Väitetään:
“Kolminaisuusoppi on kristinuskon ydin. Ilman sitä kristillinen usko ei ole mahdollinen.”
Tämä on nyt täyttä pötyä! Niin myös Moltmannin ja monien muiden puhe “Ristiinnaulitusta Jumalasta (Der Gekreuzigte Gott)”. Jeesus, Ristiinnaulittu, ei ollut Kaikkivaltias Jumala. Tätä ei Raamattu missään väitä, sen sijaan sanoo kyllä että Hän, joka sovitti meidän syntimme mennen kuolemaan meidän edestämme oli ainosyntyinen Jumalan Poika (Jh 3:16), neitseestä syntynyt.
Hän itse käytti itsestään nimitystä Ihmisen poika, tarkoittaen olevansa todellinen ihminen, ihmisen perimän kanssa. Tämä perimä on sitä luokkaa, että jokainen nuppi, ihminen tuhoutuu sen vuoksi, olkoon kuinka jumalinen hyvänsä! Onhan kirjoitettu: Jokaisen ihmisen on kuoltava, sitten tulee tuomio. Tässä viimeisessä tuomiossa ihmisen persoonallisuus, ego tuhotaan lopullisesti kaatopaikkajätteenä, täysin tarpeettomana! Ja se onkin kovempi paikka itsekullekin, kun sanotaan, että olet vain jätettä, joka joutaa pois lopullisesti! Elämälläsi ei ole mitään arvoa! Sinulle tarjottiin uutta, ihmisarvoista elämää, mutta se ei sinulle kelvannut! Pyhän Jumalan yhteydessä ei ole sijaa epävanhurskaalle ihmiselle!
Vanhan Testamentin viimeinen sana alkutestissä hepreassa on cheerem, mikä merkitsee Kaikkivaltiaan Jumalan toimesta tuhon omaksi vihittyä! Malakian kirja, VT:n viimeinen kirja, ennustaa, että ennen kuin Kristus astuu temppeliinsä, profeetta Elian toimesta on poistettava kaikki cheerem, muuten tapahtuu, että Jumala itse vihkii tuhon omaksi kaiken muunkin. Siinä menevät tuhoon kaikki, sekä jumalattomat että uskovat kirkkoineen, siis kaikki ne, jotka pitävät kiinni cheeremeistään oikeaoppineisuutensa lisäksi! Omatekoinen jumalisuus, omavanhurskaus on kauhistus ja tulen ruokaa Pyhän Jumalan edessä! Juuri tällaiset jumaliset ihmiset veivät Jeesuksenkin ristille!
Kolminaisuusoppi on aito cheerem. Kaikki ne oikeatkin asiat ja käsitykset, jotka on kytketty käsitteeseen Jumalan Kolminaisuus, voidaan selittää ja tulkita järjellisesti ja paremmin ilman ns. kolminaisuusoppia! Väite, että ilman kolminaisuusoppia kristinusko ei ole mahdollista, on siis täyttä pötyä!
Maailmassa on kolme merkittävää uskonnollista liikettä, jotka vastustavat kolminaisuusoppia,
nimittäin islam, ortodoksijuutalaisuus ja Jehovan Todistajat. Ns. kristillisillä kirkoilla ei ole näiden etenemisen estämiseen ja eteenpäin menoon minkäänlaista asetta heidän pysäyttämiseksi! Ja minkä vuoksi? Siksi, että Jumala itse on nostanut nämä liikkeet ruoskaksi ja varoitukseksi Jeesuksen kautta Jumalaan uskoville.
Muistettakoon vain esimerkiksi Koores, jota Jumala kutsui paimenekseen ja palvelijakseen, vaikka Koores oli zarathustralainen epäjumalanpalvelija ja pakana! Tutkikaapa, arvoisat kirjanoppineet, kuka profeetoista sanoi, että Jumala nostaa väkivallan vitsaksi jumalattomuudelle!
Viisainta olisi, että näiden kanssa dialogissa kristilliset kirkot lähtökohtaisesti myöntäisivät: Te olette tässä asiassa oikeassa! Jumala on Yksi ainoa. Mutta teillä on muita korostuksia, jotka eivät välttämättä kaikki ole Raamatun mukaisia. Keskustelkaamme niistä!
