Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef. 4:29-32)
Miksi anteeksi antaminen aviopuolisolle on vaikeaa; montako kertaa pitää antaa anteeksi, jos aviopuolisomme (tai lähimmäisemme) kohtelee uudelleen kaltoin (vert. Matt. 18:21-22)?
Miksi on tärkeää haluta antaa anteeksi, vaikka loukkaus vielä tekisi kipeää; mikä avuksi?
Miksi aviopuolisolle on (tai ei ole) helpompi antaa anteeksi kuin muille lähimmäisille?
Miksi meidän pitää rakastaa myös vihollisiamme ja pyrkiä elämään rauhassa kaikkien kanssa?
Miksi ei saisi antaa auringon laskea, ennen kuin olemme sopineet riitamme (vert. Ef. 4:26-27)?
Mikä tekee kristillisestä avioliitosta onnellisen?
Kaikki julkaistut blogini:
”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” Jaak.5:16
Tuo sopii hyvin myös parisuhteen ohjeeksi. Onko suhteessa, sellainen ilmapiiri, että kummatkin voivat avoimesti puhua, esim. omasta seksuaalisuudestaan?
Miten voidaan parantua, jos ei ole mitään ongelmaa? Uskalletaanko kipeätkin ongelmat ja asiat käydä yhdessä läpi, luottamuksen ilmapiirissä?
Kannattaako koko talo purkaa jos yksi lankku on mätä? Olemmeko rukoilleet rohkeutta, että uskallamme avata suumme?
Mitä tarkoittaa, että Jumala haluaa meiltä ”Totuutta salatuimpaan saakka”?
Olenko valmis kuulemaan toisen syvimmät tunnot ja odotukset? Entä kestääkö toinen minun toiveet ja odotukset? Kuinka niistä uskaltaa puhua, tulematta torjutuksi? Näistä puhumattomista ongelmista löytyy mielestäni, monet syyt eroihin.
Rakkaus peittää kaiken, mutta se ei tarkoita, että se piilottaa kaiken, vaan päinvastoin, se nimenomaan tuo kaiken valoon. Synnin tunnustaminen toiselle on sitä, että ollaan avoimia ja rehellisiä, myös kaikkein herkimmissä asioissa, Avartakaa sydämenne, yhdessä Jumalan puoleen. Hän kyllä tuntee meidät salatuimpaan saakka, kunpa me myös itse tuntisimme itsemme ja läheisimmän, eli puolisomme. Kaikessa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kaikessa on hyvä ymmärtää toista ja toisen vaikeutta kohdata syvimpiä tuntojaan.
Siinä koetellaan, mutta Rakkaus kestää kaiken.
Ismo, kiitos erinomaisesta pohdinnasta. Kirjoitit hyvin kommunikoinnin merkityksestä. Avioliitossa on tärkeää tulla kuulluksi, ei torjutuksi. Kuinka oppisimme kommunikoimaan avioliitossa siten, että molemmat tulevat täysin ymmärretyksi. Ei riitä, että toinen on kova puhumaan, kun hän samalla estää toisen puhumisen. Tässä on opettelua jokaiselle avioparille koko eliniän, jotta he oppisivat kommunikoimaan siten, että he ymmärtäisivät mitä toinen haluaa ja tahtoo.
Mitä eroa on lihallisella ja Jumalallisella rakkaudella???
Edellä Ismo Malinen kuvaa täydellisesti lihallisen rakkauden mukaista avioliiton eheytys yrityksiä, mulla ei oo kivaa kun sä teet noin tai mun pitää saada elää näin ja sun on se hyväksyttävä????
Jumalallinen rakkaus ei etsi omaa eikä omien tarpeiden täyttämistä, ei vaadi toiselta mitään vaan on valmis palvelemaan toista pyyteettömästi ilman vastavuoroisuutta, eihän Jeesuskaan lakannut rakastamasta myös niitäkään jotka Hänet ristiinnaulitsivat eikä vaatinut heiltä oikeudenmukaista käytöstä vaan pyysi Jumalaa antamaan näille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät.
