”Perinteiset – heteroseksuaalisuutta, konservatiivisia, oikeistolaisia, ja isäinmaallisia arvoja edustavat kristityt joutuvat tulevaisuudessa uudenlaiseen koetukseen.”
Taitaa olla aina hyvä, kun kristityt joutuvat koettelemaan arvojaan. Niiden kristillisyyttä on näet syytäkin arvioida. Tuosta yhdestä lauseesta löytyykin monta pohdinnan aihetta.
Onko perinteisyys jotain kristillisyyteen kuuluvaa? Mitä Kristus itse sanoo? Hän ei taida perinteitä arvostaa: ”Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan.”
Entäpä sitten konservatiivisuus, vanhan säilyttäminen, sehän liittyy tuohon perinteen arvostamiseen, onko se kristillistä? Eikö kristillisyys ole uudistamista? ”Valtaistuimella istuva lausui: ’Uudeksi minä teen kaiken.’”
Miten seksuaalisuus ylipäätään liittyy kristillisyyteen? Eikö ihmisen määrittäleminen sukupuolensa kautta ole uskon näkökulmasta yhtä väärin kuin sen tekeminen kansallisuuden tai yhteiskunnallisen aseman kautta? ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.”
Mitä oikeistolaisuus on nykyisin? Se näyttää liittyvän yhteiskuntamuodon sijaan yhä enemmän markkinatalouteen. Vasemmistolaisuutta on moitittu materialistiseksi, eikö oikestolaisuuskin ole sitä? ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.”
Viimeiseksi kysyn, onko isänmaallisuus kristillisyyteen kuuluvaa? ”Jeesus vastasi: ’Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.’”
Tarkoitukseni ei ole osoittaa, että mainitut arvot olisivat epäkristillisiä tai muuten väärin. Haluan vain kehottaa miettimään, onko niillä mitään tekemistä kristillisen uskon ja Taivasten valtakunnan kanssa.
