Kuva: A.Konnestad
Kolme kuukautta Palestiinassa ja Israelissa on lennähtänyt kuin ihmisen aika aina.Niin paljon jää näkemättä, kokematta ja kuulematta. Kuitenkin käteen jää päällimmäiseksi tieto siitä, että on ollut ainutlaatuisessa asemassa: olen saanut elää palestiinalaista arkipäivää kansainvälisten ihmisten kanssa, olen saanut kuunnella ja aistia tunnelmia ihmisten keskellä, olen saanut tutustua Palestiinan hallinnossa toimiviin ihmisiin, olen saanut konkreettisesti nähnyt ja kokenut,mitä on elää rautaisen sotilasmiehityksen alla ja olen ainutlaatuisella tavalla saanut kokea, miten ihmisarvo alennetaan ”toiseudeksi”, ”niiksi”, ”terroristeiksi”, ”lapsensa vihaamaan opettaviksi”. Tällä tavalla ei enää tarvitse ottaa huomioon ihmisen tunteita, tarpeita, rakkauden nälkää ja kunnioituksen tarvetta. Tällaisen ihmisryhmän voi unohtaa, torjua, hylätä ja häätää, koska he eivät enää ole ihmisiä täydessä merkityksessään. Huomattakoon, että nyt en puhu 30-luvun Saksasta. Puhun vuodesta 2013 Pyhällä Maalla.
Israelilaisaktivisti leikkii palestiinalaispojan kanssa oliivien korjuun aikaan. Kuva: M.Ward
Olen saanut kosketuksen myös rohkeuteen,uskollisuuteen, toivoon ja iloon. En missään ole nähnyt ihmisten hymyilevän näin paljon, vaikka elämä on kovaa ja epävarmaa. Olen myös tavannut israelilaisia, jotka ovat halunneet luopua turvallisesta todellisuudesta pakenemisesta ja jotka taistelevat sellaisen oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta, missä sekä Palestiinan että Israelin kansa voisi elää vapaina liikkumaan ja kohtaamaan ilman pelkoa. Tällä hetkellä Israel elää koko yhteiskuntaa jäytävän pelon kuristuksessa, joka purkautuu uskona sotilasvallan kykyyn arvioida turvallisuusuhat ja tarpeena työntää palestiinalaiset tajunnan ja oman elämän ulkopuolelle. Vain harvat rohkenevat vastustaa tätä kehitystä.
Ensimmäisessä EAPPI-blogissani kerroin haluavani tarkkailla näkymiä Pyhällä Maalla kolmen ikkunan läpi. Näkymät aukeavat historiallissosiaalispoliittisen ikkunan, uskonnollisen ikkunan ja madonjuuritason ikkunan läpi. Haluan vielä tiivistää oman kokemukseni ensimmäisenä mainitun ikkunan läpi nähtynä seuraaviin kolmeen faktaan. Ne eivät siis ole mielipiteitä ja spekulointia vaan kylmiä faktoja, jotka jokaisen tulee ottaa huomioon alkaessaan sitten muodostaa mielipiteitä ja spekulaatiota mahdollisista tulevaisuuden näkymistä.
Erikoista näissä faktoissa on se, että suurin osa israelilaisista on täysin tietämättömiä niistä. Niistä ei julkisesti keskustella. Tietämättömiä ovat olleet myös kaikki ne lukuisat sotilaat, joiden kanssa olen käynyt keskusteluja. He ovat olleet hämmentyneitä eivätkä ole pystyneet esittämään vasta-argumentteja, koska eivät tunne tilannetta toiminta-alueellaan. He vain noudattavat käskyjä ja luottamaan siihen, että ne ovat oikeudenmukaisia. Palestiinalaisalueita koskeva lainsäädäntö ja sen vaikutukset eivät kuulu heidän koulutukseensa.
