Ahaa kappas vaan, konfirmaatiomessu taas lähikirkossa, jätän väliin. Vai menisinkö johonkin toiseen kirkkoon, jossa saisin nauttia tavallisesta messusta? Alan silmäillä Kirkko ja Kaupunki -lehteä. Tuolla olisi hyvä saarnamies… mutta minullehan merkitsee nykyisin enemmän musiikki ja ehtoollisen sakramentti ja muu sen sellainen, jossa ihmisen omat sanat eivät ole niin tärkeitä. Vaatii vaivannäköä eläkeläiselle lähteä omaa mukavuusreviiriään etäämmälle, taidan hiljentyä kotona. Harmi ettei TV:stäkään tule tänään nojatuolikirkkoa tai muuta messua. Radio… milloin viimeksi olen kuunnellut radiojumalanpalvelusta, siis osallistunut siihen?
Jään kuitenkin miettimään, miksi jätän oman kirkon messun väliin, silloin kun siellä on konfirmaatio. Eikö päinvastoin pitäisi mennä mukaan, osallistua yhteiseen juhlaan, vaikka juuri nyt ei olekaan tuttuja rippikoululaisia mukana. Ikään kuin malliksi muille. Vaikka kiinnittäisikö siihen kukaan mitään huomiota?
Ei ole kuin muutama viikko aikaa siitä, kun sukulaistyttö pääsi ripille toisessa kaupungissa ja minutkin oli kutsuttu juhlimaan kirkkoon ja kotiin. Miten hieno juhla se olikaan, otettiin kuvia, tavattiin tuttuja ja ennestään vieraitakin, joista nyt tuli tuttuja. Tunsin osallistuvani.
Taitaa olla niin, että konfirmaatiomessuun osallistuminen vaatii tutun juhlijan, ennen kuin siitä tulee myös minun messuni. Onko se hyvä vai huono asia? Eläkepapin ehkä olisi hyvä ihan jo esimerkin vuoksi olla läsnä vieraidenkin ihmisten konfirmaatiomessussa. Näyttää mallia että konfirmaation jälkeenkin on syytä jatkaa kirkossakäyntiä. Vaikka… tajuaako sitä kukaan, jos kerran ei ole tuttuja juhlijoita joukossa? Mutta aina on muita, joille minun läsnäoloni voi tarjota jonkin viestin.
No nyt kello meni jo yli kymmenen, siunausta juhlaanne tämän sunnuntain rippikoululaiset ja kotiväki! Ei siellä taida minua kukaan kaivata eikä poissaoloani huomata. Silmäilen Kirkko ja Kaupunki –lehteä ja löydän messuja muihinkin kelloaikoihin, Helsingissä niitä riittää. Saa nähdä, viitsiikö tästä…
Jään miettimään vielä, mikä minua eniten messussa koskettaa. Ei niinkään saarna – ellei se satu olemaan erityisen kohti käyvä – , vaan musiikki ja ehtoollisen sakramentti. Ja luottamus siihen, että osana pyhää yhteistä seurakuntaa olen Jumalan siunauksen piirissä. Hyvän Jumalan hoidossa. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä vahvemmin olen alkanut panostaa siihen, että Jumala pitää minusta huolta sen perusteella, että olen osa hänen seurakuntaansa, ei niinkään oman uskoni varassa.
Silmäilen Kotimaa-lehdeltä joululahjaksi saamaani almanakkaa, elokuun ensimmäisen sunnuntaina aihe näyttää olevan uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Päivän Psalmi julistaa:
”Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä” (Ps. 119:129-130).
Heti perään Heprealaiskirje kuuluttaa: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme…” (Hepr. 10:25).
