Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (1. Moos. 2:18)
Miksi kristillinen avioliitto on (tai ei ole) taivaallinen liitto?
Miksi avioliitto on (tai ei ole) vain ajallista elämää varten?
Miksi kristillinen avioliiton tulisi olla elinikäinen liitto?
Päättyykö kristillinen avioliitto aviopuolison kuolemaan vai vasta Taivaissa?
Kaikki julkaistut blogini:
Kristillinen avioliiton voimavara on yhteinen usko Jeesukseen Kristukseen. On hienoa, jos aviopuolisot voivat yhdessä rukoilla isojen ratkaisujen edessä ja muutenkin tuoda asiat rukouksella Jumalalle tiedoksi. Puolisoiden yksimieliset hyvät päätökset parantavat avioliittoa. Rauhalliset keskustelut rakentavat ja kovat riidat taas tuhoavat liittoa. Kommunikoinnin onnistumiseen avioliitossa kannattaa nähdä vaivaa.
Kristillinen usko ja yhteinen ihmiskäsitys sekä yhteinen rukous on lakkaamaton suoja Kristillisessä avioliitossa, sen suojassa saa myös kasvattaa lapsia, yhteiseen ymmärrykseen maailman tuulien riepotellessa.
Kasvaminen parisuhteessa on monen yhteenoton takana, mutta kun aikaa kuluu ja liitto pitää, alkaa hedelmätkin näkymään. Tämä kestää vuosikausia, jopa kymmeniä, ennekuin alkaa näkymään. (tämä yksilöllistä) Hedelmäthän olivat, pitkämielisyys, lempeys, teeskentelemättömyys, armahtavaisuus, jne…
Usein tapaa ihmisiä, jotka sanovat vuosia eron jälkeen: ”Olisi ehkä kannattanut vielä yrittää…” Ero on usein huono päätös, joskus välttämätön, mutta koskaan siitä ei selviä kivuttomasti ja jos joku sanoo, että oli helppo ero, niin silloin ei ole kyllä mielestäni ollut rakkauttakaan.
Parisuhteen olennaisin asia onnistumiseen on kummankin ymmärtää, mitä on sitoutuminen. Onnistunut parisuhde kestää myrskyä ja huutamista, kunhan sovinto saadaan heti myrskyn jälkeen tehtyä. Viha ja katkeruus tappaa avio-onnen. Yhteinen onnellisuus, taas tuo mukanaan kestävyyttä vaikeisiin aikoihin.
Erilaisuus miehen ja naisen välillä on myös voimavara, yhteisiä asioita ei tarvitse olla paljon, mutta läheisyys, avoimuus, anteeksiantaminen ja yhteiset arvot, riittää hyvin hyvään parisuhteeseen. Jos luottamus, kunnioitus ja sitoutuminen on molemmin puolista niin tulevat esteet voidaan yhdessä rukoillen kestää.
Suurimmaksi ongelmaksi parisuhteen kaatumiseen näen itsekkyyden, sen nykyinen lisääntyminen näkyy suoraan ero tilastoissa. Jos itsekkäät ihmiset tunnustavat olevansa itsekkäitä, on toivoa, muuten ei ole mitään mahdollisuutta selvitä, sen verran kova koulu avioliitto on, varsinkin kun alkaa tulemaan lapsia. itsekkyydestä pitää luopua, mutta se ei tarkoita, että luopuu terveydestä ja hyvinvoinnista. Uhria ei kaivata, vaan laupeutta ja sopua ja sopimista.
Suurin oppi on oppia antamaan anteeksi ja antamaan toiselle kunnia ja tunnustus, Toisen virheiden sietäminen on peiliin katsomisen oppimista ja siihen pystyy vain armahtava rakkaus.
Kiitos erinomaisesta kommentista, Ismo. Kristillistä avioliittoa kannattaa hoitaa; avioliittoleirit, -kurssit ja muut tilaisuudet ovat suositeltavia. Joskus voi tarvita muutakin tukea, joten apua kannattaa hakea mahdollisimman ajoissa. Kaikki ongelmat voi ratkaista rakentavasti tai sitten tehdä huonoja ratkaisuja tai jättää ne muhimaan, jolloin ne kuormittavat avioliittoa ties kuinka kauan.