Raamattu on kirjoitettu uskoville ja se voi hyödyttää vain uskovaa, Pyhästä Hengestä uudestisyntynyttä, vt. Hebr. 4:2
Tähän “raamattupiiriin” synnytään ja Jumala henkensä kautta ohjaa näitä uudestisyntyneitä ymmärtämään Kirjoituksia.
Kun vapaaehtoinen (‘mielellänsä’ Biblia 1776, ‘gladly received’ KJV ) uudestisyntyminen oli tapahtunut, ensimmäiset n. 3000, niin heidät kastettiin vedessä.
Uudestisyntyminen on Jumalan Pyhän Hengen työ ja sen vakuudeksi uskoontullut saa simpäänsä Pyhän Hengen, sinetiksi sisimpäämme, vt. Ef. 1:13, 2.Kor. 1:22
Tämän jälkeen on Jeesus kehottanut ottamaan kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Sen lisäksi uskoontulleelle on luvattu Pyhän Hengen lahja. 1.Kor. 12 luku kertoo kuinka yhdeksän Pyhän Hengen armolahjaa toimii paikallisesti, Seurakunnassa
Kaste vedessä ja Pyhän Hengen kaste on tarkoitettu vain uskoville. Ensimmäinen merkiksi ketä seurataan ja toinen on Voima, johon uskova pukeutuu, vyöttäytyy, ollakseen Jeesuksen todistaja.
Vesikaste ei korvaa uskoontuloa.
Pyhän Hengen kaste ei korvaa vesikastetta.
Uskova astuu Jeesus-ovesta, joka johtaa Jeesus-tielle. Oven jälkeiset etapit on mainittu Raamatussa ja kaikki ovat tärkeitä.
Reijo Mänttäri :”Vesikaste ei korvaa uskoontuloa.”
”Kerettiliäisiä” mietteitä: olen samaa mieltä. johtuen siitä, että mielestäni lasten ei tarvitse ”tulla uskoon”.
Mietin joskus pitkään, mitä tarkoittaa Raamatusta löytyvä lause ”Tämäkö teki syntiä vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?”
Subjektiivinen tulkintani on, että lasten alkuperäinen koti on taivas ja kun he syntyvät maanpäälle, he syntyvät siinä ”oletuksessa”, että he ovat yhä taivaan kodissa. Ihmiseksi syntyminen ja kasvaminen on heille kipeä kokemus ja kun he eivät ymmärrä itsessään tapahtuvia muutoksia, he reagoivat niihin uhma- tai murrosiästä tutuilla tavoilla. Kasvaessaan ja aikuistuessaan he vähitellen sopeutuvat maanpäälliseen elämäänsä ja kokemukseni mukaan tässä sopeutumisessa heitä auttaa heidän alkuperäisestä kodistaan kertova kirkko, jonka jäseniksi he ovat lapsikasteessa tulleet.
Tuula,
yritän kohtuudella aamentaa tähän kommenttiisi. Mielestäni ei sinullekaan ole ”liha ja veri tätä ilmoittanut”, vt. Matt. 16:17.
Kolme veljestä ovat olleet minun läheisiä ystäviäni 60-luvun alusta lähtien. Vanhin, Peppe, kuoli joitakin vuosia sitten 72 vuoden iässä. Peppe eli koko ikänsä isän ja äidin ja kahden veljensä kanssa. Hän tarvi täysaikaista hoitoa ja seurantaa, koska hän oli 1-2 vuotiaan tasolla downin syndrooman takia.
Peppen hautajaisiin tuli tervehdys, jossa hänen elinikäinen uskova ystävänsä totesi, että Peppe kuoli siinä tilassa kuin oli syntynyt. ”Senkaltaisten on taivasten valtakunta”.
Ei häntä eikä muitakaan lapsia tarvi kastaa pelastukseen.
”Tämän jälkeen on Jeesus kehottanut ottamaan kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Joihannes kehotti ottamaan kasteen. Jeesus kehotti kastamaan. On kysymys eri kasteesta. Johanneksen kaste oli ihmisen ratkaisu, kristillinen kaste on Hänen seurakuntansa suorittama Jumalan teko.
Martti,
uskon, että kantasi kasteesta on tyhjentävästi tässä kommentissa ilmaistu. Eikä minullakaan ole ”further questions”.