Tämä on ainoa tie vastata ja – voittaa! Totuus on Majesteetti, jonka edessä tulee “oikeaoppisenkin” kumartua, vaikka se tulisi itse Vihtahousun suusta! Ja samalla on hyvä muistaa, että meidän mielestä harhaopisillakin on Jumalan edessä potentiaalinen mahdollisuus kääntyä, pelastua ja saavuttaa iankaikkinen elämä!
Kolminaisuusopin hyväksymistä käytetään usein rajalinjana kristillisten ja ei-kristillisten liikkeiden välillä. Näin asian vakavoittaa Athanasiuksen tunnustus:
”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen. (”http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ekumeeni.html)
Tunnustuksen mukaan pitäisi kristityn allekirjoittaa seuraava:
”Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia,”
Nyt vaan sattuisi käymään niin somasti, että Jumalan oma Poika, Jeesu Kristus, ei olisi määritelmön mukaan kristitty. Hän kun toteaa Raamatussa: ”Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.”(Joh14:28)
Harmia lisää se, ettei apostoli Paavalikaan mahtuisi Athanasiuksen kristitystä. Hän kun kirjoitti Raamattuun, että ”Kristuksen pää on Jumala.”
Me, jotka näemme kolminaisuusopin epäraamatullissena olemme siis varsin hyvässä saurassa, vaikka vähemmistöön lukeudummekin.
Kiitos, Rauli, kommentistasi, hyvässä seurassa ollaan!
Muistui mieleen erään, jo edesmenneen helluntaisaarnaajan kommentti, kun hänet seurakunnan toimesta oli (omasta ja meidän monien muidenkin mielestä) syyttä potkittu pois seurakunnasta saatesanoilla ”hylätään saatanan haltuun”. Kun eräs vanhemmistoveli myöhemmin halusi tietää, mitä ”veljelle” nyt kuuluu, sai vastauksen: Täällä ”saaatanan hallussa” on oikein hyvä olla.
Täytyy myöntää, ettei minuakaan mitenkään edes huoleta tai hetkauta tuo Athanasiuksen kirous ”iankaikkiseen kadotukseen” joutumisesta. Onhan kirjoitettu: ”Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen, on aiheeton kirous, ei se toteen käy /Snl 26:2)!
Onhan se vielä niinkin, että jos Jumala ja me olemme samaa mieltä, emme ole vähemmistössä; meillä on enemmistö puolellamme!
Kolminaisuusoppi tai kiista siitä ei ole mikään uusi asia. Patristisella kaudella asia jo kyllä ratkaistiin. Kristillinen kirkko piti alusta asti kiinni siitä, että on vain yksi Jumala. Trinitaarinen pohdinta kohdistui siihen miten Jumalan ykseys voi sisältää ajatuksen , että isä on Jumala, Kristus on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala.
Tai kuten Matteus kirjaa n. 80 luvulla ylös: ” Kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ”… ( Matt 28).
Olet Sami aivan oikeassa siinä, että ”Patristisella kaudella asia jo kyllä ratkaistiin”. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, millaista aikaa se oli alkukristillisyyden kannalta, ja millaiset eväät päättäjät kokouksiinsa saivat?
Raamattu sanoo tuosta ajasta seuraavaan tapaan:
Apostoli Paavalin lausunto: ”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.”(Apt20:29,30)
Jeesus Kristus: ”Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois…Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana”(Mat13:24,25,39)
Raamatun viimeinen kirjoittajaApostoli Johannes: ”Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut.”(1.Joh2:18)
Myös Paavalin tessalonikalaisille kirjoittaman ennustuksen toteutumisen voi helposti yhdistää siihen kirkkohistorian vaiheeseen, jolloin kirkolliskokoukset noita ”luovuttamattomia” ihmispäätöksiään rustasivat: ”Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä”(2.Tess 2:7)
Mitä ajattelet Sami: Oliko 300-luvun päätöksillä sittenkin enemmän tekemistä kirkkopolitiikan kuin kristillisyyden kanssa? Ovatko ne sinun mielestäsi Jumalan sanaa vai sitenkin ihmisen?
