Ahaa kappas vaan, konfirmaatiomessu taas lähikirkossa, jätän väliin. Vai menisinkö johonkin toiseen kirkkoon, jossa saisin nauttia tavallisesta messusta? Alan silmäillä Kirkko ja Kaupunki -lehteä. Tuolla olisi hyvä saarnamies… mutta minullehan merkitsee nykyisin enemmän musiikki ja ehtoollisen sakramentti ja muu sen sellainen, jossa ihmisen omat sanat eivät ole niin tärkeitä. Vaatii vaivannäköä eläkeläiselle lähteä omaa mukavuusreviiriään etäämmälle, taidan hiljentyä kotona. Harmi ettei TV:stäkään tule tänään nojatuolikirkkoa tai muuta messua. Radio… milloin viimeksi olen kuunnellut radiojumalanpalvelusta, siis osallistunut siihen?
Jään kuitenkin miettimään, miksi jätän oman kirkon messun väliin, silloin kun siellä on konfirmaatio. Eikö päinvastoin pitäisi mennä mukaan, osallistua yhteiseen juhlaan, vaikka juuri nyt ei olekaan tuttuja rippikoululaisia mukana. Ikään kuin malliksi muille. Vaikka kiinnittäisikö siihen kukaan mitään huomiota?
Ei ole kuin muutama viikko aikaa siitä, kun sukulaistyttö pääsi ripille toisessa kaupungissa ja minutkin oli kutsuttu juhlimaan kirkkoon ja kotiin. Miten hieno juhla se olikaan, otettiin kuvia, tavattiin tuttuja ja ennestään vieraitakin, joista nyt tuli tuttuja. Tunsin osallistuvani.
Taitaa olla niin, että konfirmaatiomessuun osallistuminen vaatii tutun juhlijan, ennen kuin siitä tulee myös minun messuni. Onko se hyvä vai huono asia? Eläkepapin ehkä olisi hyvä ihan jo esimerkin vuoksi olla läsnä vieraidenkin ihmisten konfirmaatiomessussa. Näyttää mallia että konfirmaation jälkeenkin on syytä jatkaa kirkossakäyntiä. Vaikka… tajuaako sitä kukaan, jos kerran ei ole tuttuja juhlijoita joukossa? Mutta aina on muita, joille minun läsnäoloni voi tarjota jonkin viestin.
No nyt kello meni jo yli kymmenen, siunausta juhlaanne tämän sunnuntain rippikoululaiset ja kotiväki! Ei siellä taida minua kukaan kaivata eikä poissaoloani huomata. Silmäilen Kirkko ja Kaupunki –lehteä ja löydän messuja muihinkin kelloaikoihin, Helsingissä niitä riittää. Saa nähdä, viitsiikö tästä…
Jään miettimään vielä, mikä minua eniten messussa koskettaa. Ei niinkään saarna – ellei se satu olemaan erityisen kohti käyvä – , vaan musiikki ja ehtoollisen sakramentti. Ja luottamus siihen, että osana pyhää yhteistä seurakuntaa olen Jumalan siunauksen piirissä. Hyvän Jumalan hoidossa. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä vahvemmin olen alkanut panostaa siihen, että Jumala pitää minusta huolta sen perusteella, että olen osa hänen seurakuntaansa, ei niinkään oman uskoni varassa.
Silmäilen Kotimaa-lehdeltä joululahjaksi saamaani almanakkaa, elokuun ensimmäisen sunnuntaina aihe näyttää olevan uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Päivän Psalmi julistaa:
”Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä” (Ps. 119:129-130).
Heti perään Heprealaiskirje kuuluttaa: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme…” (Hepr. 10:25).
Kari Peitsamo: ”Ja muistakaa: it’s only R&R. But I like it.”.
Tässä yhteydessä R&R ei tarkoittane Räisänen&Riekkinen..?
Hei Kari,
Kysymys on keskustelusta, ei sodasta. Itse en sodi lainkaan!
Mutta miksi Paavalin pitäisi puhua Jeesuksesta? Sitä juuri
olen yrittänyt kysyä. Hän voi tai voi olla puhumatta historiallisesta
Jeesuksesta. En taaskaan väitä, ettei hän puhunut tai että puhui.
Et näytä olevan minun mielestäni korttitaloa kaatanut, mutta
mitä miksi pitäisikään.
ystävällisesti Matti
Matti, jos käy ilmi, että Paavali ei puhu hist. Jeesuksesta siksi, että hän ei lainkaan tiedä Jeesus Nasaretilaisen olemassaolosta, koko läntinen kristikunta romahtaa! Onneksi minä olen jo valmiina pystyttämään sen uudelleen.
