Kaikki alkaa pelastuksesta, uskoontulosta. Jos ihminen ei ole antanut pelastaa itseään, hän ei ole Jumalan Pojan vaikuttamassa uskossa. Se on näkymätön ja lihalle/ihmisen mielelle käsittämätön asia. Se on myös ainoa ikuisuuteen vaikuttava asia. “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. …”, (Hebr. 11:6).
Siis siitä, mistä kaikki alkaa, ei voida tinkiä. Sitä ei voida millään kompensoida.
Jeesus on ovi, ainoa ovi, vt. Joh. 10:9:
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ..”
Jeesus on ainoa tie taivaaseen vt., Joh. 14:6:
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”.
Jeesus, Jumalan Poika vaikuttaa uskon, joka on ikuisen elämän alku.
Uuden Liiton ensimmäisinä viikkoina tuo Jeesus-tie julkistettiin, kun se Voima, jonka Jeesus uskoville lupasi, lankesi 120 ylle, kasteen lailla.
Uskoontuloa ei voida millään kompensoida, eli korvata tai edes avittaa millään muulla. Uskoontulo eli uudestisyntyminen on Pyhän Hengen vaikuttama.
Taivaan tien alkuun tullaan Isän vedossa ja Jeesus-ovesta. Näitä taivaan tien näkymättömiä alkuelementtejä ei voida korvata tai edes parannella, millään näkyvällä, eikä niitä voida tehdä toisen puolesta, vaan uudestisyntyminen on Jumalan ja ihmisen kahdenkeskinen asia.
Tämä on kaiken hengellisen alku ja edellytys.
Tiellä taivaaseen tulee asioita, jotka eivät ole autuuttavia, mutta voivat tulla kadottaviksi, jos niitä yritetään kompensoida. Niistä sitten toisessa osuudessa, kunhan ensin ollaan Tiellä.
Reijo Mänttäri. Pitänee taas vääntää rautalangasta. Eikö se muka ole henkilökohtaista, jos yhdessä jumalanpalvelukseen kokoontuneen seurakunnan kanssa rukoilee esimerkiksi ”Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus, armahda minua vaivaista syntistä…” tai ”En ole elänyt niin kuin lapsellesi sopii…”? Kyllä ns.pelastusrukouksenkin voi pälättää perässä hyvin mekaanisesti. Me ihmiset kun emme voi nähdä kenenkään sydämeen. Minun ja aika monen muun kokemus on se, että vetoaminen tehdyn uskonratkaisun vilpittömyyteen kiertää helposti kehässä. On näet niitä, jotka eivät pysty olemaan varmoja siitä, ovatko he tarpeeksi aidosti ja tosissaan ”antaneet elämänsä Jeesukselle”. Meidän kokemuksemme on, että joka päivä pitää kuolla synnille ja elää Kristukselle. Toiset ovat eläneet näin koko ikänsä, toisilla on ollut välissä katko ja he ovat myöhemmin löytäneet takaisin. (tehneet parannuksen, saaneet parannuksen armon tai ns.tulleet uskoon) Mutta kun epäilykset oman uskomisen oikeellisuudesta tulevat, tukeudumme siihen, mikä on varmaa Jumalan tekoa ja vakuutusta armosta: kasteeseen, ehtoolliseen, raamatun armolupauksiin. Meillä päin käytetään myös rippiä.
Ari Pasanen: Kyllä ihan imeväisikäisetkin voivat uskoa Jeesukseen. Johannes Kastaja uskoi jo äitinsä kohdussa.
Koko ajan, sitten alkuseurakunnan synnyn, on ollut Jumalan ohjeistusta muuttavia ja ”parantavia” ehdotuksia. Siksi Uuden Testamentin kirjeet niihin paljon kiinnittävät huomiota. Sitten ikäänkuin päällepäätteeksi Jeesus itse puhutteli seitsemää paikallisseurakuntaa ja nuhteli mm. nikolaiittain ja bileamin opista.
Paavali ojensi korintolaisia.
Juuda kirjeessään mainitsee niistä ihmisistä, jotka ovat kääntäneet Armon irstaudeksi, toisenlaiseksi armoksi.
