Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef. 4:29-32)
Miksi anteeksi antaminen aviopuolisolle on vaikeaa; montako kertaa pitää antaa anteeksi, jos aviopuolisomme (tai lähimmäisemme) kohtelee uudelleen kaltoin (vert. Matt. 18:21-22)?
Miksi on tärkeää haluta antaa anteeksi, vaikka loukkaus vielä tekisi kipeää; mikä avuksi?
Miksi aviopuolisolle on (tai ei ole) helpompi antaa anteeksi kuin muille lähimmäisille?
Miksi meidän pitää rakastaa myös vihollisiamme ja pyrkiä elämään rauhassa kaikkien kanssa?
Miksi ei saisi antaa auringon laskea, ennen kuin olemme sopineet riitamme (vert. Ef. 4:26-27)?
Mikä tekee kristillisestä avioliitosta onnellisen?
Kaikki julkaistut blogini:
Miksi on tärkeää haluta antaa anteeksi, vaikka loukkaus vielä tekisi kipeää; mikä avuksi?
Meidän paha olo ei parane sillä, jos huolehdimme pahanolon hyvinvoinnista paisuttelemalla sitä. Ainoastaan anteeksi antamalla olomme paranee monessakin mielessä. Me voimme rukoilla Jumalalta voimaa antaa anteeksi vaikka vielä emme pystyisi. Ensimmäinen vaihe on se, että haluamme antaa anteeksi, ja anteeksi antaminen on sitten seuraava vaihe.
Anteeksi antaminen vapauttaa meidät ikään kuin kahleista. Siihen voi mennä aikaa ja se vaatii sisäistä työskentelyä ja rukousta – mikä minä olen, olenko muka parempi kuin tuo jos en voi antaa anteeksi – onko hänen tekonsa pahempi kuin minun ajatukseni?
Aviopuolisolle anteeksi antaminen on kaikkein vaikeinta. On vaikeata hyväksyä, että ihminen, johon on tiukasti sitoutunut, voi tehdä eniten kipeää.
Omille vanhemmille anteeksi antaminen on toiseksi vaikeinta. Miksi he juuri minun kohdallani menettelivät näin ja näin?
Olen onnellinen, että olen saanut elää näin vanhaksi ja oppinut vaikeaa anteeksi annon taitoa.
May, kiitos erinomaisesta kommentista. Näin varmaan on.
Aviopuolisolta vaatii paljon enemmän kuin muilta ihmisiltä ja toisaalta aviopuolisoa loukkaa helpommin, koska ajattelee hänen ymmärtävän.
Vain meille merkittävä ihminen voi oikeasti loukata. Ehkä on niin, että onni avioliitossa syntyy yhteisestä tahdosta. Jos eletään minun tavallani, se voi olla minulle hyvää, mutta kumppanille helvettiä ja päinvastoin.
On siis olemassa kolmas tie, mutta se vaatii sitoutumista myös kuivan kauden yli. Toiseksi sitoutuminen merkitsee sitä, että haku ja vertailu lakkaa molemmin puolin. Jos on löytänyt sen ainoan oikean, ei voi olla enää parempaa olemassa. Tätä asennetta kaipaa onnellinen avioliitto.
Kiitos hyvästä kommentista, Lauri. Yhteinen tahtotila, jossa aviopuoliso menee aina kaiken muun edelle, on tärkeää. Maanpäällä ei saisi olla mitään tai ketään, jota arvostaisi enemmän kuin aviopuolisoa. Jos tulee tilanne eteen, että on kaksi lupausta ristiriidassa toinen puolisolle ja toinen vaikka parhaalle ystävälle tai vaikka työnantajalle, niin tärkeintä on pitää lupaus puolisolle, koska mikään ei mene hänen edelle maanpäällä. Oikea tärkeysjärjestys: ykkönen on Jumala ja aviopuoliso on seuraava ja sen jälkeen lapset ja vanhemmat jne.
Juha Heinilä :”Yhteinen tahtotila, jossa aviopuoliso menee aina kaiken muun edelle, on tärkeää. Maanpäällä ei saisi olla mitään tai ketään, jota arvostaisi enemmän kuin aviopuolisoa.”
