Suomessa on seurattu viime viikot tiivisti tapahtumia Ukrainassa ja nyt erityisesti Krimin niemimaalla. Saamme kriisistä enemmän tietoa kuin ehkä milloinkaan aiemmin, mutta kokonaiskuvan muodostaminen Twitter viestien ja reaaliaikaisten uutissähkeiden virrasta onkin jo vaikeampi tehtävä. Ukrainan esimerkin valossa on hyvä pohtia, että miten kriisiviestintä some-aikakautena onnistuisi meillä Suomessa, jos maamme kohdalle sattuisi vakava konflikti tai vaikka alueellisesti rajattu suuri ympäristöonnettomuus.
Tiedämme tai ainakin luulemme tietävämme, että mitä kriisipesäkkeessä toisella puolen maailmaa nyt juuri tapahtuu. Tosin kiinnostuksemme on rajattua. Syyriassa on edelleen käynnissä avoin sota, mutta se ei samalla tapaa valtaa some-palstojamme. Se, että naapurimaamme on konfliktin osana historiallisen taustan huomioiden kiinnostaa ja huolettaa meitä enemmän.
Eilen kotikulmilta Vuosaaresta levisi Metro-lehden sivuston kautta kuva liikenneharjoittelussa olleesta armeijan miehistenkuljetusajoneuvosta, joka oli kuulemma säikytellyt joitain helsinkiläisiä pohtimaan, että liittyikö autokoulu-ajo Ukrainan tilanteeseen ja joku oli lähettänyt Pasista kuvan Metron sivustolle. Kuva levisi nopeasti Facebookin ja Twitterin välityksellä ympäri maata. Myöhemmin iltapäivällä sama uutinen oli metrovaunun infotaululla ja tänään paperisen Metro-lehden kannessa ja aamun Helsingin Sanomissa. Nykytilanteessa uutinen osattiin vielä suhteuttaa arvoonsa, eli tulkita, ettei ajelulla ollut mitään tekemistä Ukrainan kanssa. Tapaus on silti hyvä esimerkki siitä, kuinka nopeasti vastaavalla tavalla voisi levittää tietoa jostain huolta herättävästä asiasta ja jopa vaikuttaa ihmisten toimintaan.
Some-aikakautena disinformaatiota voidaan konfliktitilanteessa tarkoituksellakin levittää hyvin nopeasti ympäri maailmaa. Se, kuka hallitsee tietoa, on aina kriisissä vahvoilla. Eilen iltapäivällä levisi uutinen, että Ukrainan joukoille Krimillä oli aikaa antautua tähän aamuun asti. Muutama tunti myöhemmin tieto kumottiin, eikä aamun mennessä ollut ilmeisesti tapahtunut mitään merkittävästi uutta. Sitä, että kuka ja miksi tiedon laittoi liikkeelle, ei tiedetä, mutta täällä Suomessakin moni meistä pidätti eilen henkeä peläten Venäjän ja Ukrainan välisen sodan syttymistä.
Kiristyneessä kansanvälisessä tilanteesta tai vaikkapa jonkin suuren onnettomuuden tapahduttua huhut lähtevät nopeasti kiertämään ja muuttuvat äkkiä ”varmoiksi” tiedoksi. Kriisitiedottamisessa oli ennen Internetin ja sosiaalisen median aikakautta meillä Suomessakin pitkälti radion ja television kautta viranomaismonopoli. Nyt tällaista ei enää ole, vaan kriisitiedottajana voi periaatteessa toimia jokainen somen-käyttäjä, joka sattuu kuulemaan asiasta jotain merkittäväksi arvioimaansa ja päättää jakaa se eteenpäin. Kuulun sananvapauden ja vapaan tiedonvälityksen lämpimiin kannattajiin, mutta ehkä viranomaispuolella ja valtionjohdossa olisi syytä pohtia ja ehkä pohditaankin, että mitä kanavia käyttäen se tarvittaessa saa kansalaisille välitettyä relevanttia tietoa, jos Suomi joskus joutuu tilanteeseen, jossa oikean tiedon saamisesta tulee meille hengen ja terveyden kannalta meille ensiarvoisen tärkeä kysymys.
Aina täällä oppii uutta. Joonan kertomuksesta omasta rippikoulustaan avautui ihan uusi näkökulma koko asiaan. Vanhemmat jos pakottavat lapsensa rippikouluun, niin tottakai kaikki mitä siellä on, on vastenmielistä. Näin rippikoulu toimii tehokkaana rokotuksena kaikkea uskonelämää käsittelevää asiaa kohtaan.
