
1. Samalla alueella eli Länsirannan C-alueella (n. 60 % pinta-alasta) eläville ihmisille on kaksi erilaista syntyperään perustuvaa (eli apartheidin todellisuudesta tuttua ) lakisysteemiä. Palestiinalaiset tuomitaan aina sotilastuomioistuimessa samasta rikoksesta, mistä israelilainen joutuu siviilioikeuteen. Sotilastuomioistuimessa ei noudateta normaaleja oikeusvaltion käytänteitä esimerkiksi pidätysaikojen suhteen. Sotilastuomioistuin ei teeskentelekään olevansa demokratian sääntöjä kunnioittava järjestelmä. Silti Israel esittelee itsensä aina ”Lähi-idän ainoana demokraattisena valtiona”. Demokratia on tietyille ihmisille varattu etuoikeus.
2. Palestiinalaisten koteja ja elinkeinoille välttämättömiä rakennuksia tuhotaan jatkuvasti. Myöskään kirkkojen omaisuus ei ole turvassa. Oheisen uutisen mukaan armeija tuhosi 05.11. kirkon omistaman asuinrakennuksen, jolloin 14 ihmistä joutui kodittomaksi. Tuhoamisen suorittaa aina Israelin armeija Länsirannan C-alueen hallinnosta vastuussa olevan siviilihallinnon ohjaamana. Tuhoamisten syy on se, että rakennuksilla ei ole rakennuslupaa. Miksi ei ole? Siksi, että huolimatta siitä, että palestiinalaiset pystyvät kiistatta osoittamaan omistusoikeutensa maahan, jolle rakennus on pystytetty, myös Israelin oikeuslaitoksen hyväksymällä asiakirjalla, palestiinalaisten on käytännössä mahdotonta saada oikeusistuimesta rakennuslupaa C-alueelle. 97% hakemuksista hylätään, vaikka lupa-anomusta ei laiteta edes vireille, jollei omistusoikeus ole kiistaton. Talvi ja sateet ovat tulossa. Tiedossa on runsaasti sateeseen ja kylmään yöhön jätettäviä perheitä. Puskutraktorit tulevat yleensä yöllä.
Kuva: J.Kaprio
Armeija tuhosi kirkon omistaman 14 hengen perheen talon
3. Israel ei kunnioita omia lakejaan Länsirannalla olevien siirtokuntien lisäosien eli outpostien suhteen. Outpostit ovat laittomia Israelin omien lakien mukaan mutta niihin vedetään pikkuhiljaa kaikki tarvittava infrastruktuuri: sähkö, vesi ja viemäröinti. Pelkästään omalla toimialueellani eli Etelä-Hebronin kukkuloilla voin mainita vähintään kahdeksan vakiintuneella nimellä kulkevaa outpostia, joihin kaikkiin vie erinomainen tie vilkkaimmin liikennöidyiltä teiltä 60 ja 317. Selvää on myös armeijan ja siirtokuntien saumaton yhteistyö. Armeija on suojelemassa siirtokuntalaisia eikä estämässä siirtokuntalaisten hyökkäyksiä palestiinalaisten kimppuun. Vastenmielisin tietämäni hyökkäys oli vammaisen palestiinalaispojan vanhempien kimppuun käynti Hebronissa. Hyökkääjiä ei tietenkään saatettu edesvastuuseen vaikka vanhemmat vietiin ambulanssilla sairaalaan. Armeija oli todistamassa tapahtumaa mutta ei pidättänyt pahoinpitelijöitä.
Blogin kakkososassa kommentoin vähän madonjuuritason havainnointia, palestiinalaisten omia vikoja ja vähän raamatullistakin näkökulmaa.
Ma”i assalaame!
Juhani Huttunen elää maailmassa, missä hampaisiin asti aseistetut terroristit vaanivat kaikkea sitä palestiinalaisuutta, joka uskaltaa olla Israelin kanssa tekemisissä. Kuulemma siirtokuntiiin sijoittavat palestiinalaiset pääsisivät julki tullessaan heti hengestään. Jokaisella on oikeus elää omassa päässään rakennetussa maailmassa, mutta luuleeko herra Huttunen ihan oikeasti, että sijoittajien nimiä ei tiedetä? Luuletko, ettei israelilaisten informaattoreita tunneta? Luuletko, että on suurikin salaisuus, että Israelilla on omat tiedonlähteensä jokaisessa palestiinalaisessa suvussa?
