Suomessa liput ovat tänään puolitangossa. Suru ja järkytys ovat vallanneet mielet niin Vantaalla kuin muuallakin. 12-vuotias poika on saanut eilen surmansa kouluampumisessa, kaksi saman ikäistä tyttöä on loukkaantunut vakavasti. Ampuja oli saman luokan poika.
Tunnemme myötätuntoa kaikkia tapahtumassa läsnäolleita ja heidän omaisiaan kohtaan. Ihmettelemme yhdessä monien kanssa, kuinka tällainen on mahdollista. Asiantuntijat ovat todenneet, että harvinaista tällainen onkin, vaikkakaan ei tavatonta.
Tiistain ajankohtaisohjelmissa kerrottiin, että erilaisia koulu-uhkauksia on viikottain. Esille tuotiin nuorten väkivallan lisääntyminen sekä kasvaneet mielenterveysongelmat. Toimittaja kysyi kaikilta haastateltavilta, mikä täällä on mennyt pieleen, kun tällaista tapahtuu.
On ymmärrettävää, ettei yksinkertaista vastausta kysymykseen ole. Varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen satsaaminen sekä mielenterveyspalveluiden lisääminen tuotiin kuitenkin ohjelmissa esille. Turvallisuuden kokemisen merkitys nähtiin niin ikään ensiarvoisena.
Tuoreimpien tietojen mukaan ampumisen taustalla on ollut koulukiusaamista. Mikäli tämä vahvistuu teon motiiviksi, se alleviivaa turvallisen kouluympäristön merkitystä. Jos lapsi joutuu kantamaan pelkoa ja torjutuksi tulemisen taakkaa, se voi purkaantua järkyttävällä tavalla.
Seurakunnat ovat perinteisesti olleet koulujen kanssa läheisessä yhteistyössä. Viimeisten vuosikymmenten aikana tämä side on kuitenkin heikentynyt monilla paikkakunnilla. Kirkon työntekijät ovat kyllä olleet tervetullut lisäresurssi, mutta kristillisen sanoman esillä pitäminen on käynyt vaikeammaksi.
Olisi kuitenkin hyvä nähdä, että kirkon sanoman ytimessä on juuri niitä asioita, jotka voivat vähentää uhkaavaa käytöstä ja lisätä turvallisuutta. Puhumme oikeasta ja väärästä, opetamme anteeksipyytämisen ja -antamisen tärkeyttä. Kerromme armollisesta Jumalasta, joka etsii eksyneitä ja haluaa sulkea väärintekijätkin rakastavaan syliinsä. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon.
Toivottavasti tätä sanomaa ymmärrettäisiin arvostaa ja sille olisi kouluissamme tilaa!
Jorma Pitkänen, kirkkoherra
(Julkaistu Hämeenkyrön srk:n Facebook-sivulla 3.4.-24)
