Suomen evlut kirkon mukaan Jeesuksen viimeinen ateria olisi ollut laiton ehtoollinen: Hän ei ollut vihitty pappi, ehtoollista ei vietetty kirkossa, osallistujia ei oltu konfirmoitu eikä tilaisuudesta oltu ilmoitettu paikallislehdessä. Tuskin oli edes kirkkoherran lupaa.
Onkohan ehtoollisen säätely mennyt hiukkasen liian pitkälle?!
Harmittaa ihan vietävästi, ettei kirkolliskokous tajunnut etsikkoaikaansa ja höllentänyt älytöntä säätelyä. Pelättiin, että muuten olisivat saattaneet viettää ateriaa jopa ilman naispappeja – sellainen ei kuulemma käy!
Päätöksen myötä mm maailmalla valtavana buumina leviävä kotiseurakuntaliike ei tule kanavoitumaan kirkkoon. Edes korona-aikana ei saatu viettää ehtoollista pienessä ryhmässä papin johdolla kun kirkkoherra kielsi. Samoin piispa. Kontrollin tarve voitti taas ihmisen. Niin tuntuu kirkossa aina käyvän.
Miksei ehtoollisten vietto ei voida jatkaa majatalon yläsalissa? Mitkä ovat perustelut se kieltämiseen? Mutta tosiaankin, miksei ehtoollista voisi viettää perhepiirissä? Mitä perusteita on sille? No, papin johdolla jos se katsotaan välttämättömäksi.
Jopa katolisessa kirkossa ehtoolista voi viettää poikkeustilanteissa niin kuin sotien aikoina piiritettynä ollessa. Paavalin aikoihin kokoonnuttiin kodeissa, eikö se ole ihanne vai onko alkuseurakunnan tulkinta tilanteesta jotenkin väärä?
Kodeissa kokoonnuttiin viettämään messua, koska seurakunnat olivat pieniä monta sataa vuotta. Jo apostoliset isät painottivat – heti uusitestamentillisen ajan jälkeen – että ehtoollista ei tule viettää ilman piispan (=papiksi vihityn) läsnäoloa. On perusteltua nähdä tämä linjaus suorassa jatkumossa uusitestamentillisen ajan seurakunnista. Ajatukset kodeissa ja/tai perhepiirissä vietettävistä ehtoollisista palautuvat paljon myöhemmän aikakauden tulkintoihin siitä, mitä Uudessa testamentissa mainittu ”kodeissa kokoontuminen” on.
Kotiseurakunnat ovat pieniä ja siksi tuo perustelu tukisi ehtoollisen viettoa niissä.
On vaikea käsittää, että silloin kun kirkko ei kykene ehtoollisia järjestämään, niin niistä on kokonaan luovuttava. Siitäkin huolimatta, että ne voidaan papin johdolla viettää kodeissa muuten oikein. Perustelut kiellolle olisi oltava selkeät. Sellaiset, jotka ilman teologista koulutusta voisi helposti käsittää. Pelkkä kielto, jota ei kyetä perustelemaan ei vakuuta kaikkia.
Kaipaisin kovasti niitä perusteluja.
Heinola
” Jeesus oli ilmiselvästi essealainen. ”
Jos lukee kokonaan sen mitä essealaisista on kerrottu, kurinalaisuus, eskeettisuus, pitkäikäisyys, tiukat säännöt, sapatin viimeisen päälle noudattaminen, ankarat rangaistukset, ei voi sanoa, että Jeesus olisi ollut essealainen.
Jos taas sen suhteen miten roomalaiset kohtelivat essealaisia, Jeesusta voisi sanoa essealaisten ja itseasiassa koko kansan typistämiseksi yhteen henkilöön. Puhutaan yhdestä niinkuin monesta. Muuten suhteessa Jeesuksen kohtalo verrattuna kansan kohtaloon, koko maan hävitys ja kansanmurha, ei ole mitään järkeä. En tiedä miten akateemisuus tämän asian näkee.
Jeesus voisi olla myös käännynnäinen, proselyytti, eihän häntä muuten olisi tarvinnut kastaa. Idumealaiset, eli Herodeksen kansa olivat kääntyneet juutalaisuuteen. Jeesus siis voisi olla idumelainen, Edomilainen, heitä ei tosin enää ole, mutta ei ole Jeesustakaan.
Jos lukee kokonaan sen mitä essealaisista on kerrottu, kurinalaisuus, eskeettisuus, pitkäikäisyys, tiukat säännöt, sapatin viimeisen päälle noudattaminen, ankarat rangaistukset, ei voi sanoa, että Jeesus olisi ollut essealainen.
Kyllä Jeesuksen essealaisuus näkyy monen monessa yhteisessä piirteessä. Saarisella ja Sinisalolla oli Suomessa paljon näkemyseroja mutta kommunisteja he olivat molemmat. Jeesus toimi uudessa lopunajaksi uskomassaan tilanteessa ja kyllä hän oli sapatille uskollinen ,muta essealaisena hänen sapattinsa osui eri päivälle kuin Jerusalemin papistolla. Ihmisen poika bar anash eli päivien luku 355 oli sapatin ’herra’ eli määrääjä, mutta teki sen siis kuukalenterin päivien 355 mukaisesti.