Israelin kanssa eläminen on paljon enemmän arkipäivää kuin Huttusen maailmassa voi koskaan kuvitellakaan. Jokainen kulmakauppa myy israelilaistuotteita, kaikki tietävät, että bensa tulee Israelista ja pelkästään Yattan alueella 30% aktiivisesta työvoimasta käy töissä Israelin puolella laillisesti tai kuten Israelin talouselämälle erinomaisesti sopii myös laittomasti vailla kaikkia oikeuksia. Huttunenkin on varmaan iloinen kun laiton työläinen saa sentään muruja. Palestiinalainen laiton työläinen ainakin on tyytyväinen kun vaihtoehtona on muruista vaille jääminen. Eikös tämä ole sitä reggeimiesten babylonia? Ehkä olen ymmärtänyt asian tyystin väärin.
Paikallisten asukkaiden kanssa elävät kuulevat toisenlaisiakin näkökulmia turismin kehityksestä kuin hyvän kauppiaan hyvä myyntipuhe suomipojille.
Faktan ja kuvailevan, mielipiteen muokkaukseen tarkoitetun asennekirjoituksen raja ei ole aina selvä. Hyrsky käyttää taitavasti tätä tyylilajien yhdistelmää maalaamalla Israelista totaliteetin, jossa vain jotkut kansalaiset, määrältään ehkäpä vain tuhansia, olisivat oikeamielisiä, ja jotka tietäisivät kuinka Israelin tulisi menetellä, että se toimisi oikein. Hyrsky kuvaa vahvasti, kuinka israelilaisten ei tarvitse piitata palestiinalaisten ihmisarvosta, sen jälkeen kun he kansallisena kokonaisuutena ovat ulkoistaneet palestiinalaiset kunniakkaan ja ihmisarvoisen elämän ulkopuolelle. (blogin alkupuoli)
Sitten Hyrsky historiallissosiaalipoliittisen peilinsä mukaan kuvaa faktoja. On totta, että C-alue kattaa nykyisin noin 60,4 prosenttia Länsirannan pinta-alasta. Alue on pienentynyt Oslon sopimuksen ajoista, kun A-alue on puolestaan kasvanut 3,5 prosentista noin 18 prosenttiin. A-alue on täysin palestiinalaishallinnon alla. Hyrskyn tähtäimessä on erityisesti C-alueen asutuslupapolitiikka. Alue on Israelin sotilashallinnon alla, ja siellä sovelletaan Israelin sotilaslakeja. Tämä ei tienkään koske israelilaissiirtokuntien asutusta, joihin sovelletaan Israelin siviililakia. Ongelma onkin siinä, tulisiko palestiinalaisten asuinrakennus-, liiketoiminta, ja kaikkea infrarakentamista toteuttaa Jordanian lainsäädännön mukaan. Kun kyseessä on sopimukseton tila, on selvää, että siitä seuraa kysymys, kenen laki pätee. Nyt kun Hyrsky hieman happamasti kuvaa Israelia Lähi-idän ainoana demokratiana, joka valitsee demokratiansa kohteen, hänen tulisi samalla kertoa myös ongelmallinen sopimustilanne, mikä Oslon sopimusten jälkeenkin on voimassa. Hän voisi myös kertoa, että C-alueen väestön määrä edustanee noin 5 prosenttia koko palestiinalaisväestöstä; myös Jordanian passin toimivuudesta voisi tällä kohdin kirjoittaa. Tietenkin sitten, jos alueella olisi vain yksi valtio, siellä tulisi yksiselitteisesti soveltaa yhtä lakia, muutoin ei kunnian kukko laulaisi, ja Hyrskyn ironia toimisi kaikessa voimassaan.