Lainaanpa tähän itseäni viisaamman näkemystä siitä, mikä on perhe ja mitä on perherakkaus, jota myös me olemme koettaneet vajavaisilla ”kilvoittelukyvyillämme” noudattaa:
”Niin arvostettu ja pyhä kuin perhe onkin, ensi sijaisesti uskollisuutemme todellisina kristittyinä kohdistuu Jumalaan. Mikä tahansa, mikä menee Kristuksen edelle vapaasti lainaten raamattua, ei ole Kristuksen arvoista. Kuka tahansa asettaakaan perheeseen kuuluvat etuoikeudet etusijalle Kirkkoon ja käskyihin nähden on eräänlainen kultin harjoittaja, joka pettää sekä kirkon että aidon perheen. Todellinen perhe ei ole maallinen. Todellinen perhe on Kirkon ikoni ja koko ihmiskunnan veljeys. Todellinen perhe ei rajoita rakkauttaan vain rajojensa sisäpuolelle kuuluviin, vaan ulottaa lähimmäisiin, jopa vihollisiinkin rakkautensa, joka on kehittynyt, sivistynyt ja jalostunut perheen sisällä.” [tsasouna.net/ Raimo Sissonen]
Tuula, hyvä kommentti, kiitos. Mikään työ tai harrastus ei saisi mennä aviopuolison edelle, vaikka se olisi kirkon. Hyvä Jumalasuhde auttaa onnelliseen avioliittoon. Onnellinen avioliitto edesauttaa lasten hyvinvointiin. Onneton avioliitto tai avioero ei ole koskaan lasten parhaaksi.
Minä en näe niin, että perheeseen kuuluisi muita kuin mitä meidän taloudessa asustaa. Ystävät eivät kuulu perheeseeni eikä seurakunta. Seurakunnasta voi puhua perheenä, mutta se on aina erilainen kuin mitä ydinperheellä tarkoitetaan, eikä sitä siihen saa sekoittaa.
Juha Heinilä :”Minä en näe niin, että perheeseen kuuluisi muita kuin mitä meidän taloudessa asustaa.”
🙂 Tuo on varmasti nuoremman ikäluokan oikea näkökulma, kun on rakennettava koti tähän maailmaan, mutta vanhenemisen ja aiemmin tärkeäksi koetun maallisesta pakollisen luopumisen opettelemisen myötä alkaa jollakin tavalla ihmetellä kaikkea mitä on tullut tehtyä – ja monen historiaan jääneen asian kohdalla todellakin ihmettelee, että ”did we all those lucky things” ja ehkä silloin ymmärtää kenen ”lahjaa” kaikki nuo onnelliset asiatkin todellisuudessa olivat.
Kaikki on lahjaa Jumalalta myös meidän hyvä aviopuolisomme.
Puhtaasti maallisessa, jokapäiväisessä elämässä on niin, että naisella lapset kai yleensä tulevat ennen miestä. Jos mies tämän hoksaa, voi jokunen avioriita jäädä syntymättä.
Osmo, kiitos hyvästä kommentista. Näin voi olla, mutta se ei ole oikea tärkeysjärjestys. Aviopuolisot hoitavat perhettään yhdessä. Pienet lapset tarvitsevat aina vanhempien (molempien) huolenpitoa.
Onko ihmisen kovuus ja anteeksiantamattomuus syynä meidän aikamme runsaisiin avioeroihin ?
Luultavasi kukaan ei mene naimisiin vain erotakseen, mutta sen ainakin voidaan sanoa, että avioliitot rikkoo Vanha Aatami. Sekin voidaan todeta, että jokaisessa avioliitossa rikotaan surutta Jumalan tahtoa vastaan pidetään ” mykkäkoulua,kiukutellaan ja maksetaan ” potut pottuina”- Toisin sanoen viha ja ilkeämielisyy on aivan lähellä hiipimässä ja rikkomassa kauniisti luvatun ja aletun avioliiton.
Tämän saa aikaan ihmisen kovuus ja itsekkyys, sen että sopua ei synny, ettei halua enää katsoa ” sinne päin”, jota ennen rakasti. Mielestäni välttyä tällaiselta kriisiltä avioliitossa, on tärkeää opetella sanoa ” anteeksi”, vieläpä sitä todella haluten. Sen lisäksi yhdessä pyytää toisiltaa anteeksi ja saamaan anteeksi myöskin Herralta, joka on antanut meille suunnattoman syntivelan kokonaan anteeksi.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Rakastaminen on tahdon asia. Rakkauden kaksoiskäskyssä on meille uskoville avioliitossa oleville hyvä ohje. Rakasta Jumalaa ja rakasta aviopuolisoasi niin kuin itseäsi.
