Suomen evlut kirkon mukaan Jeesuksen viimeinen ateria olisi ollut laiton ehtoollinen: Hän ei ollut vihitty pappi, ehtoollista ei vietetty kirkossa, osallistujia ei oltu konfirmoitu eikä tilaisuudesta oltu ilmoitettu paikallislehdessä. Tuskin oli edes kirkkoherran lupaa.
Onkohan ehtoollisen säätely mennyt hiukkasen liian pitkälle?!
Harmittaa ihan vietävästi, ettei kirkolliskokous tajunnut etsikkoaikaansa ja höllentänyt älytöntä säätelyä. Pelättiin, että muuten olisivat saattaneet viettää ateriaa jopa ilman naispappeja – sellainen ei kuulemma käy!
Päätöksen myötä mm maailmalla valtavana buumina leviävä kotiseurakuntaliike ei tule kanavoitumaan kirkkoon. Edes korona-aikana ei saatu viettää ehtoollista pienessä ryhmässä papin johdolla kun kirkkoherra kielsi. Samoin piispa. Kontrollin tarve voitti taas ihmisen. Niin tuntuu kirkossa aina käyvän.
Älykäs delffiini on keskinkertaista ihmistä nokkelampi. Ihmisapinat kykekevät empatiaan ja toimimaan loogisesti ja suunnitellusti. Eläimillä on sielu siinä kuin ihmiselläkin.
Näinhän se on kuten Seppo Heinola sanoit. Olen todella iloinen, että tällaisia ripareita järjestetään. Ehkä ihmiset hissukseen tajuavat, ettemme ole yksin täällä pallikalla ja kuinka merkittävästi muiden luotujen lajien olemassaolo vaikuttaa meidän ihmisten elämään.
Ei siinä sinänsä mitään, että luonto otetaan rippikouluopetuksessakin yhdeksi näkökulmaksi, mutta joskus ei tiedä itkettäiskö vai naurattaisko joiltakin osin tämä hössötyksen viherpuoli. Jälleen tämän myötä heräsi taas ajatusketju, että täällä pohjan perillä ei oltas historiassa edes olemassa, jos esimerkiksi eläinkunnan osuus ravintotaloudessa olisi poissuljettu. Miten olisit elantosi hankkinut satakin vuotta ja siitä alkaen taaksepäin, jos eläinkunnan osuus ravintotaloudessa olisi ollut poissuljettu. Tietysti kuivamuonan kehittely olisi ollut tietyssä määrin mahdollista, mutta kysymyksiä herää, että miten olisi sen seurauksena väestötilanne, yhteiskunnallinen asumis-, elinkeino- ja liikkumisrakenne jne….
Siksi mielestäni näihinkin asioihin olisi hyvä suhtautua sopivan coolisti ja samalla nähdä luonnon monimuotoisuuden käyttöyhteyksien rikkaus joskin tietysti reaalinen rajallisuus.
Jos kerran tämä rajallisuus lakkaa ja luodaan uudet taivaat ja maa, niin meillä saa olla reaalista noyryyttä myös sen suhteen, että syntiinlankeemuksen alainen luomakunta on tietyllä tapaa astinlauta uuteen aikaan.
Jotain tästä teema-alueesta toivoisi otettavan myös rippikouluissa käsiteltäväksi. Aihe on vaikea käsiteltävä, mutta kuuluu kristinuskon tulkintaan yhtenä näkökulmana.
Että Helinä Taipaleen rivien välistä voit lukea: luonnosta ei tarvitse välittää koskapa Jumala luo uskoville uudet taivaat ja uuden maan. Ja helvettiin joutuvasta enemmistöstä ei ole muutenkaan niin väliä.
Seppo se veistelee omalla tavallaan, niin kuin me itse kukin.
Eli enhän nyt ihan välinpitämättömyyttäkään kannata, multaa, metsiä ja vesiä kun on pienestä pitäen tavalla tai toisella haistellut. Eli kyll’ mää luonnosta ja luomakunnasta tykkään ja on ihan hyvä ja tarpeellistakin, että sen hoitamista tarkoituksenmukaisella tavalla pohditaan, ei siinä mittää. Tuli vain tuossa yllä pohdittua tuota – sanoisko – ’yltiöviherrystrendiä’.
