Tulin äsken siioninvirsiseuroista. Sana tarkoittaa oman seurakunnan körttiläisten kuukausikokoontumista. Viihdyin, vaikka olin siellä seurakunnan edustajana jo toisen kerran. Siioninvirsiseuroissa tulee hoidetuksi, on helppo hengittää.
Aluksi luettiin kirjasta 1800-luvun lopun heränneistä. Se on jatkokertomus, jossa ollaan päästy Esaias Untamalaan. Olisin voinut kuunnella seuraavaan aamuun asti. Mielessäni soi Rehupiiklesin hittibiisi Kyröjoki tuluvii. Puhuttiinhan Ylistarosta Kyrönjoen varrelta. Varrella virran, virralla Warren.
Seuroissa pääasia ei ole seurakunnan papin eikä Herättäjä-yhdistyksen aluepapin puheet, vaikkei niissä mitään vikaa ollut. Varsinkin yhdistyksen aluepappi Matti Nuorala puhui hyvin. Siteerasi mua. Pääasia ovat ne Siionin virret. Minä en veisaa mukana, vaan kuuntelen veisuuta ja hyräilen sävelmää. Sanomaa on helpompi meditoida, kun ei tarvitse etsiä säkeistöjen sanoja silmillään, vaan antaa niiden tulvia korvien kautta sydämeen.
Evankelisten puhetilaisuuksissa on oikea oppi, mutta puheet ovat usein huonoja. Kuivia ja pitkiä. Tässä suhteessa evankeliset ovat jääneet körttiläisille alakynteen sitten Pietari Kurvisen poismenon. Onneksi meitä evankelisia ei koske vikoilemiskielto. Muutenhan me oltaisiin ihan hiljaa. Nyt kun haukutaan kirkkoa, pysyy mielenkiinto edes jotenkin hereillä, eikä Siionin kanteleet putoile käsistä lattialle.
Vaikka nykyiset Siionin virret ovatkin jotain aivan muuta kuin Elias Laguksen 1790 suomentamat herrnhutilaislaulut, kaikuu niissä edelleen sellainen evankeliumin väkevyys, ettei ylistyslaulut ja gospelhumpat pääse koskaan likimainkaan samaan Hengen jytinään.
Siionin virsiä ollaan kuulemma uudistamassa. Voi ie! Uudistakaa jotain muuta. Muuttakaa niiden minttupastillienne koostumusta, maalatkaa yhdistyksen talo siniseksi, lopettakaa heimolähetys tai myykää Aholansaari Putinin hiihtoseuralle.
Hyvä Hautalan Jukka-setä, älkää turmelko Siionin virsiä. Toivoo Suomen kansa.
Viikko sitten oli Kotimaassa vilauksia körttikapinasta. Aiemmin siihen viitattiin jo Jussi Rytkösen laajassa artikkelissa herätysliikkeistä. Seuraväki eli ystäväkansa ei ole pysynyt kaikissa kurveissa mukana, kun vanha herätysliike on liberalisoitunut. No, ihan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Nykykörtit ja citykörtit ovat toisaalta tavoittaneet jotain vanhasta herännäisyydestä. Siis Wilhelmi Malmivaaraa vanhemmasta.
Itse en laske sitä vanhaa herännäisyyttä kaikkine Paavo Ruotsalaisineen ollenkaan körttiläisyyteen kuuluvaksi. Se on suomalaiselle herätyskristillisyydelle yhteistä perintöä, jonka körttiläisliike jossain vaiheessa adoptoi omaksi historiakseen. Mutta tätä ei tarvitse kertoa körteille, antaa heidän pysyä ukkopaavoissaan. Vanhaan herännäisyyteen ei millään nykyajan liikkeellä ole yksinoikeutta. Se elää meissä kaikissa.
Kapinoiminen on körttiläisille ennestään tuttua. Kapinakeväänä 1918 körttiläiset olivat innokkaita kapinan kukistajia. Karhumäen opisto tuotti valkoiselle armeijalle ainakin yhden oman komppanian. Joka viikko. Mäntsälän kapinassa oli heitä mukana. Samoin Nivalan konikapinassa, vaikka se ei ollutkaan mikään uskonnollinen mielenilmaus. Mutta jos kapinan keskushenkilö oli Ruuttusen hevonen, niin voimme olla varmoja, että Nivalan rautatieasemalla on veisattu silloin Siionin virsiä, kun Nikke Pärmin johtama sotilasosasto katseli isäntiä konekiväärin tähtäinten läpi. Ainakin se koni, jonka nimi oli Hilppa. Siis veisasi. Myöhemmin veisasivatkin komiasti Ruuttusen Esa ja Tuomo, kapinallisen Sigfried Ruuttusen pojanpojat.