Kolme ihmisen elämän oikeuksia rikkovaa, jokaiselle Palestiinalaisalueilla elävälle ilmiselvää ja milloin tahansa Israelin laista todennettavaa faktaa ovat seuraavat:
1. Samalla alueella eli Länsirannan C-alueella (n. 60 % pinta-alasta) eläville ihmisille on kaksi erilaista syntyperään perustuvaa (eli apartheidin todellisuudesta tuttua ) lakisysteemiä. Palestiinalaiset tuomitaan aina sotilastuomioistuimessa samasta rikoksesta, mistä israelilainen joutuu siviilioikeuteen. Sotilastuomioistuimessa ei noudateta normaaleja oikeusvaltion käytänteitä esimerkiksi pidätysaikojen suhteen. Sotilastuomioistuin ei teeskentelekään olevansa demokratian sääntöjä kunnioittava järjestelmä. Silti Israel esittelee itsensä aina ”Lähi-idän ainoana demokraattisena valtiona”. Demokratia on tietyille ihmisille varattu etuoikeus.
2. Palestiinalaisten koteja ja elinkeinoille välttämättömiä rakennuksia tuhotaan jatkuvasti. Myöskään kirkkojen omaisuus ei ole turvassa. Oheisen uutisen mukaan armeija tuhosi 05.11. kirkon omistaman asuinrakennuksen, jolloin 14 ihmistä joutui kodittomaksi. Tuhoamisen suorittaa aina Israelin armeija Länsirannan C-alueen hallinnosta vastuussa olevan siviilihallinnon ohjaamana. Tuhoamisten syy on se, että rakennuksilla ei ole rakennuslupaa. Miksi ei ole? Siksi, että huolimatta siitä, että palestiinalaiset pystyvät kiistatta osoittamaan omistusoikeutensa maahan, jolle rakennus on pystytetty, myös Israelin oikeuslaitoksen hyväksymällä asiakirjalla, palestiinalaisten on käytännössä mahdotonta saada oikeusistuimesta rakennuslupaa C-alueelle. 97% hakemuksista hylätään, vaikka lupa-anomusta ei laiteta edes vireille, jollei omistusoikeus ole kiistaton. Talvi ja sateet ovat tulossa. Tiedossa on runsaasti sateeseen ja kylmään yöhön jätettäviä perheitä. Puskutraktorit tulevat yleensä yöllä.
Kuva: J.Kaprio
Armeija tuhosi kirkon omistaman 14 hengen perheen talon
3. Israel ei kunnioita omia lakejaan Länsirannalla olevien siirtokuntien lisäosien eli outpostien suhteen. Outpostit ovat laittomia Israelin omien lakien mukaan mutta niihin vedetään pikkuhiljaa kaikki tarvittava infrastruktuuri: sähkö, vesi ja viemäröinti. Pelkästään omalla toimialueellani eli Etelä-Hebronin kukkuloilla voin mainita vähintään kahdeksan vakiintuneella nimellä kulkevaa outpostia, joihin kaikkiin vie erinomainen tie vilkkaimmin liikennöidyiltä teiltä 60 ja 317. Selvää on myös armeijan ja siirtokuntien saumaton yhteistyö. Armeija on suojelemassa siirtokuntalaisia eikä estämässä siirtokuntalaisten hyökkäyksiä palestiinalaisten kimppuun. Vastenmielisin tietämäni hyökkäys oli vammaisen palestiinalaispojan vanhempien kimppuun käynti Hebronissa. Hyökkääjiä ei tietenkään saatettu edesvastuuseen vaikka vanhemmat vietiin ambulanssilla sairaalaan. Armeija oli todistamassa tapahtumaa mutta ei pidättänyt pahoinpitelijöitä.
Blogin kakkososassa kommentoin vähän madonjuuritason havainnointia, palestiinalaisten omia vikoja ja vähän raamatullistakin näkökulmaa.
Ma”i assalaame!
Risto Auvinen: ottomaaniajan lakeja käytetään soveltuvin osin mutta yksi vahvimmista israelilaisten hyväksymistä omistuksen osoittamista asiakirjoista on nimenomaan ottomaaniajan omistuskirja. Kai hyväksyt sen tosiasian, että israelilaiset oikeusistuimet hyväksyvät ajatuksen, että palestiinalaiset oikeasti yksityisesti omistavat Pyhää maata?
