Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef. 4:29-32)
Miksi anteeksi antaminen aviopuolisolle on vaikeaa; montako kertaa pitää antaa anteeksi, jos aviopuolisomme (tai lähimmäisemme) kohtelee uudelleen kaltoin (vert. Matt. 18:21-22)?
Miksi on tärkeää haluta antaa anteeksi, vaikka loukkaus vielä tekisi kipeää; mikä avuksi?
Miksi aviopuolisolle on (tai ei ole) helpompi antaa anteeksi kuin muille lähimmäisille?
Miksi meidän pitää rakastaa myös vihollisiamme ja pyrkiä elämään rauhassa kaikkien kanssa?
Miksi ei saisi antaa auringon laskea, ennen kuin olemme sopineet riitamme (vert. Ef. 4:26-27)?
Mikä tekee kristillisestä avioliitosta onnellisen?
Kaikki julkaistut blogini:
Hyvät ystävät, keskustelu vierimässä vieraille urille. Martti palauttamassa sitä ruotuun.
Maailmassa tehdään paljon hyvää lahjoittamalla se kymppi ihan vieraita ihmisiä varten, koska heitä pitää auttaa auttamaan itseään. Se on mielestäni heidänkin rakastamistaan. Ja kivun kokevat ne, jotka tuntevat itsessään käskyn mennä niillä meidän kympeillämme paikan päälle.
Itselle yhdentekevä ihminen ei koskaan voi herättää loukkauksillaan minussa vihaa, vaan sääliä ja ehkä ylenkatsetta.
Kiitos May hyvistä kommenteissa. Läheisiltä lähimmäisiltä odottaa eniten ja jos odotukset eivät toteudu, niin loukkaantuu helposti. Ventovieraalta harvemmin odottaa mitään, ellei tunne häntä muuten tai hänellä on jokin virka, jota arvostaa paljon.
”Tappaminen on aina väärin. Niin oli noitaroviotkin väärin. Sen ajan Raamatun muuttajat olivat vauhdissa.”
Mitä selität, hehän vain noudattivat Raamatun selvää käskyä, että ”noitanaisen älä anna elää!”
Seppo, kiitos kommenteista. Itselläni Jumalan kymmenestä käskystä on mielessä Älä tapa. Kaikki ihmiselämän lyhentäminen kättemme kautta on väärin ja Jumalan tahdon vastaista.
Juha Heinilä :” Kaikki ihmiselämän lyhentäminen kättemme kautta on väärin ja Jumalan tahdon vastaista.”
Olipa kerran pieni lapsi, joka oli sairastunut syöpään. Hän joutui kivuliaisiin hoitoihin, ja hänen vanhempansa kertoivat, että taivaaseen on kaksi tietä. Toinen tie on pitkä ja tuskallinen ja toinen tie lyhyt ja nopea. He toivoivat, että lapsi valitsisi sen pidemmän tien. Lapsi meni hoitoihin, ja kului aikaa, kunnes tuli se ilta, jolloin hän kiipesi nukkumaan äitinsä viereen ja kuiskasi äidin korvaan, että hän taitaa kuitenkin valita sen lyhyemmän tien. Seuraavana aamuna hän oli nukkunut pois.
Samalla tavalla lyhyemmän tien taivaaseen ovat valinneet monet nuoret, jotka ovat kokeneet elämänsä tässä yhteiskunnassa turhaksi. Niin kuin sekin 14-vuotias nuori, joka jätti jälkeensä viestin, että nyt häntä ei kiusata enää.
Suomi on yhäkin nuorten itsemurhissa Euroopan synkimpiä maita, ja olen surullinen siitä, että heidän oli valittava ”se lyhyempi tie”. Mielestäni tuo heidän tekemänsä valinta on meidän lapsista vastuussa olevien aikuisten synnin ja väärintekojen seurausta.
Tuula, kiitos syvällisestä kommentista. Kaikki päivämme on kirjattu Jumalan kirjaan, ennen kuin yhtään niistä on kulunut (vert. Ps. 139:16). Ihmisten syntien seurauksia monet syyttämät voivat joutua kärsimään.
Sis eikö Juha Raamattu edustakaan Jumalan iankaikista tahtoa koska siellä Jumala käskee tappamaan noitanaiset?
Kyllä edustaa. Älä tapa -käsky on voimassa aina, vaikka jotkut haluaisivat sen pyyhkiä Raamatusta pois tai ainakin vesittää.
Oikeastaa siinä ei lue ’älä tapa’ vaan ’älä ryntää päälle’…
Mutta outo Jumala joka sekä käske tappamaan että kieltää tappamasta ja molemmat käskyt ovat siis sinun mukaasi iankaikkisia totuuksia koska ovat molemmat Raamatussa.
Luterilaisissa katekismuksissa on Jumalan kymmenen käskyä, joten ne ovat meille tutut. Kannattaa tarkistaa käskyt katekismuksesta, jos epäilee. Toki kirkon ulkopuolisille Jumalan kymmenen käskyä voivat olla vieraita.
