Elämme kaikkia koskettavan koronavirusepidemian varjossa. Se synnyttää paljon inhimillistä pelkoa ja hätää. Tässä ajassa erityisesti kristityt on kutsuttu olemaan toivon tuojina. Mutta samalla epidemia on mielestäni myös erityinen puhuttelu Kristuksen seurakunnalle.
Kirkolle annettiin tehtävä julistaa Jumalan tahtoa maailmassa, siis tehtävä kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan, tekemään parannus ja uskomaan Kristukseen. Sen sijaan, että Jumala olisi tuominnut maailman, hän lähetti Poikansa kuolemaan sen puolesta sekä lähetti kirkon julistamaan Kristuksessa lahjoitettua anteeksiantamusta ja tarjoamaan Jumalan valtakunnan elämää.
Uskon, että Jumalalla on syynsä, miksi hän on tämän maailmanlaajuisen Koronavirus-epidemian kohdalla nostanut pois suojelevan kätensä maailman yltä, ja antanut oikeuden Saatanalle levittää kuolemaa ja saattaa koko maailman pelon valtaan. Tajuamme konkreettisesti, kuinka voimaton ihminen on.
Kirkon historiassa kriisit on aina ymmärretty Jumalan puhutteluna. Kristityt ovat ymmärtäneet, että Jumala kutsuu luokseen myös katastrofien kautta.
Nyt, koronaviruksen kohdatessa me useimmat perinteiset kirkkokunnat olemme jonkinlaisessa hengellisessä kriisissä. Elettyämme länsimaisen hyvinvoinnin keskellä olemme luoneet – kelpaat sellaisena kuin olet- evankeliumin, jolla olemme pyrkineet pitämään ihmisiä kirkon jäseninä.
Käytännössä olemme luoneet oman kevyt-evankeliumin, jossa ihminen tarpeineen on kaiken keskipisteessä. Nyt epidemian keskellä kohtaamme sen karun todellisuuden, että suvereenin Jumalan huomion keskipiste ei olekaan meidän ihmisten maanpäällisen elämän helppous tai pituus. Vaan ihmisen pelastaminen. Opetettuamme pitkään toisin olemme nyt arkoja sanomaan, että tämä katastrofi onkin Jumalan katastrofi. Tämä on Jumalan kutsu meille kristityille ja ihmiskunnalle tulla takaisin Jumalan yhteyteen.
Siksi useimmat hengelliset johtajat ovat myös kädettömiä selittämään, onko epidemian takana Jumala, vaikka tuo kysymys on useimpien ihmisten mielessä. Länsimaisen sosiaaliturvan ja poikkeuksellisen rauhanajan keskellä kristinuskon pyhä ja armahtava Jumala onkin muokkautunut pick and mix uskonnoksi, joka ei kykene antamaan maailmalle mitään selitystä siitä, miksi paha vaikuttaa.
Kristittyinä me pyrimme ymmärtämään asioita Raamatun valossa. Näen, että Jumalan sana, rukous ja Kristuksen seuraaminen ovat vaihtuneet kirkon harrastamiseen ja muotojäsenyyteen. Myös globaali kirkko on paljolti maallistunut ja hylännyt alkuperäisen parannuksen sanoman julistamisen, Jumala ravistelee ja herättelee tämän vuoksi ei vain kirkkoa vaan koko maailmaa.
Siksi enemmänkin, kuin viesti maailmalle, koronaepidemia onkin mielestäni Jumalan viimeisiä varoituksia maailmanlaajuiselle kristikunnalle. Palata takaisin kutsuunsa. Muistamme, kuinka profeetta Joona lähti kutsumustaan pakoon, astui laivaan ja joutui myrskyyn paetessaan Jumalaa. Siellä laivassa hän joutui myöntämään matkakumppaneilleen, että myrsky oli hänen syytään, ja ratkaisuna oli hänen heittämisensä mereen. Silloin myrsky rauhoittui. Valas nielaisi Joonan, oksensi myöhemmin rannalle, ja Joona katui ja lähti toteuttamaan Jumalan antamaa tehtävää.
Mutta kyseessä on enemmän kuin varoitus. Olisiko niin, että samalla kun nyt yhä useammat ihmiset ovat sulkeutuneet koteihinsa ja yhteiskunnan toiminta on pysähtynyt, niin Jumala käytännössä tekee kirkossa uskonpuhdistusta, jota emme huomaa, Sormen napsauksella Jumala siirsi sivuun messut, urkujen soiton ja papin puheet. Jumala osoittaa, että hengellisen elämän ydin ei ole se, mitä tapahtuu kirkkorakennuksessa, vaan se, miten elämme Kristuksen kanssa arjessa.