Heikki Jaatinen: tietenkin palestiinalainen vapaasti matkustaakseen tarvitsee asianmukaisen luvan. Joten olen ilmaissut itseäni huonosti, jos olen antanut vaikutelman, että liikenne kulkisi vapaasti. Israel estää vapaan liikkumisen Pyhällä maalla moninaisin keinoin.
Juhani: siitä vaan hakemusta vetämään. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten reagoisit, kun näkisit todellisuuden paikan päällä, Palestiinalaisalueella asuen siis. Tel Aviv on tyhjänpäiväisempi menomesta kuin jutut kertovat. Halvemmalla voit juhlasi juhlia muilla turistirannoilla. Paitsi jos haluat verrytellä venäjääsi. Se on kaupungin kakkoskieli.
Olern kauhean ymmälläni.
Juha kirjoittaa:
” Lisäksi voit täysin vapaasti tulla vaikka millainen pommi laukussasi Ramallahista tai Betlehemistä Jerusalemiin. Vain paperit tarkastetaan bussimatkustajilta.”
Ja toisessa kommentissaan Juha jatkaa:
” Israel estää vapaan liikkumisen Pyhällä maalla moninaisin keinoin.”
Molemmat väittämät eivät voi pitää paikkansa. Mieleeni tulee sanonta, että kulloinkin sopivat perustelut tukevat ennalta päätettyä johtopäätöstä.
Juhalla esiintyy siis pientä huolimattomuutta, ainakin nimeni suhteen ( se ei ole Jaatinen, vaikka Juha niin väittääkin).
Toki hyväksyn sen että palestiinalaiset omistavat maata yksityisesti Länsirannan alueelta C. Minulle se maa ei ole yhtään sen pyhempää kuin tämä kotosuomen multa. Mutta se lienee sivuseikka tässä asiassa.
Ottamaaniajan omistuskirja ei oikeuta maan (miri) omistukseen, jos alueesta ei ole viljeltyä yli 50% ja jos ei voida osoittaa, että maata on viljelty yli 10 vuotta keskeytyksettä. Muutoin se on valtion maata. Näin estetään täysin absurdit tilanteet, jossa ottomaaniajan omistuskirjalla voitaisiin vaatia itselle 1%:n villjelyalueella maata, jonka joku esi-isä on omistanut 50 vuotta sitten, mutta jossa villjelyä on ollut esim. kahden viime vuoden ajan. Se olisi vähän sama jos minä lähtisin viljelemään pientä serkkutytön tilkkua Huitukanharjun kupeella ja vaatisin itselleni Vehmaan kartanon maita, koska isoisoisäni on joskus ne kaikki maat omistanut. Kyllä näissä asioissa on lupa järkeäkin käyttää, ja kuten sanoin: olen varma etteivät maanomistukset juuri muutu, vaikka koko alue C tulisi PA:n omistukseen.
Heikki Juutinen: anteeksi huolimattomuuteni nimen suhteen. Toisen erheeni mielestäni korjasin jo. Vapaan liikkumisen estää Israelin vaatima kulkulupajärjestelmä mutta pommin voi luvan saanut kuljettaa suuremmitta ongelmitta. Ja jos ei lupaa ole,olen kuvailut myös luvattomien tuhansien työläisten liikkeitä,joiden kulkemisista armeijalla on taatusti tiedot. Sellaisen liikenteen estäminen ei heitä kiinnosta kuin ajoittain.
Risto Auvinen: kuvailet siis maa-alan verotukseen perustuvaa ”malieh”-todistusta, jonka Israelin oikeuslaitos edelleen hyväksyy mainitsemistasi ongelmista huolimatta. Täysin aukoton näyttö omistuksesta on edelleen ottomaaniaikainen ”tabo” eli ”kushan”-todistus.