Voit huoleti niputtaa tämän käsityksen kannattajiksi kaikki luterilaiset; ei tämä ole vain minun kantani. Löydätkö Raamatusta ainoatakaan Jeesuksen kehotusta ottaa kaste?
Tuo verbi ’vyöttäytyä’ on mielenkiintoinen. Evankeliumeissa sillä tarkoitetaan usein valmistautumista palvelemaan aterialla. Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjassa sitä kuvaillaan näin: – Vielä nykyäänkin käyttävät fellahit ja beduiinit paljaalla iholla ihokkaan tapaista väljähihaista paitaa, joka on sidottu vyöllä ja jonka liepeet nopeasti käveltäessä tai työssä nostetaan vyös alle (kupeet vyötettyinä).”Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä.” Suomalainen sanonta voisi olla ’kääritään hihat’.
Voiko kastetta vedellä ja Pyhän Hengen vastaanottamista erottaa toisistaan?
Jotenkin tekstistäsi Reijo saa sellaisen kuvan, että kasteella vedellä ei ole mitään sen suurempaa sisältöä kuin vain ottaa se. Ja siinä se!
Se olisi pelkkä seuraamisen merkki ja muuten tyhjä asia.
Ville,
Kyllä minun mielestäni ja Raamatunkin tekstin mukaisesti, ne ovat asioita, jotka ovat yhtä tärkeitä. Niiden tärkeys kärsii, kun ihminen omassa viisaudessaan, tulkintaoppiensa kautta alkaa rankata hengellisiä asioita tärkeysjärjestykseen.
Kun uskova ymmärtää Raamatusta, Jeesuksen esimerkin ja käskyn kautta, kasteen merkityksen tärkeyden, niin silloin sitä ei voida kompensoida toisella raamatullisella asialla. Jokaisella asialla on yhtä tärkeä merkitys omana aikanaan. Ei Jumala kirkasta Pyhän Hengen ja vesikasteen merkitystä meidän kiusaksemme.
Olen päässyt seuraamaan, kuinka uskoontullut on välittömästi, jopa vain itse Raamattua lukemalla nähnyt uskovien kasteen välttämättömyyden.
Uskovien, raamatullisella kasteella on suuri merkitys kun se vastaanotetaan heti. Sillä on yhtä suuri merkitys kun kasteelle ei mennä. Sen kielteistä, tottelemattomuudesta johtuvaa vaikutusta yritetään kompensoida jankuttamalla, että uudestisyntyminen on tärkeämpi tai sitten kuunnellaan ystäviä ja sukulaisia, lähinnä uskonnollisia, jotka ovat ”löytäneet” Raamatusta kohdan ”yksi kaste”.
Reijo, entä jos joku on mennyt aikuiskasteelle 20 vuotiaana ja upotettu vaikka Jordaniin. Kasteen jälkeen tullut oikeasti uskoon. Henkilö lukee sinun raamattuasi ja haluaa mennä uskovien kasteelle. Miten toimitte? Kastatteko aikuiskasteen saaneen uudelleen vai pitääkö hänen jäädä saamatta uskovien kastetta?
Juha,
Tässä kommentissasi on asiattomuuksia, jotka eivät Itse Asiaa edistä, eikä rakenna tätä keskustelua. Olet saanut niitä monta lyhyeen kommenttiisi. Poimin kuitenkin vain yhden:
“Henkilö lukee sinun raamattuasi”.
Ei ole minun raamattua. On vain yksi Sana kirjoitetussa muodossa ja se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, Raamattu.
Minulla on ollut koko joukko tekemistä sekä helluntailaisten että muitten karismaattisten liikkeiden jäsenten kanssa. He ovat erillaisia kun tavalliset protestantit. Heillä on erillainen hengellinen ja seurakuntakulttuuri joka todennäköisesti on lähempänä alkukirkon seurakunta elämää kun valtakirkkojen tiukasti ritualisoidut elämät.Uskon kuitenkin että valtakirkkojen jäsenistä löytyy yhtäpaljon tosi uskovaisia kun helluntailaisten joukosta.
Vaikka helluntailaisten (tai heidän sukuisten karismaattisten) määrää kasvaakin maailmalla ,niin vanhoissa herätysmaissa niinkuin USAssa ja Ruotsissa on huomattava jäsenkato.Varsinkin Ruotsissa jäsenluku on 2000 luvulla melkein puoliintunut. Uusia jäseniä ei tule . Vanhojen lapset ovat suurin uusien jäsenten joukko.
