Kommentteja liittyen kotimaan nepsyjuttuun

Kotimaa.fi:n nettisivuilla  kirjoitettiin nepsyistä äskettäin hyvin. Vaikka nykyään suvaitsevaisuudesta tunnutaan puhuttavan tosi paljon yhteiskunnassa, niin nepsyjen tai neurokirjon asiat tuntuvat laahaavaan pahasti jälkijunassa.  Tiedän tämän todella hyvin siitä,  kun minulla on neurokirjon diagnoosi teini-iän ajalta – ja erilaisuuteni näkyy hieman ulospäin. Seurakunnassa ja partiossa voin olla rauhassa omanlaiseni, mutta vaikeudet yhteiskunnassa alkavat näiden ulkopuolella. Palkkatyönhaku tietotekniikan parista koodauksessa tuntuu olevan tavattoman vaikeaa vaikka samaan aikaan samat yritykset julistavat internetsivuillaan kannattavansa diversiteettiä. Itse toivon voivani selittää erilaisuuden ilman, että uusia ennakkoluuloja nousee.

Suvaitsevaisuuskysymykset voivat olla aika yksinkertaisia. Millainen suvaitsevaisuuspolitiikka vallitsee maassamme, määrittelee pitkälle erilaisten aseman siinä. Esimerkkinä se, että olenko vain tukien nostaja vai palkkatyötä tekevä tyyppi. Ja esimerkiksi saako erilaiset yksilöllistä tukea haasteisiinsa vai ei? Aikanaan oma partiolippukuntani osasi tukea minua oikein nuoruudessani ja tulokseksi tuli se, että minusta on tullut pitkän linjan partiolainen, joka on auttanut   aikuisiällä paljon lippukuntaa ja Hämeen Partiopiiriä.

Neurokirjon ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia. itse haluan, että erilaisuuteni otetaan huomioon vain silloin kun tarpeen ja yleensä osaan itse sanoa sen. Ja kanssaihmisten tulee muistaa sekin, että erilaiset voivat olla hyvinkin osaavia, vaikka esim. kykyprofiili saattaa poiketa ns. tavallista.  Kykyprofiilin erilaisuuden takia voikin olla hieman vaikeampaa tavallisten hahmottaa neurokirjolaisen osaaminen.  Ja nimenomaan päättäjien kannattaa muistaa niin kirkossa kuin yhteiskunnassa sekin, että puheita tärkeämpiä ovat konkreettiset yhdenvertaisuuden teot, sillä sanat ilman tekoja eivät vaikuta!

Antto Hautamäki

seurakunnan vapaaehtoinen, partiolainen

diplomi-insinööri Tampere