Juha on tuonut esille epäkohtia joita hän Israelin toiminnassa näkee. Tämän artikkelin mukaan palestiinalaiskouluissa, moskeijoissa ja lehdistössä yllytetään nuoria terroritekoihin. ”According to the Palestinian Authority, killing Jews in the Land of Israel is not a punishable action” http://www.israeltoday.co.il/NewsItem/tabid/178/nid/24247/Default.aspx?&utm_source=facebook.com&utm_medium=social&utm_content=news&utm_campaign=latestnews
16-vuotias laittomasti Israelin puolelle tullut palestiinalainen puukotti nukkuvan 18-vuotiaan israelilaissotilaan bussissa.
http://www.jpost.com/Defense/Israeli-stabbed-critically-wounded-in-suspected-terror-attack-in-Afula-331572
Nukkuvan ihmisen surmaaminen on halveksuttava ja kammottava rikos. Se ei ole mitenkään puolusteltavissa. Murha käsiteltäköön murhana ja tekijä saakoon lakien mukaisen rangaistuksen.
Toinen asia on,miten palestiinalaisten tekemiä murhia hehkutetaan osoituksena heidän väkivaltaisesta ja tuhoavasta luonteestaan, jota hallinto ja koulutus vain vahvistavat. Hamasin kannattajien joukosta ja varmaan yksilöinä muutenkin löytyy väkivallan kannattajia: niitä, jotka uskovat voiman valtaan ja siihen, että asein voidaan saavuttaa rauha ja kyseisen henkilön tulkinnan mukainen oikeudenmukaisuus. Puhun nyt siitä, mitä minä ja EAPPI-kollegani ympäri Palestiinaa ovat nähneet, kuulleet ja kokeneet kodeissa, kouluissa, pelloilla, oliivilehdoissa, kaupoissa, juhlissa, arjessa. Väkivaltaisen ratkaisun merkkejä ja tunnuksia, aseita, kantavat vain sotilaat ja israelilaiset siviilit, siirtokuntalaiset. Kuka Palestiinan alueella tuo näyttävästi ja koko ajan esiin, että väkivalta on perusteltu tapa tuoda maailmaan oikeudenmukaisuutta? Palestiinalaispuoli se ei elämän arjessa ole, vaikka joku marssittaisi ”todisteena” youtube-klippejä ääriainesten retorisesti mahtipontisista propagandapuheista. Niitä hallitsemaan pyrkivät ainekset käyttävät kaikkialla maailmassa.
Toistan: yksittäinen murha on yksittäinen murha. Täysin tuomittava ja väärin mutta se kertoo sen väkivallan maailman todellisuuden yhdestä puolesta, jonka poistamisessa Israel ei käytä sitä valtaa,mikä sillä on. Päinvastoin: se itse tukee väkivaltaiseen ratkaisuun uskovia. Väkivaltaan uskovat tarvitsevat toistensa väkivaltaisia tekoja perustellakseen oman olemassaolonsa. Me väkivallattomuuden voimaan uskovat Jeesuksen oppeihin toimintamme perustavat haluamme luottaa toisenlaisiin keinoihin, jotta nuoret pojat eivät kuolisi järjettömissä teoissa.
Ruotsalainen versio laupiaasta samarialaisesta: Nähdessään uhrin laupias samarialainen kiirehti etsimään rikollista, koska häntä pitää auttaa! (Hannu Lauerma)
Kerron vitsin vain siksi, että jokainen ”mutta” kumoaa aina edellä sanotun. ”Nyt sataa, mutta huomenna….” Panettepa sanan ”mutta” mihin kohtaa vain, se kumoaa. Mutta-sanaa tarvitaan välillä teknisistäkin syistä, ja monimutkaisessa maailmassa, jossa ei ole mustavalkoisuutta, ”mutta myös”-rakenteita tarvitaan. ”Se on näin, ja toisaalta näin.” ”Hän teki väärin, mutta myös toisessa oli vikaa.”
Kommentissaan Hyrsky sai uhrista oikeastaan syyllisen, koska hän oli israelilainen, ja israeliliaisuus kriisin ydin.