Joulukuun lopussa 1905 ilmestyi Kotimaa-lehden ensimmäinen näytenumero. Siinä linjataan, että lehti antaa tilaa kirjoituksille, jotka ”asiallisesti ja tyynesti pyrkivät selvittämään, miten kristityn tulee elää ja toimia, toteuttaakseen kristillisiä velvollisuuksia ihmisenä ja kansalaisena.”
Kotimaan tarkoitus on ”kohottaa ihmishenkeä näkemään sen ikuista päämaalia, sitä että ihmishenki on Jumalasta ja pyrkii takaisin Jumalan luo.”
Tähän tavoitteeseen lehti pyrkii siten, että se ”käsittelee puolueettomasti ja asiallisesti kaikkia kansamme terveellistä kehitystä koskevia asioita.” Se aikoo seurata kristillisiä, siveellisiä ja yhteiskunnallisia pyrintöjä niin omassa maassa kuin ulkomaillakin. Puolueeton lehti haluaa toimia Raamatun totuuksien pohjalla.
Näytenumerossa muun muassa puolustettiin yleistä uskonvapautta:
”Niin kauan kuin ei suuremmissa ryhmissä ole ollut olemassa vihamielisyyttä kirkkoa kohtaan, ovat nämä säädökset riittäneet. Mutta meidän aikanamme kaikki kehittyy kuumeentapaisella nopeudella. Parissa kymmenessä vuodessa on meillä muodostunut suuria ryhmiä, jotka vaatimalla vaativat eroa kirkosta. He ovat kirkon opista ja elämästä kokonaan vieraantuneita eikä kirkolla voi olla mitään etua siitä, että heitä pakotetaan siihen kuulumaan. Näin ollen on meidän juuri kirkon kannalta ajateltava tunnuslauseeksi: yleinen uskonvapaus. Se ei ole ristiriidassa kirkkomme tunnustuksen kanssa, vaan se on päinvastoin protestanttisten periaatteiden vaatima.”
Teksti on siis 110-vuoden takaa. Jo silloin toimittaja koki, että kaikki kehittyy kuumeentapaisella nopeudella. Mikä voisi olla verrannollinen kielikuva meidän aikamme kehitysvauhdille? Vai olisiko sittenkin realistisinta pysytellä vanhatestamentillisessa perimmäisessä totuudessa: Ei mitään uutta auringon alla?
Niin tai näin, haluan toivottaa ONNEA ja siunausta pian 110-vuotisjuhlavuottaan aloittavalle lehdelle!
