Kreikka tarttui vuodenvaihteessa Euroopan unionin neuvoston peräsimeen. Lissabonin sopimuksen myötä unionin neuvoston puheenjohtajamaan roolia on kuitenkin kavennettu merkittävästi.
Unionimme kipparilla on silti tärkeä vastuu. Kreikan vastuulla on nyt puolen vuoden ajan neuvoston työjärjestys. Lisäksi kreikkalaisedustajat toimivat neuvoston kokousten puheenjohtajina, ehdottavat suuntaviivoja ja laativat päätöksenteon kannalta tarpeelliset kompromissit.
Suomi sai kahdella puheenjohtajakaudellaan aikaan paljon pysyvää. Ilman Suomea ei unionin käytävillä puhuttaisi Tampere-päätelmistä ja -toimintalinjoista, eikä EU:n pohjoista ulottuvuutta olisi kenties uudistettu lainkaan. EU-puheenjohtajuus on todellinen näytönpaikka etenkin pienille EU-maille sekä uusille Itä-Euroopan jäsenmaille.
Jää nähtäväksi, onnistuuko Kreikka jättämään pysyvän kädenjäljen EU-politiikkaan. Toisaalta moni myös toivoo, ettei Kreikka jättäisi jälkeensä mitään.
Ehkä eniten Brysselin käytävillä ovat jännitystä kuitenkin herättäneet keväällä järjestettävät eurovaalit. Kevään marssiaskelia suunnitellaan entistä ärhäkkäämmiksi ärtyneiden euroskeptisten leireissä ympäri Euroopan.
Tältä kannalta Kreikan puheenjohtajuus otettiinkin vastaan pelonsekaisin tuntein.
Kreikka kertoo itse keskittyvänsä kasvuun ja nuorisotyöpaikkoihin, unionin syventämiseen talous- ja rahaliitto EMU:n kautta sekä EU:n demokraattisen legitimiteetin ja vastuullisuuden vahvistamiseen. Kreikan tavoitteena on myös kattavan meripolitiikan luominen EU:lle. Aikamoinen työsarka puolivuotiskaudelle!
Ohjelma oli esillä tällä viikolla Strasbourgin täysistunnossa, jossa edustajakollegani antoivat Kreikan suunnitelmille ristiriitaisen vastaanoton.
Kreikan oma elpyminenkään ei voi odottaa puheenjohtajuuskauden yli. Maan on läpikäytävä raskaita kansallisia uudistuksia. Ateenan Sintagma-aukiolla nähdään kevään mittaan vielä runsaasti mielenosoituksia.
Kreikka on kovan paikan edessä. Maan omien sotkujen ja eurovaalien kiirastulen lisäksi työtä teettävät epävakaat olot unionimme naapurimaissa ja niistä kohdistuva maahanmuuttopaine etenkin eteläiseen Eurooppaan.
Kreikka on Eurooppaan suuntautuvan laillisen ja laittoman ihmisvirran pullonkaula. Jos tehottomasti toimiva rajavalvonta pettää, on tie sisärajattomassa Euroopassa auki aina pohjoiseen saakka. Tosin toistaiseksi tulijoita meille pohjoiseen on ollut hyvin harvakseltaan.
Kevään aikana on edistyttävä myös pankkiunionissa. Parlamentti löi jo jarrun pohjaan neuvoston ensimmäiselle, kelvottomalle ehdotukselle.
Asialistalla on varmasti myös Britannian vuodenvaihteessa nostattama kohu EU-kansalaisten työperäisen maahanmuuton hillitsemisestä etenkin Romaniasta ja Bulgariasta. Tosin muuttovirtaa, jolla roskalehdistö oli brittejä pelotellut, ei sitten tullutkaan.
Puoluetoimistoissa alkavat kevään vaalien käsikirjoitukset olla valmiita. Jää nähtäväksi, millaisen näytöksen euroskeptisten esiinmarssi tarjoaa. Urbaaneja legendoja EU:n kieltämistä asioista, sormien osoittelua ja helppoja, napakoita fraaseja lienee luvassa. Asiapitoista, Eurooppaa kriittisesti mutta ymmärtävästi katsovaa keskustelua on vaikea pitää yllä. Valtiomiestemme ja -naistemme velvollisuus on silti edes yrittää.
Kreikan puheenjohtajakaudesta on tulossa poikkeuksellisen työntäyteinen. Onnistuminen tullaan mittaamaan sillä, vältytäänkö skandaaleilta. Hajuton, väritön ja mauton puheenjohtajuuskausi – siis kaiken kaikkiaan näkymätön – olisi nyt ehkä voitto koko Euroopalle.
