Ukrainan ja Krimin tapahtumat tuntuvat olevan kuin kansainvälistä kriisiä kuvaavasta jännityselokuvasta, sillä poikkeuksella, että tämä on täyttä totta. Naapurimaamme Venäjä toimii toisen naapurimaansa suuntaan sen heikkouden hetkellä tavalla, jota on vaikea ymmärtää saatikka hyväksyä. Krimin selkkauksen taustan hahmottamiseksi on hyvä tutustua lyhyesti niemimaan historiaan.
Suomen näkökulmasta Krimi on ollut viime päiviin asti tuntematonta maailmankolkkaa, jonka arkipäiväisiin tapahtumiin emme ole juuri kiinnittäneet huomiota. Koulun historian tunneilta Krimi palauttaa mieleen Venäjän ja Turkin, Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856 käydyn sodan, joka ulotti vaikutuksena myös Suomen suuriruhtinaskunnan rannikolle. Englannin ja Ranskan laivastot kävivät osana Venäjän merisaartoa pommittamassa muun muassa Suomenlinnaa.
Krimin historialliset vaihteen sen sijaan ovat muilta osin olleet meillä vähän huomion kohteena. Koska ne selittävät pitkälle sitä, mitä Krimillä parhaillaan tapahtuu, lyhyt kertaus on paikallaan. Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen Krimi yritti olla hyvin lyhyen aikaa itsenäinen maa. 1910- luvun lopun ja 1920-luvun alun Venäjän verisen sisällissodan aikana niemimaa oli Valkoisten tukialuetta ja heidän tappionsa jälkeen Krimi liitettiin osaksi vuonna 1922 muodostettua Neuvostoliittoa.
Toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1942 Krimillä käytiin kovia taisteluita Neuvostoliiton ja Saksan joukkojen välillä. Sevastopolin kaupunki tuhoutui lähes täysin saksalaisten piirityksessä. Saksalaiset miehittivät Krimiä kevääseen 1944, jolloin neuvostojoukot valtasivat niemimaan takaisin. Kostona yhteistyöstä saksalaisten kanssa koko Krimin tataarien väestö pakkosiirrettiin Keski-asiaan. Kuolleisuus oli pakkosiirron aikana suurta. Tataarit ovat saaneet palata takaisin Krimille vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Historian käänteistä johtuen Krimin alueen nykyinen väestö on siis vahvasti venäjänkielistä.
Nykypäivän kannalta merkittävä oli Nikita Hruštšovin vuonna 1954 tekemä päätös lahjoittaa Krimi Ukrainan neuvostotasavallalle. Neuvostoliiton hajoamisprosessin yhteydessä vuoden 1991 lopussa Ukrainassa järjestettiin kansanäänestys Venäjästä irtautumisesta. Krimillä irtautumista Venäjästä kannatti vain hieman yli puolet äänestäneistä. Krimi jäi siis osaksi Ukrainaa, mutta sille tarjottiin vahva itsehallinnollinen asema. Sevastopolin laivastotukikohdan asema jäi epäselväksi ja vasta vuonna 1997 Venäjän ja Ukrainan välillä allekirjoitettiin sopimus, jossa tukikohdan vuokraus vahvistettiin.
Viime päivien uutiset Krimiltä kertovat, että Venäjä näyttää käytännössä olevan miehittämässä Krimin niemimaata. Se, että rajautuuko operaatio vain Krimille vai myös esimerkiksi Ukrainan itä-osiin, jossa venäjänkielisen väestön osuus on suuri, ei tiedetä. Ei myöskään sitä, miten Ukraina aikoo reagoida Venäjän toimiin. Vaikka Krimin alueen väestöllä on vahva kytkös Venäjään, Venäjän toimet loukkaavat Ukrainan ja Venäjän välillä tehtyjä sopimuksia ja Ukrainan valtion itsenäisyyttä. Ne antavat myös todella vaarallisen esimerkin siitä, että miten Venäjä voi käyttää naapurimaansa heikkouden hetkeä hyväksi. Se, että liikkeellä on sotilaita ilman kansallisuustunnuksia, tekee tilanteesta entistä sekavamman.
Ukrainan tapahtumia ja Venäjän toimia varmasti seurataan tarkoin kaikissa Venäjän naapurimassa, myös Suomessa, ja ne tullaan ottamaan huomioon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevassa keskustelussa. Ukrainan ja Krimin tapahtumat ovat esimerkki siitä, kuinka nopeasti ja äkkiarvaamatta Euroopassa voi kehittyä vakava poliittinen ja jopa sotilaallinen konflikti. Puheet siitä, että sellaisten kriisien aika, jossa toista maata voidaan vähintäänkin uhata sotilaallisen voiman käytöllä, olisi Euroopassa ohi, ovat valitettavasti nyt osoittautuneet katteettomiksi.
