Aki Hintsan kirjasta: ( Tänään olen elossa kuolevan miehen päiväkirja) löysin nuo kolme pientä kysymystä. Noihin kolmeen pieneen kysymykseen näyttää kietoutuvan meidän jokaisen elämän tärkeimmät kysymykset ja niihin vastaaminen. Kukin omalla kohdallaan.
1. Kuka minä olen
2. Mitä minä haluan
3 .Hallitsenko omaa elämääni
Kuka minä olen?
Voisin vastata siihen, että olen syöpää sairastava ja kuolemaa odottava vanha mies. Mikä on osaksi aivan totta. Se eikuitenkaan ole jotain jonka haluan sanoa tänä ammuna itselleni. Sanon mieluummin” hyvä Pekka. Otit illalla ison haasteen ja kävelit 10 km yöllisessä metsässä ja mietit seuraavaa ja pitempää vaellusta jo. Nyt koet itsesi tarmokkaaksi ja motivoituneeksi. Lähdet kohta valitsemaan piispaa ja tapaat vaalitilaisuudessa mielenkiintoisia ihmisiä.” Oikeasti olen ikäisekseni olen hyväkuntoinen. Enkä sairaudestani tiedä muuta, kuin sen mitä lääkärit ovat kertoneet.
Olen monelle rakas ja tärkeä. Hekin ovat sitä minulle. Kuka minä olen vastaa myös siihen, ketkä ovat elämäni tärkeimmät henkilöt ja se luo motivaatiota antaa aikaa heille enemmän.
Nyt pääsen vastamaan jo siihen mikä on elämäni tarkoitus ja merkitys. Mihin suuntaan motivaationi ja kiinnostukseni. Onhan valtavan paljon asioita, joihin haluaisin tutustua paremmin ja haasteita joita tulee vastaan. Aikaa vain on rajallisesti. Monet haasteet ovat muiden asettamina ja niiden mukaan eläminen voi typistää omaa kokemusta merkityksestäni. Haluaisin keskittyä asioihin, joita itse pidän tärkeinä.
Siksi etsin nyt vastausta siihen ”mitä minä haluan ? ”
70 vuotta kun on kysellyt sitä mitä muut haluavat, niin on aika vaikea nyt kysyä sitä itseltään.Jollen tiedä kuka olen ja mikä on todellinen identiteettini, niin on vaikea tietää edes sitä mitä oikeasti itse haluaa.
Siitä pääsen käsiksi kolmanteen ja vaikeimpaan kysymykseen:
” hallitsenko itse omaa elämääni”.
Aki väittää kirjassaan että jollei vastaukset ole linjassa keskenään niin päädymme toimimaan omien arvojemme vastaisesti. Joten omien arvojen tunnistaminen on ensi arvoisen tärkeää. Joudun kyselemään nyt sitä, miksi en voisi käydä nukkumaan silloin kun väsyttää ja syödä kun on nälkä ja lopettaa, kun ei enää ole. Mitkä asiat oikeasti elämään hallitsee ja miksi en pyrkisi kaikessa hiukan parempaan.
Vähän kerrassaan huomaan elämäni ladun paranevan monella sektorilla. Vain noiden kolmen pienen kysymyksen pohdinnan ansiosta.
Prkka,
”Jollen tiedä kuka ole, niin on vaikea tietää mitä oikeasti haluaa. Silloin muut voivat ohjata elämää haluamaansa suuntaan. Jolloin itse voi kokea elämänsä merkityksettömäksi. Täälläkin on välillä ollut keskustelua siitä mikä on elämän tarkoitus. Elämä voi tuntua tyhjältä ja merkitystä vailla olevana ja motivaatio voi silloin kadota kokonaan. Näin näyttää monelle käyneen.”
Olemme tässä maailmassa, muttemme tästä maailmasta. ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” Joh. 17:16.
Tästä syystä meitä on kehotettu kiinnittämään katseemme siihen mikä ei luonnollisin silmin näy, koska näkymättömät ovat ikuisia, kestäviä.
Hintsan kirjaa en ole lukenut, mutta hän käsittelee ihmisyyttä, mikä jokaisen kohdalla loppuu kun aika, ajallinen elämä loppuu. Kuinka kiire meillä on hoitaa rahtunen kokonaisuudestamme. Sen hoitamiseen Luther kiinnitti huomiota, mikä on oikein tai olisi oikein, jos kiinnittäisimme huomion ajallisiin. Siitä kuitenkin 1.Kor.15:19 sanoo, 19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Uskovainen ei voi tehdä mitään ilman Jeesusta! Mikä tarkoittaa, että uskonelämä tässä ajassa ei ole taitolaji vaan voimalaji. Täydellinen ihmistaito on Jumalalta, hänen voimaannuttamana. Vaikka se ei näytä useinkaan ylimaallisen voiman esiintymiseltä, niin sen Voiman varassa, avulla ja ohjaamana meidän tyhjyyden, turhautumisen tunteet ei saa yliotetta, jos ei otetta ollenkaan. ”Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa”.
Eli meidän identiteettimme on Kristus, jonka päällä tavalliselta näyttävä elämä on täynnä tarkoitusta.
Aki oli uskova ja oli mm. Etiopiassa lähetyslääkärinä. Nuorena lukiolaisena hän sopi Jumalan kanssa, että jos pääsee lääkikseen hän antaa elämänsä Jumalan käyttöön. Kaveri nauroi räkänaurut kun kuuli Akin aikovan lääkäriksi. Akilta opin sen, että pitämällä terveydestäni huolen fyysisellä henkisellä ja biologisella tasolla olen Jumalalle käyttökelpoisempi niihin tehtäviin joihin hän haluaa minut lähettää.
Pekka,
Kyllä Aki oli uskovainen ja ollut paljon helluntalaisuudessa. Ehkä juuri tuo hänen hengellinen ulottuvuutensa puhutteli ja vaikutti arvostusta urheilumaailmassakin.
Kyllä luojan luoma, vaikka savesta, ruumiimme ja mielemme on tarkoitettu, että niistä pidetään hyvää huolta. Ei ole kuitenkaan montaa tapausta, jossa tunnustava uskovainen on ammatiltaan katoavan osan, ”telttamajan” hoidon asiantuntija.
Uskovia on paljon lääkäreinä, kuten Tampereen TAYS:n johtava lääkäri Sand, tai johtava akillesjänneleikkaaja Orava jne. Itselläni on syntynyt kuin vahingossa paljon keskusteluja lääkärilläkäyntieni yhteydessä, niin tääll Suomessa ja aikaisimmissa kotimaissani.
En tiedä mihin kommentillasi pyrit, vai onko kyse vain siitä, ettet tavoittele sillä mitään muuta, kuin , että toteat vain nuo asiat ?
Työelämä tarjoaa meille tietyn identiteetin. Jopa tuosta identiteetistä voi päätellä henkilöistä minkä ammatin harjoittajia he ovat. Tuntematta heitä lainkaan. Vahva työidentiteetti on siitä hankala, että jollei ole muuta, niin eläkkeelle jääminen on hyvin vaikeaa. Monet ei siksi uskalla edes jäädä eläkkeelle, kun sitten ei enää tiedä kuka oikein on.
Pekka,
Aivan oikein ymmärsit. Ei piiloviestitystä, eikä johdattelua!
Kaikki voi rihmottaa johonkin. Ei harrasteta sitä!