Annan vinkin. Lukekaa haastatteluni Vartija-lehdestä 2/2014. Sieltä selkiää. Kiitos.
Hei Kari,
Niin jos… vai onko sittenkään niin kuin sanot. Sinä siis yksin olet valmiina pystyttämään uudellen koko läntisen kristikunnan??? Luinko oikein?
Harvoin olen sanaton, mutta nyt olen. Kiitos paljon keskustelusta.
Olen lukenut haastattelusi, mutta valitettavasti sekään ei ihan avannut
pointtiasi.
ystävällisesti Matti
Matti, etkös tiennyt, että Peitsamo on se takaisin maanpäälle tullut Jeesus, joka panee porukat kuriin ja järjestykseen. Kauppaopiston syntiset naisetkin saavat nyt kyllä kuulla kunniansa.
Tähän astiseen keskusteluun osallistuneista tunnistin paikalla olleena ainoastaan tämän keskustelun aloittajan teol. yo Kari Peitsamon. Hän antaa edellä esittämissään kommenteissa oudon kuvan päivän kulusta ja asiallisen hyvistä luennoista. Ennen kaikkea Räisäsen annista päivään saa virheellisen kuvan. Henkilökohtaisesti olen näiden asioiden parissa painiskellut lähes 40 vuotta. Koin päivän luennot asiapitoisina. Ne olivat raamattutieteiden parissa ammatikseen työskenteleville jokapäiväistä kauraa. Kaikki päivässä esitetyt näkemykset löytävät kyllä vahvan näytön raamatunselitysopillisessa kansainvälisessä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa. Toki amerikkalaiseen fundamentalismiin tai evangelikalisuuteen viehtyneet eivät osaa näistä asioista asiallisin perustein keskustella. Se on kuitenkin hyvin pieni, mutta suuriääninen vähemmistö ammattitutkijoiden joukossa niin meillä kuin muuallakin. Eikä kyse ole siis mistään radikalismista, mitä tulee maassamme harjoitettavaan ja maailmalla kiitosta ansaitseviin suomalaisen raamatun tutkimuksen tuloksiin. Professori Räisänen on kuitenkin maamme rajojen ulkopuolella tunnetuin ja kiitetyin, pitkän elämäntyön tehnyt ansiokas tutkija. Kirkon esittämät opit ja näkemykset eivät voi olla käytännössä ristiriidassa sen kanssa, minkä tiedollisesti ymmärrämme todelliseksi ja oikeaksi tiedoksi. Sen tähden Raamatun tulkitsemisen päivittäminen on jokaiselle sukupolvelle aina yhtä tärkeä asia. Päivän käsittelyn alla olleet laajat asiat, kuten ”Kristus-kuvia varhaiskristillisyydessä”, ”Kristittyjen identiteetti” tai ”Mikä on totuus?”, eivät selity lyhyillä kommenteilla. Tällaisia alustuksia ja keskusteluja pitäisi olla useammin ja kaikissa Suomen seurakunnissa. Näin raamattutieteellinen ja jumaluusopillinen sivistys voisi nousta siitä aallon pohjasta, jossa valitettavan usein seurakunnissa ollaan. Minulla on asiasta tuntuma, koska olen ollut 10 vuotta nuorten pappien kouluttajana näissä asioissa Helsingin, Espoon ja Turun arkkihiippakunnan papistolle. Toivoisin jatkossa asiapitoisempaa keskustelua. Nyt käyty keskustelu kuulostaa ’rikkinäiseltä puhelimelta’. Omasta puolestani kiitän päivästä luennoitijoita ja järjestäjätahoa. T. hannu.saloranta@kolumbus.fi
Ai että näillä mietteillä ja asenteilla koulutat papistoa. Eiåä ihme etää jälki näkyy. Raamattu-uskollisuudesta on luovuttu ja kirkko on menettänyt uskottavuutensa.
Kyllä kirkon voimattomuus nousee sisäisestä onttoudesta. Ei tällaisia seminaareja yhtään lisää ainakaan krisitlliseksi itseäään mainostavan seurakunnan järjestämänä.
Minusta käyty keskustelu on ollut asiallista ja kohtuullisen syvälle luotaavaa. Mielenkiintoista.
Kommenttisi kuulostaa kirkollisen valvojan pienimuotoiselta jyrähdykseltä. Sinäkö määrittelet keskustelun asiattomaksi ja rikkinäiseksi. Hyvä jos raamattu-uskottomat teologit pystyvät asialliseen keskusteluun omissa kokoontumisissaan. Niillä ei kuitenkaan ihmisä pelasteta helvetiltä.