Itseäni kiinnostaa miksi ehtoollista pitäisi viettää kotona. Palvelisiko se paremmin jotain ryhmää, olisiko se jotenkin joustavampi. Onko nykyinen järjestelmä jotenkin vajaa, kankea, ei kokoava, tai jopa suorastaan väärä.
Jeesus, oli tietenkin pappi. Vanhoissa hautakoruissa, esim Kalevala koruissa Jeesus kuvataan hebrealaiskirjeen mukaan voittaneena ylimäisenä pappina.
On totta, se että kirkkorakennukset tulivat kuvaan vasta myöhemmin. Autentinen kuvaus varhaiskirkon elämästä löytyy kirjasta Egeria: Matka pyhälle maalle. (Studia Patristica Fennica 12). Alussa kristityt osallistuivat synagooga jumalanpalvelukseen, erityinen siitä.
Ensinnäkin kotisrk oli ehtoollisen alkuperäinen konteksti. Ehtoollisen yhteysluonne eli yhteinen ateria ja murrettu leipä istuu paremmin sinne kuin kolkkoon kirkkoon. Toiseksi, on paljon ja yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät tule kirkkoon mutta joita voitaisiin tavoittaa kotisrk verkostojen avulla. Tästä on maailmalla paljon näyttöä. Myös mainitsemassani kotikokoontumisessa olisi ollut ihmisiä, jotka eivät käy muuten ehtoollisella – eivätkä siis käyneet nytkään.
Valitettava totuus on se, kun kesällä on vapaasti voinut käydäö messussa, niin olen käynyt lähes säännöllisesti viikonloppuisin eri seurakuntien jumalanpalveluksissa. Keskimääräinen väkimäärä on ollut 20-30 osallistujaa. En usko, että tuo luku juurikaan tuosta nousee. Isohkon kaupungin kirkossa oli kerran pelkästään noin 10.
Totean tässä yhteydessä, että nuo Yrjö Sahaman mainitsemat ehtoolliskäytännöt sairaaloissa ja noissa muissa paikoissa eivät ole olleet koskaan mikään ongelma ainakaan minun havaintojeni mukaan. Ongelma on siinä, millä tavoin tavoittaa ne, jotka eivät enää käy kirkoissa. Silloin on kyllä mietittävä muita keinoja. Mitä ne sitten ovat, siihen en osaa ottaa kantaa. En tunne noita kotisrk verkostoja, mutta kyllä Timo on mielestäni aivan oikealla asialla.
Nähdäänkö kotiehtoollisessa vaarana , että porukka ei integroidu kirkkoon. Syntyisi varjoseurakuntia, verkkoseurakuntia, kuten herätysliikkeiden varjomessut jotka jo muistuttavat teologisesti lähetyshiippakuntaa, kirkon sisällä. Pelätään siis pirstaloitumista. Kotiehtoollisen vietto vaatii myös laajempaa pohdintaa, sääntöjä ja rajauksia ym…
Alussa ja kirkon historiassa pappeudelle on kuitenkin aina uskottu asetussanojen lausuminen, ei muille. Tästä poikkeamat ovat vinoutumia. Ehtoollinen on myös ollut suljettu, kristittyjen ateria, joka poikkeuksetta on kuulunut sylivauvoille.
Veli Pöyhönen antaa kyllä väärän todistuksen ev.lut.kirkon ehtoolliskäytännöistä. Ensinnäkin sairaan ehtoollinen toimitetaan jokseenkin poikkeuksetta joko sairaalassa tai potilaan kotona. Toiseksi olen toimittanut viikkomessuja ehtoollisineen sakraalitilojen ohella vanhainkodissa, palvelutalossa, syntymäpäiväsankarin kodissa ja kerhohuoneessa. Kaikki nämä ovat tapahtuneet ao. kirkkoherran suostumuksella enkä ole minkäänlaisia nuhteita tuomiokapituliltakaan saanut niiden johdosta. Kirkon liturgiset käytännöt ovat historiallisen kehityksen tuloksia, ja eri kirkkokunnilla käytännöt vaihtelevat. Useimmissa kirkkokunnissa on ehtoollisen asettaminen rajattu virkaan vihityille papeille. Kuitenkin Suomessa ainakin vapaakirkon ja helluntaiseurakuntien piirissä ehtoollisen vietto voi olla melko vapaamuotoista, ja onhan esikoislestadiolaistenkin keskuudessa ainakin osittain siirrytty, vastoin kirkkojärjestystä, käytäntöön, jossa maallikot toimittavat sakramentteja.