Siihen kuuluu Jumalan Sana, rukous, yhteys ja tarvitsevien auttaminen. Ja koti. Siis kaikki, mitä nyt tapahtuu, ei olekaan katastrofia, vaan Jumala käyttää katastrofia ennallistaakseen niitä arvoja, joista Raamattu puhuu ja jotka olivat totta varhaiskirkossa. Asiat, jotka ovat peittyneet itse luomamme tradition alle, jossa kirkko on ottanut usein Jumalan paikan.
Maailmanlaajan katastrofin keskellä meille avautuu mahdollisuus löytää uudelleen se, että sana kirkko merkitsee Jumalan kansaa, ei organisaatiota tai rakennusta. Kansaa, jota Jumala nyt kokoaa yhteen hävittäen raja-aitoja, ja toisaalta tuoden esiin rajan uskovan ja uskomattoman välillä. Näin, vaikka kansankirkko viime aikoina on rakentunut juuri tämän rajan häivyttämiseen.
En usko, että tämä epidemia on vielä lopunaikojen vitsaus. Mutta se on kyllä alkusoitto siihen, mitä tapahtuu tulevina vuosina, ja mihin meidän tulisi valmistautua. Tämä epidemia on meille kristityille annettu ylimääräinen armonaika, ehkä viimeinen mahdollisuus palata takaisin Kristuksen luo ja Raamattuun. Ottaa paikkamme kärsivien ihmisten keskellä.
Nyt kun maailmamme kohtaa suurimman katastrofin sitten toisen maailmansodan, on todennäköistä, että kristikunta jakautuu leireihin. Toiset sanovat, Jumala on puolellamme, ei hätää, ja pitäytyvät syvemmälle perinteeseen. Rukoillen, että kaikki palaisi ennalleen, näkemättä Jumalan kättä kokonaisuudessa. Toiset taas tulkitsevat tapahtumat Jumalan kutsuksi tehdä parannus ja palata Raamattuun. Hylätä se osa perinnettä, joka peittää alkuperäisen elämäntavan ja etsiä uusi tapa elää Kristittynä arjessa Kristuksen kanssa. Mahdollisesti olemme siirtymässä kirkkokuntien jälkeiseen aikaan, jossa Kristuksen seuraajiksi itsensä kokevat tunnistavat toinen toisensa. Aikaan, jossa heille Jumalan valtakunta antaa vahvemman identiteetin kuin kirkkokuntaisuus.
Uskon, että Jumala salliessaan tämän katastrofin, kutsuu kirkkoa takaisin luokseen, puhuttelee kansoja ja itse aloittaa reformaation, jota eivät johda ihmiset, vaan hän itse.
Hengellistämistä on, jos jonkin epidemian synty ja leviäminen selitetään yksioikoisesti rangaistukseksi ihmisten synneistä JA tällä selityksellä korvataan tieteellinen selitys. Ja tieteellisen hoidon asemesta kehotetaan vaikkapa paastoon ja rukoilemiseen.
Sen sijaan ei ole hengellistämistä, jos kristittynä kysyy, onko Jumalalla jotakin sanottavaa koronaepidemian kautta meille ihmisille noin yleensä ja kristityille erityisesti. Ja tekee tämän Raamatun valossa. Kristillisessä uskossa on aina kyse myös elämän ilmiöiden tulkinnasta.
Kristillisen uskon – erityisesti luterilaisuuden – mukaan Jumalan puhuttelu tähtää aina johonkin hyvään. Erityisesti siihen, että ihmiset palaisivat Hänen yhteyteensä (=kääntyisivät tai tekisivät parannuksen).
Marko. ”Hengellistämistä on, jos jonkin epidemian synty ja leviäminen selitetään yksioikoisesti rangaistukseksi ihmisten synneistä JA tällä selityksellä korvataan tieteellinen selitys. Ja tieteellisen hoidon asemesta kehotetaan vaikkapa paastoon ja rukoilemiseen.”
Nyt olen netissä nähnyt amerikkalaisen tunnetun seurakunnan pastorin tekevän juuri näin: Hän kehoittaa seurakuntalaisiaan rukoilemaan ja evankelioimaan sekä sanoo meidän uskovien olevan Jumalan suojeluksessa niin ettei ylimitoitetuista viranomaisohjeista täydy välittää.Lisäksi hän sanoo Jumalan etukäteen näyttäneen hänelle epidemian tulon ja että tämä kriisi päättyy Jeesuksen toiseen tulemukseen viimeistään seitsemän vuoden sisälä. Tämä on siis tunnettu pastori.
Suomessahan ei onneksi tehdä näin, vaan kuuntelemme hallitusta mutta myös rukoilemme ja ehkä evankelioimmekin jos olemme evaankelistoja .Ei ole mitään ristiriitaa kunnioittaa tiedemehiä ja niitä jotka nyt kehittävät rokotetta tai ovat hallitusvastuussa ja toisaalta rukoilla ja etsiä Jumalan viisautta kaikkeen.