Natsi-Saksan valtionpankin johtajana toiminut Hjalmar Schacht kertoo muistelmissaan, että Saksan johtaviin sosialidemokraatteihin 30-luvulla kuulunut Viktor Schiff sanoi 1935 ”Zeitschrift für Sozialismus” lehdessä :”Jos yleensä on olemassa jokin asia, josta keskuudessamme ei ole erimielisyyksiä eikä kai voi ollakaan, niin tämä seikka on se, että Hitlerin lopullisen voiton syynä oli maailmantalouden kriisi: työttömien proletaarien, tulevaisuudettoman akateemisen nuorison, kohti konkurssia ajautuvan keskisäädyn kauppiaiden ja käsityöläisten ja maatalouden hintojen romahtamisen pelossa elävien talonpoikien epätoivo. Ja siinä olemme kaikki rikkoneet.”
Hitlerin diktatuurin mahdollisti 23.3.1933 oikeiston ja kansallissosialistien äänillä valtiopäivillä hyväksytty valtalaki, jossa valtiopäivät luopui valvontaoikeuksistaan ja antoi hallitukselle valtuudet puuttua perustuslakiin.
Toivottavasti saamme tulevaisuudessa puolueisiin sitoutumattoman ja puolueiden päätöksiä todella tutkivan perustuslakituomioistuimen.
Meillä on jo sellainen, Tuula Hölttä, perustuslakivaliokunta.
Kai se näin vakaassa maassa riittää? Parempi olisi vahvistaa presidentin valtaoikeuksia, eikö totta?
Saksa on ikävällä tavalla leimattu. Ranskan kostonhalu vaikutti Versaillesin rauhan ehtoihin ja se taas taloudelliseen kaaokseen ja lopulta Aadolf Suuren lyhyeksi jääneeseen dynastiaan.
Saksa oli muuten Stalinin mielestä 1930-luvun alussa ”vallankumouksellisessa tilassa”. Weimarin tasavalta olisi voinut kaatua toiseenkin suuntaan…
Eikös Suomeen voisi perustaa tällaisen samanlaisen palvelun. Hätäkeskus toimisi puhelinvaihteenhoitajana ja yhteiskunta tarjoaisi ilmaiset puhelut papille.
Ja tottakai tämä pitäisi tehdä niin, että palvelu on tarjolla vain evankelis-luterilaiselle kirkolle. Muuten se saattaisi rikkoa ihmisten uskonnonvapautta. Samaisella uskonnonvapaudellahan perustellaan yhteiskunnan maksamia (ev-lut) sotilaspastoreita.
Ruotsissa toimiva järjestelmä, jota uutisen mukaan kannattava mm. poliisi ja sosiaaliviranomaiset. Suomessa on niin äänekäs kirkkovastainen joukko, että tällaisen järjestelmän luominen saisi joissakin pakokauhun omaisia reaktioita. Mutta varmaan vaihe menee ohi ja jossakin vaiheessa laajemmin nähdään se kirkon tekemä hyvä ja sen mahdollisuudet, joka voi palvella laajasti koko yhteiskunnassa, niin evlut kirkkoon kuuluvia kuin muitakin.
Niin, myös Ulla Appelsin kommentoi IS:ssa 13.8 koskien maataloutta otsikolla: ”Ministeri Ohisalo, entä jos meille tulee nälkä?” Vielä kesämökin ikkunasta näkyy viljellyt pellot. Kun valtakunnan päättäjät etsivät syyllisiä, niin ”mitä me sitten syömme, jos he eivät enää jaksa, ” Appelsin päättää kolumninsa.
Ulla Appelsinin kolumni oli hyvä tästä teemasta
Ruotsissa ei makseta kansallista tukea viljelijöille, ainoastaan EU:n tuet. Suomessa EU:n tukien (noin 1,5 miljardia) päälle maksetaan vielä saman verran (noin) kansallista tukea. Miten Ruotsi pärjää ?
Ohisalo oli oikeassa, sen vahvisti myös Luke. Ihmiset (varsinkinkin miehet) voisivat tehdä ilmastoteon ja vähentää lihansyöntiä.
Kyllä nykuajan lapset tietävät, mistä ruoka tulee. Se opetetaan jo päiväkodissa.
Ruotsin ilmasto on Suomea lämpimämpi. Malmö on noin 500 km etelämpänä kuin Helsinki. Myös viljelysmaissa on eroja. Kvartäärigeologia on muovannut monista Suomen alueista soisia ja kivisiä. Olen samaa mieltä, että lihan syöntiä pitäisi vähentää. Sen sijaan en usko, että kaikilla lapsilla olisi selvä käsitys ruoan alkuperästä, ellei heillä ole kokemusta maaseudun elämästä, missä lapset ovat syöneet oman kanalan munia, kukkojen lihaa, itse kasvatettuja perunoita porkkanoita, sipuleita, tomaatteja (jne) ja osallistuneet niiden kasvattamiseen.
