Meillä on pandemia eli olemme osa maailmanlaajuista juttua joka askarruttaa. Me saamme seuraavanlaisia infoja: Valmistelee uutta maailmanjärjestystä, tekemällä tehty ja levitetty juttu, lääketehtaiden rahastusta, ei paljon flunssaa pahempi, rokotukset poistavat ongelman, rokotetut saavat tartunnan ja sairastuvatkin, ottakaa kaikki rokotus, älkää missään tapauksessa ottako rokotusta, kauheita seurauksia rokotuksella, kyllä niitä on,mutta hyvin vähän, lääkärit puolesta, lääkärit vastaan, saadaan siru samalla, tämä on osa silmiini tulleesta.
Olemme siis huolissamme mitä meille tapahtuu ihmisinä tässä ajassa. Kun meillä oli UKK, silloin asiat olivat selvät, tiesimme mikä on meille hyväksi ja pahaksi. Nyt kaksitoista viiva viisitoistavuotiaat laitetaan valitsemaan asiassa, josta ei kukaan oikein tunnu tietävän itsekkään mitä oikeasti tulisi tehdä. Puhutaan laumasuojasta ja se saavutetaan rokottamalla. Sitten, kun on ylitetty joku raja voidaan asia panna pakettiin ja todeta, että se tuli jäädäkseen eikä kannata huolestua.
Minulle tuli mielipuolinen ajatus, että meillä on hengellisellä alalla ollut pandemia jo kauan ja sitä ei kukaan tiedä miten pitäisi hoitaa. Ammattilaiset ovat vastakkain ja pakko on elää sekamelskassa. Pääosin ei olla huolissaan juuri ollenkaan. Joku tiukkapipo niuhottaa eikä sallisi vapautta ihmiselle, joka hänen mielestään hänelle kuuluu. Hiljennytään miettimään minkälaiseen Jumalaan turvaamme ja jos jollekin Jumalaa ei ole, niin mihin elämässäni turvaan. Ajatukset vapaat ja vapaaehtoiset.
Elämäni aikana olen saanut ehkä n. kaksikymmentä rokotusta. Koulussa rokotettiin useasti, eikä kysytty haluatko ottaa rokotuksen. Armeijassa tehtiin samoin.
1980-luvulla saatiin poliorokotus sokeripalan mukana. 1900 tai 2000-luvulla saatiin rokotus sikainfulenssaan. Nuo em. taisivat jo olla vapaaehtoisia ja nyt meneillään oleva Corona-rokotus on myös vapaaehtoinen.
Kaikki on mennyt kohdallani hyvin, mutta tiedän, että rokotukseen sisältyy aina myös riski. Kuitenkin kannatan rokotuksia sillä tiedän, että ne ovat estäneet ihmiskunnassa monia sairauksia, vammautumisia ja ennenaikaisia kuolemia.
Blogissa käsiteltiin myös hengellistä pandemiaa, josta en ymmärtänyt ”tuon taivaallista” tai ”tullut hullua hurskaammaksi”. Jos elämässäni johonkin turvaan, niin ne ovat yhteiskunta ja tieteellinen tieto. joten ”näillä mennään”.
Se oli reilu kommentti ilman sarvia ja hampaita! Kiitos!
Viitaten päivän avauksiin minulle tuli ajatus: Yhteiskunnasta on tulossa julma humanismissaan. Onko todella niin, että valtaosa väestöstä on jo jättänyt hengelliset asiat selkänsä taakse, vai onko mukava olla kuorossa, jonka luulee olevan suurin? Vai rauhoittaako omaatuntoa, kun elämästä muistuttava sana ajetaan marginaaliin.