Uusin kapina lienee vasta kuumenemisvaiheessa. Myöhemmin siitäkin tehdään ooppera ja Lapuan torille pystytetään graniittinen paasi, jossa lukee 2014.
Olen istunut noin kymmenillä evankeliumijuhlilla Sleyn vuosikokouksen puheenjohtajana. Aika moista tuulettamista tuli kuunneltua ja vain joskus piti heiluttaa nuijaa tunteiden hillitsemiseksi. Oli kapinahenkeä ja kiivasta kiistelyä, mutta kaikille annettiin suunvuoro. Oli muutakin kiistelemistä ja kritiikkiä kuin kysymys naispappeudesta. Se oli tosin yleisin puheenaihe.
Siihen liittyy toinen ilmainen neuvoni. Älkää vaientako keskustelua. Antakaa hyvän tähären tilaa kriittisille mielipiteille. Nimilistat – tulivat ne miltä osapuolelta tahansa – joutavat saunan sytykkeiksi.
Kapinoivia körttejä paljon mielenkiintoisempia ovat tarinoivat körtit. Heli Karhumäki, jonka mukaan on nimetty sekä kansanopisto Lapualla että kauppala Itä-Karjalassa, on koonnut parhaita tarinoita levylle. Tarinat ovat herätysperinnettä parhaimmillaan. Oikeastaan kaikissa herätyksissä ja herätysliikkeissä on kysymys tarinoista. Ne ovat mallina uskomiselle. Noin hienoa ajatusta en ole kyllä itse keksinyt, vaan kuulin sen tutkija Olli Viitaniemeltä eräässä paneelikeskustelussa.
Karhumäen tarinalevyn nimi on Lakeus, rukous, vapaus – sinun sukusi tarina. Siinä on kerrontaa eteläpohjanmaan kielellä ja väleissä Kiharakolmio-nimisen orkesterin rytmikkäitä uusvanhoja kansanlauluja. Tarinoissa ollaan välillä häjyjen, välillä körttiläisten ja välillä Titanicin kyydissä. Hyvä paketti; tuon kun saisi englanniksi, niin lähettäisin omille Michiganin-sukulaisilleni. Notta häjyt tuloo. Tai ainakin körttilääset. Kapinoovat.
Olipa mukavaa luettavaa. Olen samaa mieltä, nimilistat saunan sytykkeiksi. Vaikka ei tuolla listalla kummoista saunaa polteta.
Netissä oleva nimilista kannattaa printata palo-ominaisuuksiltaan hyvälle paperille ennen saunan sytyttämistä sen avulla. Tyhjä paperi toimii kuitenkin sytykkeenä ihan yhtä hyvin. Nimiämme tärkeämpää olisi lukea niiden yllä oleva teksti, josta iso osa on ihan uudistamatonta Siionin virttä. Siinäkin nimittäin toivotaan keskustelun jatkuvan.
Kompaan Markku Virtaa.
Nimilistalla on tarkoitus vaikka esimerkiksi Martti Pentti väittää toista.
Mikä on nimilistan tarkoitus? Nimilistalla halutaan ilmaista tukensa nykyiselle H-Y:n johdolle, se on nyt aivan selvä. Mutta muu onkin sitten oman itsensä ympärillä kieriskelyä ja ylhäältä katsomista.
Esimerkiksi körttifoorumilla H-Y:n johdon sooloilevat nimimerkit tuovat hyvin esiin asian todellisen puolen.
Olen aina ollut siinä käsityksessä että herännäisyydessä ollaan alatien kulkijoita ennemmin kuin ylätiellä kulkevia, kaikkitietäviä, mielistelijöitä. Mutta näin ei ole nykyisin körteillä.
On jostain kumman syystä pääsy sellainen home sieni pesitympään nykykörttiläisyyteen kuin käsite Me.