Hannu K Saloranta. Jaan huolesi papiston koulutuksen tasosta. Kiitän myös seminaarista. Toivon, että keskustelu jatkuu. Tarvitsemme tieteen ankarimmat kriteerit täyttävää teologiaa. Vain se riittää. Vähempi ei enää riitä.
>>> Uskonpuhdistajista Zwingli oli ainoa, joka ymmärsi Ihmisen elämän arvon mitaksi Jumalan silmissä muutakin kuin kirkon oikean uskon ja näin Hän elämän loppupuolella uskoi myös hyveellisten ja muuten rehellisten Ihmisten tulevan Jumalan luokse>>>>
Totisesti, hänen elämänsä sen todistaa.
Kun ei sana riittänyt, piti ottaa miekka, keihäs ja jousi avuksi.
Siellä se hyveellisyys nousi kukoistukseensa, Kappelin taistelussa….
”Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.”
Peitsamon Kari on epäilemättä hyvin asioita oivaltava mies, kyllähän sen jo hänen suunnattomasta levytuotannostaan kuulee. Kiitos vaan niistä, Kari.
Mutta niin on Räisäsen Heikkikin hyvin oivaltava mies ja varmasti pätevä tutkija.
Kiitos Heikillekin hyvistä kirjoista.
Keskusteluissa on vain useasti se ongelma, että ei ehkä kovin innokkaasti halutakaan ymmärtää toisen, hieman eri tavalla ajattelevan, näkökantoja, vaan pyritään ampumaan alas toisen näkemykset. Olisiko rakentavampaa nähdä ja kuulla, miltä kantilta kukin näitä asioita katselee?
Raamatussakin taitaa jossain kohdassa olla, että ”älkää olko itse mielestänne viisaita…” Punnitaan toistemme näkemyksiä ja nähdään kaikissa mielipiteissä totuuden siemeniä.
Ei kaikissa mielipiteissä ole totuuden siementä – ainakaan itävää.
Kyllä Räisänen mielipiteineen ainakin minulle edustaa harhaoppinutta ja siksi kartettavaa vaikuttaa. Sutta lampaan kuteissa.
En edes halua keskustella hänenlaisensa valheopettajan kanssa.
Kyllä näkisin, että ne susihukat ovat jossain muualla…
Kyllä minullekin joskus aikoinaan vakuutettiin Räisäsen harhaoppisuutta nimenomaan herätyskristilliseltä taholta, enkä uskaltanut hänen teoksiinsa edes tutustua ”suden” pelossa. Jossain vaiheessa kuitenkin rohkenin sen tehdä ja mielestäni jokaisen kristityn pitäisi tutustua monenlaiseen ajatteluun eikä ”demonisoida” jotakin ajatussuuntaa suoralta kädeltä.
En tietenkään usko, että Heikkikään olisi kaikessa oikeassa, kuten ei kukaan muukaan.
Hän lienee vain tutkimuksissaan nähnyt asioita, joita eivät kaikki näe, eivätkä osaa tai halua ajatella.
Usko Kristukseen on kuitenkin ”tieteen tuolla puolen”.
Minun uskoni ei voi olla tieteen tuolla puolen.
Joko Kristus oli neitseestä syntynyt Jumalan Poika, joka kuoli ja ylösnousi, astui yläs taivaisiin, lähetti Pyhän Henkensä maailmaan ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Jos näin ei ole, niin mitä jää. Ei mitään. Räisänen riisuu krisitnuskon sen keskeisistä periaatteista halvalla tavalla.
Käsittääkseni ihmisen henkilökohtainen usko Jumalaan on tieteen tavoittamattomissa.
Ei Räisänen ole sen paremmin valheen kuin todenkaan opettaja vaan asioiden tutkija. Hän oletettavasti pyrkii myös olemaan ns. puolueeton tutkimuksissaan eli ei aseta mitään ennakkoehtoja eikä ehkä edes pyri ottamaan kantaa uskon puolesta tai sitä vastaan. Henkilökohtaisesti ehkä mutta ei opettajana. Tutkimuksen tulokset johtavat johonkin suuntaan riippumatta tutkijan uskosta ja henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.
Se, että oliko Jeesus neitseestä syntynyt Jumalan Poika jne. ovat nimenomaan uskon asioita, ei tieteen. Ei tiede voi näitä todistaa eikä kumota.
Mitä tekemistä Räisäsellä ja ex-piispa Riekkisellä sitten on kirkossa?
”
”Tutkimuksen tulokset johtavat johonkin suuntaan riippumatta tutkijan uskosta ja henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.” Idealista ajattelua. Taidat uskoa Räisäseen?