Olen jo aikaisemmess keskustelussa koettanut sanoa, että kreikalaisessa filosofiassa ja hengen näkemyksessä erotetaan hengen ylevä maailma ruumiin ja materian alemmasta maailmasta. Kristillisyydessä emme kuitenkaan tee niin, vaan juutalais-kristillinen maailma on kokonaan Jumalan ja myös hänen pelastussunnitelmansa toimii koko tässä maailmassa, ei vain jossain hengellisessä epäkäytännöllisessä sfäärissä. Minun kotikirkon hautausmaalla meidät kuopataan niin, että jalat sojottavat oikeaan suuntaan ylösnousemuksen aamua ajatellen. Näin meille ruumis ei ole mikään vankila josta meidän on vapauduttava eikä kristillisyys edusta mitän kehoa väheksyvää doketismia.Minulla on siellä oma kuoppa jo odottamassa joten näiltä osin olen tehnyt oman osani Jumalan pelastussuunnitelmaakin ajatellen.
Luterilainen näkemys Jumalan puhuttelusta on oikein hyvä. Jumala ei olemuksensa mukaisesti edes voi tehdä muuta kuin hyvää. Hänen olemuksensa, siis että Hän on Rakkaus, määrittää kaiken mitä Hän tekee.Tämä rakkaus myös määrittää ja rajoittaa Hänen kaikivaltiuttaan niin ettei Hän voi toimia itseään vastaan. Nyt meille on tietysti viisasta hyväksyä, ettemme ymmärrä Jumalaa kuin pinnallisesti.
Uskon kautta voimme kuitenkin ojentautua Häntä kohti ja myös luottaa Häneen kaikissa elämän vaiheissa.
Minulla oli hyvä ja Jumalaa pelkääväinen vaimo. Hän oli juutalainen ja heille jumalaapelkääväinen merkitsee totisempaa asiaa kun meille. Hän kuoli leukemiaan, ja tähän tautiin liittyi sellaista kipua ja kärsimystä jota en toivoisi kenekään ihmisen joutuvan kokemaan. Kuitenkaan koko sairastamisensa aikana hän ei koskaan lausunut poikkinaista sanaa Jumalasta, enkä minäkään. Muutama kuukaausi ennen kuolemaansa hän sanoi minulle, että Jumala sanoi hänelle, että lääkärit eivät paranna häntä, vaan Jumala itse tekee sen. Kun hän kuoli muistin tämän ja ymmärsin,että juuri näin kävi. Tänään hän on ensimmäsitä kertaa elämässään täysin terve, eikä hän enää koskaan sairastu.Meidän länsimaisten uskovienkin näkemys Jumalasta parantajana on aika pinnallinen niin kauan kuin ihmettelemme sitä, että Hän parantaa jonkun päänsäryn tai polven kolotuksen jossain kouksessamme.
Sytiinlankeemuksen jälkeen koko luomakunta on heikkouden/turmeluksen alla, ei vain ihmiskunta. Myös geeniperimämme vaurioitunut ja kärismme monenlaista sairauksista. Ei siihen, että joku näin sairastuu täydy etsiä syytä ensi kädessä henkilön salaisista synneistä tms.Tällaiset sairaudet ovat yleinen seuraus syntiinlankeemuksen vaikutuksesta ihmiskunnan olemassaolon ehtoihin.Kaikki saamme niistä osamme.
Minulle tällainen pandemia ei tule yllätyksenä, koska uskon Hebr 12:25-29 ja Haggai 2:6-7 olevan myös eskatologisia sanoja.
Nyt kuitenkin minusta viisainta on kunkin kohdallaan miettiä mitä tämä syntynyt kriisi itsessään meille sanoo? Tämä on hyvä mahdollisuus käydä läpi elämän asioita ja tilanteen valossa tutkia omia prioriteetteja. Vaikka ei yllä oleva Hebrealaiskirjeen kohta aukeaisi meille mitenkään voimme päätyä etsimään uudessa valossa viisautta talouden hoitoomme kulutustottumuksineen, ihmissuhteisiimme ja vaikkapa siihen, miten hoidamme terveyttämme. Länsimaisen ihmisen koko elämäntapa on vääristynyt ja nyt on luonteva mahdoillisuus itse kunkin vähän oikoa mutkia eri elämän alueilla.Olemassaolon perustoja on aina hyvä puntaroida, mutta nyt se on ehkä helpompaa kuin tavallisesti.
Mitä Jumala nyt sanoo?