Uskonpuhdistushan tarkoitti Paavalilaisuuden palauttamista Augustinolaisessa hengessä. Näin Luther ymmärsi, että Kristuksen uhri tarkoitti uhria Meidän perisynnistämme, että myös muista synneistämme ja että lisäksi tämä uhri lepytti Jumalan vihan. Edelleen Luther ajatteli, että Meidän uskomme Kristukseen tekee Hänen hurskautensa Meidän omaksemme ja Meidän syntimme Hänen synneikseen. Näin Kristus oli suurin kaikista syntisistä, koska Hän otti ruumiiseensa Meidän syntimme ja antoi niistä hyvityksen ristillä. Edelleen Luther ymmärsi Kristuksen noudattaneen lakia Meidän edestämme minkä seurauksena laki on tullut täytetyksi Kristuksen kautta niin, että Meidän ei tarvitse täyttää sitä, vaan ainoastaan liittyä ja sopeutua Kristukseen , joka täyttää sen. Näin Kari Peitsamon kysymykseen Lutherin kitkemisestä Luterilaisuudesta voi sanoa, että vaikeaahan se on. Mutta minua kiinnostaa uskontomme sisältö ja Jeesuksen opetus ja tiennäyttö. Sen takia minusta on pohdittava ja katsottava kirkon laiskanpullean rivijäsenen paikalta sitä, mikä merkitys on sillä, että Ihmistä kehotetaan ja opetetaan tai ainakin annetaan ymmärtää niin, että puhdas oppi ja usko ovat samaa merkitseviä sanoja tai käsitteitä. Fides Caritate Formata vaiko Fides Sola, ja sitten se Meille annettu haaste, Olkaa Pyhät , sillä Minä olen Pyhä, siinäpä askaretta, mikä ei Peitsamon uskontokunnan vaihtamisajatuksella muutu miksikään. Näin en kehotusta ota vastaan.
– Niin, eikö meidän tutkimustietomme teologeina, talousmiehinä, fyysikoina voida Jeesuksesta Kristuksesta tiivistää Raamatun ilmoituksen perusteella sanontaan jo apostoli Paavalin kijoitusten ajoilta, että Jeesus on samalla sekä tosi Jumala että tosi ihminen
Pekka, hienosti kiteytti luterilaisen opin sisällön. Nyt kun olet päättänyt luterilaisena pysyä, sinun on vain nöyränä sitä noudatettava. Mikä siinä on ongelmallista tai vaikeaa? Etkö ole valmis nöyrtymään? Sitoutuminen johonkin kirkkokuntaan merkitsee myös sitoutumista siihen, mitä se opettaa. Sehän on ilo! Miksi teet siitä itsellesi ongelman?
Pekka, Kristus noudatti Lakia meidän edestämme, sillä Laki tappaa. Ymmärrä tämä, niin dilemmasi raukeaa.
Laki on mikä tahansa paradigma. Ja jokainen paradigma johdonmukaiseen loppuunsa vietynä kumoaa itsensä. Siksi Kristus sekä täytti lain että ylitti sen. Hän ei kumonnut lakia. Hän täytti sen. Ja täyttämällä lain sen viimeistä kirjainta myöten hän hän vapautti meidät laista.
”Laista ei katnoa pi.eninkään piirto,ennenkuin taivas ja maa katoavat!” (Jeesus)
Eivät ole kadonneet joten laki on viimjeistä piirtoan myöten Jeeuksen mukaan voimassa!
Laki annettiin, koska ihminen on sokea. Mutta Kristuksessa meidät tehtiin näkeviksi. Laki on sokeita varten. Laki on sokea. (Oikeuden jumalatarkin on muuten sokea.) Ja vaikka me nyt näemme, laki on silti myös meille. Sillä laki tappaa. Sen pitääkin tappaa. Se on lain olemus. Meitä laki ei kuitenkaan enää tapa (vaikka se yhä koskee myös meitä), sillä Kristuksessa olemme kuolleet vapaaksi laista.
Kirkon pitää 2000-luvulla kohdata nämä haasteet. Teologien tehtävä on nähdä Moiseksen lain suhde ylösnnousseeseen Kristukseen. Ja selittää se ihmisille myös. Tässä ei ole mitään ristiriitaa kirkon opin kanssa. Päinvastoin. Luterilainen oppi on oikea ja hyvä. Se toimii.
Missä on Åbo Akademin Jeesus-tutkijat?