Rippikoulu tietääkseni on alunperin kehittynyt siitä tarpeesta, että on tarvittu kasteopetusta niille, jotka haluavat tulla seurakuntaan kasteen kautta. Ovat vastaanottaneet uskon ja haluavat oppia kristinuskon perusasioita. Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen.
Rippikoullun pakotetaan lapsia, jotka eivät sinne halua, eivät usko Jumalaan, eivätkä alunperinkään halua olla seurakunnan jäseniä
Näin käy usein monille rakenteille, joilla pyritään jokin tietty tavoite saavuttamaan. Rippikoulu toteuttaa lainalaisuutta, jossa on kehitetty systeemi asian hoitamiseen ja ajan kuluessa sitä kehitetään ja kehitetään. Kehityksen tuloksena systeemi alkaa tuottaa lopulta aivan päinvastaisia tuloksia, kuin alunperin oli tarkoitus.
Itse rippikoulun pitämisestä on tullut tärkeämpi tavoite, kuin sen alkuperäisestä tavoitteesta, jota varten se on kehitetty. Siksi siis kirkko ei pyri oikeasti siihen , että nuoret sitoutuisivat seurakuntaan ja uskon elämään. Pelkkä rippikoulun lakisääteinen pitäminen on sille tärkeää. Ei se miten nuoret sen jälkeen seurakuntaan suhtautuu.
Pekka Veli. Suomalaisen rippikoulun pointti on ollut kristinuskon perusteiden opettaminen. Se syntyi käsittääkseni 1730-luvulla. Ilman rippikoulua ja siihen liittyviä sisälukutaitoa ja uskonopin perusteiden tuntemusta ei päässyt ehtoolliselle eikä naimisiin. Jäi siis ”keskenkasvuiseksi” eikä tullut aikuiseksi. Rippikouluun on liittynyt herätysliikepietismin myötä tuo ajatus nuorten johdattamisesta omakohtaiseen uskoon ja/tai kasteen liiton vahvistaminen. Nykyään rippikoulu voi olla ihan oikea kastekoulu, koska monia nuoria ei ole kastettu ja ilman kastetta ei voida osallistua ehtoolliselle tai tulla konfirmoiduksi.
Minäkin menin muuten rippikouluun koska ”äiti pakotti” tai ainakin vähän patisti.
Luterilaisuudessa rippi-opetusta (katekismus) annetaan rippikoulun jälkeen seurakunnissa aina kuolemaamme asti. Kun ikää tulee lisään joudumme kertaamaa jo opittuja asioita yhä uudelleen. Rippi on arvokas aarre, joka on säilyttämisen arvoinen. Jos juttelemme rippi-isän kanssa meidän elämästä, niin sitä ei tarvitse paimenen ihmetellä. Se ettei meillä ole tarvetta juutella paimenen kanssa ja ripittäytyä on huolestuttavaa ja sitä paimenen olisi syytä ihmetellä.
Aika kornia: Vanhemmat, jotka eivät toivo lapsensa sitoutuvan seurakunnan toimintaan patistavat lapsensa rippikouluun. Lapset menevät sillä oppitunnit kestetään mopon saamisen toivossa. Papit haluaisivat mieluummin tehdä ihan jotain muuta, kuin nukkua viikon huonosti ja pitää oppitunteja, joita kukaan ei kuuntele. Eikä tietenkään silloin muista niistä mitään. Tuolta pohjalta alan käsittää sitä, miksei minun innostukseni rippikouluun ole oikein ottanut tulta alleen.
Tänään kuuntelin seisoallani kirkossa evankeliumitekstin. Tekstissä kalastajat olivat täysin turhautuneet yrittämiseen, kun olivat koko yön yrittäneet ja mitään saalista ei tullut. Nyt Vapahtaja siitä huolimatta käski heittää vielä kerran verkot. Ne heitettiin siitäkin huolimatta, että mitään toivoa saaliista ei ollut. Ainoastaan siksi, että Herra oli kehoittanut niin tekemään.
Kaikkien hämmästykseksi saalista tuli hurjasti.