Sami Paajanen: ”Kolminaisuusoppi tai kiista siitä ei ole mikään uusi asia. Patristisella kaudella asia jo kyllä ratkaistiin.”
Kiitos, Sami P, kommentista!
Jo toki kiista kolminaisuusopista ei ole mikään uusi asia. Patristinen kausi, kirkkoisien aika, ajoittuu noin 200-700-luvuille, jolloin asiaa puitiin ja ratkottiin. Kysymyshän oli Raamatun Sanan ja apostolien julistuksen tulkinnasta!
Eikö Raamatun kirjoitettu Sana, varsinkin VT, ole paljon, paljon vanhempi asia! Eikö toki Kirjoitukset ja niiden opillinen tulkinta ole kaksi täysin eri arvoista asiaa. Raamatun kirjoitettua sanaa ei kukaan saa mennä peukaloimaan, muuttelemaan ja korjailemaan – sen sijaan opillisia tulkintoja tulee silloin tällöin tarkistaa ja tarvittaessa korjata.
Ihmettelen, miksei kolminaisuusopista saisi edes keskustella meidän aikanamme, koska ”se on jo aikoja sitten ratkaistu asia”? Ns. ”kirkkoisät” (ja ylipäänsä kirkon traditio) eivät toki yllä sellaisiksi auktoriteeteiksi, jollaisina heitä näytään pidettävän, ettei heidän ratkaisujaan saisi edes arvostella. Tosiasiahan on, että jokainen näistä ”isistä” puhuu myös joistakin muista asioista täyttä puppua ja pötyä! Ei tämä tosiasia vakuuta, että tällaisessakin asiassa, kuin kolminaisuusoppi, ei olisi jotain erehdystä heidän kohdallaan tai jopa tietämättömyyttä sattunut!
Itse en ole lähtenyt soitellen sotaan, olen kyllä pitkän elämäni aikana pyrkinyt aktiivisesti perehtymään ja lukemaan alan kirjallisuutta ja päätynyt omassa kilvoittelussani Raamatun äärellä blogissani esittämääni näkemykseen. Jo pelkällä Raamatun sisälukutaidolla ja tekstin ymmärryksellä monet oppimattomammatkn ihmiset ovat meidän aikanamme päätyneet samanlaisiin käsityksiin omissa ”petäjävapriikin” kouluissaan!.
Oppineet suomalaiset teologit kyllä näistä jotakin tietävät, mutta eiväthän he näytä uskaltavan tulla keskusteluihin mukaan! Kenties heistä jotkut pelkäävät menettävänsä mahdollisen piispuuskandidaatin aseman tai sitten rikkovan pappisvalansa tunnustuskirjojen ym. suhteen. Arvelen myös, että monelle on käynyt niin väitöskirjan ja kirkollisen viran saannin jälkeen, että teologiset jatko-opiinot ja lukeneisuus ovat pysähtyneet siihen. Vaikea on keskustella esimerkiksi oppikysymyksistä, jos ei tiedä niistä mitään!
Mainitsit vielä tuon Matteuksen kastekäskyn (Mt 28). Kirkkohistorioitsija Eusebius siteeraa 21 eri kohdassa näitä Jeesuksen sanoja ilman tuota kolminaisuuskaavaa (Isä, Poika, Pyhä Henki). Vakuuttava tutkimus onkin tullut siihen tulokseen, että tuo kastekäsky ei ole alkuperäisesti Jeesuksen sanoja, vaan ns. ”Matteuksen kirkon” tulkintaa! (Tähän suuntaan esimerkiksi Haapa Matteuksen selitysteoksessaan!)
Kolminaisuusoppi on aika hyvin käsitelty alkukirkossa laajalla rintamalla. Siitä on yhdessä keskusteltu samanaikaisesti kristologian kanssa, joka kuuluu oleellisena osana kolminaisuusoppiin.
Tulkinta ei sinänsä ole helppo asia mutta ei vaikeakaan, samalla se voi olla molempia. Jokainen meistä tulkitsee. Ja kirkonhistoria on tulkinnan historiaa. On oikeita tulkintoja ja sitten on vääriä. Joku erehtyy toisessa asiassa ja voi toisessa olla oikeassa.