Hyvä kysymys, Turussa olivat ainoat pätevät myös juutalaista kabbalaa ymmärtäneet teologimme K-J Illman ja Nils Martola, Vaikka eivät ehkä olisi hyväksyneet olisivat ainakin tajunneet mitä seuraava tahtoo ilmentää:
Luvusta 666 ja SALOMONISTA JA SALOMONIN TEMPPELISTÄ
Luku 666 esiintyy Ut:n gematriassa ensinnäkin sanassa qhrion, joka merkitsee peto, siis pedon luku on peto sanan lukuarvo! Tämä sana esiintyy Ut: sssa 37 kertaa ja 37 x 18 (6+6+6) = 666. Sitten arvon saavat ainakin sanat traditio paradosij, Jumalan viha orgh qeou, me hukumme apollumeqa hajallaan diasporas ja vielä sanonta alfa + w (1332:2), sana kylki pleuran (Jeesuksen) ja Kristusmonogrammi cxj.
Erityisen kiinnostavia arvoja ovat tietysti Kristukseen liittyvät sanat kylki pleuran, mainittu kristusmonogrammi ja sanonta alfa ja omega. Mielenkiintoa lisännee, että perimätiedon mukaan Loginus työnsi lävistävän keihään Jeesuksen kylkeen ja Jeesus kutsui itseään alfaksi ja omegaksi ja että luvun 666 avoimen esiintymän Joh. Ilm. 13.18(!) ja päättyy lauseeseen
“Ja se luku on 666
Kai o ariqmos auton cxj”,
Viimeisen virkkeen kaikkien kirjainten gematrinen summa on 2368, eli sama kuin nimen Jeesus Kristus arvo! Tämäkin löydös tukee olettamusta, että pääsisäiskertomuksessa on paljolti käytetty myös ns. pyhän geometrian terminologiaa, missä Kristus vastaa pinta-alaltaan 12 -yksikköistä suorakaidetta, jonka diagonaalikeihäs lävistää kahteen suorakulmaiseen kolmioon, jonka sivut ja hypotenuusa antavat tällöin luvut 345 ja 543, yhteensä 888 eli nimen Iesous arvon. Lisäksi koko arvo 888+1480 (Ieosus +Kristhos) ja summa 2368 muodostavat keskenään suhteen 3:5:8, joka lähenee kultaisen leikkauksen arvoa 1, 616. Mainittu suorakaide (korkeus 888) muuttuu helposti myös säännölliseksi 12 -kulmaiseksi ristiksi, jonka ‘kylki’ ‘käsivarsiin’ asti on 666 ja joka voidaan muuttaa edelleen kuutioksi, jonka kulmien asteluku on tällöin luku 2160, joka on myös niiden kuukausien määrä, jonka tarvitaan tarkan ja pyöristetyn prekession sovittamiseen.
Kuningas Salomonin heprealainen nimi Slomoh voidaan jakaa Sol mah, missä sol on aurinko ja mah suuri. Kuningas Salomo on siis aurikokuningas joka hallitsee temppeliään eli planeettakuntaansa mutta myös Zodiackia eli eläinrataa. Kulkihanse vuoden aikana näennäisesti jokaisen eläinradan merkin läpi: שְׁלֹמֹה Slomoh saa lukuarvon 375, joka vasta heprean gematriassa mm. sanoja ’sääntö’ ja ’tuo ylösnoussut le-shakam.’ Aurinko ’ylösnouseekin’ joka aamu ja vuosi ja precessiovuosi, salomonin kultaisen (aurinko) valtaistuimen portaat ovatkin precessiovuoden vertauskuva.
Kuningas Salomo teetti näet kuluun temppeliinsä suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin puhtaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta ja sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli käsinojat ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona. Myös jokaisen portaan kummallakin puolella oli leijona 12 kaikkiaan? Näin Salomonissa ja hänen temppeöissään on ilmiselvä metaforinen kertomus auringosta eläinradan Härän merkissä. Härällä on hepreassa mm. vastineet aleph pla ja torin ]yrvt (nuori uhrattava härkä), edellisen lukuarvo 111 ja jälkimmäisen 666, joka luettuna 6 x 6 x 6 on 216 ja kun sana leijona hyra saa myös lukuarvon 216 ja leijonia 6:lla portaalla on yhteensä 12, viittaa kertomus ilmiselvästi myös puoleen ja täyteen aurinkoprekessioon, joka on 6 tai 12 x 216o eli 1296o tai 2592o vuotta!
