Kotimaanmatkailun puolesta! Nyt ainakin on syytä ihastella ja hämmästellä. Heinäkuun viimeisinä päivinä teimme parin päivän retken kaakonkulmalta kolmeen luostariin itäisessä Suomessa.
Olemme jo kauan haaveilleet käynnistä Valamossa. Minä olen käynyt siellä reilut kymmenen vuotta sitten, matkakumppani lapsena. Niinpä varasimme yöpaikan luostarin vierasmajasta ja matka alkoi toteutua. Samalla katsoimme tilannetta laajemminkin ja päädyimme liittämään samaan reissuun käynnit Lintulassa ja Enonkosken luostariyhteisössä.
Uusi Valamo Heinävedellä on ortodoksisen uskon ja kulttuurin tyyssija Suomessa. Samalla vilkas matkailupaikka ja munkkien asuttama luostari. Muistan edelliseltä kerralta, että luostarissa oli turisteja suorastaan tungokseksi saakka, mutta nyt oli rauhallisempaa. Vierasmaja on sopivan karu ja puhutteleva yöpaikka narisevine lattioineen ja ohuine seinineen. Valamon kirkossa osallistuimme iltapalvelukseen ja iltakävely vei luostarin hautausmaalle, jossa on mm. Pentti Saarikosken hauta. Iltayhdeksältä alue rauhoittuu, mutta viinikellarissa voi nauttia vielä tilkan luostarin omaa viiniä. Aamulla aamupala ravintolassa ja sitten matka jatkui. Aamuherätys oli tosin jo tullut klo 5.45, jolloin kirkonkellot kutsuivat aamun palvelukseen. Lisää Valamosta www.valamo.fi
Kymmenisen kilometriä Valamosta Palokin kylässä on Pyhän Kolminaisuuden luostari eli ortodoksinen nunnaluostari, Lintula. Viehättävä paikka, joka toivottaa matkailijat tervetulleiksi, muttei ole mikään turistirysä. Pari pientä vierasmajaa alueella on. Lisäksi kirkko, kauppa ja kesäkahvila. Lintulan luostarissa valmistetaan kaikki ortodoksisen kirkon käyttämät tuohukset ja kuulin, että esimerkiksi Helsingin Tuomasmessun tuohukset haetaan Lintulasta ihan paikan päältä kesällä. Lintulan luostarin lyhyellä vierailulla meidät otti syliinsä aidon tuntuinen luostarielämä. Pyhä kosketti. (www.lintulanluostari.fi)
Ja eikun eteenpäin kohti Enonkoskea ja luterilaista luostariyhteisöä Ihamaniemen kylässä. Saavuimme hieman puolenpäivän jälkeen ja pääsimme suoraan päivärukoukseen, joka on joka päivä klo 12. Olipas kotoisen tervetullut olo. Saimme tutustua tämän jälkeen luostariyhteisön toimintaan ja tiloihin vanhassa kyläkoulussa. Luostaripappi Pauliina Kainulainen toimii tällä hetkellä luostarin vastaavana. Luostariyhteisö on toiminut Enonkoskella vuodesta 1994 lähtien ja siinä yhdistyy kristillinen rukousperinne, talkootyö ja yhteisöllisyys. Minuun teki vaikutuksen tietty vaatimattomuus ja yksinkertaisuus. Kaikenlainen pröystäily oli tiessään. Tähän paikkaan voisi ihastua pysyvämminkin. Kannattaa tutustua tarkemmin www.luostariyhteiso.fi. Enonkosken luostariyhteisöllä on myös hyvä facebook-sivu.
Enonkoskelta matka jatkui sitten Savonlinnan ja Sulkavan kautta majapaikkaamme Vuoksen varrelle. Kilometrejä kertyi autoon noin 500. Muutama muukin kirkko tuli matkalla bongattua. Kyllä kannatti.
Nyt olen mietiskellyt muutaman päivän koettua. Ensinnäkin kannatan kotimaan matkailua. En kaipaa ainakaan kesällä kauemmas. Toiseksi itäinen Suomi loppumattomine järvimaisemineen ja muine luontoihmeineen on kauneinta Suomea. Nähtävää ja koettavaa löytyy, palvelu pelaa. Ja kolmanneksi nämä edellä mainitut luostarit. Kaikkiin kolmeen ei tarvitse ehtiä kerralla, yksikin riittää ja se on oiva pyhiinvaellus tässä ajassa. Tapoja pyhän kohtaamiseen löytyy näillä pyhillä paikoilla ja reiteillä. Suosittelen.