Tällainen tilanne, missä olemme myös kristikuntana synnyttää valtavan määrän eskatologisia spekulaatioita ja myös erilaisia ”sanomia”. 1980-luvulle asti Jumalan puhe seurakunnassa oli selkeämpää koska karismaattisuus oli vielä tervettä. 1990-luvulle tultaessa ns.karismaattinen uudistus vinoutui niin, että myös ilmestykset vinoutuivat.Sitten kuvaan tulivat tietokoneiden lisäksi faxit, kännykät ja internet facebookeineen, someineen ja twiitteineen jne. joilla kuka vaan voi hetkessä saada levitykseen minkälaisen sekopäisen ”sanoman” tahansa. Ei täydy kun vähän surffailla netissä, niin tämä on ilmeistä.
Lasta ei tässä kuitenkaan kannata heittää menemään pesuveden mukana, samoin on hyvä pitää mielessä, että tällaisessa karismaattisuudessakin on varmasti aina ollut jonkunlainen terve ”jäännös”.
Minulle Room 12:2 jae on aina ollut tärkeä, koska se lupaa meille, että Jumala auttaa meitä erottelemaan ja puntaroimaan asioita Hänen avullaan kun Pyhä Henki uudistaa mieltämme .
Joko korona johtuu Jumalasta tai sitten ei. Jumalan antaman rangaistuksen vaihtaminen ’puhutteluksi’ tai vastaavaksi on pelkkää eufemismia.
Seppo, sinä hoet tuota ”rangaistusta” kun toiset pohtivat asiaa syvemmin.
Kurittaminenkaan ei ole sama asia kuin itsetarkoituksellinen rankaiseminen. Kurittamisella, puhuttelulla ja koettelemisella on päämäärä. Ja jokaisen elämä ja kohtalo on Jumalan kädessä Ei kukaan ”vahingossa” kuole muiden mukana.
Eli ovatko sinusta ”rankaiseminen” ja ”tuhoaminen” yksi ja sama asia? Rangaistuksen ainoa tarkoitus ja päämäärä on tuhoaminen? Voiko tämän rinnastaa myös vastuulliseen lastenkasvatukseen johon myös kuuluu rankaiseminen?
Sari, käsitykseni perustu bloginajatukseen, enkä ole jankutanut mitään, asialisesti tässä kammotuksessa
”Uskon, että Jumalalla on syynsä, miksi hän on tämän maailmanlaajuisen Koronavirus-epidemian kohdalla nostanut pois suojelevan kätensä maailman yltä, ja antanut oikeuden Saatanalle levittää kuolemaa ja saattaa koko maailman pelon valtaan.”
on Jumalan liitettynä kysymys sankitiosta. Tuo yo sitaatin ’syvällisyys’ on pelkkää kuten sanoin eufemismia.
Onko Sari lapsikatraan vähentäminen pelotukseksi sinusta vastuullista lastenkasvatusta?
Seppo, minusta näyttää että et näe mitään eroa ihmis-isän ja Jumalan välillä. Jos ihmis-isä ”karsii lapsikatrasta”, ja surmaa jonkun näistä, lasta ei ole enää. Isä ei näe enää lastaan, lapsesta pn ”päästy eroon”. Mutta jos katsot asiaa Jumalan näkövinkkelistä, se on aivan toisin. Itse asiassa juuri päinvastoin.
Sari, ihminen kokee fyysisen kuolemansa mahdollisine fyysisine kärsimyksineen ihan samoin aiheuttaako sen sitten Jumala vai Saatana vai toinen ihminen.
Seppo, minä pyydän sinua tarkastelemaan asiaa _Jumalan_”näkövinkkelistä”. Etkö huomaa eroa siinä mitä oman lapsen kuolema on, ihmiselle tai Jumalalle?
Samoin ihmisen näkökulmasta kuoleman merkitys on hyvin erilainen suhteessa Jumalaan ja maalliseen vanhempaan.
Siis kuoleman merkitys. Ei se miltä se fyysisesti tuntuu.
Sari, me elämme ihmistenmailmasa, ja jos Jumala ’puhutellakseen’ ihmisiä sallii vaikka viattomienn lapsen kuolla joukottain hirvittävän tuskalisiin luusyöpiin, ei äitejä paljon lohduta eikä etenkään Theodokian ongelmaa ratkaise yritys tarkastella lapsen kohtaloa ’Jumalan näkövinkkelistä’.
Seppo yritän olla kärsivällinen 🙂 Olen tuonut tähän Jumalan näkövinkkeliä, ja ihmisen. Kun puhutaan ihmisen omasta kuolemasta.