Härkää merkitsee myös sana Shur rvs , josta johtuu myös sana Sorat trvc joka tarkoittaa aurinkovoimaa ja jonka luku on myös 666! Kertomuksen käsitteet kulta, härkä, leijona ,666 aurinko ja Salomo ovat kukin edustamansa käsitemaailman täydellistymisien symboleja.
Aurinkoon viittaa myös Raamatun sanat ’Herra on vanhurskauden aurinko:
YHVH Shemesh /26+640 = 666, missä luku 666 eli summana 18 viittaa elämän (18 on elämä) syntyyn Auringon lämmön ja valon vaikutuksesta.
Saros-jakso on 18 vuotta ja 10,3 vuorokautta kestävä jakso, jonka kuluttua auringon- ja kuunpimennykset toistuvat suunnilleen samankaltaisina ja samassa järjestyksessä. Yhden tällaisen jakson kuluttua pimennyksestä Aurinko, Maa ja Kuu ovat toisiinsa nähden sikäli samassa asennossa, jolloin edellisen pimennyksen tapahtumapaikasta tietty matka länteen tapahtuu toinen samankaltainen pimennys.
Babylonialaisten saros jaksossa oli juuri 222 kuukautta ja Jeesuksen nimitys nazoraios arvo 222 viittaa yhten tällaisen jaksoon ja nimi Iesous 888 viittaa neljään Saros jaksoon. Aurinko jälleensyntyy aina samasa paikasa ekan pimenyksen jälkeen uudelleen. Kertomus Golgathan ylösnousmuksesta liittyy tähän. Gogoiltha sana lukuarvo 186 viitaa kuunsolmujen toistoihin
Ja merkitse kirjaimellisesti sana maqoom eli ’paikka’. Tarkoitetaan paikka missä Saros jakso 18,3 v ja noodijakso 18,6 vuotta yhtyvät. Auringonpimennykset tapahtuvat aina kuun solmujen läheisyydessä’
Heprealaiset tunisvatkin käsitteen ’musta aurinko, jonka nimi oli Sorat arvoltaa 666 HOX! Eli kolme Saros jaksoa.
Suda Lexicon, 1000-luvulla ilmestynyt ensimmäinen aakkosellisesti järjestetty ensyklopedia, ilmoitti Saros-jakson pituudeksi 222 kuukautta.”.
Raamatun kuulu ’pedon’ luku 666 onkin juuri ns. kolmioluku 36 eli (36^2+36)/2=666. On monia Raamattu-käsikirjoituksia, joissa useimmissa on tuo luku 666. Mutta myös lukua 616 on käytetty, mutta kun siihen lisätään ’kala’ eli heprean kirjain NUN lukuarvoltaan 50 saadaan taas 666. Kala symboloi Kristusta, jonka esikuva oli mm. kuningas Salomo, joka sai temppeliinsä KULTAA yhden AURINKOVUODEN aikana juuri 666 talenttia. Myös YLÖSNOUSSEEN HERRANI eli ADONIQAMIN mukana Baabelin vankeudesta palasi 666 vankia.
(Muistamme että myös Salomonin nimen lukuarvo 375 anta sanan ’tuo Ylösnoussut) Kaikki Kristus, Salomo, kulta, kuningas, ylösnoussut, ovat kevään herätessä ylösnousevan Auringon symboleja, joita hepreassa edustaa vielä sana SORAT, senkin arvo 666, joka on merkitykseltään AURINKOVOIMA.
Lukuja 616 ja 666 käytettiin molempia edustamaan samaa auringon ja maan liikkeiden ideaa. Ha-torah’n eli rotaation luku on 616 samoin kuin godaali-gematrian mukaisen sanan Yom eli päivä. Päivä ’nousee’ ja’ laskee’ rotaation mukaisesti. Kun tähän sanaan päivä tai rotaatio lisätään maan kiertorataa symboloiva’kalan’ eli vesica-pisciksen luku 50 saadaan siis 666 merkitykseltään aurinkovoima. Eli auringon voima vaikuttaa maan joka osaan sen pyörähtäessä kerran vuorokaudessa täyden ympyrän (Tora’n, Rota’n) auringon edessä.
Maan pyörimisvauhti on auringon ’alla’ 111 km /aste joten maa pyörähtää 666 kilometriä kuuden asteen eli 4 tunnin aikana.