Niin, minä olen kyllä lukenut tuon ko. käskyn myös hepreaksi, mutta et siis ottanut kantaa siihen että Jumala samassa Raamatussaan sekä käskee tappamaan että kieltää tappamisen. Ja molemmat ristiriitaisaet käskyt ovat sinun aikaasempien sanojesi mukaan ikuisia totuuksia.
Pyhä Henki auttaa ymmärtämään Raamattua oikein. Jeesus Kristus on kuollut koko maailman syntien vuoksi, jotta saisimme elää. Ei meilläkään ole oikeutta tappaa ketään.
Olen samaa mieltä,että tappaminen on aina väärin ja Vanhan testamentin Jumalan antama tappokäsky muka noidille ei siis olekaan iankakkinen totuus eli Raamatusa ei kaikki ole oiankaikisia totuuksia. Näin siis yksinkertaisen logiikan mukaan, mutta kaiketi uskoville on Pyhän hegen tarjoma jonkinlainen toisenlainen logiikka?
“Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”
Isä meidän rukouksessa pyydämme Jumalaa antamaa syntimme anteeksi samoin kuin me annamme anteeksi meitä vastaan rikkoneille; Onko Jumala joka tapauksessa meidät armahtava, vai vaikuttaako meidän kovasydämisyys jotenkin, jos vaikuttaa niin miten?
Ethän ole mikään Jehovan todistajien opettaja, kun yhtä maanittelevan alentuvaa on toi kirjoituksesi kysymykset.
Kokemusta omaava voi rukoilla myös: Auta minua antamaan anteeksi itselleni ja niille…
Sonja, en tietenkään ole Jehovan todistaja, koska olen luterilainen ja vielä vähemmän olen armoton kovasydäminen humanisti, ne jotka esiintyvät muka kristittynä, mutta ovat vihaa täynnä vailla kristillistä rakkautta.
Itselle on myös hyvä antaa anteeksi. Nyt pohdittiin sitä, kun Herran opettamassa Isä meidän -rukouksessa pyydämme syntejämme samalla lailla anteeksi kuin mitä itse annamme muille anteeksi. Miten vaikuttaa se, jos me olemme kovasydämisiä, emmekä anna anteeksi meitä vastaan rikkoneille?
Juha Heinilä, kuinkas on jos/kun uskova tappaa jonkun, kuinka on hänen pelastuksensa laita???
Annat ”ohjeen” lukea Raamattua, ok oikein, mutta mitä se hyödyttää lukea jos ei ole Pyhää Henkeä ja uskoo jo itsellään sen olevan eli mitä ns ”uskovaa” hyödyttää jos ei käänny ja tee parannusta???
Mistä selkeästi näkee kun hengetön selostaa Raamatun Sanaa, hän ei ota kaikkia Jeesuksen Sanaja sydämen halulla vaan keksii syitä ja verukkeita etteivät ne muka kuulu uskoville????
Aivan sama on pienen lapsen suhtautuminen isänsä sanoihin joilla isä varoittaa menemästä heikoille jäille, lapsi ei ota sanoja vastaan ja menee, missä vika jos lapsi hukkuu????Yksi selkeä Jeesuksen Sana on että:
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Siis onko syntien anteeksisaamista ilman parannusta, EI OLE.
Jos joku tarjoaa jotain toista tietä niin se on aivan toinen evankeliumi ja sitä pitää kavahtaa sillä se on valheen evankeliumi.
Ari, pelastumme aina yksin Kristuksen ansiosta. Toki voi luottaa omiin tekoihin, mutta niillä ansaitsemme ainoastaan Helvetin tulet. Siinä ei ole mitään eroa, tappaako ennen uskoontuloa vai sen jälkeen. Jokaisella uskovaisella on Pyhä Henki. Pyhä Henki avaa Jumalan jokaista sanaa. Ilman Pyhää Henkeä Raamattu on kuollut kirja, jolla ei ole mitään merkitystä. Raamatussa ei ole mitään, joka voisi siitä ottaa pois. Sokeat taapertavat samojen kysymysten parissa, eikä pääse kuopastaan ylös. Syyllinen on aina pienen lapsen vanhemmissa, jos heidän lapsensa putoaa heikoilla jäillä ja hukkuu.
Parannusta tehdään päivittäin, koska sen unohtamalla kertyy syntejä, joista ei halua päästä eroon.
”Syntejään ei saa anteeksi ilman parannuksen tekoa:” Näin sanovat esim. eri ryhmittymien lestadiolaiset. All right, kun parannus on tehty toiselle parannuksen tehneelle julkisesti tai vähemmän julkisesti, elämä jatkuu parannuksen tehneenä, ja kaikki synnit on upotettu armon mereen. Kuulutaan ryhmittymään, noudatetaan sen sääntöjä, ehkä käydään suruttomien luona katsomassa tv:tä salaa, mutta katsotaan heitä vähän nenän vartta pitkin.