Hyrsky myös puhuu Israelin turvallisuusuhkasta vähätellen, ja syyttää Israelin väestön (kokonaisuudessaan) elävän pelon alla turvallisuusvalheen peittelemänä. En ole sotilas, mutta arvelen, ettei palestiinalaiskysymys, vaikka USAn ulkoministerikin viime viikolla uhkaili Israelia kolmannella intifadalla, ole Israelille fataali turvallisuusuhka. Valtion turvallisuushuolet ovat toisaalla, ja tästä syystä olisi Israelin kannalta erinomaisen hyödyllistä saada sopimus Palestiinan kanssa. Vaikealta kuitenkin näyttää. Puolestaan siihen Hyrskyn väitteeseen, että kuka tahansa voisi laukullaan kantaa millaisen pommin tahansa Israeliin tuhoa kylvämään en millään usko.
Urpo Karjalainen
Juha eli herra Hysky näyttää kommentissaan tuntevan minun maailmani paremmin kuin minä itse.
Ymmärrän oikeasti tosi hyvin Juhan huolen siitä, millaista on palestiinalaisten arki. Se, mikä kulloinkin on kokemuksen varsinainen aiheuttaja, on tietenkin keskustelemisen arvoinen. Nähdäkseni Juhan kaikkien tekstien pohjana on ihmisten kokemus, ja tätä kokemusta itseään en ole missään kohtaan tuupannut sivuun. En suoraan sanottuna hirveästi arvosta noin tunteellista kommenttia.
Oma talouspoliittinen kommenttini perustuu betlehemiläisen Issa Smeiratin taloustieteen graduun, josta uutisoitiin muutama vuosi sitten. Smeirat tapasi satoja sijoittajia, mutta turvallisuussyistä liikemiehet esiintyvät tutkielmassa anonyymeinä.
Viime aikoina Smeiratista ei ole kuulunut mitään, ja hänen tutkielmastaan löytyy helposti google-haulla vain israelilaisen sanomalehdistön pikku uutisia. Jos joku osaisi arabiaa, niin varmaan kannattaisi etsiä uutisarkistoja.
Juhani: iso raha ei mielestäni koskaan pidä ääntä itsestään, joten pelkästään liiketaloudellisista syistä he eivät nimiään halua revitellä. Ei ole hyväksi bisnekselle esiintyä graduissa mutta hengen lähdön maalaileminen on juuri sitä palestiinalaismaailman demonisointia, minkä katson muistuttavan 30-luvun juutalaiskirjoittelun henkeä vaikkei nyt samanlaista olisikaan. Itse graduun en ole tutustunut mutta sen tietoja en menisi epäilemään ollenkaan.
Juhani: kirjoitat, että kaikkien tekstieni pohjana on ihmisen kokemus. Itse asiassa tekstieni pohjana on kylmät faktat on the ground, joiden vaikutuksesta eri suuntiin olen kiinnostunut. Minua kovasti kiinnostaisi tietää ihmisten reaktioita ja ajatuksia C-aluetta koskevan lainsäädännön epäoikeudenmukaisuuksista. Vai ovatko ne peräti siis oikeudenmukaisia jonkun mielestä? Mitä mieltä ajattelevat ihmiset ovat miehityksen tästä puolesta?
Vaikealta kuitenkin näyttää. Puolestaan siihen Hyrskyn väitteeseen, että kuka tahansa voisi laukullaan kantaa millaisen pommin tahansa Israeliin tuhoa kylvämään en millään usko.
Kiitos Urpo asiallisesta kommentistasi. Vaikka et yllä olevaa väitettäni uskokaan, se on totisinta totta ja silkkaa faktaa. Väitteeni perustuu tietenkin sille, että moisen pommin valmistaminen tapahtuisi Israelin tiedustelun tietämättä. Se olisi se vaikea vaihe. En ole tavannut ensimmäistäkään palestiinalaista, jonka mielestä tuollainen pommi olisi hyvä idea. Luulenpa, että omat käräyttäisivät hullun valmistajan.
Kiitos vaan tyylini kehuista. Tuollaisia hienoja juttuja en toki tavoittele. En kyllä ymmärrä, miksi Jordanian lainsäädäntöä pitäisi C-alueella soveltaa, kun Israel on käytännössä täysin anneksoinut alueen. Käytettäköön siellä sitten israelilaista lakia mutta oikeudenmukaisesti! Nyt rakennuslupatoiminta ei tätä vaatimusta täytä, koska sillä on ilmiselvät tavoitteet. Jos Israel haluaisi todella hämmentää palestiinalaissoppaa se myöntäisi C-alueen palestiinalaisille Israelin kansallisuuden tai asuinpaikkaoikeuden Jerusalemin tyyliin. Se sekoittaisi palestiinalaispakan totaalisesti.