En tiedä Åbo Akasemin tutkijoista.
Minulla on iso huoli niistä evankeliumin julistajista, jotka tuovat ihmiseksi syntyneen, kuolleen, ylösnousseen ja taivaaseen astuneen Jeesuksen ihmisten tietoisuuteen, jotta nämä voivat uskossa tarttua iankaikkiseen elämään.
Jeesus-päivän kaltaiset teologikokoontumiset eivät Jumalan valtakuntaa ainakaan edistä.
Hei Kari,
Yeah, se svengaa! Mieluiten hidas R&B tai pelkkä suoraviivainen CCR-tyyppinen rock;) Kyllä huumorin kukka on kaunein kukka.
Yleisesti kaikille: Jokaiselle tieteenalalla on omat rajansa.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että myös luonnontieteet
ovat humanistisia tieteitä. Tiedekuntarajat ovat keinotekoisia.
Ihmisestä luonnontieteissäkin on muun muassa sillä tavoin kysymys, että ihmiset harjoittavat niitä ja usein niiden tulokset tulevat ihmisten iloksi tai suruksi. (ks. Einsteinin tunnettu kaava:)
Minusta on tärkeää säilyttää keskustelussa itse kunkin hienotunteisuus
ja lähtökohtainen jokaisen ihmisen ja tutkijan arvostus.
ystävällisesti Matti
En arvosta Jumalan sanasta synnyttävää luopousmusta tekeviä tutkijoita, olivatpa miten kuuluisia tahansa. Enkä olla hienotunteinen. Se ei ole itseisarvo.
Räisäsen,ja Riekkisen kalstaset harhaopettajat opetuslapsineen eivät ansaitse minkäänlaista hienotunteisuutta.
Matti Taneli :”Jokaiselle tieteenalalla on omat rajansa.”
Niin on, ja kun ja jos teologiset tutkijat asettavat rajoikseen Raamatun lisäksi vaikkapa Hegelin filosofisen koulukunnan äärivasemmistoa edustaneen Marxin, niin niiden rajojen mukaisesti Raamatusta kyllä häipyvät kaikki ihmeet.
Marx kehitti ”luonnollisen veljeyden” tilalle ”yhteiskunnallisen ihmisen käsitteen”, ja mitä muuta tämä puhe kirkon muuttamisesta ”yleishumanistiseksi” tarkoittaa, kuin Jumalasta luopumista ja myös synnin käsitteestä, syntiinlankeemuksesta ja Kristuksen pelastavasta ylösnousemisesta luopumista.
Etsin netistä juttuja professori Räisäsestä ja löysin Suomen Kuvalehden v. 2012 hänestä tekemän haastattelun, jossa kysyttiin mitä hän arvelee itselleen tapahtuvan, kun hän kuolee. – Eiköhän se ole siinä. Elämä ja tietoisuus päättyy. Näin arvelen, kysyttäessä – en siis opeta, hän vastasi.
Näinkö pappi sanoo esim. kuolevien ihmisten omaisille tai vaikka niille 4-5 -vuotiaille lapsille, jotka joskus kysyivät, mitä heille tapahtuu, kun he kuolevat?
Tuula, miksi hänen pitäisi vastata jotain muuta?
Mistään muustahan ei ole viitettäkään!
Jos hän on rehellisesti tuota mieltä, ja mitä ilmeisemmin onkin, niin pitäisikö hänen valehdella?
Ja, usko tai älä, Suomessa löytyy yli miljoona ihmistä jolle nuo Räisäsen näkemykset ovat itsestäänselvyyksiä – eivätkä siis aiheuta minkäänlaisia paniikkireaktioita.
Henrik Sawela :”Mistään muustahan ei ole viitettäkään!”
Kyllä on, jos fenomenologiset ihmisen sisäiset kokemukset otetaan satunnaisten paperilappujen tai muinaismuistojen sijasta tutkimuskohteiksi.