Tämä on tärkeä uskovalle että ymmärtää itsekkin eläneensä paatuneella sydämellä jonka sitten Jeesus paransi ja näin ymmärttää sen sokeuden missä toiset elävät kun itsekkin on sokeana vaeltanut ja ymmärtää että vain Jeesus voi tämän soikeuden parantaa.
Jumalallinen rakkaus peittää TOISTEN synnit eli uskova ei niihin kiinnitä huomiota vaan rakastaa ihmistä, siis ei loukkaannu toisten synneistä olivatpa ne miten kauheita tahansa, miksikö, koska on itsekkin tehnyt kauheita syntejä ja ymmärtää että olisi ollut kykenevä mitä kauheimpiin synteihin, ei ole itsessään sen parempi vaan vain ainoastaan Jumalan Jeesuksen ja Jumalan hengen kautta on päässyt eroon synnin orjuudesta.
Ari, ainoastaan avioliitossa elävät ymmärtävät mitä on rakastaa omaa aviopuolisoa. Ainoastaan avioliitossa oppii rakastamaan ja huomioimaan oman aviopuolisonsa. Ainoastaan avioliitossa oppii rakastamaan Jumalan rakkaudella omaa aviopuolisoa.
Juha Heinilä, siis osaako Jeesus auttaa kaikkia ihmisiä vaikka itse ei olekkaan syntiä tehnyt???
Voiko Jeesus autta avioliitossa eläviä vaikkei Hän itse ollutkaan avioliitossa????
Tämä on juuri että lihallinen ihminen puhuu lihallisia asioita eikä ymmärrä asioita jotka on hengellisiä, tästä on edelliset kommentoijat todistamassa.
Ari, Jeesus Kristus voi auttaa jokaista. Ainoastaan Jumala tietää kaiken, koska Hän on luonut kaiken. Mikään ei ole Hänelle salattua.
Kukahan seuraavista tunsi armon ja Totuuden.
1)Jeesuksen aikaan syntinen nainen joka jäi kiinni aviorikoksesta ja jolle olisi kuulunut lain mukaan kivitystuomio ja jolle Jeesus Sanoi:
”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. (Joh.8:11)
2)Luterilaisessa suomessa muutama sata vuotta sitten kaksinkertaisesta (molemmat tahollaan naimisissa) aviorikoksesta tavatut saivat kuolemanrangaistuksen ilman armoa.
3)Tänä päivänä luterilaisen kirkon piispa teki kaksinkertaisen aviorikoksen ilman tuomiota.
4) Mies joka kuvitteli elävänsä hyvää elämää luterilaisen suomen lakien mukaan kuitenkin eläen haureudessa (avoliitossa) ja sen aikana osallistunut aborttiin, elämä kuitenkin romahti ja tämä mies huusi Jumalalta apua ja Jumala vastasi näyttäen hänen elämänsä omat synnit jotka erottivat hänet Jumalasta, tämä mies teki parannuksen, uskoi evankeliumin, otti kasteen ja sai Pyhän Hengen ja jatkaa Jumalan voimassa Jumalan lapsena uskoen myös Jeesuksen Sanat oman elämän kohdalle:
”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. (Joh.8:11)
Ari, kiitos pohdinnasta. Jokainen ihminen on syntinen ja meidän kaikkien ymmärrys on puutteellinen. Onneksi Jumala on hyvä ja laupias ja armahtaa syntisen.
He pettivät Häntä suullaan ja valhettelivat Hänelle kielellänsä; sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa Häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset Hänen liitossansa. Mutta Jumala on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. (Ps. 78:36-38)
Juha Heinilä, otat VT.n puolelta psalmin eikö ko psalmi kerro ihmisestä ilman että Jeesus on parantanut paatuneen sydämen ja näin ollen ei ole Pyhää Henkeä????
Siis ihminen ennen Jeesuksen parantamista on voimaton ja ymmärtämätön palvelemaan Jumalaa, kun paha uhkaa huutaa Jumalan puoleen, mutta hyvänä päivänä ei kuule Jumalaa vaan elää oman ymmärryksensä mukaan????
