Kirkolliskokouksen viime vuonna nimeämä tulevaisuuskomitea on saanut työnsä valmiiksi. Tulosta voi sanoa erinomaiseksi. Komitea on tehnyt hyvän 360˚tilannekatsauksen, jonka pohjalta on laadittu analyysiä ja tehty toimenpide-ehdotuksia. Mietinnön liite sisältää höydyllistä perustietoa. Olin myönteisesti yllättynyt lopputuloksesta. Nyt vain toteuttamaan!
Mietinnössään komitea toteaa, että kirkko ei ole kriisissä, mutta tulevaisuuden hyväksi tarvitaan ripeitä uudistuksia.
Komitea painottaa, että seurakunta on kirkon perusyksikkö myös tulevaisuudessa, mutta kirkon eri tasojen (seurakunnat, hiippakunnat, keskushallinto eli kirkkohallitus) suhteisiin ja hallintoon on tehtävä muutoksia. Päällekkäisyyksiä ja ristikkäisyyksiä on vähennettävä. Kirkon on laihdutettava itseään ja tultava ketterämmäksi.
Sekin sanotaan, että seurakuntalaiset eivät ole vain toiminnan kohde, vaan he ovat itse toimijoita. Seurakuntalaiset ovat seurakunta! Se on välillä unohtunut, kun huomio on ollut ylärakenteiden valtasuhteissa.
Oravanhäntänä kainalossa on tarve saada seurakuntalaisia (= vapaaehtoisia) tekemään töitä, joita nyt tekevät palkatut työntekijät.
Komitea lupaa, että sen ehdotukset eivät muuta maallikoiden, piispojen ja pappien valtasuhteita. Demokratiasta pidetään kiinni jatkossakin, vaikka sen toteuttamiseen esitetään muutoksia. Esimerkkeinä hiippakuntavaltuustoista ja kirkkoneuvostoista luovuttaisiin, mutta maallikoiden osuutta muutoin lisättäisiin.
Kirkolliskokouksen edustajamäärää supistettaisiin, mutta niin, että vähentäminen ei muuttaisi maallikoiden ja pappien suhdetta, vähemmistöjen asema kyllä saattaisi heiketä. Samantien voitaisiin maallikot valita yleisellä jäsenvaalilla, mutta sitä komitea ei esitä.
Hyvää mietinnössä on myös eri vaihtoehtojen puntarointi, vaikka olisikin päädytty jollekin kannalle. Komitea esimerkiksi kannattaa kirkon julkisoikeudellisen aseman säilyttämistä, mutta tuo esille, mitä siitä luopuminen merkitsisi.
Kirkon ja seurakuntien luonne ja toiminta muuttuisi merkittävästi, jos tuosta asemasta luovuttaisiin tai se menetettäisiin. Tämänkin vuoksi olisi kirkon väkeä jakavissa kiistakysymyksissä kyettävä saamaan riittävä sopu (tämä asia ei sisälly mietintöön, vaan on oma toteamukseni).
Komitean sihteeri Juha Meriläinen oli lauantaina Tulkaa kaikki –liikkeen tilaisuudessa Alppilan kirkolla kertomassa tulevaisuuskomitean työstä ja ehdotuksista, jotka julkistettiin viime viikolla. Hän toivoi, että komitean ehdotuksia katsotaan kokonaisuuden ja yhteisen hyvän, ei vain omalta kannalta.
”Yhteinen etu on asetettava yksityisen edelle.” Monet uudistukset ovat kaatuneet päinvastaiseen suhtautumiseen.
Meriläinen muistutti, että pelkästään säästämällä ja leikkaamalla ei voi kehittää toimintaa. Komitea on painottanut kehittämistä, ei säästämistä. Kustannussäästöt ovat toivottavasti seurauksena kehittämisestä. Se tarkoittaa, että vanhoista rakenteista ja totutuista toimintatavoista on jossain määrin uskallettava luopua.
Kirkolliskokous kokoontuu syysistuntokaudelle 8.-11. marraskuuta.
Hienoa, että komitea on saanut hyvää tuotosta aikaan! Nyt pitää vain rohkeasti lähteä näillä ja myös muilla suuntaviivoilla uudistamaan kirkkoa, toimintaa ja myös rakenteita. Viime mainittujen muutos on kirkossa tunnetusti jähmeää, vaikeaa ja hidasta. Nyt pitäisi ottaa digiloikkaa vastaava uusreformaatio-loikka! Sanoo Loikka-nen! 🙂
Hienoa että kehittmistä tehdään. Vielä olisi listalla 2 tärkeää asiaa: 1) Kaikkiin vaaleihin nettiäänestys lippuäänestyksen rinnalle. Näin saataisiin suoret ”uurnille”, nuoria läpimenneitä ehdokkaita alkuhämmennyksen jälkeen ja nopea kehitys kaikkeen seurakunnalliseen nuorentuneen polven toimesta. Kansankirkko lähenisi kansaa.——–> 2) Työ- ja harkintakykynsä menettäneille jokin oikokaista sairas- tai muulle elääkkeelle pois seurakuntaa näivettämästä. Nämä poloiset kun tarrautuvat kaikkiin jäljellä oleviin vuosiinsa korvaamattumuuden tuomalla vakaumuksella 68 vuotiaaksi asti.
Kannatan Loikka -sta ja Jalkasen ensimmäistä pointtia.
Pelkään, että tulevaisuuskomitean mietintö hautautuu johonkin periferiaan, koska siinä ei – komitean tehtävästä johtuen – käsitellä lainkaan sukupuolikysymyksiä, jotka nyt hallitsevat kirkollista keskuselua.
Kiitos, Markku, hyvästä blogistasi ja terävistä kommenteistasi. Huolehtikaa nyt marraskuun kirkolliskokouksessa, että mietintö ei jää historiaan. Jospa kokous olisi oppinut jotakin surullisesta rakenneasian käsittelystä. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla, pikemminkin päinvastoin. Muutoksen tekemisen yksi viisaus on osata paloitella asiat sopiviin kokonaisuuksiin, näin myös hallintokäsittelyn näkökulmasta. Eihän ruokaakaan pyritä hotkaisemaan koko annosta kerralla.