Tässä pienilainaus mitä tarkoitan:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=3647.msg139567#new
”Varmaan pitäisi päästä irti kaikesta ’me ja nuo toiset’ -ajattelusta. Sitkeässähän tuntuu olevan. Sekin parannus on kesken, mutta jatketaan harjoitusta”
No siinähän Te jatkatte harjoituksia, me poloiset jatkamme elämää Hänen kädellään.
ps. Täällä etelä rannikolla on paljon harjoittelijoita ja se on ongelma körttiläisyydessä..
Enhän väitä. Tässä on kokonaisuudessaan se, mitä toisaalla kirjoitin: ”Nimilista on esillä sellaisten epämääräisten ilmausten vastapainona kuin ‘onpa syntymässä jonkinlainen kansanliikekin’ tai ‘suuri joukko heränneitä suree vallitsevaa kehitystä’. Tuosta voi laskea tämän ‘kansanliikkeen suuren joukon’ ihan yksitellen ja nimi nimeltä.”
Kiitos,Teemu, asiaa kansankielellä .Tämänmoinen julistus vastaa vähintään hyvää saarnaa,ainakin kausaliteetiltaan !
”Itse en laske sitä vanhaa herännäisyyttä… ollenkaan körttiläisyyteen kuuluvaksi. Se on suomalaiselle herätyskristillisyydelle yhteistä perintöä… Vanhaan herännäisyyteen ei millään nykyajan liikkeellä ole yksinoikeutta. Se elää meissä kaikissa.”
Hyvinpä sanoitit, Teemu! Vuosikymmeniä olen itsekin ollut samaa mieltä – ja joskus erehtynyt körttiseurassa ehdottamaan vanhaa Siioninvirttä, jolloin pohojatuuli on puhaltanut vastaan: Millä oikeudella tuokin työntyy meidän ikiomalle reviirille!? Eihän se kuulu ees kirkkoon!
Tekee mieli kysyä Bengt Sandbergilta H-Y:n johdon nimimerkeistä körttifoorumilla. Foorumilla kirjoittaa yksi tasan työntekijä ja yksi hallituksen jäsen kumpikin omalla nimellään. Yhtään johtoon luettavaa henkilöä ei kirjoita siellä nimimerkillä.
Pahoittelen virhettäni.
Nyt kun on pientä ”kapinan henkeä” ilmassa. On varmasti monen seurakunnan ”isolla pahalla sudella” ruvennut liperit ahdistamaan kaula aukkoa, kun rahvas rupea herännäisyyttä arvostelemaan. Sillä sitoutuuhan kirkon työntekijöistä herännäisyyteen nykyisin tällä hetkellä kiinteästi tai väljästi enemmän kuin mihinkään muuhun herätysliikkeeseen. Huoli on silloin varmasti myös siitä, mitä ”kapina” voi mahdollisesti aiheuttaa kirkon kirstussa, väki kaikkoaa ja salit kylmentyy.
Viime vuonna ilmaisi Samuli Korkalainen ”syvän huolensa” H-Y:n jäsenistön osallistumisesta paikallisosastonsa vuosikokouksiin sekä vastuunkantajia suunnittelemaan ja toteuttamaan seuroja (Körttien aluesihteerillä ”syvä huoli” osallistumisesta / https://www.kotimaa.fi/ ). Siis ”syvän huolensa”, eli eiköhän todellakin ole syytä H-Y:n johdon ja H-Y: sisällä silmää tekevien ”fiilistelijäkörttien ” aika herätä unesta, kuuskytluku meni jo ja hipit eivät ole enää ”rautaa”.
Perusasiat kuntoon ennen kuin aletaan ”tuunaaman” liikaa.
Toivottavasti tässä ei noudate esimerkiksi 1992 Kirkko Raamatussa käytettyä ”dynaamista käännösperiaatetta”, joka toisin sanoen on sitä, että kääntäjä tulkitsee lauseen yhdellä tavalla ja kääntää sen sitten omin sanoin.
Meillähän käännökset ovat heikentyneet alkutekstin vastavuudesta, niin että 1776 Biblia on tarkin, 1933/1938 on siltä väliltä ja 1992 lisää sitten jo omia lauseita. 1992 kääntäjätkin sanoivatkin, että he toivovat että käännöksestään tulisi ”lähes Kalevalan tasoinen” teos. Mittapuu pitäisi olla Jumalan sanaa käännettäessä korkeampi, kuin pakanalliset runot.