Raamattu argumentaatio sinulta näyttää puuttuvan. Mitkä ovat ne keskeiset kohdat joilla perustelet?
Mt:n vakuuttava tutkimus? Mikähän se tutkimus on?
Minä olen myös ymmärtänyt, että Matteuksen alkuperäisessä tekstissä on tuo ilmaus ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä”. Ainakin eri kielialueiden käännöksissä se noin menee, vai olenko jäänyt jotakin tietoa paitsi.
Reino nimitti tuota ilmausta ”kolminaisuuskaavaksi”. Todistusvoimaltaan se on kyllä tuohon tarkoitukseen varsin vaatimaton. Eihän kolmen asian luetteleminen peräkkäin tee niistä ”yhtä ikuisia ja samanarvoisia”, kuten virallinen ihmispäätös asian on 300-luvulla kirjannut.
Kastekäskyn ”nimessä” onkin aika paljon samanlainen ilmaus kuin esimerkiksi ”lain nimessä” tai ”totuuden nimessä”. Tunnustetaan noiden kolmen olevan kastettavalle kristitylle välttämättömyyksiä.
Mitä tulee sitten erityisesti ”nimeen”, niin kolmikon erisnimet poikkeavat mielenkiintoisella tavalla toisistaan. Raamattu kertoo, että Isällä on nimi Jehova(suomalaisessa käytänteessä Jahve) ja Pojalla on nimi Jeesus. Jumalan hengelle sitä vastoin ei Raamatussa erisnimeä ole annettu, erisnimenomainen Pyhä Henki ei varsinaisesti määritelmää täytä.
Mielenkiinnolla kuulisin minäkin, mihin tutkimuksiin sinä Reino viittaat.
Olen itse kristitty ja sanon, että Jumala on yksi. Sen lausuu jokainen kristitty – hän on kolmiykseys.
Jumalan kolminaisuuden kieltäminen aiheuttaa kaksi ongelmaa:
1) Kolminaisuuden kieltäminen johtaa epäjumalanpalvelukseen. Tällöin Jumalan Pojasta tulee luotu olento ja hänen palvomisensa pitäisi olla kielletty ensimmäisen käskyn perusteella. Ja mikäli Kristusta, luotua olentoa, palvotaan, Jumalan Pojasta tehdään epäjumala.
2) Mitä tarkoittaa, että Jeesus on Jumalan Poika? Tätä kysymystä olen kolminaisuuden kieltäjien kohdalla kysynyt usein enkä ole selitystä saanut. Vastaukseksi on annettu keskimäärin läjä raamattusitaatteja, joista asia selviä sitten mitenkään.
”Jumalan Pojasta tulee luotu olento ja hänen palvomisensa pitäisi olla kielletty ensimmäisen käskyn perusteella.”
Missä kohden Raamattua näet sellaista, joka kehottaa kristittyjä palvomaan Jeesusta? Seuraaminen on mielestäni eri asia kuin palvominen. Ketä sinun mielestäsi Kristus palvoi? Ketä hän kehotti rukoilemaan?
Olet kolminaisuusoppiin liittyen kysellyt ”mitä tarkoittaa, että Jeesus on Jumalan Poika?”
Poika ja isä muodostavat kaikkialla saman ja ymmärrettävän käsitekaksikon: isä on se vanhempi osapuoli, joka on välittänyt elämän nuoremmalle ihmisyksilölle. Raamattu sisältää tietenkin ihan saman ajatuksen.
Sananlaskujen 8:22-24 kertoo Jeesuksen alkuperästä seuraavaa
”Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennen kuin mitään tehty oli, olin minä.Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.”
Ei ole mikään ihme, että Raamatun viimeinen kirja sanoo Vapahtajastamme, että hän on ”Jumalan luomakunnan alku”(Ilm3:14)
Jumalalla on Raamatun mukaan muitakin poikia, mutta Jeesus on esikoispoikana ainutlaatuinen. ”Luomakunnan alku” oli mukana luomassa kaikkea muuta. Eli Raamatun sanoin: ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat.”(Kol1:16)
.” 2) Mitä tarkoittaa, että Jeesus on Jumalan Poika?”
Ihan samaa kuin Jumala sanoi Daavidista että Daavid oli Jumalan poika!