Se miten kuolevan läheiset asian kokevat ja käsittelevät, ja mikä heitä mahdollisesti lohduttaa tai ei lohduta, on vielä aivan oma kysymyksensä. Voitaisiinko käydä nuo em. asiat ensin
Voi Sari Sari, teit sen taas. Nyt on niin, että Sinä otit ensin kantaa minun viestiini ja alat sitten pyytää tai mielummin komennella missä diskurssissa minun pitäsi sinun mukaasi keskustella… Tämä on ollut havaittu tapasi pitkään manipuloida keskusteluja omille raiteillesi. Eli mitäpä jos m i n ä pyydän Sinua tarkastelamaan asiaa vaikka Theodokian ongelman ja siinä nimen oman i h m i s e n näkökulmasta eli siitä näkökulmasta mistä minä keskustelen kun kerran minun viestiin otit kantaa. Bonjasitko?
Seppo, minä ymmärrän oikein hyvin mistä näkökulmasta tarkastelet asiaa. Ja näkökulma itsessään, ihmisen näkökulma, se miltä kaikki ihmisnäkökulmasta näyttä, on tietenkin erittäin ymmärrettävä ja luonnollinen. Olemme kaikki kokeneet sen. Nähneet asian sen puolen.
Yritin tuoda esiin sitä mitä merkitsisi JOS Jumala onkin tpdellinen. Eli on muutakin kuin se mitä me näemme koemme ja mistä asiaa katsomme.
Mutta. Voit vallan hyvin ja aivan vapaasti olla antautumatta manipuloitavakseni. Ja olla keskustelematta. Ihan suoraan sanottuna , minua ei varsinaisesti kiinnosta nuo ”oivalluksesi” minusta, tai ylipäätään analyysisi muista keskustelijoista. Ehkäpä löydät jonkun, jonka kanssa oikeasti keskustella. Siis vaihtaa ajatuksia. Jätän sinut nyt rauhaan 🙂
”Yritin tuoda esiin sitä mitä merkitsisi JOS Jumala onkin tpdellinen. Eli on muutakin kuin se mitä me näemme koemme ja mistä asiaa katsomme.”
No siitä voit avata oman blogin tai ottaa kantaa jonkun viestiin, jossa asiaa tarkastellaan tuosta näkökulmasta. Asiallisen keskustelun perusedellytys on, että keskutellaan niiden maalitolppien välissä, jonka on asettanut se keskustelija johon otetaan ensin kantaa. Pyrkimyksesi toimia monien keskustelujen kapelimestarina ei ole vain minun oivallukseni, siitä ovat huomautelleet muutkin.
Klassisen luterilaisen näkemyksen mukaan Jumala puhuttelee ihmisiä ikään kuin molempia käsiä käyttäen. Vasemmalla hän kurittaa, rankaisee ja lyö. Oikealla hän parantaa, lohduttaa ja nostaa. Kummatkin ovat hengellisessä käytössä. Jumala on samalla ”oikeakätinen” eli haluaa ihmisen parasta silloinkin, kun meistä näyttää ja tuntuu ihan muulta. Sitten tehdään joskus myös ero Jumalan epäuskoisia rankaisevan ankaruuden JA Jumalan uskovaisia kasvattavan ankaruuden välillä. (Näin 1800-luvun herätyskristillisessä kirjallisuudessa). Ja huomatkaa nyt, että tämä edellä oleva on hengellisen todellisuuden ja kokemuksen kuvausta, joka ei korvaa tai kiistä esim. tieteellisiä selityksiä tai viranomsistoimenpiteitä.
Ihmiskunta on käynyt läpi lukemattomia viruskatastrofeja. Niihin on menehtynyt miljoonia Mutta henkiin jääneille on syntynyt immuniteetti. Näin tulee nytkin käymään. Lopullisesti korona virusepidemia tullaan voittamaan rokotusten ansiosta. Niitä kehitetään kovalla vauhdilla. Kuolleisuus ei tule olemaan sotien luokaa, kaukana niistä.
Mutta sitten Vuorisen kirjoitus. Odotinkin että jotain tällaista tulisi ja olisi ollut kummallista jollei joku kristitty olisi kirjoitellut yllä olevalla tavalla. Toisaalta se on merkki aidosta raamatullisesta elämäntulkinnasta ja toisaalta juuri sellaista tekstiä joka vierauttaa ”tavalliset” ihmiset siitä mitä uskonnot voisivat tarjota.
Olen muuten samaa mieltä siitä ,että nykyisin törmää vesitettyihin hyvää tarkoittaviin kristillisiin sanomiin . Mutta mitä niitä haukkumaan, nehän ovat tulkintaa siitä mitä nuo hempeämieliset luulevat ihmisten haluavan kuulla. Hehän yrittävät vetää sanomallaan sellaisia ihmisiä kirkon piiriin jotka eivät siitä muuten välitä. Olen vakuuttunut siitä että heidän motiivinsa ovat yhtä aitoja kun noiden parannusta julistavien saarnaajien.