Ja, usko tai älä, maailmasta löytyy varmasti yli miljoona ihmistä jolle nuo Räisäsen näkemykset ovat pelkkää valehtelua. On oikeastaan ihme, jos Suomesta ei löydy enempää kuin reilu miljoona dialektiseen materialismiin uskovaa ihmistä, kun yksi 70-luvun suurista tavoitteista oli, että ”kun vasemmisto ei pääse perustuslakien uudistusten kautta sosialismiin, se kasvattaa joukot siihen.” ja kuten tunnettua, itärajan takaa haetussa sosialismin mallissa ei juurikaan haluttu uskoa Jumalaan.
Ei ihmisten sisäisillä kokemuksilla ole minkäänlaista todistusarvoa!
Jos olisi, meidän pitäisi katsoa, että kaikki ihmishisorian aikana ’koetut’ jumalat ovat yhtä hyvin ’oikeiksi todistettuja’ kuin kristillisten jumala.
Kai sinäkin ymmärrät, että hminen voi kuvitella lähes mitä tahansa, vaikka kuvitelma olisi ilmiselvästi silkkaa hörhöilyä?
Tuo ’dialektisen materialismin’ vetäminen keskusteluun, diskvalifioi sinut vakavasti otettavana keskustelijana (ainakin tässä aihepiirissä) yhtä varmasti kuin kuuluisan n-kortin vetäminen keskusteluun kun halutaan mustamaalata vastapuolta.
Yritä edes selvittää itsellesi, voisiko ehkä kenties olla niin, ettei ateismi/uskonnottomuus edellytä kommunismia, vasemmistolaisuutta tai ylipäänsä jotain tiettyä poliittista suuntausta.
Ihan vain pienenä vihjeenä: itse olen poliittisen keskiviivan ’oikealla’ puoleela ja tunnen lukuisia muita samanhenkisiä.
Henrik Sawela :”Tuo ‘dialektisen materialismin’ vetäminen keskusteluun, diskvalifioi sinut vakavasti otettavana keskustelijana (ainakin tässä aihepiirissä) yhtä varmasti kuin kuuluisan n-kortin vetäminen keskusteluun kun halutaan mustamaalata vastapuolta”
Ei ole tärkeää minkälaisena keskustelijana minua pidät, vaan se toimiiko maailmankaikkeuden ja myös ihmisen hengen Luojana ja ”taustavoimana” Raamatussa kerrottu persoonallinen, ikuinen ja absoluuttinen Henki vai ei.
Erik Ahlman (fenomenologian uranuurtaja Suomessa) oli sitä mieltä, että mikään tiede ei pysty tekemään mitään absoluuttisia arvoarvostelmia, koska kaikki tieteellinen tutkimus edellyttää aina päteväksi oletettujen tutkimuskohteiden valitsemista, mikä on aina ”oletettuna” subjektiivista ja perustuu uskoon, ja kun asia perustuu uskoon, mitkään oletetut absoluuttiset tieteelliset totuudet eivät voi olla muuta kuin relatiivisia absoluuttisen vastakohtana, ja jos asioita halutaan tutkia arvo-käsitteen pohjalta, tutkimuksen on aina kohdistuttava kvalitatiivisiin eikä kvantitatiivisiin näkökohtiin.
Puhun oikeistosta ja vasemmistosta sen mukaisesti, kuin Hegelin filosofisen koulukunnan edustajat jaettiin oikeistoon ja vasemmistoon. Myös heistä löytyy niin äärioikeisto ja äärivasemmistokin ja mitä vasemmalla koulukunnan edustajat olivat, sitä enemmän he olivat luopuneet Hengen käsitteestä eli siitä oletuksesta, että ”Alussa olisi ollut Sana” .
Henk.koht. arvostan Hegelin ”tajuamisen taideteokseksi” sanottua filosofiaa sitä, että hän pitää Jumalaa ideana, Logoksena, joka on kaikki itseensä sulkeva rakkaus, jossa oleminen ja tietäminen eivät ole erillisiä vaan ykseytenä muodostavat elämän äärettömän kaikkeuden, jossa ihmiskunnan kehittyminen on pienin askelin etenevä itsetajuiseksi tulemisen prosessi. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että ihminen ei pysty kohoamaan jumalalliseen ennen kuin hän ”kumoaa henkensä luonnollisuuden ja äärellisyyden”, mikä mielestäni tarkoittaa samaa kuin Paavalin opetus ”lihansa kuolettamisesta Hengen avulla”.