Luulen ymmärtäväni monia Juhan näkökohtia. Ja olen myös sitä mieltä, että fakta on aina fakta. Samaan aikaan olen sitä mieltä, että faktasta itsestään ei seuraa, miten sitä tulkitaan, ja mikä merkitys faktalle annetaan. Silläkin on merkitystä, kuinka monta faktaa luetellaan.
Punainen auto on punainen auto, mutta kun sen viereen ajetaan parkkiin valkoinen auto, molempien värit nähdään eri tavalla. Minä en pysty arvioimaan, onko palestiinalaisten puolelta odotettavissa minkäänlaista turvallisuusuhkaa, mutta ennen aitaa ei ollut ainoastaan uhkaa vaan ihan oikeita räjähtäviä faktoja.
Nyt tilanne on ollut siinä mielessä paljon parempi, että ilmeisesti Juhakaan ei kiiistänyt käsitystä, jonka mukaan Länsirannan talous on kasvanut huomattavasti viime vuosina.
Kerran Juha kysyi, lähtisinkö minä EAPPI-tarkkaillijaksi. Jos vain läpäisisin ideoalogiatestin, niin lähtisin (sanon tämän siksi, että kannatan avoimesti Israelia siinä merkityksessä, että en usko, että kukaan sitä sormi pystyssä moralisoiva ihminen kykenisi johtamaan sen paremmin, kukaan muu maa sillä paikalla ei oman arvioni mukaan kykenisi sen parempaan). Jos siis elämäntilanne sallisi. Minä en ns. Pyhällä maalla koe mitään uskonnollisia tunteita, mutta olisihan se mukava tissutella Golanin viinejä ja kirjoittaa blogeja sieltä käsin. Olen myös hirmuisen kateellinen siitä, että Juha on päässyt bailaamaan Tel Aviviin. Ja siitä olen kateellinen, että hän on saanut tutustua palestiinalaisiin.
Ottomaanien aikainen maalaki (1858) sekä mandaattihallinnon ja Jordanian hallinnon aikaiset säädökset maanomistuksesta ovat epämääräisiä ja vanhentuneita eikä niitä käsittääkseni sovelleta suoraan käytöntöön edes PA:n alueella. Olen melko vakuuttunut, että jos alue C siirtyisi tältä istumalta PA:n hallintaan, maankäytön säätely ja jaottelu valtion omistaman maan ja yksityismaan välillä säilyisi kutakuinkin nykyisenkaltaisena ja samat viljelijät valittaisivat sitä miten valtio heiltä vei viljelys- ja laidunmaat. Israel on tehnyt välttämättömiä tarkennuksia maalakeihin ja yksityisomistuksen ehtoihin ja ne ovat aivan järkeviä. Siitä on hyvä jatkaa, kuka sitten aluetta lopulta halllitseekin.
Israelilaisten ”turhaan” pelkäämien ”rauhaarakastavien” arabien touhuja viime viikkoina:
http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/173846#.UoC1qFylOZg
En aio jankata sen enempäää. Totean Juhalle vain, että puhuin aidasta, mikä onkin konaisuudessaan osuvampi ilmaus.
Toisekseen on hyvä, että sinunkin havaintojesi mukaan palestiinalaiset voivat vapaasti matkustaa Betlehemistä ja Ramallahista Jerusalemiin. Monessa uutisessa (en väitä että sinun tekemissä) on muunlaistakin väitetty.
”Israelilaisten ”turhaan” pelkäämien ”rauhaarakastavien” arabien touhuja viime viikkoina…” Kaikki israelilaiset eivät pelkää eivätkä kaiiki palestiinalaiset ole terroristeja. Uskoisin, että valtaosa kaikista kansallisuuksista on rauhaarakastavia ihmisiä, joita on turha pelätä. Näin on meidän suomalaistenkin kohdalla, vaikka meillä onkin jossain maine humalapäissämme puukottavina örveltäjinä.