On muistettava, että Raamattu on kirkon kirja, joka on muotoutunut ja koottu kirkon sisällä. Ennen Raamattua oli kirkko, ja ennen Raamattua oli myös kirkon yhteinen usko. Tästä perspektiivistä käsin Raamatun omaa ”historiaa” on tarkasteltava.
Jo vanhemmissa parin ensimmäisen vuosisadan aikana on monissa kirkkoisien teksteissä kirjoitettu Jeesuksesta Jumalana. Jo ensimmäisen vuosisadan aikana apostolisilla isillä näitä selviä uskonlausahduksia on olemassa.
”Jo ensimmäisen vuosisadan aikana apostolisilla isillä näitä selviä uskonlausahduksia on olemassa.”
Tarkoitatko, että Raamatun ulkopuoliset kirjoitukset kertovat Jeesuksesta Jumalana? Mitä ilmeisimmin näin on. Raamatussa on kuitenkin Jeesus asemoitu Jumalan Pojaksi. Ja siinä on vissi ero.
”Raamatussa on kuitenkin Jeesus asemoitu Jumalan Pojaksi. Ja siinä on vissi ero.”
Niinpä, juutalaisia kuninkaita kutsuttiin Jumalan pojiksi,koska kuninkuuden katsottiin tulevan Jumalalta: ”Totisesti Sinä olet minun rakas poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin” (Jumala Daavidista tämän kruunajaispäivänä)
Kiitos useistakin kommenteista! Olen iloinen, että voimme aiheesta, kuten kolminaisuusoppi, keskustella asiallisesti, kiihkottomasti ja toisiamme kunnioittaen!
Kiitos! Vastailen, kun selviän flunssan kourista. Ilmaantui jostain ilman ”päämajan” lupaa!
Sami Paajanen: ”jokainen meistä tulkitsee. Ja kirkonhistoria on tulkinnan historiaa. On oikeita tulkintoja ja sitten on vääriä. Joku erehtyy toisessa asiassa ja voi toisessa olla oikeassa.”
Olen aivan samaa mieltä. Jokainen meistä tulkitsee, toiset tarvitsevat ja etsivät Pyhän Hengen opetusta, toisille riittää omat tai kirkon perinteet. Eikö kuitenkin olisi paikallaan silloin tällöin näitä tulkintoja tarkastella yhdessä ja erikseen omakohtaisesti, vaativatko ne kenties rukkausta!
Sami: ”Raamattu argumentaatio sinulta näyttää puuttuvan. Mitkä ovat ne keskeiset kohdat joilla perustelet?
Mistä ihmeestä tällaiseen johtopäätökseen olet päätynyt? Raamatun tutkimus ja argumentaatio ovat minun vahvimmat puoleni.
Ajattelin plogia kirjoittaessani, etten rupea kirjoittelemaan pitkiä, perusteltuja tekstejä. Huomioni mukaan ihmiset eivät viitsi lukea. Ja jos he lukevat, jo seuraavana päivänä he eivät muista mitään. Siksi pidän parempana, että viskaan väitteet päin naamaa, ja arvoisat kommmentoijat voivat sitten perustellen vastata, että väittämäni ei pidä paikkaansa. Minä sitten tuon vastauksessa omat argumenttini. Vihjasinhan kyllä, etten ole lähtenyt soitellen sotaan. Tietenkin toivon, että molemmin puolin löytyy riittävää perehtyneisyyttä kulloiseenkin asiaan! Oman kirkkoherran tai hengellisen kodin argumentaatioihin vetoaminen ei tietenkään riitä. Se johtaa vain eipäs – juupas -asenteisiin.
Tämän vuoksi en ala tässä vastailemaan tarkempia perusteluita, ennen kuin tuot omat näkemyksesi esimerkiksi siitä, että miksi olen väärässä ja esität omat perustelusi. Vastaan kyllä sitten omin perusteluin. Eikö tämä tie olisi hedelmällisempi menettely?
Kysyt vielä: ”Mt:n vakuuttava tutkimus? Mikähän se tutkimus on?”
Kysymyksesi on oikeutettu! Vastaan myöhemmin täällä toisessa yhteydessä!
Vielä kiitos kommentistasi!