Näinkö on rippikoulunkin kanssa? Homma näyttää täysin turhanpäiväseltä ajan tuhlaukselta, jonka jokainen rakenneosanen näyttää olevan pahasti viallinen. Siitä huolimatta Jumala sitoutuu tähän rippikoulutyöhön ja tekee siinä omaa salattua työtään. Tuo työ tulee näkyviin yksittäisten tapausten kautta, joilta joskus paljon myöhemmin saamme rohkaisua jatkaa.
Kerran Mikkelissä olin kaupassa keräämässä pusiini perunoita laarista . Siinä hihaani tarttui kaveri, joka kertoi miten olin vuosia sitten Orimattilan rippikoulun iltahartaudessa puhunut Jumalan salatusta olemuksesta. Se oli ollut hänelle niin merkittävä puhe, että hän oli tullut myöhemmin uskoon.
Tässä sitä ihmettelee miten syvälle peltoon Jumala on aarteensa kätkenyt. Sitä ei ihan pintaraapaisulla, eikä heti huomaa. Monet tutkivat kaikkea mahdollista maasta ja avaruudesta, mutta tämä Jumalan aarre pysyy heiltä kätkettynä. Sen sijaan sen voi löytää joku miltei vahingossa tai ihan yllättäen. Minua rohkaisee tuo typeryys, jonka kohtaan, kun rippikoulasiaa alan pohtia. Sehän on vain sitä multaa, jota Jumala on aarteensa päälle jaksanut lapioida.
Pekka Veli. Mutta eikö se ole hyvä asia niin kauan, kun rippikoulun vetovoima on vahvempi kuin vanhempien pelot liiasta uskonnollisuudesta? Olet tietenkin oikeassa siinä, että jotain on pielessä, jos/kun vanhemmat kyyditsevät jälkikasvunsa kirkkoon ja jäävät itse istuksimaan autoon kirkonpenkin asemesta.
Marko Sjöblom: ”Vinkki Anterolle: Jos haluat nähdä, mitä moderni rippikoulu on, ota yhteyttä jonkun lähiseurakunnan kirkkoherraan tai rippikoulutyöstä vastaavaan pappiin. Esittäydy ja kysy, tarvitaanko esimerkiksi yövahteja tai ”leikittäjää” tms. Ateismi ja taustasi tulevat tuskin esteeksi ja voit harjoittaa ns. osallistuvaa sosiologista tarkkailua.”
Kiitos vinkistä. Luulen kuitenkin tietäväni rippikoulun sisällöstä riittävästi ilman että minun on tarvetta lähteä itse mukaan toimintaan. Seurustelin joskus rippikoulutoiminnassa mukana olleen henkilön kanssa, siinä sitä tuli tietoa perinteestä ihan luontaisestikin.
Antero, 🙂 Olen vain vuosien varrella kohdannut vähän liikaa ennakkoluuloisia faktoideja modernista rippikoulusta.
Opetuksellinen sisältö on oma juttunsa, mutta riparin sosiologinen sisältö antaa oivan mahdollisuuden tutkimusaineiston keräämiseen. Tuskin on muuta niin ristiriitaisin edellytyksin toimivaa yhteisöä, jonka jokainen osapuoli on vetämässä eri suuntiin ja samalla on tekevinään saumatonta yhteistyötä. Sosiologiasta voi oppia paljon riparilla, ikään kuin ylhäältä päin tarkkailemalla ja elämällä sen keskellä. On kiintoisaa oivaltaa nuorten joukosta johtaja ja hänen esikuntansa, sekä esikunnan suosikit. Nämä kun osaa ottaa huomioon, niin leirin onnistumiselle syntyy hyviä mahdollisuuksia. Välttämätöntä on yhteistyökuvioiden toimivuus. Jollei ne toimi, niin lerin johto joutuu taisteluun, jota se ei kykene voittamaan.
Sanokaahan mitä eroa niillä jotka jäävät konfirmaation jälkeen kirkon toimintaan mukaan niihin verrattuna jotka menevät urheiluseuroihin, marttakerhoihin tai mopoporukoihin, siis muualle kuin kirkon toimntaan?
Eikö siis samat kaste,rippikoulu ja konmirfaatio vielä riitä vaan tarvitaanko vielä tämä kirkon toiminta (siis mitä se antaa, pelastuksenko?)?
Pasanen, ”Eikö siis samat kaste,rippikoulu ja konmirfaatio vielä riitä vaan tarvitaanko vielä tämä kirkon toiminta (siis mitä se antaa, pelastuksenko?)?”