Jaakob kirjeessään muistuttaa, että monen kiivaan kerskauksen ja kiivauden vaikuttimena on valhe, eli puhutaan Totuutta vastaan.
Johanneksen toisessa kirjeessä varoitetaan menemästä edemmäksi, kuin Kristuksen oppi on.
Pietari ottaa esille ne Paavalin arvostelijat, jotka väittävät Paavalin kirjoittavan asioita, joita on vaikea ymmärtää.
Sitten Pietari selvittää, että nämä, joille Paavalin kirjoitukset eivät avaudu ovat niitä jotka vääntelevät muutkin Raamatun Kirjoitukset vinoon, koska heillä ei ole Pyhän Hengen opastusta, vaan ovat uskonnollisia oppineita. – Tähän Paavali itse sanoo, että eihän siinä mitä hän ja yleensä seurakunnille Pyhän Hengen vaikuttamina kirjoitetaan ole muuta kuin mitä niissä luettavissa on ja että uskoontulleet ne kyllä ymmärtävät nyt ja tulevaisuudessa.
Olet oikeassa siinä, että esim. helluntalaisten kokouksessa on ”pälätykseltäkin” kuulostavaa. Tuo Amerikoista tullut tapa lukea yhdessä rukous niiden kanssa, jotka ovat ilmaisseet halunsa ottaa vastaan pelastus, ei ole välttämätön, mutta aivan eri maata kuin ”kaiken varalta” synnin tunnustus. Tai tunnustetaan sillä syyllä, että ”kaikkihan me joka päivä teemme syntiä”. Pääsääntöisesti kirkoissa yhteisesti tunnustavat ovat niitä, jotka eivät ole Jeesusta Herraksi tunnustaneet, eli kuuluvat ulkopuolisiin, mitä Jumalan Seurakuntaruumiiseen tulee. En tietenkään kohdista tätä niihin, jotka ovat omasta halusta lähteneet seuraamaan Jeesusta, eli ovat uskossa. Evlut kirkossa on mahdollista olla raamatullisestikin uskossa. Lapsikaste ei haittaa, ellei siihen turvata.
”Pääsääntöisesti kirkoissa yhteisesti tunnustavat ovat niitä, jotka eivät ole Jeesusta Herraksi tunnustaneet, eli kuuluvat ulkopuolisiin, mitä Jumalan Seurakuntaruumiiseen tulee. En tietenkään kohdista tätä niihin, jotka ovat omasta halusta lähteneet seuraamaan Jeesusta, eli ovat uskossa.” Tässä on kaksi ajatusta, joiden lausumiseen Reijo Mänttärillä ei mielestäni ole pätevyyttä. Ensinnäkin hän ei tunne kirkkokansan sydämiä eikä siis voi tehdä mitään arviointeja siitä, kuinka moni tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja kuuluu näin Kristuksen ruumiiseen. Toiseksi hänellä ei ole tietoa siitä, miten ’omasta halusta’ heistä kukin on lähtenyt seuraamaan Jeesusta. Joillakin se on pitkän ja vaikean kamppailun tulos, jossa ’oma halu’ on kaiken aikaan pannut vastaan.
Martti,
En mielestäni liioittele, jos ihmettelen, ettet ole rekisteröinyt käyttömuistiisi julkisuuteen jaettua tietoa Evlut kirkon tekemästä tutkimuksesta siitä, että kuinka paljon on niitä luterilaisen kirkon jäseniä, jotka ovat henkilökohtaisessa uskossa, eli ovat Jeesuksen seuraajia jokapäiväisessä elämässä. Tutkimus tehtiin ehkä 8 vuotta sitten ja tulos oli, että heitä on muutama prosentti. Toisaalta ilman “tieteellistä” tutkimustakin voidaan pelkällä yhteiskunnassa elämisellä ja asioiden seuraamisella tulla tulokseen, että jumalattomuus on kunniassa kaikkialla. Eli aina voi puun tunnistaa sen hedelmistä.