Sen sijaan uutta 2012 kokonaisuudessaan valmistunutta Raamattu Kansalle käänönstä voi suositella lämpimästi, jossa sananmuodot ovat tuoreita, mutta kuitenkin alkutekstille luotettavasti.
http://www.raamattukansalle.fi/
Olipas mukavaa luettavaa, vaikka en tästä paljon ymmärtänyt. Evankelisten huonot puheet ja naispappeus vouhotuksen ja vuosikokouksen kiemurat tajusin. Noista jota kuinkin samansuuntaisia kokemuksia.
Kerran olen Aholan saaressa Paavon tuvassa laulanut Siionin virsiä. Komeata oli ja tuo kuunteleminen on osuvaa, menevät laulut sydänmeen asti.
1992 Raamattu on kyllä käännetty niin päin honkia, että herää kysymys, onko taustalla suorastaan jokin teologinen motiivi tarkoituksella hämärtää ja vääristellä teksti, vai ovatko kääntäjät olleet yksinkertaisesti hyvin huolimattomia ja leväperäisiä. Kun Paavali vielä 1938 ilmoittaa olevansa Kristuksen Jeesuksen vanki, on ilmaus 1992 väänetty muotoon Kristuksen Jeesuksen tähden vankina! Virheiden lista on lähes loputon. Eikä niitä voi parhaalla tahdollakaan puolustella tulkinnallisilla vaihtoehdoilla. Esim. Ilmestyskirjassa 13:8 puhutaan maailman perustamisesta alkaen teurastetusta Karitsasta. Tämän Raamattu kansalle kääntää oikein. 1992 käännös sen sijaan kadottaa jo jakeen merkityksen täysin – joko vahingossa tai tahallaan.
Takanahan on liberaali käsitys Raamatusta, että se ei ole erehtymätön ja inspiroitua Jumalan sana, vaan kirja siinä missä joku muukin. Kun Raamattu on inhimillistetty, näkyy se sitten käännöstyössä alkutekstin aliarvostamisessa, jolloin vedetään mutkat suoriksi ja teksti käännetään yksiulotteisesti ajatustasolla eikä luottaen alkutekstiin, kuin mikä tahansa muu käännöstyö.
Sanoisin kuitenkin puolustukseksi 1992 käännöksestä, että se joissakin kohdin kääntää myös tarkemmin kuin vanha kirkkoraamattu 1933/1938 ja että meillä Suomessa ei ole huonoja käännöksiä. Kuitenkin, jos rakkaudesta Jumalaan haluaa lukea Hänen sanaansa, niin miksi valita käännös joka on epätarkin.
”… halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ’olette maistaneet, että Herra on hyvä’.” – 1. Pietari 2:2-3
Elämme kuitenkin ihmeellistä aikaa, jolloin Raamattu ja alkutekstit ovat kaikille tarjolla sekä erinomaiset ilmaiset työkalut sen tutkimiseen. Esimerkiksi tällä sivustolla voit KJV käännöstä käyttäen klikkailla sanat auki, että mitä vaihtoehtoja alkuteksti tarjoaa.
http://raamattu.uskonkirjat.net/
Totta on, että netissä löytää kyllä helposti alkuperäisten merkitysten äärelle, ja on myös kiintoisaa vertailla käännöksiä. Tuo tavoiteltu dynaaminen käännösperiaate ei muutenkaan automaattisesti toteudu, jos lähestymiskulma on rajoittunut. Ja koska se on meillä kaikilla rajoittunut, olisi syytä pitäytyä mahdollisimman uskollisessa, jopa kirjaimellisessa, tavassa kääntää, kaiken näennäisen sujuvuuden ja aktuaalisuudenkin kustannuksella. Toivottavasti tuo pohjoissaamenkielinen Raamattu nyt välttää nuo pahimmat dynaamisen käännösperiaatteen karikot. Suomenkielinen 1992 käännös meni alkutekstin tärkeimmät kirjaimelliset merkitykset hylätessään pilalle.
Kerrassaan erinomainen blogi. Kielellisesti ja sisällöllisesti. Kyllä meistä kaikista löytyy pieni körtti, kun riittävän syvälle raaputellaan..
Ja toisaalta, eihän körteillä ole ollut monopolia ”pienelle paikalle” joutumisesta eikä ”armonvilahduksille” tai ”armonikävälle”. Taitaa olla aika lailla yleisherätysliikekokemusta, vaikka siitä onkin tullut körttijargonia.