Ari, vasta Taivaassa me olemme synnittömiä ja vasta Taivaassa me ymmärrämme täydellisesti Totuuden. Voit itse pohtia palveletko Jumalaa siten miten Jumala sinun haluaa vai onko tekosi vain omavanhurskauden palvelemista?
Juha Heinilä, mitä on lihallinen jumalan palvelus, se ei tunne kirjoituksia EIKÄ JUMALAN VOIMAA vaan nysvää ns ”kristillisyyttä” omassa voimassa kieltäen Jeesuksen Kristuksen Sanat. Se on täynnä vaatimuksia ja tuomioita TOISILLE mutta armahtaa itsensä kaikista synneistä ja luulee näin palvelevansa Jumalaa, se eristäytyy lahkoihin ja eri seuroihin pitäen omaa uskoa oikeana näkemättä omaa kurjuuttaan, sydämeltään paatunutta tilaa.
Psalmi 51 on hyvä kuvaus siitä, miten meistä jokainen voi Daavidin tavoin tunnustaa synnit Jumalalle ja luottaa armahtavaan Jumalaan.
Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:3-19)
Juha Heinilä, etkö huomaa kuinka nurinkurista on ”teologiasi” eli ensinnäkin julistat ettei laki ole voimassa enää sinulle (kasteessa on kaikkiensyntien anteeksianto), siis eikö se tarkoita ettei ole syntiä vaan pelkkä armo riittää, nyt sitten otat VT:n puolelta lain alaisille tarkoitetun kohdan jossa huudetaan syntejä anteeksi????
Mikä on turvasi???
Ari, sinulla on ongelma, koska et ymmärrä kirjoituksia. Psalmi 51:ssä on evankeliumi puhtaasti esillä. Koko Raamatussa on evankeliumia ja Jumalan lakia; ne vain pitää löytää ja erottaa toisistaan. Se mitä sinä virheellisesti väität minun julistavan, johtuu siitä, ettet ymmärrä totuutta.
Jeesus Kristus on autuutemme perusta ja ainoastaan hänessä on anteeksiantamus. Daavid uskoi ihan samaan Kristukseen kuin minä ja samoin kaikki muutkin pyhät uskovat.
Edellisissä kommenteissa tulee hyvin esille se jännite, mikä on lain ja armon välillä, uskon ja tekojen välillä.
Meidän kaikkien on hyvä muistaa, että meille on annettu ruumis, mutta ei sitä ole tarkoitus uhrata ja pyhittää, kuten laki määrää, jos olemme Kristuksen omia.
Elämän salaisuus on Kristuksessa eläminen, se ei ole enää omissa teoissa ja omassa pyhityksessä vaeltamista. Olemme lihaa ja verta, kuten olemme aina olleet, mutta Hengestä syntymisen kautta Jumalan Sanan mukaan ja tähden me voimme myös nähdä ennenkaikkea syntisen luontomme vaikutukset itsessämme ja maailmassa.
Luonnollinen ihminen ei pidä omaa syntisyyttään ongelmallisena, koska kaikki muutkin tekevät vääryyttä ja sen tähden Jumalan lakia pidetään halpana ja monet vaativat jopa sen poistamista, koska kukaan ei pysty lakia noudattamaan. (Antaa vaan palaa ja kaikkein kukkien kukkia, ajattelu)
Mutta kun synti virkoaa lain kautta ja minä herään huomaamaan syntini, kuten edellä Ps.51 kuvaa, niin kaikki minun verenvikoja myöten tulee valoon ja ilmeiseksi. Paavali sanoo: ”Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.” Room. 7:9-10
Kuka voi kestää, jos Jumala tuomitsee meidät tekojemme mukaan? Sen tähden meidät on Pelastettu Jumalan tahdon mukaan eikä oman tahtomme mukaan, joka on syntinen. Tätä tarkoittaa, kun sanotaan: ”Jumala vanhurskauttaa, Jumalattoman uskon kautta, Jeesuksen Kristuksen tähden.”