Ei, koronavirus ei ole ylhäältä lähetetty sanoma parannuksen teon ja Jumalan puoleen kääntymisen välttämättömyydestä. Se on virusten taistelua elinmahdollisuuksista , jota varten ne tarvitsevat isäntäkehon pysyäkseen hengissä ja lisääntyäkseen. Ihmiskeho on ekosysteemi lukemattomille bakteeri , virus ja muille mikro-organismille. Joskus tämä hyödyttää kehoa joskus se on liikaa sille ja se menehtyy.
Jos tahdomme nähdä paandemian Jumalan tuomiona tms. voimme helposti ymmärtää sen näin: Jumala vain hetkeksi vetäytyy suojelemastaa meitä, jo tautipidemiata alkavat riehua.Tällaisen tuomin mekanismin ei täydy olla tämän kummempi.
Minusta hyvä kysmys on myös, että mitä maaailmallemme tapahtuisi, jos Pyhä Henki vetäytyisi täältä?
Minä uskon, että ihmiskunta saattaisi tuhota itsensä muutamassa kuukaudessa.
Minun vaimoni oli nuorena lastentarhanopettaja enne pastorina toimimista. Hän aina sanoi, että lastentarhassa työskentelevät uskovat suojelusenkeleihin. Lastentarhassahan tapahtuu aika vähän onnetomuuksia vaikka lapset koko ajan voisivat kolhia itseään ja toisiaan.
Kiitos, Hannu, että rohkenit tuoda esiin mielipiteesi. Taidamme olla aika yksin tällä puolen rintamaa.
Niinpä niin, me pyhät tällä puolella rintamaa ja nuo toiset tuolla…
Niin, saaahn sen noinkin tulkita. Olen kuitenkin tunnustukseltani luterilainen, joten tiedän, että syntinen ja vanhurskas samalla kertaa, pyhä ja paha. Mutta nyt ei ollut kyse olemuksesta, jonka arvioi yksin JUmala, vaan mielipiteistä.
Tottakai jokainen kirjoittaa omasta näkemyksestään käsin ja sen puolesta. Yksin en kuitenkaan olisi omaa blogiani edes julkaissut. Olen myös valmis muuttamaan kantani ja siirtymään vaikka toiselle puolen mielipiderintamaa, jos minulle vakuuttavasti perustellaan, että olen väärässä.
Anita Ojala,
kritiikkini kohdistuu nimenomaisesti dikotomiseen rintamajakoon, jolla jaat kristittyjä ”meihin” ja noihin ”toisiin”, niihin, jotka ovat oikeassa, ja niihin, jotka ovat väärässä.
Vaikka näenkin korona-kriisin, maailmanlaajuisen pandemian, aika lailla toisin kuin sinä, en väitä, että olisit ”väärässä”, vaan tunnustan, että näkemyksesi on sinun näkemyksesi.
Niin, voin olla samaa mieltä. Koronakriisi aiheuttaa myös pinnan kiristymistä, olen sen huomannut, johtuen tietysti rajoituksista. Ja erilaisiin näkemyksiin liittyy enemmän tunnetta, kun on vakavasta asiasta kysymys. Myös farisealaisuus on vaara, joka kurkkii kovin helposti niskan takana, kun ollaan napit vastakkain. Ehkä se ei jäänyt vain niskan taakse, kun kirjoitin tuon kommentin, jota kritisoit.
Olen luullut olevani luterilainen, mutta en kai sitten ole, kun ajattelen Jumalan olevan ehdottoman hyvyyden lähde, kaikenlainen rankaiseminen tässä ajassa päättyi Golgatalle. Jumala sallii asioita, mutta ei lähetä niitä. Ihmiskunnan kärsimykset johtuvat suurelta osin sen omista teoista, niin tämäkin pandemia.
Sallimuksestahan tässä juuri onkin kirjoitettu. Mutta käsityksesi ei ole luterilaisen kirkon peruskirjojen mukainen, joista tärkein on Raamattu. Kirkon nykyopetuksen mukainen se kyllä voi olla. Ja ne ovat eri asioita.
Anita Ojala. Mikä tässä näkemyksessäni on raamatun vastaista? Ajatus, että Jumala edelleen lähettelee rangaistuksia ihmisille tässä ajassa, turhentaa Vapahtajamme sovitustyön. Onko uudessa testamentissa opetusta tällaisesta jatkuvasta rankaisemisesta? En musita kuin Ananiaksen ja Safiran kohtalon.
