Luin Kotimaa24:n sivuilta, että posti on tehnyt tutkimusta joulukortin lähettämisestä myös tuntemattomille ja todennut sen hyväksi ajatukseksi. Miten tämä käytännössä hoituisi, siitä ei kerrottu, mutta itse idea jäi puhuttelemaan minua.
Olen nimittäin ollut innokas joulukorttien lähettelijä ties kuinka kauan. Nytkin meni kaksi pulleaa punaista kirjekuorellista postin kuljetettavaksi. Lisäksi myöhemmin käsipostina eri tilanteissa ja jokunen sähköinen ”kortti”. Olen jopa kirjannut vihkoihin, keille kortteja lähti taas tänä vuonna, kehtaanko tunnustaa että noita kirjauksia löytyy vuodesta 1997 asti (tarkistin äsken). Aiemmin tuli lähetettyä myös pääsiäiskortteja, mutta se on paljolti jäänyt. Joulukortit käyvät tavallaan myös varsinaisista joululahjoista, joiden antamisesta on käytännössä luovuttu yhteisestä sopimuksesta (pikemminkin kesän retkillä ja muissa tilanteissa voi viedä kirjan tai muuta mukavaa).
Joulukorttien lähettämisessä minua kiehtoo erityisesti se, että niitä kirjoittaessa tulee ajatelleeksi yksitellen ystäviään ja tuttujaan. On kuin inventaariota tekisi. Iloa että on vielä ketä muistaa, surua että tuokin lähti jo. Tänä vuonna innostuin taas itse sommittelemaan kortteja, joista muutamia malleja painatin ihan oikeiksi postikorteiksi, kolme sarjaa ”sinistä enkeliä”, kaksi sarjaa ”joulukuusia”. Nuo siniset enkelit myötäilevät sitä enkelikuvaa, jota Raamattu välittää puhuessaan nuorukaisista. (Yritin laittaa tähän yhden näytiksi, mutta ei onnistunut!) Kun valitsen sopivinta korttia tälle tai tuolle tutulle, kyselen samalla mielessäni, mitä hänelle kuuluu juuri nyt. Mikä kortti puhuttelisi juuri häntä. Ehkä löydän jonkun sanankin kuvan tueksi.
Surua että tuokin lähti jo… mainitsin edellä. Joulukorttien lähettäminen merkitsee myös luopumista, sen vahvistamista, varsinkin kun ne kaikkein lähimmät ovat jo siellä jossakin ja kuitenkin lähellä, äiti, isä, sisko, ystävä… En voi enää lähettää korttia, mutta ajatuksen voin lähettää ja kiitoksen – ehkä sininen enkeli lennättää sen perille.
Joulukortit ovat enemmän kuin kortteja. Ne ovat kiitosta siitä, etten ole yksin, vaikka olenkin yksin. Miten saisin tämän viestin eteenpäin? Miten voisin postittaa kortin tuntemattomalle? Seurakunnissa on yleistynyt tapaa antaa joululahjoja tuntemattomien perheiden lapsille. Joulukuusen oksille diakoniatyöntekijät olivat minunkin lähikirkossani ripustaneet lasten lahjatoivomuksia, joita sai ottaa toteuttaakseen toivomuksen. Lahjan antaja ja lahjan saaja eivät kohtaa, mutta lahjan antamisen ilo ja lahjan saamisen ilo kohtaavat. Miten se toteutuisi joulukorttien suhteen? Toimisiko kirkon eteisaulassa korttikori, johon voisi tiputtaa oman joulukorttinsa tuntemattomalle, samalla kun menee itse kirkkoon. Diakoniatyön enkelit sitten kiikuttavat eteenpäin niitä kortteja tuntemattomille yksinäisille.