Kirkolla on monia toimintoja joissa voidaan olla mukana, vaikka uskonasiat olisivat mukana olevalle outoja. Toiminta ei itsessään anna pelastusta.
Usko annetaan ylhäältä, Isältä, Pojalta ja Pyhältä Hengeltä. Kirkko kastaa ja opettaa kastettuja. Joku säilyttää uskon kasteesta asti. Joku toinen saattaa löytää uskon rippikoulussa.
Pasanen, sinä kadotit kasteesi armon, etkä ollut Jumalan työn alla rippikoulussa. Opetus meni kuten se kuuluisa vesi hanhen selästä. Sait etsikkoajan myöhemmin elämäsi vaiheissa.
Kristus antoi kaste- ja lähetyskäskyn. Sitä noudatetaan, rukoillaan ja toivotaan, että maaperä olisi otollinen.
Se, että kadotit uskon nuoruudessa ei ole kasteen, rippikoulun eikä konfirmaation vika. Vika on synnin, maailman ja perkeleen.
Sinä olet sitä mieltä, että lapsia ei pitäisi kastaa eikä rippikoulussa opettaa. Ohjettasi noudattamalla uskosta vieraantuminen lisääntyy. Ole huoletta, yhä useampi suomalainen jättää lapsensa kastamatta. Sinä olet siitä tyytyväinen? Minä en ole.
Kari Paukkunen tuot esille oman näkemyksesi, minä taasen ymmärrän että juuri kaste vauvana on suuri este ettei ihmiset mene sisälle Jumalan valtakuntaan, siis kun Jumala kutsuu niin teidän portinvartijat ovat estämässä ihmisiä menemästä kasteen kautta sisälle kääntäen kutsuttujen katseen JO SAATUUN kasteeseen vauvana.Siis juuri vauva kaste on se suuri valhe jolla pidetään ihmiset poissa oikasta Jumalan valtakunnasta väittäen että nämä ovat jo sisällä juuri vauvakasteen ansiosta.
Kaste ei hyödytä ilman uskoa. Tämä asia kuuluu kasteen jälkeiseen opetukseen rippikoulussa. Et tainnut olla hereillä rippikoulussa.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
”Kari Paukkunen tuot esille oman näkemyksesi.”
Tämä on minun näkemystäni laajempi näkemys, jota monilla blogeilla on yritetty sinulle kertoa. Ei vai näytä ”uppoavan”.
Sinä luotat omaan parannukseesi. Hyvää kesää!
Kari Paukkunen ei sokeata voi johdattaa oikealla Tiellä kun ei näe eikä kuule, vaan ensin tulee viedä hänet parantajan luo eli Jeesuksen joka parantaa niin että sokea saa näön ja kuuro kuulon jolloin kuulee Jeesuksen äänen ja voi seurata Häntä.
Se mitä yrität minulle ”opettaa” on juuri ettei minun olisi tullut mennä Jeesuksen parannettavaksi vaan seurata sokeaa taluttajaa takaisin teidän sokeiden kirkkoon ja näin jäädä sokeaksi.
”Se mitä yrität minulle ”opettaa” on juuri ettei minun olisi tullut mennä Jeesuksen parannettavaksi vaan seurata sokeaa taluttajaa takaisin teidän sokeiden kirkkoon ja näin jäädä sokeaksi.”
Sinä sait näkösi, kun menit itseesi. Tunnistit syntisen tilasi ja ymmärsit, että et ole elänyt niin kuin Jumalan lapsen tulee elää. Tunnustit syntisi oikealle parantajalle, Jeesukselle. Näin pitääkin toimia kun synti ahdistaa. Toimit aivan oikein. Jeesus otti mielellään sinut vastaan.
Minä en tietenkään, enkä missään nimessä moiti sinua siitä, että sait etsikkoajan ja löytämisen armon. Se on ihmeellistä ja upeaa. Silmät aukeavat näkemään koko maailman uudessa valossa. Tämä on Jumalan työtä.
Pointti on siinä, että sinä syytät lapsena saamaasi kastetta ja rippikoulua.
Minut liitettiin Golgatalla saatuun anteeksiantamukseen jo kasteessa. Minä olen ollut paha poika, joka hylkäsi uskon, johon minut oli kastettu. Jumalan armosta ja rakkaudesta sain etsikkoajan 22-vuotiaana. Sain uskon lahjaksi. Raamattu avautui minulle. Aluksi en ymmärtänyt sitä, että minut oli kutsuttu jo kasteessa omistamaan iankaikkisen elämän. Kääntymisen kokemukseni oli niin voimakas, että en osannut arvostaa saamaani kastetta lapsena.
Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Tätä Jumalan toivetta toteutetaan kasteen ja Jumalan sanan opetuksen kautta.
Minä tiedän, että minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tätä kastetta ei kukaan voi minulta riistää. Samoin on uskoni kanssa. Usko on minun omaisuuttani. Jeesus on sen minulle kirkastanut armosta ja rakkaudesta.
Uskoni kiinnittyy Kristukseen, joka on sovittanut kaikki minun syntini Golgatalla. Hänen varassa, uskossa häneen, minä elän sekä kuolen.
Kari Paukkunen yrität edelleen opettaa, siis sain näköni kun tein Jeesuksen sanan mukaan parannuksen ja sen jälkeen Pietarin sanojen mukaan (Pyhä Henki avasi) menin kasteelle.
En muuten ”syytä” mitään vaan näytän ettei vauvakaste anna mitään mitä siinä luvataan vaan ihminen jää sokeaksi ja kuuroksi ja tarvitsee edelleen Jeesusta parantamaan paatunutta sydäntään.
Siis Jumalan kutsuessa on tehtävä Pietarin sanan mukaan:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
”Näytän, ettei vauvakaste anna mitään mitä siinä luvataan, vaan ihminen jää sokeaksi ja kuuroksi ja tarvitsee edelleen Jeesusta parantamaan paatunutta sydäntään.” Etkö huomaa, että Jeesus paransi sinutkin, kun Häntä viimein huomasit tarvitsevasi? Lupauksen tästä sait, kun sinut lapsena kastettiin Hänen omakseen.
Martti Pentti mistä löydät tuon caucakasteen ”lupauksen” ja liittämisen siinä Jumalan lapseksi?
Minä näen sen sinun omasta elämäntarinastasi. Sen verran olet sitä täällä kuvaillut.
Konfirmaatiossa tunnustetaan ja tahdotaan.
Papiksi aikova lisäksi lupaa.
Onkohan niin ettei konfirmaation vapaaehtoisuudesta kerrota selvin sanoin. Näin saatu paketti uskonopissa voi alitajuisesti jättää uudemman kokemuksen harkintaan.
Olisihan huikeaa ymmärtää rippikoulun saavan aikaan talvitunteina ja leirijaksona sen mihin papiksi aikova tarvitsee maisteritutkinnon ja sen lisäksi kapitulin kuulustelut.
Rippikoulu konfirmaatioon päättyvänä on näin usealle mieleen jäänyt kokemus mitä ei ole tarpeen syventää eteenpäin jottei Ihminen kovin hepposesti katsoisi mysteerien maailmaa ilman todellista omaa ymmärrystä.
Tähän tarvittaisiin asiaa missä nuoret pysyisivät mukana pitempään jolloin Uskontunnustuskin ymmärrettäisiin mitä siinä sanotaan.
Ei nuorilta voi odottaa saati edellyttää hyppäystä mysteerien maailmaan ennenkuin EnTheos sydämessä on joltisesti lähellä tai jo tavoitettu.
Mielenkiintoisia kommentteja… Pari asiaa tuli mieleen.
Kun lapsi saa kasteen ja ihminen liitetään Jumalan lupauksiin ja Kristuksen työhön ihmisen synnin sovittajana ja lunastajana, niin tämä on Kristityn alku. Se mitä tapahtuu seuraavan 15 vuoden aikana määrittelee paljon, mitä tuleva rippikoulu merkitsee.
Kun kummit lupaavat vanhempien kanssa kasvattaa lapsen Kristukseen, eli kun he opettavat lapselle mm. iltarukouksen, ynm, niin näin lapsi oppii kaiken elämän tulevan Jumalan kautta.
Kaste ja rippikoulu ovat hyviä ja tarpeellisia, mutta Kristillinen opetus uupuu paljolti tuona 15 vuoden aikana, jollei lapsella satu olemaan Kristukseen luottavia läheisiä tuona aikana. Ikävä on myös huomata, ettei Kristillinen kasvatus ole enää yhteiskunnassa tärkeässä asemassa, vaikka juuri sen puuttuminen on monien yhteiskunnallisten ongelmien taustalla.