Täällä on ollut kyse Jumalan puhuttelusta. Olen ammatiltani luokanopettaja, joten tiedän hyvin rangaistuksen ja puhuttelun eron. Puhuttelu voi tehota niin, ettei rangaistusta tarvitakaan. Raamattu puhuu monessa kohdin myös Uudessa Testamentissa Jumalan vakavastakin puhuttelusta. Luepa esim. Heprealaiskirje 12: 5-11.
Surkea on isä, joka vain katselee tyynesti lastaan, vaikka tämä itsepintaisesti on menossa huonoon suuntaan. Tällainen isä on välinpitämätön, mikä on rakkauden vastakohta. Kunnon isä ottaa lapsensa lujaan puhutteluun, ja jos puhe ei auta, hänen on pakko käyttää kovempiakin keinoja, jos mielii pelastamaan lapsensa.
Näin toimii Jumalakin. Eikä hän piittaa meidän moralismistamme, joka kieltää kaikenlaisen kurituksen. Pelkällä lempeydellä ei saada hyvää lopputulosta. En viitsi lähteä nostamaan maailmastamme esille esimerkkejä, joista näkyy, että opetus pelkästään armollisesta ja kaiken hyväksyvästä Jumalasta ei ole tehnyt kaikista lainkuuliaisia ja hyviä ihmisiä. Se on kaikkien nähtävissä ilman esimerkkien luettelemistakin.
Jos muistan vielä joitain muita esimerkkejä Uudesta Testamentista, kirjoitan myöhemmin.
Petteri Maunu: Muista Petteri että Raamattu on aivan sama, kuin luterilaisilla kuin helluntailaisilla ym.kristityillä seurakunnilla. Jeesuksen sovitustyö pätee meitä kaikkia kristittyjä kohtaan. Kun sinä suullasi todistat Jeesuksen omaksi Herraksesi ja Vapahtajaksesi, ja kun pyydät syntisi sydämen tasolla anteeksi, niin Jeesus on luvannut antaa synnit anteeksi.
Meiltä ei kysellä viimesellä portilla seurakuntaa, vaan onko Jeesus meidän Herramme ja Vapahtajamme.
Jumala voi meidän uskoamme koetella, kuinka sitoudumme kulkemaan Jeesuksen jalanjäljissä ja ottamaan vaarin Häen opetuksistaa. Pidetää tilivälit lyhyenä Jeesukseen, rukoilemalla ja lukemalla Raamattua paljon.
Jatkan vielä vähän. Olen kanssasi Anita aivan samaa mieltä. En todellakaan ajattele Jumalaa kaiken hyväksyvänä. Kristitty on kahden maan kansalainen, toisaalta hän elää maanpäällisessä demokratiassa ainakin täällä Suomessa, toisaalta kuningaskunnassa, jossa Herralla on ehdoton valta. Mutta se ei ole diktatuuri, siellä ei ole kenenkään pakko olla. Mutta tässä ajassa Hän ei puhuttele rangaistuksilla vaan hyvyydellä. Meidän syntien aikaansaaman kärsimyksen Hän voi kääntää siunaukseksi.
Periaatteessa olen myös kanssasi samaan mieltä. Itse kirjoitin omassa blogissani, että Jumalan hyvyys vettää meitä parannukseen. Valitettavasti se ei kovin hyvin onnistu, kuten ei lasten kasvatuksessakaan. Ojentamiset ja puhuttelut ovat tarpeen, joskus jopa rangaistukset. Mutta niiden tarkoitus ei ole tuomio vaan palauttaminen oikealle tielle. Siksi käytän mieluummin sanaa puhuttelu.
Omassa uskonelämässäni olen ollut sen verran kovapäinen, että olen vitsaakin saanut, enkä vain kerran. Omat kokemukseni vaikuttavat mielipiteisiini. Samoin kokonaisnäkemys Raamatusta.
Voi Sari Sari, teit sen taas. Nyt on niin, että Sinä otit ensin kantaa minun viestiini ja alat sitten pyytää tai mielummin komennella missä diskurssissa minun pitäsi sinun mukaasi keskustella… Tämä on ollut havaittu tapasi pitkään manipuloida keskusteluja omille raiteillesi. Eli mitäpä jos m i n ä pyydän Sinua tarkastelamaan asiaa vaikka Theodokian ongelman ja siinä nimen oman i h m i s e n näkökulmasta eli siitä näkökulmasta mistä minä keskustelen kun kerran minun viestiin otit kantaa. Bonjasitko?
Monet Raamatun ennustukset ovat käyneet toteen, osa odottaa vielä täyttymistaan. Tärkeintä on meille jokaiselle, että meillä olisi suhde Jeesukseen kunnossa, jotta pelastuisimme. Jeesus on luvannut,että me pelastumme uskonkautta.