Tällä tahdon sanoa sen, että monien karismaattisten suuri ongelma on tuo henkikasteeksi koetun ylläpitäminen. Koska se on sidottu tunteeseen ja tunteet ailahtelevat, niin kokemus tulee kokea uudelleen ja uudelleen jotta se elättäisi sellaista tarvitsevia. Tämä taas on paljolta kiinni seurakuntien pastoreiden kyvystä. Suurimmat pettymykset ovat se että pastorit eivät jaksa pitää henkeä elossa.
Kuitenkin kunnioitan suuresti helluntailaisten kykyä hoitaa piiriinsä tulleita päihteiden käyttäjiä. Mikäli ymmärrän, niin karimaattiset ovat melkein yksin tässä. Juuri heidän , väärinkäyttäjien,kokemansa konkreettinen uskoontulo saa heidät tekemään elämän parannuksen .
”… alkukirkon seurakunta elämää kun valtakirkkojen tiukasti ritualisoidut elämät.”
Tuskin ”alkuseurakunta” oli mikään järjestäytymätön porukka. Seurakunnan kokouksissa – ainakin jos on noudatettu Paavalin ohjeita – vallitsi hyvä järjestys. Liturgian muodot ovat hyvin vanhoja. Esim. ”Apostoli Jaakobin liturgia jätettiin perimätiedon mukaan Jerusalemin ja evankelista Markuksen liturgia Aleksandrian seurakunnalle.”. Minusta on suuri ilo osallistua samanlaiseen palvelukseen jollaiseen kristityt ovat osallistuneet alkuseurakunnasta asti. Pyhän Jaakobin liturgia toimitetaan nykyään yksi tai kaksi kertaa vuodessa. Kannattaa tulla!
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/jumalanpalvelus/palvelukset/liturgia.htm
Jari. Ei ollut järjestystä. Sitähän se Paavali valitteli vähän joka kirjeessä. Paavali toivoi että olisi ollut järjestys mutta sitä ei ollut vaan kaikki joilla oli jotakin sydämmellään , esiintyivät ja sotkivat järjestykset. Profetoimiset, kielillä puhumiset jne olivat armolahjoja jotka vaativat oman paikkansa.
Ja juuri siksi oli tarpeen luoda liturgian järjestys. Ja hyvin on toiminut.
Markku Hirn,
”Uskon kuitenkin että valtakirkkojen jäsenistä löytyy yhtäpaljon tosi uskovaisia kun helluntailaisten joukosta”.
En ole aivan varma mitä tarkoitat.
Viittaan vastaukseeni, jossa mainitsin Suomen evlut. kirkon omasta tutkimuksesta, koskien todellisten Jeesuksen seuraajien osuutta jäsenistöstään. Siinä mainittiin sen olevan muutama prosentti.
Paikalliseen Helluntaiseurakuntaan kaikkialla maailmassa liitetään uskoontulleet kastetut. Uskovaisten lapset eivät lukuihin kuulu. Heidän reittinsä jäsenyyteen on sama. Jos seurakunnan jäsen luopuu uskostaan, hän yleensä eroaa tai erotetaan, kun asia on kummallekin osapuolelle ilmeinen.
Evlut kirkkoon liitetään kaikki, jotka on kastettu, lähinnä lapsena. Kasteen jälkeinen elämä ei vaikuta jäsenyyteen. Voit myöhemmin tulla uskoon tai tulla välinpitämättömäksi tai ateistiksi tai rikkoa joka päivä kymmentä käskyä, mutta jäsenyys säilyy.
Kirkkomme haluaa seurata Herraansa, joka sanoo: ”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”
Jo yksi prosentti neljästä miljoonasta, riittää kilpailemaan helluntailaisten kassa..
Joten kyllä meitä on täällä kirkon helmassa vielä uskoviakin. Vaikka olemmekin monessa kohdin pahasti harhassa, niin ei kaikki sentään ole pielessä meilläkään.
Ari, otan sinuun yhteyden s-postitse.
Ari,
Laitoin s-postin sinulle @luukku.com-osoitteeseesi, joka näkyy kommenteissasi. Hoksasin sen vasta nyt.
Olemme ennenkin vaihtaneet mielipiteitä yksityisesti ja pyysin sitä taas. Jatketaan sitten sen jälkeen julkisesti.
Minun osoitteeni on: begra1@hotmail.com
Pyydän teille ylhäältä tulevaa viisautta” salattuun” keskusteluunne.