Nuoret ovat vielä ”laumaeläimiä”. Myöhemmin alkaa yksilöityminen. Laumat ovat niitä, jotka suomessa huutelevat tuomioitaan milloin mistäkin normaaliin elämään kuuluvista ilmiöistä. He eivät ole kehittyneet eteenpäin laumasta. Uskovaiset kuuluvat näihin laumoihin, vain harvat yksilöityvät uskonnollisessa ajattelussaan. On turvallisempaa olla samaa mieltä kuin muut. Yksilöityminen vaatii rohkeutta. Jos on eri mieltä, saa lauman tuomion. Parempi siis olla hiljaa. Laumaa on helpompi hallita kuin yksilöitä. Kaikkein pahinta on yksilöityä seksuaalisuuden alueella. Onneksi on rohkeita ihmisiä, jotka eivät välitä laumasieluisuudesta, vaan valitsevat oman tien asiassa kuin asiassa.
Elna, kiitos hyvästä blogista! Lammas tunnistaa oman paimenen äänen kaikista muista äänistä. Lammas seuraa ainoastaan omaa paimenta. Omasta laumasta ei kannata lähteä vieraaseen laumaan.
Opetuslapsi
Tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan, eli me olemme vielä lapsia Paavalin mukaan, hän sanoo; että hän on juottanut meille vasta maitoa, koska vahvempaa ruokaa emme ole vielä valmiita syömään.
Muinoin on profeettoja sanottu Jumalan miehiksi, ei lapsiksi, vaan miehiksi, naisista en tiedä, mutta jotain kenokauloja me miesten mielestä tietysti olemme ja itsensä perkeleen porttikäytäviä.
Meidän tehtävä on kuitenkin kasvataa pojista/lapsista miehiä niin, että he eivät hirtä pikkulintuja, revi kärpäsiltä siipiä, ruoski hevosia huvikseen, ja tunge kanoja elämään minimaalisissa häkeissä, ja saastuta maata ja ilmaa ym. ym. kun heillä ei ole empatiakykyä vaan pelkästaan raakaa vallanhimoa, ja hyötymistavoitteita.
Meidän tehtävä on olla se laki, joka sanoo; NOIN EI SAA TEHDÄ !!
Ja koska me näin olemme oikeamielisiä, on se syy, miksi meistä ei pidetä, vaan nimitellään ja halventamalla tai ylistämällä pyritään alistamaan miellyttäjiksi ja sokeiki tosiasioille. joiden he uskovat kuuluvan miehen hallintavaltaan taivaassa ja maan päällä. Naisen kuuluu vain tukea miestään, joka pitää ”jumalan lapsi” sanaa ikuisena lapseutena, joka ei vaadi kasvamista, sillä voi jopa ylvästellä.
Kaikki naista halventavat nimitykset ovat Raamatusta tuttuja. Kun tyttäreni tuli ekaluokkalaisena kotiin, hän kysyi, mikä se ”huora” on kun pojat nimittelivät. Pojat oppivat isiltään sanaston jo pieninä. Eikä se lopu, vaikka kirkko kuinka selittelisi asiaa ”parhain päin”. Miehillä on kuitenkin heikko itsetunto, joten perinne tulee jatkumaan.
Tulinpa tarkastaneeksi tuonkin. ’Huora’ esiintyy 1776 raamatunkäännöksessä, mutta ei myöhemmissä. Isiltä ja isoilta pojilta opituista asenteista ei kannattaisi syyttää Raamattua.
Yksi parhaimpia asioita , mitä Raamattu on yhteiskunnalle antanut on miesten ja naisten sama arvo. Naisten vähättely ja mitätöinti ei johdu Raamatusta, eikä sen sanoista. Hyvin harvat sitä edes lukee. Sitäpaitsi jonkun sanan kokonaan kieltäminen ihan varmasti säilyttää sen käytön.
Naisen mitätöinti on Jumalan luomistyön huippusaavutuksen mitätöintiä ja samalla Jumalan mitätöintiä. Monet miehet kokevat suurta alemmuutta vaimojensa rinnalla, mutta eivät kykene tunnustamaan sitä edes itselleen. Siksi heillä on suuri tarve mitätöidä vaimojaan ja naisia yleensä. Nämä miehet opettavat sen pojillleen. Väittäen ettei naista voi ollenkaan ymmärtää.
Naisen yksi miestä suurempi taito on intuition kautta oivaltaa asioita, joita mies ei järkeilemällä kykene ratkaisemaan. Tämä naisen kykyky on miehille käsittämätön. Eli miten nainen voi aivan helposti hetkessä löytää oikean ratkaisun vaikeaan asiaan, jota mies on saattanut viikkokausia pohtia. Onnellinen se mies joka osaa hyödyntää vaimonsa huipputaitoja neuvoja kysymällä.
Madonna – huora -akselilla mennään sitten toiseen ääripäähän, ylistämällä alistamiseen. Normaali-ihmisestä löytyy kumpikin puoli, miehestäkin.
Tämän päivän Evankeliumiteksti vasta nosti esiin lammasvertauksen todellisen taustan. Tausta on ollut hukassa, kun on puhuttu pelkästään vertauksesta, eikä siitä mihin tilannetta verrataan. lammasvertaus on otettu pois alkuperäisestä kontektistaan, jolloin koko tarina on muuttunut.
Tulisi aina lukea Raamattua enemmän ja laajemmin, kuin suosikkipaikkoja sieltä täältä. Lammasvertaus on yksi suosituimmista.
Vertaus oli alunpitäen tarkoitettu vain sille tietylle porkalle, joka paheksui sitä, että julkisyntiset tulevat kuuntelemaan pyhän jamalansananan opetusta.