Nooan päivinä ihmiset eivät uskoneet, että tuomio oli tuleva maan päälle. He viettivät aikaansa huvituksissa na uraen hullulle profeetalle, joka saarnasi näystä. Raamattu sanoo, että he eivät tieenneet ennen kuin tulva tuli ja vei hedät mennessään. Jeesus sanoi, että miehet ja naiset jatkavat samalla tavalla seksiään, kapinointiaan, väkivaltaansa ja siveettömyyttään, kunnes tulee loppu. He eivät hyväksy näkyjä tai ennustuksia lähestyvästä tuomiosta.
Vaikka tällainen sanoma saa osakseen älymystön ja kirkkojen johtajien pilkan ja halveksunnan, nykynuorten suuri enemmistö on silti kiinnostunut Ilmestyskirjan ennustuksista. Nykyään on monia ajattelevia tiedemiehiä, käyttäytymisen tutkijoita ja tekniikan asiantuntijoita, jotka myös varoittavat siitä että maailman historia todennäköisesti saa väkivaltaisen lopun lähitulevaisuudessa.
tämän näyn sanomaa saatetaan kutsua kiihkomieliseksi yritykseksi pelotella kääntymättömiä. Toiset syyttävät sitä siksi, että siinä puhutaan niin paljon ”vihasta ja tuomiosta”. Ihmiset haluavat niin usein nähdä ainoastaan Jumalan toisen puolen- Hänen rakkautensa ja armonsa. Mutta Jumalalla on toisetkin kasvot. Jopa Jumalan sanan pintapuolinen tarkastelu todistaa tämän helposti. Apostli Paavali
sanoi: ” Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan”
(2.Kor.5:11)
Lainattu David Wilkerson kirjasta NÄKY
Poimin vielä blogistasi lauseita, jotka ovat mielestäni vakavasti otettavia viestejä kirkolle. Lainaan tähän:
”Elettyämme länsimaisen hyvinvoinnin keskellä olemme luoneet – kelpaat sellaisena kuin olet- evankeliumin, jolla olemme pyrkineet pitämään ihmisiä kirkon jäseninä….oman kevyt-evankeliumin, jossa ihminen tarpeineen on kaiken keskipisteessä.
”Länsimaisen sosiaaliturvan ja poikkeuksellisen rauhanajan keskellä kristinuskon pyhä ja armahtava Jumala onkin muokkautunut pick and mix uskonnoksi, joka ei kykene antamaan maailmalle mitään selitystä siitä, miksi paha vaikuttaa.
”Jumala siirsi sivuun messut, urkujen soiton ja papin puheet. Jumala osoittaa, että hengellisen elämän ydin ei ole se, mitä tapahtuu kirkkorakennuksessa, vaan se, miten elämme Kristuksen kanssa arjessa.
”Epidemia on mielestäni myös erityinen puhuttelu Kristuksen seurakunnalle… Kirkon historiassa kriisit on aina ymmärretty Jumalan puhutteluna…Se on alkusoitto siihen, mitä tapahtuu tulevina vuosina, ja mihin meidän tulisi valmistautua.
Toteat, että tämä on ehkä viimeinen mahdollisuus palata Kristuksen luo ja Raamattuun. Ehkä – mutta varauksellisesti, kun emme tiedä JUmalan aikataluja.
Raamatussa on kuvaus Jumalan omaisuuskansan Israelin lähdöstä ulos Egyptin orjuudesta. Sen muistaminenhan on edelleen juutalaisten tärkein vuotuinen juhla. Ja se oli esikuva siitä, kuinka kerran Jumalan todellinen kansa lähtee vapauteen synnin orjuudesta.
Kun Israel tuolloin lähti matkaan kohti luvattua maata, lähtöä edelsivät monet suuret vitsaukset. Niin tapahtuu Raamatun mukaan myös silloin, kun Jumalan koko kansan vapautuminen alkaa tapahtua. Itse ajattelen, että tämä on yksi niitä. Ilmastonmuutos myös, ehkä tsunamitkin. Emme tiedä, paljonko niitä on vielä tulossa ja minkälaisin aikavälein. Mutta niitä ei pidä jäädä vain ihmettelemään ja kauhistelemaan, on valmistauduttava, jotta olisi valmis pääsemään mukaan.
Kärsimys kuuluu tähän Jumalan luomaan parhaaseen mahdolliseen maailmaan, joko luonnonlaeista johtuen tai ihmisen pahuudesta tai heikkoudesta johtuen. Turha hengellistää koronaa itseään sen enempää kuin muutakaan elämää. Koronan muistutus kuolevaisuudestamme on tärkeä. Sitä kuolevaisuutta ja ”päiviensä laskemista” on tärkeää käydä läpi Jumalan edessä. Lisäksi luotan siihen, että Jumala on kärsivien vierellä.