Mistä johtui että Osuuspankit selvisivät niin hyvin pakkikriisistä?
Omien lähilapsien piiristä olen kyllä saanut sen käsityksen, että he varsin hyvin tietävät, mistä ruoka tulee. Päiväkodit ja koulut ovat tässäkin suhteessa hoitaneet valistustehtävänsä mallikelpoisesti.
Jos menet kysymään joltakin tavalliselta n. 5-10 – vuotiaalta lapselta, mistä ruoka tulee, niin varmaan yksikään ei vastaa, että Woltista.
Charlotta toikin tuossa esille Suomen massiiviset kansalliset maataloustukiaiset massiivisten EU-tukiaisten päälle. EU:ssahan katsotaan Suomen – Varsinais-Suomea lukuunottamatta – kuuluvan vaikeasti viljeltävien alueiden piiriin. Joten korvaukset ovat EU:n kassasta miljardiluokkaa.
Näitä EU:n investointeja Suomen maatalouteen ja talouteen ei näytä täällä kukaan ylistävän. Näyttää suorastaan siltä, että moni ei tiedä näistä tuista. Ensisijassa ajatellaan, että Suomi maksaa laiskojen, mitääntekemättömien eteläeurooppalaisten elämää, ja se revitään suomalaisten kovaa työtä tekevien maanviljelijöiden selkänahasta.
Totuus on kyllä aika toisenlainen. Rakkaat ystäväni, kreikkalainen ja espanjalainen, molemmat pienten maalaiskylien poikia, voisivat kertoa karua tarinaa, miten kovaa on elämä, kun kuivuus vie sadon vuosi toisensa jälkeen.
Samaan aikaan omat lähisukulaiseni, maanviljelijöiden pojat, kiertävät Mersuillaan tiluksiensa ympäri. Raskaan työn tekevät joko virolaiset, ukrainalaiset, venäläiset tai thaimaalaiset. Sukulaispojat istuvat kirjoituspöydän ääreen ja täyttävät muutaman asiapaperin EU:n maatalousvirastoon ja rahat kilahtavat tilille.
Joskus ihmettelen, ovatko nämä jotkut Ulla Appelsiinit tai Kostit koskaan käyneet edes lähelläkään nykyaikaista suomalaista maatilaa. Ettei vain olisi syntynyt joku myyttinen kuva vanhojen Suomifilmien malliin, ikuisesti elopeltoaan niittävistä maanviljelijöistä?
Niin, Etelä-Italiassa, Calabrian maakunnassa näyttää olevan erikoinen tapa taistella jäsenkatoa vastaan. Alueelle muuttaville tarjotaan 28000€ kolmen vuoden aikana niille, jotka muuttavat alueelle. Kiinnostusta näyttää olevan muillakin alueilla tähän ”kokeiluun”. En tosin ihmettele asiaa, että kiinnostusta näyttää olevan. Mistä Italian valtio nämä rahat jakaa, on toinen kysymys? Lieneekö kysymys Eu:n elvytysrahastosta? Malli voisi kelvata myös Suomen taantuville kylille.
Entäpä nykyaikaiset maatilat. Tuossa niitä näyttää olevan kaksi kilometrin säteellä. Molemmissa 2 henkilöä, jotka niitä hoitavat. Lähistöllä on myös niitä, joiden on ollut pakko lopettaa, kun ei kannata viljellä, eikä jaksa.
Kosti: Tuosta sinun kirjoituksestasi koskien Calabrian maakuntaa saattaa saada väärän käsityksen. Kyseessä on siis alueen start-up rahasto nuorille yrittäjille. Ei siis EU-rahasto. Tästä saat lisätietoa: https://www.timeout.com/news/italy-calabria-region-relocation-bursary-071321 .
En kiellä, etteikö Suomen maaseudulla saata vielä jokunen pientilallinenkin sinnitellä, mutta kyllä modernit maatilat minusta muistuttavat enemmän tuotantolaitoksia.
Mitä Calabriaan tulee, niin tällaistakin sinne kuuluu. https://yle.fi/uutiset/3-11896421
Anton Monti myös valaisee Calabrian tilannetta tulevassa uudessa kirjassaan.
Mitä tulee Suomen maaseutuun, niin tuolla järven toisella puolella on suhteellisen uusi ja automatisoitu tuontantolaitos, jonka ainoalta työntekijältä loppui jaksaminen ja ruoan tuotanto loppui tilalta. Entä jos meidän tulee nälkä?