Kristinuskosta osaton 15 vuotta kasteen ja rippikoulun välillä ovat ikävä kyllä nykyisen nuorison todellisuutta… Miten tähän saataisiin muutos, jos Suomi on myös kansana hyvää vauhtia kadottamassa Jumalan kunnioittamisen…
Ismo Malinen:””Kun lapsi saa kasteen ja ihminen liitetään Jumalan lupauksiin ja Kristuksen työhön ihmisen synnin sovittajana ja lunastajana, niin tämä on Kristityn alku. ””
Eikö siis Jeesuksen sovitustyö olekkaan kaikille maailman ihmisille vaan pitää saada luterilaisittain kaste vauvana, tää on selkeääkin selkeämpi valhe.
Pietari sanoo selkeästi mikä on Jumalan lupaus:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Tuossa on selkeä lupaus kun JUMALA KUTSUU niin tekemällä parannuksen ja ottamalla kasteen SAA synnit anteeksi ja Pyhän Hengen.
Tämä lupaus on kaikille ketä ikinä Jumala kutsuu, AAMEN.
Mitä Jumalan kutsuminen on sinun mielestäsi, Ari Pasanen? Etkö koe kristillisen seurakunnan suorittamaa kastetta Jumalan kutsuna Hänen lapsekseen?
Martti Pentti en pidä, etkä voi sitä liittää mitenkään parannukseen.
Siis onko nyt Jumalan valtakuntaan monta tietä ja Jumala antaa ohituskaistan luterilaisille vauvoille?
Arin käsityksestä tulee hyvin esille sellainen harha, jonka historiaa seuraamalla pääsee hänen esittämänsä opin ytimeen.
Kun Pietari esittää tuon kehoituksen tehdä ”parannus”, niin kyse on koko kansalle esitetty lupaus, kun he kääntyvät takaisin Jumalan puoleen, niin he saavat Jumalan Lahjan. Kehoitus koskee koko kansaa ja myös sen yksilöitä. Kaste on Jumalan Lahja, jossa synnit pestään pois Kristuksen kautta.
Harha tulee esiin siinä, että on opetettu vain subjektiivista puolta, jossa ihminen itse tekee jotain, kun taas kehoitus kääntymiseen, on myös koko kansalle osoitettu. Pietari julisti Juutalaisille, omalle kansalleen, että heidän tulee kääntyä ja ottaa kaste Kristukseen. Lupaus on lausuttu koko kansalle, ei pelkästään yksilölle.
Subjektiivisen kääntymisen korostaminen ja yksilökeskeisen tulkinnan seurauksesta lapsikasteen hylkäävät tahot harhaantuivat pois Kirkon opista ja näin myös sen Apostolisesta suksessiosta.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Apostolinen_suksessio
Kun Abrahamille annettu lupaus ympärileikkauksen liitosta annettiin, niin se koski koko kansaa, kaikki ympärileikatut tulivat Jumalan liiton alle, jopa orjat ympärileikattiin ja näin heistä tuli osallisia Jumalan lupauksista.
On surullista, jos Raamattua on tulkittu tältä osin väärin, sillä kyse on Jumalan lupauksesta koko kansalle. Ari on saanut oppinsa niiltä, jotka ovat tulkinneet ihmisen oman päätöksen ja valinnan vahvistavan Jumalan lupauksen ja armon, kun taas Raamattu puhuu aivan toisenlaisesta Armo käsityksestä, jossa Jumala vaikuttaa Evankeliumin kautta ja ihminen tulee sen kautta vaikutetuksi. Jos Jumalan Armo lupaukselle asetetaan jotain ehtoja, niin menetetään Jumalan Voima ja jäädään synnin ja lain alle. Ikäväkseni voi todeta, että tämä on hyvin yleistä kautta Kristikunnan.
Raamatusta löytyy kauttaaltaan tämä sääntö: ”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.”
Fil.2:13
Hyvä kommentti Ismo! Kiitos!
Jospa nyt Ismo Malinen lukisi hiukan tarkemmin mitä Pietarri sanoi, siis puhuiko hän vain omalle kansalle vai kenelle tahansa jota Jumala kutsuu, siis antamallaan lupauksella?
Ymmärrän kyllä että on mahdotonta ymmärtää selkeää suomen kieltä kun Jumala salaa sisällön, voi väittää mustaakin valkeaksi ja valhetta totuudeksi.