Miten voi ottaa kantaaa henkilökohtaisesti, mutta ei opettajana. Ei ole uskottavaa opetustoimi, joka on ristiriidassa henkilökohtaisten arvojen kanssa.
Minusta on turha yrittää vääntää epäuskoisille tutkijoille mitään seurakunnallisia vaikutuskanavia – varsinkaan pappeina.
He turmeelevat vilpittömien uskon…
Sitä pitänee kysyä heiltä itseltään.
Meidän kirkossamme onneksi on tilaa monenlaiselle ajattelulle, meille kaikille.
Jokainen joka haluaa Kristuksen luokse tulla, saa tulla.
Ei kysytä, onko uskosi ja elämäsi tietyn ”kaavan” mukainen.
Uskon Kristukseen, en Räisäseen.
Silti hänen teoksensa ovat ihan mielenkiintoisia, kuten monen muunkin, eri tavalla ajattelevien tutkijoiden.
Ei kaikista asioista tarvitse silti olla samaa mieltä.
”Meidän kirkossamme onneksi on tilaa monenlaiselle ajattelulle, meille kaikille. Jokainen joka haluaa Kristuksen luokse tulla, saa tulla. Ei kysytä, onko uskosi ja elämäsi tietyn “kaavan” mukainen.”
Pitää paikkansa, että ei kysytä (miksiköhän;). Kirkon opetuksen (tunnustuskirjat, uskontunnustus jne.) mukaan toki pitää uskoa ja elää tietyn kaavan mukaan, jos mielii pelastua.
Eksegeettisen tutkimuksen tulokset muuttuvat miltei päivittäin. Ns. Jeesus-seminaari avasi 1980-rohkeasti kysymyksen Jeesuksen toiminnan ja henkilön historiallisesta todenperäisyydestä. Nopeasti Jeesus katosi kokonaan. Tästä ei kuitenkaan liiemmin huudella, sillä jos historian Jeesus julkisesti kumottaisiin, joutuisivat nämä kaikki tutkijat siivoamaan työhuoneensa ja etsimään muita töitä. Mukavampaa pitäytyä puolitotuutksiin. Niissä riittää ”tutkimista”.
”Se, että oliko Jeesus neitseestä syntynyt Jumalan Poika jne. ovat nimenomaan uskon asioita, ei tieteen. Ei tiede voi näitä todistaa eikä kumota.”
Erittäin hyvä huomio. Mielestäni kannattaa mainita myös se, että tiede ei edes yritä todistaa tai kumota noita uskomuksia. Jostain syystä moni keskustelija tuntuu pitävän tiedettä uskonnon vihollisena. Sitä se ei ole, vaikka välillisesti voikin vaikuttaa uskontojen kannatukseen.
”Kaikki saavat tulla armoa omistamaan” lauletaan eräässä virressä.
Tästä on ymmärtääkseni kristinuskossa kyse.
Kristus riittää.
Roos toteaa ”Meidän kirkossamme onneksi on tilaa monenlaiselle ajattelulle” ja ”Kristus riittää”.
Monenlaisella ajattelulla ja sen sallimisella ei ole mitään tekemistä pelastavan uskon kanssa. Miten voi Kristus, jota ei edes ole ollut olemassa – puhumattakaan että olisi ylösnoussut – pelastaa?
Paavali toteaa korinttolaiskirjeessään ”Veljet palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla temyös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi… ” Ja sen jälkeen hän puhuu kuolleesta´, ylösnousseesta ja elävänä ilmestyneestä Jeesusksesta.
On siis olennaista keneen uskoon ja miten uskoo. Pelastussanoma on otettava vastaan. Kristus ei sellaisenaan automaattina riitä, varsinkaan jos hän ei ole ollut olemassakaan. Räisesen ja Riekkisen Kristus ei pelasta.
>> Professori Räisänen on kuitenkin maamme rajojen ulkopuolella tunnetuin ja kiitetyin, pitkän elämäntyön tehnyt ansiokas tutkija. Kirkon esittämät opit ja näkemykset eivät voi olla käytännössä ristiriidassa sen kanssa, minkä tiedollisesti ymmärrämme todelliseksi ja oikeaksi tiedoksi>>>>
Herra Saloranta
Mitä ahdistunut tai synnintuntoon tullut ihminen saa
Räisäsen tiedosta, ettei kuoleman jälkeistä elämää ole tai että Jumala ei kuule rukouksia?
Eikö tämä ole kirkkomme tunnustuksen kanssa ristiriitaa?
Onkohan kuoleman jälkeinen elämä ja rukousten kuuleminen asioita, jotka ”tiedollisesti ymmärrämme todelliseksi ja oikeaksi tiedoksi”?