Niin, en nyt oikein ymmärtänyt, miten mafian toiminta liittyy tähän.
Niin, Italian ollessa kyseessä, kun jossain rahaa jaetaan, niin tämä ”välikäsi” ottaa oman osansa, oli sitten kyseessä maatalous jne.., tai ruokapaikka Roomassa, josta itselläni on ollut… ei niin mukava kokemus.
Ahaa, mulla on itselläni ollut ei niin mukavia kokemuksia Suomessakin, mutten silti tuomitse kaikkia suomalaisia.
Järjestäytynyttä rikollisuutta löytyy kyllä lähempääkin, ei tarvitse Italiaan matkustaa.
Kenttäpiispa Särkiö halusi avata keskustelun suomalaisesta maataloudesta, en siis rupea käymään mitään eipäs-juupas -keskustelua järjestäytyneen rikollisuuden toiminnasta eri Euroopan maissa.
En tiedä, mitä mieltä olet EU:n maksamista maataloustuista. Minä olen sitä mieltä, että maatalous olisi voitu EU:ssa jättää kansallisten tukien varaan, ei siis ollenkaan sisällyttää talousyhteisön tekemiin toimintoihin. Mutta jokainen voi tietysti heittää päässään mielikuvitusleikin, missä jamassa Suomen maatalous olisi nyt, ilman tuota vuosittaista EU:lta saatavaa n. 1,5 miljardia euroa.
Totuus on vaan se, että ilman Brysselin mittavia tukitoimia Kreikka italia ja Espanja olisivat olleet konkurssikypsiä jo kauan sitten. Ranskasta en ole aivan varma.
Totuus on sekin, että nykyisellään Suomessa ei olisi maataloutta ilman EU:n ja suomalaisten veronmaksajien rahoittamia, valtion kassasta tulevia massiivisia tukitoimia.
Totuus on tämäkin.https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008192036.html
Jan Hurrin artikkeli sopii varsin hyvin tähän Eu-kuvioon ja myös Kotimaan sivustolle. ”Rahaa sataa lopulta taivaasta.” Vaan kuinka kauan, ennenkuin romahdus tapahtuu?
Eilinen brittiläinen dokumentti Teema-kanavalla Irlannin nälänhädästä 1840-luvulla oli pysäyttävää katsottavaa. Suomen nälkävuodet 1860-luvulla olivat osa nälänhätien sarjaa Euroopassa ilmaston viilentyessä ja satojen tuhoutuessa. Nykyisin ja tulevaisuudessa sadot voivat tuhoutua kuumuuteen ja kuivuuteen subtrooppisilla alueilla Alppien eteläpuolella. Silloin viljelyn mahdollisuus ja velvollisuus siirtyvät pohjoisemmaksi, missä sateita on riittävästi.
Oma lukunsa ovat viljelyolojen muutokset muilla mantereilla. Päivän Hesari uutisoi Yhdysvaltojen suurimman Mead-tekojärven uhkaavasta kuivumisesta Coloradossa, mikä tietää veden säännöstelyä viljelijöille.
Kukaan ei ole immuuni ruokaturvan mahdolliselle heikentymiselle. Siksi tätä kysymystä ei kannata tarkastella ideologisena tai identiteettikysymyksenä.
Ei tosiaan kannatakaan.
On vaikea edes kuvitella, että on olemassa ideologia, joka kieltää koko ilmastonmuutoksen ja sen vaikutuksen kaikkeen siihen, millaiseksi elämämme tällä pallollamme lähivuosikymmeninä muotoutuu.
Kuivuus tulee etelästä, niin Ruotsiinkin. Se ei yksin selitä Ruotsin tilannetta. Mehän maksamme ruoan kahteen kertaan, ensin tukiaisina, sitten kaupassa
Kesäpaikan lähellä on kaalinviljelijä. Työläiset olivat Virosta. Muutaman viime vuoden aikana kaalintaimet on kyllä istutettu, mutta sitten jätetty oman onnensa nojaan, kastelua ei muutamana kesänä enää ole harrastettu, vaikka alueella on kastelualtaat ja niissä vettä. Tänä kesänä kuivuus vei siis koko sadon. Työntekijöitä ei näkynyt kevään jälkeen. Mutta ei hätää, tukiaiset tulevat, teki tai oli tekemättä. Ihmettelen, että mikään viranomainen ei tee tarkastuksia. Alueen ihmisissä tämä herättää katkeruutta, varsinkin jos korona vei omat työt. Tilalle olisi saatu työvoimaa. Ihmettelen tällaista tuhlausta. Ensin joku kasvattaa taimet, mutta toinen antaa niiden kuolla.