Mielestäni parannus on tehtävä joka päivä, joka aamu, kun armo on uus. Joka päivä me koko syntinen sukukunta kamppailemme syntiä vastaan välillä langeten pettämään, valehtelemaan, ylpistymään, himoitsemaan jne. Kadumme jotain ehkä heti ja sydämessämme soi Jeesus Kristus armahda mitä tein. Samalla ehkä pyydämme anteeksi henkilöltä, jota olemme loukanneet.
Mutta viimeistään illalla päivän töiden jälkeen hiljennymme pohtimaan mitä olisimme voineet tehdä tai ajatella toisin ja kiitämme ja rukoilemme onnellisena siitä, että vaikka välillä hylkäämme tekoinemme Jumalan, Hän ei hylkää meitä.
Toivoisin lisää keskustelua avioliitosta ja anteeksiantamisesta ja -antamattomuudesta ja avioerojen suuresta määrästä. Mikä on kirkkomme suuri tehtävä tällä saralla?
Hyvä kommentti, kiitos May. Taitaisimme olla aika sokeita ja suruttomia, jos ajattelisimme että väärinteot ovat jääneet taakse monien vuosien päähän, kun tulin uskoon. Jokainen, joka vähääkään tuntee itseään, niin tietää minkälainen on. Parannusta saamme tehdä päivittäin, koska emme ole muuttuneet synnittömiksi.
May Roth-Edelmann, parannus on kertakaikkinen eli yhden kerran tapahtuva kääntyminen eli Jeesus kutsui syntisiä parannukseen siis niitä jotka ymmärsivät olevansa TÄYDELLISESTI erossa Jumalasta, mutta kuultuaan Jeesuksen Sanat ja TEHTYÄÄN niiden mukaan heistä tuli Jumalan lapsia. Tämän jälkeen alkaa pyhitys eli mielen muuttaminen Jumalan tahdon mukaiseksi Pyhän Hengen voimassa josta seuraa tekojen muuttuminen Jumalan tahdon mukaiseksi, AAAAMEN.
Ari, milloin muistat viimeisen kerran tehneen Jumalan tahdon vastaisesti? Tarkoitatko, että uudestisyntynyt ihminen ei voi tehdä syntiä? Entä jos uudestisyntynyt ihminen tekee syntiä, niin joutuuko sinun mielestä hän kadotukseen?
Pitääkö meidän tehdä perusteellinen pohjia myöten tuleva parannus ?
Tällaisessa ajattelussa korostetaan erityisesti sitä, että Jumalan armo ei ole alennustavaraa, eikä sen saaminen ole mikään yksinkertainen asia. On luovuttava synnistä,hyvitettävä ja sovittava Jumalan kanssa tilikirjat yhdellä kertaa selväksi. Toisin sanoen koko ”syntilasti” on käännettävä keralla ylösalaisin, vain silloin on mahdollista löytää oikea tie Jumalan luo ? On luovuttava kokonaan synnistä, vasta silloin armo kuuluu ihmiselle. Muuten se on halpaa armoa ja turhaa toiveajattelua. ?
Mutta eihän kristillinen elämä ole suinkaan tällaista, eikä se kulje tuollaisen sapluunan kautta. Synti on raskas taakka, eikä mikään kevyt asia, jonka voi pyyhkäistä sivuun, kuin jonkin roskakorin tyhjennyksen. Sillä synti ei ole rajattavissa meidän ulkopuolellemme, vaan se on sydämmessä niinhän Jeesus sanoi, että synti on sydämmessämme ja se saastuttaa meidät. Eikä se lähde paastolla,rukouksella, vaan kun synti tulee meille todella synniksi, silloin huudetaan Paavalin tavoin: ”Kuka pelastaa minut synnin ruumiista” ?
Jos meidän pelastus olisi riippuvainen meidän pohjia myöten tehdystä parannuksesta. Silloin varmasti mieleen nousee syvältä ääni, joka sanoo: ” Oletko alkanut oikein parannuksesi, puuttuko siitä vielä jotakin ” ? Kristillinen usko ei perustu, mihinkään muuhun kuin Kristuksen sovitustyön ja Golgatan kohdalta, kohtaa taivas on auki, mutta on armotta tukossa kaikista muista kohdista.
Erinomaista pohdintaa, Martti. Armo on pelkkää armoa, jossa ihmisen osuus on 0%. Jos meille ihmisille lankeaisi jokin osuus pelastustyössä, niin kukaan ei pelastuisi. Onneksi Jeesus Kristus on tehnyt kaiken Golgatalla täydellisesti! Kiitos Jeesus!
Edellä monta hyvää kommenttia, kiitos teille kaikille.
Tuli mieleen uusi kysymys. Milloin on helppoa antaa aviopuolisolle anteeksi?
May kyseli edellä mistä johtuu avioerojen suuri määrä? Minusta suurin syy on avioparien kommunikointiongelmat, joissa molemmilla on 50 % osuus ongelmista. Jos avioparit hakevat apua näihin ongelmiin ja löytävät oikeat tavat kommunikoida, niin voidaan välttyä suuremmilta ongelmilta. Ratkaisemattomat pienet ongelmat ovat portti suurempiin ongelmiin.