Raamattu toteaa, että vanhurskas huolehtii myös eläimistä (Snl. 12:10), kun taas jumalaton toimii armottomasti eläimiä kohtaan. Jumala näkee eläimiä rääkkäävät siis ei-vanhurskaina.
Kuitenkin, ei pidä sekoittaa eläimiä ja ihmisiä, sillä Jumala ei tullut maan päälle sovittamaan eläimien syntejä vaan ihmisten. Vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Evankeliumin sanoma on ihmisille, jonka seurauksena myös eläimet alkavat voida paremmin ihmisluonnon muuttuessa Jeesuksen sanomasta, ei toisinpäin.
Jeesuksen uskova välittää tietenkin luodusta luomakunnasta ja lajien säilymisestä erityisellä tavalla, kun taas jumalaton perustaa koko olemassa olon kuolemalla ja vahvimman/sopivimman pärjäämiselle, jossa ei ole tilaa ”heikommille” roduille.
Ei kuitenkaan sovi unohtaa sitä, että lunastus koskee koko luomakuntaa. Näin Fil. ja Kol. kirjeiden avaamista näkökulmista katsottuna.
Kyllähän meille on annettu myös luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen tehtävä. Toki ihan tärkeä tehtävä ja onhan nykyinen ns. länsimainen elämänmuoto vieraantunut paljolti luonnosta ja sen kohtaamisesta yhtenä osana luotuisuutta.
Olen elämäni aikana tutustunut ainakin kahteen uskovaiseen koiraan. Myös kirkkoherra Voitto Viro oli aikoinaan varma siitä, että hänen koiransa Toni on taivaassa häntä vastassa.
Samat aatokset ja kokemukset.
Koko läntinen maailma käy kuolinkamppailua kontrollin kourissa. Pullamössöihminen haluaa sitä, eikä ymmärrä mihin se johtaa.
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/britannian-kristityt-johtavat-varoittavat-rokotepassista/
Kiitos Herralle, Puolimatka alkaa havahtua.
Timo, nyt en kyllä ihan ymmärrä, mistä puhut. Ellet sitten vain pura turhautumista. Pienryhmissähän voidaan aina viettää ehtoollista pyynnöstä papin johdolla. Sitä on ilmoittautumisperiaatteella tehty koronarajoitusten sallimissa rajoissa aina epidemian pitkittymisestä asti. Inkerin ja Venäjän vainotut eivät päässeet ehtoolliselle vuosikausiin neuvostoaikana. Mm
Venäjällä pidetään vieläkin jumalanpalveluksia kotikirkoissa (=pappilan olohuoneessa), kun seurakunnat ovat pieniä ja köyhiä.
Jeesus Kristus on Jumalan Poikana ylimmäinen pappimme ja ehtoollisen Asettaja. Hän oli samalla kuuliainen synagogan järjestykselle ja maksoi jopa temppeliveroa. Konfirmaatio on kummilaitoksen tavoin hyväksi nähty kirkollinen järjestys. Eikös Paavalikin opastanut siihen, että kaiken on seurakunnassa tapahduttava hyvässä järjestyksessä?
Olen toki samaa mieltä siitä, että kaikki kirkolliskokouksemme ja kirkkoherrojenkaan päätökset eivät (välttämättä) ole onnistuneita.
Eipä muuten voida. Itsekin olin aiemmin tässä luulossa mutta tosiaan ehtoollista ei voi viettää pienryhmässä muualla kuin kirkkorakennuksessa vaikka olisi pappi paikalla. Tarkistin asian piispalta asti.
Järjestys on hyvä mutta nythän oli kyse järjestyksen muuttamisesta.
Mutta, eikös näin ollut tarkoitus estää kirkon hajaantuminen?
Hajaannuksen estäminen oli tosiaan yksi peruste. Eli juurikin kontrolli. Kirkolliskokous ei luottanut kirkon pappien paimenuuteen.
Asia olisi pitänýt tarkistaa paikalliselta kirkkoherralta, ei suoraan piispalta. Uskoisin ettei yksikään nykyisistä piispoista ryhdy ylikävelemään asiassa paikallisia kirkkoherroja.
Lupa pyydettiin kirkkoherralta. Tarkistin vain linjauksen myös piispalta.