Hebr. kirjeessä lukee näin:
”Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.
Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen-kirjakääröön on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala’.”
Kun hän ensin sanoo: ”Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
sanoo hän sitten: ”Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;
mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”.
Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr.10.1-18
Arille vielä erikseen lempeästi ja Jeesuksen Armon mukaan sanon: ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.”
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Olemme Kristuksen kuolemaan kastettu ja Kristuksen päälle pukeneet, jolloin meistä tuli Jumalan lapsia.
Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. (Gal 3:19-29)
AAMEN!!!
Edellä oleva Galatalais kirje on kirjoitettu uskoville eli uudestisyntyneille, he ovat pukeneet Kristuksen päällensä.
Kuinka on luterilaisten, ovatko he sen tehneet, eivät sillä he luottavat kaiken perustaksi lapsikasteen jota ei mainita kertaakaan evankeliumeissa eikä muuallakkaan Raamatussa.
Tämän harhan ja valheen selkeä todistus on esim ns ”uskonpuhdistuksen” jälkeiset sodat ns ”veljien” kesken, onko sodat Jumalasta vai saatanasta????
Ari, Kristuksen kirkon kaste on yksi ainoa. Kristuksen kirkon kasteessa ei ole mitään ala- eikä yläikärajaa. Totta Galatalaiskirjeen kohta on kirjoitettu uudestisyntyneille.
Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” (Joh. 3:5-6)
Juha Heinilä, tekeekö siis kaste ihmisestä ”kristityn” eli senjälkeen eivät teot merkkaa mitään, voi siis tappaa jopa toisia ”kristittyjä”??
Onko siis Jeesuksen Sanat lähimmäisen rakkaudesta tyhjiä eli ei niitä tarvii kuunnelle saati noudattaa??
Mitä tarkoittaa lähetyskäskyssä:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”(Matt.28)
tämä ” ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.”?????
Kuuluuko tähän pitämiseen myös lähimmäisen rakastaminen??
Entä kuinka toisten tappaminen suhtautuu tähän lähimmäisen rakkauteen????
Ari, kuten tiedät, minä en hyväksy tappamista. ’Älä tapa’ on yksi Jumalan kymmenestä käskyistä, eikä se anna meille lupaa tappaa koskaan, eikä missään tilanteessa. Tappaminen on aina lopullinen toimenpide, jota ei mikään saa tekemättömäksi, ei vaikka kastattaisi itsensä sata kertaa. Jumalan hyvä tahto on, että me rakastaisimme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Jeesus opetti Vuorisaarnassa hyvin myös ’Älä tapa’ -käskyä, joten kannattaa jokaisen lukea Vuorisaarna ja pohtia hyvää opetusta.
Juha Heinilä, mitä siis kun ns ”kristitty” tappaa toisen niin mikä on hänen tilansa??
Minun mielestä uudestisyntynyt ei voi tappaa ja jos tappaisi niin hänen nimensä pyyhittäisiin elänkirjasta. Eli ns ”kristityt” jotka ovat sotineet uskonsa puolesta eivät ole olleet uudestisyntyneitä.
Ari, kaiva sinä kuoppaa itsellesi aivan vapaasti muualla, mutta toivon, ettet tule enään blogilleni kuoppia kaivamaan!
Ari, se, että olemme pelastettuja, sen kautta pyhitettyjä kertakaikkiaan Jeesuksen kautta, tarkoittaa myös että me olemme sitä Jumalan tahdon mukaan.
Kysynkin nyt, oletko sinä Kristitty Jumalan tahdon mukaan vai oman tahtosi mukaan? Kaste käsityksesi mukaan olet itse ottanut kasteen, etkä ole saanut sitä, kuten me monet muut täällä, tämä hämmentää minua?
Ihmisen rooli pelastuksessa on saada lahjaksi, ei ottaa lahjaksi. Ero on selvä.
Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Laitoit kysymyksen Arille, mutta toivon, ettei Ari enää vastaisi vaan pohtisi näitä asioita itsekseen.