Minulla on mustaa valkoisella saamistani ohjeista sekä kirkkoherralta että piispalta. Niiden mukaan kotona papin johdolla koronan / sielunhoidollisista syistä vietettävä ehtoollinen ei ole mahdollinen, ei yhtä kertaa eikä varsinkaan säännöllisesti.
Esitin kommenttini oman kokemukseni pohjalta. Kuvaamallani tavalla on menetelty kotipaikkakuntani seurakunnissa. Kuulun Kuopion hiippakunnan papistoon.
Keskeinen kysymys ei ole se, vietetäänkö messu kodissa, työväentalossa vaiko kirkossa. Jos halutaan pieniä seurakuntia, tarvitaan rutkasti lisää pappeja/paimenia, joiden ei siis tarvitse olla kokopäivätoimisia ja huippupalkattuja. Sekä tietenkin huolehtia ehtoollisopista. Olen täysin samaa mieltä siitä, että yhdistelmä iso kirkkorakennus – pieni porukka ei ole mitenkään optimaalinen. Vapaiden suuntien ja luterilaisuuden ehtoollis- sekä seurakuntaopit eroavat muuten toisistaan siksi paljon, että vertailu ontuu. Meillä ei myöskään ole keinoja ”hypätä” omasta ajastamme Uuteen testamenttiin ja ”tislata” sieltä jotakin selvää raamatullisen seurakunnan tai kotikirkon mallia. Meillä on sitä paitsi jo raamattupiirit ja muut pienryhmät.
Marko, esittää hyviä näkökulmia jotka on hyvä huomioida.
Miksei meillä ole mahdollisuutta hypätä Uuden testamentin seurakuntamalliin? Sehän oli hyvin yksinkertainen ja toteutuu yhä ympäri maailmaa lähetyskentillä.
Miksi siihen pitäisi palata, nykyinen toimii ihan hyvin.
Täydennys: luin vasta nyt Seurakuntalaisen uutisen aiheesta. Yhdyn Erkki Koskenniemen, Soili Haverisen jne näkemyksiin.
Luin itsekin äskettäin tuon artikkelin. Ellei jotakin höllennystä tehdä, kohta kirkossa on pelkästään pappi ja suntio. Minulla on hyviä kokemuksia erään pienen seurakunnan messusta nimenomaan tavallisessa jumalanpalveluksessa ilman mitään ns. ”taustoja”. Kerran pappi tuli keskelle kirkkosalia lukemaan evankeliumin. (Muistan kirkkohistoriasta lukeneeni, että jossain vaiheessa pappi on saarnannut kirkon keskeltä.) Toissa sunnuntaina kanttori tuli ehtoolliselle laulaen virttä yksin ehtoollispöytään saakka. Ja samoin hän teki, kun hän palasi urkujen ääreen. Pienillä asioilla voi olla valtavan suuri merkitys.
Oma lehmäojassa, ja kirkkokäsitys, noiden kavereiden jutuissa.
Löytyyhän noita erilaisia kirkkokäsityksiä muistakin kirkoista.
Näin joskus kuvan Englannista, jossa pappi puhui kirkossa keskellä suurta nuorten joukkoa ja kakki istuivat mukavilla tuoleilla ja sohvilla. Miksiköhän meillä kirkossa istuminen on tehty mahdollisimman epämukavaksi?
Järjestääkö Espoon kotikirkon lisäksi yksikään seurakunta normaaleja jumalanpalveluksia, vai ovatko kaikki muut integroituneet koronakulttiin?
En ainakaan omalla kohdallani ole havainnut mitään vieraantumista kirkon opista, tai elämästä osallistuessani ehtoollisiin. Siitä huolimatta etteivät ne kaikki ole täyttäneet kirkollisia mittoja.
Sama usko syntien anteeksisaamiseen ja Jeesuksen veren voimaan on jokaisessa ollut keskeisenä sisältönä ja aivan saman siunauksen olen silloinkin voinut kokea. Kovin voimakasta sitoutumista en näihin sääntöin koe.
Enkä näe mitään syytä sille, että olisin kieltäytynyt ehtoollisesta kotikokouksessa, johon minut on Luterilaisena kutsuttu puhumaan. Siinä sitten olen saanut kokea syvää uskon yhteyttä heidän kanssaan. Sitten kokouksen lopussa leipä ja viini minulle vielä ensimmäisenä tarjotaan, niin sanoisiko, etten voi teidän kanssanne tätä nauttia, kun ette ole kirkon ihmisiä. Siinä mitätöisin koko sen tilaisuuden ja uskomme yhteyden. Ehkä tekisin siinä saman synnin, kuin Pietari, joka vetäytyi pois ehtoollisyhteydestä pakanakristittyjen kanssa Juutalaisten pelossa.
Pappina voin pitää ehtoollishartauksia missä ja milloin vain. Kirkossa, kotona, merenrannalla, saunakamarissa, sairaalassa. En näe missä olisi ongelma?
Onko näihin kirkkoherra(si)n lupa?
Pykälien mukaan et voi. Rikot koko ajan pappislupaustasi, tai peräti valaasi.