Jostain muistilokeroista tuli tilanne eräänä talvena Pansion sotasatamassa. Toimin silloin satamamestarina ja hallinnassani oli muutama pieni venho joilla avustettiin laivojen liikkeitä ahtaissa sataman tiloissa. Osa laivoista oli niin rajuja liikkeiltään, ettei tullut kysymykseen siirtyä muutama kymmenen metriä laiturista toiseen. Me toimitimme asiat hinaamalla. Olin avustamassa armeijan hommiin eläköitynyttä jäänmurtajaa siinä talvisessa tilanteessa. Avustettavan laivan päällikkö antaa käskyt mitä milloinkin pitää tehdä ja hinaaja tekee sen minkä voi. Eräässä tilanteessa tuli käsky: Pysäyttäkää tämä liike! Vastasin spontaanisti: Köydellä ei voi työntää! Olin hinaajani kanssa perän puolella köydellä liitettynä koska tarkoitus oli vain ohjata sivusunnassa vetäen. nyt olisi pitänyt saada pysäytetyksi liike taaksepäin.
Kun kirkon ovi käy ulos, niin ihmiset heräävät ja sanovat poistuvia rintamakarkureiksi, joiden pitäisi jäädä olemaan valona ja suolana. Mutta kuka sanoisi miten valona ja suolana ollaan tässä maailmanajassa, kun ei ole enää yhteisesti kunnioitettua peruskirjaa eli Raamatun arvovallasta kiistellään. Jos jokaisen ymmärrys on yhtä hyvä ihan vastakkaisenakin. Astiat ovat siis täynnä omaa viisautta, joten toisen ihmisen viisaudelle ei ole pisarankaan tilaa. Miten ollaan valona, jos vanhauskoisia ei vihitä enää mihinkään virkoihin eikä vanhauskoisella maallikolla ole enää foorumia.
Samaa virttä veisattiin aikanaan, kun irtautuminen rakkaasta herätysliikkeestä tuli eteen. Miksi te lähditte, olisitte ollut valona ja suolana. Miten olla valona ja suolana, kun toiminta ei sovi ajatusmaailmaan eikä lukujärjestykseen. Taitaa olla niin, että laskujen maksaminen on sitä suolaamista, niin kauan on tilaa joka paikassa, kun vaiteliaana suolaa yhtymän tai yhdistyksen kassaa. Muuhun seurakuntalaisia ei juurikaan tarvita. Köydellä ei siis voi työntää. Kun luulee saaneensa pikkuisen laivaa likkeelle hinausköydellä hinaten, niin sitten käsky kuuluu: Pysäyttäkää tämä liike! Pysäyttäkää vanhauskoisten parannuksen sana, joku voi pelästyä, vaikka Raamattu todistaa, että monen ahdistuksen kautta käy tie iankaikkiseen elämään. Siis tunnonvaiva on Jumalan lahjaa, jonka tulemista ihmiselle siunaukseksi pitää nykyisin käydä vastustamaan kaikin keinoin.
Niinpä.. Nykyinen aika on hankala, kun kaikkialla sanotaan: ”Ei saa Hengellistää!”
Miten Raamatusta löytyvää apua voi suositella enää mihinkään, jos mitään ei saa hengellistää? Eikö lopulta kaikki ole kiinni Jumalasta, vai onko niin, ettei mikään ole Jumalasta? Yhteiskunta haluaa pärjätä ilman Jumalaa, mutta Kirkko haluaisi pitää yhteiskunnasta kiinni. Miten se on enää edes teoriassa mahdollista?
Voisiko osasyy olla siinä, että me kirkon ns. aktiivit olemme liian ”kilttejä”. Suostumme tukemaan senkaltaistakin toimintaa jollaista oikeasti itse vastustamme.
Olemme kummallisen tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen, emmekä vaadi muutosta.
Odotamme muutosta muilta, mutta emme itseltämme.
Pekka: ”emmekä vaadi muutosta”
Pitää olla ensin jonkkinsorttiset muskelit, ennen kuin mitään muutosta yleensä voi vaatia. Millä muskeleilla sitä muutosta sinä voisit vaatia?
Kiitos, köydellä on vaikea työntää, mutta eikö sattuvalla sanalla ja todistuksella voisi yrittää.
Toki haluavien löytyminen voi olla haastavampi asia.
Yritetty on, mutta minä olen mieluummin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät väitä vastaan koko ajan.
Väisänen: ”mutta eikö sattuvalla sanalla ja todistuksella voisi yrittää.”
Myös käärmeen pyssyyn ajaminen on haastavaa puuhaa.