Jokaisessa avioliitossa tulee eteen pieniä erimielisyyksiä. Kun niitä opitaan ratkaisemaan Jumalan tahdon mukaisesti, niin isoilta ongelmilta monesti vältytään. Maton alle ei kannata lakaista ongelmia, vaan ne on aina ratkaistava Jumalan tahdon mukaisesti. Anteeksi annettuja juttuja ei enää ole olemassakaan, eikä niitä oteta esille tulevien ongelmien yhteydessä.
Monenko suurin ongelma on se, että luulee osaavansa elää avioliitossa ja aviopuolisossa on kaikki syy heidän erimielisyyksiin ja muihin tahroihin?
Miksi ei saisi antaa auringon laskea, ennen kuin olemme sopineet riitamme (vert. Ef. 4:26-27)?
Ajattelen niin, että Saatana tulee sekoittamaan erimielisyyttä vieläkin sekavammaksi. Erimielisyys paisuu kuin lumipallo mitä enemmän sitä pyöritämme, ellemme käsittele sitä aviopuolisomme kanssa rakentavasti. Mitä kauemmin aikaa kuluu, niin sitä vaikeampi on käsitellä erimielisyyttämme ja mahdollisesti on tullut pussillinen uusia väärinymmärryksiä. Yksi asia kerrallaan ja heti samana päivänä ratkaistava, jos mahdollista. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on tärkeää avioliitossa ja muissakin ihmissuhteissa.
Kristillinen avioliitto on tehty Jumalan järjestyksen siunaamana toisin kuin lihallinen avioliitto, jossa mies ja nainen vain menevät yhteen.
Kristillisen avioliiton tekeminen on tässä mielessä, myös lupauksen saamista toiselta osapuolelta. Itse lupaan Jumalan edessä pitää liiton ja toisen kuulen antavan saman lupauksen Jumalan edessä.
Joskus näkee vanhoja pariskuntia, jotka eivät juurikaan vietä yhteistä aikaa, vaan tuntuu kuin he olisivat erillään toisista, mutta yöpuulle he kuitenkin vetäytyvät toistensa viereen ja saavat toisiltaan rakkauden tunnustuksen, ”Hyvää yötä, olet rakas…”
Liiton tekeminen kuuluu Kristilliseen ymmärrykseen, ja vannottu vala sitoo ihmisen toiseen ihmiseen, Jumalan edessä annetun lupauksen kautta.
Kuinka vakavasti me ihmisinä suhtaudumme avioliitossa tehtyyn lupaukseen?
Seuraava ei varsinaisesti liity tähän avioliittoon, mutta siinä saamme nähdä miten Jumala on tehnyt liiton uskon isän Abrahamin kanssa. Se on Israelin kansan kanssa tehty liitto, joka merkittiin ympärileikkauksella.
Avioliitto taas on kahden ihmisen tekemä liitto, johon pyydetään Jumalan siunausta. Se on iso ja vakava juttu, mutta miten me sen yksilöinä näemme. Miten pitkälle annettu lupaus ja vala pitää? Loppuun asti vai onko niin, että me olemme jo niin paatuneita, ettei lupauksilla ole enää juurikaan merkitystä?
Täytyy muistaa myös, että lapsien syntyminen on yksi liiton tärkeimpiä funktioita.
”Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.”
1.Moos.17
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Kristillinen avioliitto on Jumalan edessä solmittu. Ongelmien kanssa voivat aviopuolisot yhdessä rukouksen kanssa mennä Jumalan eteen ja pyytäen viisautta ja rakkautta ongelmien selvittelyyn. Yhteinen rukous voi olla erittäin tärkeä ongelmia ratkaisemisessa.
Mikä tekee kristillisestä avioliitosta onnellisen?
Martti Luther: “Hyvä avioliitto on se, missä on oikea keskinäinen rakkaus ja autuaallinen
yksimielisyys”.
Vanhassa testamentisa ei ole mitään .kritillistä avioliittoa sillä silloin kun Vanha testamentti kirjoitettiin mitään kritinuskoa ei ollut edes olemassa.
Vanhan Testamentin pyhät uskovat tulevaan Kristukseen. Taivastie on sama silloin kuin nytkin. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin pelastus.
Psalmi 51 on erinomainen ja samoin Jesaja 53.
Seppo, sinä Kristuksen kirkkoon kuulumattomana olet ulkona kirkon opeista ja kristillisestä avioliitosta.