On aivan liiaksi asti jankutettu, etenkin sinun toimestasi, että minun pätevyyteni olisi enemmän kuin mitä Raamattu opettaa. Jo pelkästään lyhyt Jeesuksen toteamus pitäisi mennä sinunkin ”kaaliin”: “Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa”. (Matt. 12:30)
Myös Jeesuksen sana: “Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä,” (Matt. 3:14)
Näillä kohdilla ei muotojumalisia miellytetä ja siksi esim. näillä ei autuutettuja määritellä, ei luterilaisuudessa eikä katolisuudessa.
Marko Sjöblom, otat Johannes kastajan esille, hän oli ainoa jolla oli Pyhä Henki jo äidin kohdussa, häntä Jeesus ei lukenut samalla tavalla Jumalan valtakuntaan kuin niitä jotka tekivät parannuksen kun kuulivat evankeliumin
Matt. 11:11
Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
Mitä sitten vauva uskoo, jos olisi uskoa ja se olisi Jumalasta niin miksi se vaihtuisi siihen mitä vanhemmat opettavat, siis vauva ei usko vaan oppii, mot.
Miksi vanhemmilta – tai muualta – saatu oppi olisi ilman muuta vaihtoehto uskolle? Kristityssä perheessä ja seurakunnan yhteydessä se välittää uskon ja tukee sitä. Matt. 28:19,20 mainitsee sekä kasteen että opetuksen. On toki surullista, että kristillinen kasteopetus joutuu aikanamme kilpailemaan monen muun maailmankuvan ja ihmiskäsityksen kanssa. Se ei kuitenkaan poista kasteen merkitystä.
Martti Pentti mitä on Matt. 28:19,20 se opetus eli mitä Jeesus oli opetuslapsien käskenyt pitää?
Löydätkö sieltä oppia kasteesta, kolminaisuudesta, vanhurskauttamiesta jne?
Lähtökohta onkuuleeko ihminen Jeesuksen äänen vai ei, ilman Pyhää Henkeä kaikki opetus, jopa oikeakin on täysin turhaa, siis kun opetettavalla ei ole Pyhää Henkeä ei hän voi ottaa oppia itseensä, hänellä on paatunut sydän.
Kuinka helppoa on todistaa ettei luterilainen opetus ole Pyhästä Hengestä on sen muuttuminen ajan saatossa, Jeesuksen Sanat eivät ole muuttuneet eikä niiden hedelmä kun ne kylvetään maahan jossa vaikuttaa Pyhä Henki, mot.
Käytäpä varovasti tuota mot -lopetusta. Kommenttisi eivät näet täytä tieteellisen todistelun vaatimuksia. Jos haluat laittaa väkevän peräkaneetin mielipiteillesi, suosittelen pikeeminkin, että kirjoitat ’aamen’. Kasteesta ja vanhurskauttamisesta on Paavali kirjoittanut roomalaisille: ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” Kolminaisuudesta taas kerrotaan efesolaisille: ”On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.”
Martti Pentti lueppa kysymykseni uudestaan ja tarkkaan, siis vastasitko kysymykseeni?
Martti Pentti autan hiukan luetunymmärtämsessäsi eli kun itse tuot esille kasteen ja opetuksen Matt.28:19,20 mukaan niin kenen opetuksesta on kyse, Jeesuksen, miten sinä vastaat minun kysymykseeni mistä Jeesuksen opetuksesta löytyy oppi kasteesta, kolminaisuudesta, vanhurskauttamisesta jne, vastaat Paavalin opetuksilla, siis et Jeesuksen.
Paavali opetti Jeesuksen oppia Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jeesuksen oma oppi kasteesta ja kolminaisuudesta ovat jo kastekäskyssä itsessään: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Kolminaisuuden nimeen kastetut tulevat Jeesuksen opetuslapsiksi, joita Hänen seuraajansa opettavat Herransa puolesta.
Ismo,
Minun s-postiosoitteeni on: begra1@hotmail.com.
Martti Pentti. Meidän taitaa olla turha jatkaa tätä näennäiskeskustelua Mänttärin ja Pasasen kanssa.
Mänttäri ja Pasanen. Lukekaapa Matti Väisäsen kirja Pyhä Kaste Raamatussa niin jatketaan sitten debattia uudestisyntymisestä. En ehdi nyt luetella niitä raamatunkohtia, joihin luterilainen kirkko perustaa imeväisen uskon, mutta yhdyn Väisäsen näkemyksiin.