Tämä kehitys on uskonvainoa! Vaino, joka on vahingoittava myös lihalle, tuntuu vainolta. Kun vaino tulee lihallisena ystävänä ei suinkaan tule tappouhkauksen kanssa, vaan pyytää nurkan taakse ja tarjoaa taskumatista makeaa juomaa, joka unehuttaa taivas asiat.
Lahtinen: ”Tämä kehitys on uskonvainoa!”
Kukas sinun uskoasi on vainonnut tai vainoaa? Eikös Suomessa vallitse uskon-, ajatuksen-, vakaumuksen- ja mielipiteenvapaus, joten jokainen voi uskoa ihan mihin itse lystää jos uskotuttaa.
Mielipiteenvapaus on tosiasiassa kaventunut. Eräiden mielipiteiden ääneen sanomisella voi olla seurauksena yleisen paheksunnan lisäksi myös oikeustoimia, joilla pyritään tukahduttamaan ”väärien” mielipiteiden esiintulo. Oikeassa mielipiteenvapaudessa ei kiellettyjä mielipiteitä ole olemassakaan, vaan jos jotakin mielipidettä vastustetaan, niin vastustajat esiintuovat oman mielipiteensä perusteluineen, mutta eivät pyri vastustajan vaientamiseen.
Sahama: ”Oikeassa mielipiteenvapaudessa ei kiellettyjä mielipiteitä ole olemassakaan,”
Kerro nyt ihmeessä millaiset mielipiteet ovat Suomessa kiellettyjä. Minä en ainakaan tiedä sellaisia.
KW! Vaino, josta mainitsin on sisäistä ja sitä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin hän, joka on sen kokenut. Jos ajatellaan ateistin evankelioimista. Kun hyökätään suoraan ja kuvaillaan helvetin lieskoja, niin se on helppoa torjua. Jos sanotaan, että jossain on hienoa mussiikkia ja kahvetkin tarjotaan ja siellä on kauniita naisia hyväntapaisia, niin saattaa asia alkaa kiinnostaa, kun vielä sanotaan, ettei sinua käännytetä siellä saat olla ihan rauhassa. Kuitenkin tähän hunajaan kätkeytyy ajatus, jospa joku jäisi vaivaamaan.
Vainoaminen on vähän vaikea sana käsittää, kun puhutaan hiljaisesta syrjäyttämisestä. Suomessa ja maailmassa yleensäkin on menossa selkeästi linja, jossa Kristinuskon todellisuutta turhennetaan ja tilalle nostetaan itsensäkehittämisen kulttuuria, jossa Raamatun ilmoituksen arvovaltaa vähätellään kaikilla sektoreilla.
Ihmiskunnalle pyydetään ja toivotaan sellaista vapautta, (ns ”laittomuutta”Raamatun termiä käyttäen) jossa Luojan olemassa olo kielletään ja kaikki Jumalalliset lainalaisuudet käännetään vain kehitysopilliseen mittanuoraan, jottei tarvitsisi ottaa enää Luojaa lainkaan huomioon. Pian Evankeliumin julkinen levittäminen kielletään ja sen tuominen esiin, sallitaan vain siihen tarkoitetuissa paikoissa. Yhteiskuntaa riisutaan Kristukseen ja Luojaan uskomisesta vapaaksi. Kaikki muu uskonnollisuus sallitaan.
Tässä nurinkurisessa utopiassa toimitaan tietoisesti tai tiedostamatta sellaisen ajatuksen vallassa, että kaikki uskonto on pahasta ja haaveillaan maailmaSta ilman uskontoja. (Tämä on hyvin monen ihmisen ajatus) Uskonto ja usko sekoitetaan ja lapsi heitetään pesuveden mukana…
Näin ajatellen, myös ne ihmiset, jotka ovat sydämeltään juurtuneet Raamatun Sanaan, ovat hiljalleen muuttumassa yhteiskunnan mielestä kehityksen jarruiksi ja kaiken hyvän vastakohdaksi. Kristillinen hyvä on muuttumassa pahaksi ja pian ollaan siinä pisteessä, että lapset tulee suojata Kristinuskon sanomalta.
Siis hiljainen syrjäyttäminen on ensin hienotunteista vainoa, jossa Kristityt vaiennetaan, kun laittomuus pääsee valtaan (Laittomuus =Luojan kieltäminen kaikkien elämän antajana ja ylläpitäjänä), Näin tehden ihmisten rakkaus kylmenee ja pian välinpitämättömyys pääsee valtaan, silloin suvaitaan kaikkea, eikä mikään enää kosketa ihmisen omaatuntoa. Ihmisistä tulee kylmiä ja passiivisia. Mm. Eutanasiasta tulee tavanomaista ja elämästä vain kuoleman odottamista. Tyhjyys valtaa pian ihmismielen kaikkialla. Masennus lisääntyy yhtäjalkaa luopumuksen kanssa ja vain jumalat (itsensä herrat) juhlivat voittajina.
” Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” 2.tess.2.3-4
Johannes kirjoittaa ilmestyksessä (luku 13) siitä valtakunnasta, jossa ihmisten viettelijä villitsee koko ihmiskunnan yhdessä pilkkaamaan Jumalaa ja niitä, jotka eivät kumarra tuota valtaa, joka nousee maasta ja merestä (materialistinen evoluutio)
Tuo valtakunta pyrkii hävittämään kaiken mitä Jumala on sanonut ja ihmiset tulevat seuraamaan hämmästyksissään, mihin kaikkeen tuo valta ulottuu. Se tuhoaa ihmisiltä uskon Korkeimpaan ja hävittää sitä, tuoden esiin valheen kaikella voimalla omaansa. Hyvin monet seuraavat ja taistelevat Pyhiä vastaan, niitä jotka pitävät Jumalan käskyt. (Eli uskovat Kristukseen)
”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.
Jos kenellä on korva, hän kuulkoon.”
Ismo: ”Ihmiskunnalle pyydetään ja toivotaan sellaista vapautta, (ns ”laittomuutta”Raamatun termiä käyttäen) jossa Luojan olemassa olo kielletään”
Mielipiteenvapauteen kuuluu yhtä hyvin luojan olemassaoloon uskominen kuin sen kieltäminenkin. Ns. Kristinuskon ”todellisuus”ja luojan olemassaolo on mielipidekysymys niin kauan kunnes se on toteen näytetty tieteellisesti hyväksytyin tavoin.
KW! Jumalan toteamiseen on yksinkertainen epätieteellinen tapa, jos on oikeasti tarve tietää.
” Hädässäsi huuda avuksesi Herraa ja Hän vastaa kyllä!”
Lahtinen: ”Hän vastaa kyllä!”
Tuskinpa. Aika moni on huutanut ja vaille vastausta jäänyt.
Ilmeisesti et itse ole koetellut asiaa. Ehkä on vain yksi kysymys, johon vastataan. Kun on kyse sielun pelastuksesta. Ei välttämättä tule vastausta, jos hätä on sellainen, että siihen liittyy ajallisen hyvän tavoittelua. Apostoli Jaakob sanoo: Te rukoilette ettekä saa, koska sen himoissanne kuluttaisitte.
Lahtinen, joskus muinoin, ennen kuin minusta tuli pakana, heti rippikoulun käytyäni, ns. etsikkoaikana yritin tulla uskovaiseksi, etsiä ja kolkutella, kun rippipappi sanoi, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Vaan enpä löytänyt, eikä kukaan tullut avaamaan, joten päätin, että pitäkää tunkkinne ja ryhdyin pakanaksi. Päätöstäni en ole katunut. Olen sen sijaan säästänyt vuosien varrella suuren summan rahaa kirkon jäsenmaksuissa, jonka olen vuosittain lahjoittanut SPR:n katastrofirahastoon.
KW! Etsitkö silloin yksin vai oliko muita kanssasi etsimässä? Raamatusta voisi lukea vertauksen leivisköistä. Yksi henkilö sai vain yhden. Hän sai kaipauksen pelastukseen. Mitä hän teki? Koki asian mahdottomaksi, Jumala oli vaativa styränki, johon ei pystynyt mitenkään vastaamaan. Mitä sanoi leivisköjen jakaja hänelle: Olisit vienyt leiviskäsi rahan vaihtajille, niin olisin saanut omani korkoineen. Mitä siis hän ei tehnyt? Hän ei kertonut toisille uskoville, että jumala on niin ankara ja ne toiset olisivat voineet kertoa miten lepo ja rauha on löydettävissä. Se mikä olisi auttanut olisi ollut hakeutuminen uskovien yhteyteen sanankuuloon ja pytää esirukousta niin kauan, että taivaasta vastataan.
Olenkohdannut ateistiksi itsensä esitelleen ihmisen. Hän oli uskovan kodin lapsi. Joku merkittävä henkilö oli kohdellut hänen äitiään huonosti ja siitä hän sai aiheen kieltää kaikki pois elämästään. Mitä mieltä olet, oliko syy pätevä ja kauppa kannattava?
En voi ottaa kantaa muiden, kuin ainoastaan oman elämäni kohdalta. Siihen olen ollut täysin tyytyväinen uskonnottomana.