Edustaja Sammeli Juntunen näytti hieman sekoittavan keskustelua todetessaan tulleensa toisiin aatoksiin, mutta veti esityksensä takaisin ja aloite hylättiin. Onkohan nyt oikeasti asia niin, että tällä estettiin hajaantuminen vai käykö tosiasiassa päinvastoin, kun rivit kirkolliskokouksessa muutenkin ovat pahasti jakautuneet.
Jos sallitte kerron essealaisten tavasta, ruokailun pyhyydestä…
Esselaiset olivat oma koulukuntansa fariseusten ja saddukeusten rinnalla. Flavius Josefus kertoo heistä.
” Uskoaan Jumalaan he harjoittivat omalla tavalaan. Ennen auringon nousua he eivät puhu äänekkäästi arkipäiväisistä asioista, mutta joitakin isiltä perittyjä rukouksia he osoittavat sille kuin anoen sen nousemista. Sen jälkeen johtajat jakavat kullekkin hänen kykyjensä mukaiset tehtävät.
Työskenneltyään yhtäjaksoisesti viidenteen tuntiin saakka he kokoontuvat taas yhteen. Vyöttäydyttyään sitten pellavavaatteeseen he kylpevät kylmässä vedessä. Tämän puhdistautumisen jälkeen he kokoontuvat erityiseen huoneeseen, johon kenelläkään ulkopuolisella ei ole lupa tulla.
Puhdistauduttuaan he sitten menevät ruokasaliin kuin johonkin pyhään huoneeseen. Kun he ovat istuutuneet hiljaisuuden vallitessa leipuri ojentaa heille leivät arvon mukaisessa järjestyksessä . Sitten kokki asettaa kunkin eteen astian, jossa on yksi ainut ruokalaji.
Ennen aterialle ryhtymistä pappi lukee rukouksen ja ruuan nauttiminen ennen rukousta on sopimatonta.
Aterian jälkeen hän lausuu jälleen rukouksen. Näin sekä alussa, että lopussa he kiittävät Jumalaa elämän ylläpitäjää.
Sitten, pantuaan syrjään pyhät vaatteensa he ryhtyvät jälleen töihinsä ja tekevät niitä iltaan asti. Palattuaan töistä he aterioivat taas samaan tapaan. ”
Käsitykseni mukaan pappi tässä ei ole temppelipappi, vaan heidän oma ryhmänjohtajansa, jolle piti olla kuuliainen ja jota piti seurata. Ehkä sama kuin vanhurskauden opettaja, josta puhutaan essealaisten yhteydessä. En muista lukeneeni, että heillä olisi ollut joku viimeiden ateria, kuten ehtoollinen. Mutta ehkä jokapäiväinen ateria ja sen pyhittäminen on kirkossa typistetty yhdeksi rituaaliksi , ikäänkuin muistaen essealaisten tapaa kunnioittaa ruuan kautta Jumalaa, Elämän ylläpitäjänä.
Essealaisuudessa on paljon kristillisiä piirteitä, paitsi yksi suuri ero, he kunnioittivat Moosesta yli kaiken.
Kuten teki Jeesuskin, kunnioitti Moosesta, joka hänestä oli kirjoittanut ja jonka laista ei saanut kadota pieninkään jod. Jeesus oli ilmiselvästi essealainen.
Timo Pöyhönen. Ilmeisesti eri hiippakunnassa on myös eri käytäntöjä 🙂 Mutta yksityiseen ehtoollisen viettoon (esim. sairaan ehtoollinen), johon on pyydetty pappi, saavat halutessaan osallistua kaikki paikalla olijat. (Haluaisinpa tietää sen piispan ja kirkkoherran, joka valvoo pohjoiskorealaisella meiningillä sakramenttikeskeistä sielunhoitoa).Täällä päin Suomea maakirkkojakin on vietetty ehtoollisen kanssa myös muualla kuin kirkoksi vihityssä tilassa.
Voiko näitä kieltoja perutella vain sillä, että ne on kielletty? Kyse kun on kirkon tärkeimmästä tehtävästä, jota kuitenkaan korona-aikana ei keksittyjen pykälien perusteella voi toteuttaa.
Korona aikana on nähty, miten tärkeässä roolissa ehtoollinen on seurakuntalaisten hengellisessä elämässä. Pelätäänkö kirkossa tosiaan sitä, että jos vietämme ehtoollista kodeissa, niin se johtaa johonkin suuriin ongelmiin?