Marko S.
Mielestäni teet virheen, kun luokittelet mielipiteeni tietämättömyydeksi. Etenkin, koska aina olen perustellut kantani ja vain Raamatulla.
Sinä sen sijaan perustat mielipiteesi siihen mitä mieltä ihmiset ovat Raamatusta, uskot kirjoja jotka kertovat mitä Raamatussa lukee.
En tiedä kuinka perusteellisesti olet tutustunut Väisäsen kahteen kastekirjaan. Vaikka tekisit sen vasta nyt ja vaikka kursiivisesti, niin sen sisällöstä on vaikea löytää tekstiä kasteesta kymmentä prosenttia enemmän. Ehkä juuri siksi, ne miellyttää lukea.
Luin pari Väisäsen esitelmää n. 5-6 vuotta sitten. Niiden anti piti olla lapsikasteen pohjalla. Monta hyvääkin kantaa ja oivallusta siinä oli ja raamatullinen pelastusoppi ”liipasi” aivan läheltä, mutta paljastui tai päätyi, typistetyksi tokaisuksi lapsikasteesta, joka on autuutuksen perusta ja johon sitten kyllä uskokin pystytään ymppäämään. Aivan samalla kaavalla niinkuin sinäkin lähes ”ratsastit” Johannes Kastajan uskolla, joka mielestäsi on ilmeisesti löytynyt hänestä silloin kun sitä ei vielä ”tarvittu”.
Uskot Lutheriin ja muihin pappisvalan perusteisiin, enkä sinua siitä syytä, koska ratkaisu- ja ymmärtämisen valtasi on sidottu.
Halusit niputtautua Martin kanssa ja niputit minut Arin kanssa. Vastataan jokainen yksilö Jumalan ja ihmisten edessä omana itsenämme.
”Halusit niputtautua Martin kanssa ja niputit minut Arin kanssa.” Sinulla taitaa olla vahva kammo niputtamista vastaan, Reijo Mänttäri. Korostan niin usein uskon yksilöllisyyttä. Uusi testamentti kuitenkin ’niputtaa’ meidät kristityt aika komeasti. Ajattelen vaikkapa 1. Piet. 2:4-10 kuvaa elävistä kivistä rakentuvasta rakennuksesta, jonka kulmakivenä Kristus on. Tämä tuo minulle mielikuvan pikemminkin sorakuopasta: ”Vastataan jokainen yksilö Jumalan ja ihmisten edessä omana itsenämme.”
Po: ”Korostat niin usein uskon yksilöllisyyttä.”
Kyllä minä todella olen ”niputtamista ja niputtautumista” vastaan. Seurakunta rakentuu elävistä kivistä ja tämä elämä tulee vain Jumalalta kullekin yksilölle. Kun kivi kuolee, se putoaa pois tästä matkalla olevasta uskovien yhteydestä ja tulee osaksi Seurakunnan vihollisen rakennelmiin.
Mielestäni sinulla on edelleenkin tai lähes koko ajan Sanan sulautumisvaikeuksia.
”Mielestäni sinulla on edelleenkin tai lähes koko ajan Sanan sulautumisvaikeuksia.” Kiitos samoin. Ymmärrän Sanalla aina Kristusta, ihmiseksi tullutta Jumalan Sanaa. Häneen ’sulautuminen’ on uskoni mukaan myös ’sulautumista’ Hänen seuraajiensa ykseyteen. Sinun on ilmeisen vaikea olla yhtä muiden tunnustuskuntien kanssa kuin omasi, kenties siinäkin valikoidusti.
Marko Sjöblom kuinka on mahdollista että jos vauvalla on usko Jumalaan niin vanhemmat voivat opettaa mitä tahansa ja nämä ns ”uskovat” lapset uskovat ne opetukset (joulupukki, ateismi, jne…)
Siis lapset ottavat vastaan sen mitä isät opettaa, vasta aikuisena kyseenalaistavat opetuksia, mutta paatuneella sydämellä ei voi sittenkään ymmärtää evankeliumia.