Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (1. Moos. 2:18)
Miksi kristillinen avioliitto on (tai ei ole) taivaallinen liitto?
Miksi avioliitto on (tai ei ole) vain ajallista elämää varten?
Miksi kristillinen avioliiton tulisi olla elinikäinen liitto?
Päättyykö kristillinen avioliitto aviopuolison kuolemaan vai vasta Taivaissa?
Kaikki julkaistut blogini:
Luterilaisen ja ”yhdistys-helluntailaisen ei ole mahdollista solmia kristillistä avioliittoa kirkon sääntöjen mukaan, koska toinen puoliso ei kuulu mihinkään kirkkokuntaan.. Siunata voi…Onkohan se kristillinen avioliitto…
Muuten avioliittoon vihkiminen on ainoa ”laillinen” virka-toimi, jonka papit voivat suorittaa…. Kaikki muu on ”uskonnon harjoittamista”…
Erkki, kiitos hyvästä pohdinnasta. Kirkossa vihkiminen eivät tee avioliitosta kristillistä. Ehkä noin kolmasosa kirkossa vihityistä avioliitoista on kristillisiä. Myös osa maistraateissa vihityistä elää kristillisessä avioliitossa.
Tuossa aamulla luin Tiedelehteä. Voisihan tuossa hiukan heittää pähkinää. Mielenkiintoinen kulma, että moniavioisuus olisi tullut vasta silloin, kun ihminen asettui aloilleen alkaen keräämään yksityistä omaisuutta ja viljelemään maata. Ja tässä vaiheessa tasa-arvoisuus olisi vaihtunut patriarkaaliseen valtaan. Esimerkiksi antropologi Helen Fisher pitää varhaisten ihmisten yksiavioisuutta todennäköisenä. Hänen mielestään tosin se, jatkui siihen kun sai saadun lapsen jaloilleen.
Raamatun valossa itse ymmärrän näin, että Jumalan edessä sitoudutaan puolisoon. Suku ja läheiset tukevat jatkamaan liittoa, vaikka se ei aina onnistukkaan. Siksi suhtaudun kriittisesti siihen, että siihen pitäisi kirkon päästä sanelemaan, jotta liitto olisi kristillinen. Samaten kun mietin tuota yllä olevaa yksiavioisuutta oman Raamatun tulkintani valossa, niin juuri noin on käynyt. Tosin Jumala ei tainnut sanoa, että mies erotkoon vaimostaan ja liittyköön uuteen vaimoonsa.
”Ja Herra jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistansa, ja täytti sen paikan lihalla.Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän Adamista otti, ja toi sen hänen eteensä.Niin sanoi Adam: tämä on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani : se pitää kutsuttaman miehiseksi, sillä hän on otettu miehestä.
Sentähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.
Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hänen emäntänsä, ja ei hävenneet.”
Otan yhden kohdan tuosta Raamatun paikasta erikseen.
”Niin sanoi Adam: tämä on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani : se pitää kutsuttaman miehiseksi, sillä hän on otettu miehestä.”
Eija, kiitos hyvistä kommenteista. Moniavioisuus ei ole Jumalan tahdon mukaista. Eri maissa taisi olla monien rikkaiden hallitsijoiden vallan merkkinä useat vaimot.
Raamatun mukaan avioliiton tulisi olla pääsääntöisesti elinikäinen (eräin poikkeuksin), mutta se ei ulotu tulevan maailman elämään. Tässä mielessä avioliitto on maallinen järjestys, kylläkin Jumalan säätämä. Avioliitto tekee biologiaan pohjaavan sukupuolivietin pyhäksi ja varjelee siten sen väärinkäytöltä sekä toimii myös perheenmuodostuksen perustana. Näitä ihmisen biologisen olemuksen vä’lttämättömyyksiä ei ylösnousemuksessa ole, vaan ”he ovat kuin ekelit taivaassa”. Kristillisessä mielessä oikeutettu avioliitto on silloin, kun sen solmii aviokelpoinen mies ja nainen vapaaehtoisesti ja julkisella vihkimyksellä. Kristitty on sekä oikeutettu että velvollinen harrastamaan seksiä puolisonsa kanssa, ja vain hänen kanssaan. Uskollisuuden velvoite on elinikäinen, mutta päättyy tietenkin puolison kuollessa. Kun avioliitto solmitaan kirkollisella vihkimyksellä annetaan aviolupaukset sekä puolisolle että Jumalalle, mutta aviolupaukset ovat yhtä sitovia vaikka avioliitto solmittaisiin siviilivihkimiselläkin, jolloin lupaukset ovat vain puolisoiden keskinäinen sopimus..
Yrjö, kiitos erinomaisesta kommentista. Minun mielestä aina kun kristityt menevät naimisiin riippumatta vihkipaikasta, niin Jumala on aina läsnä. Monet rukoilevat puolisoa, joten valinnassakin Jumalalla on mukana. Kristillinen avioliitto on elinikäinen liitto, jossa Jumala on läsnä joka hetki.
Jos ken haluaa tutustua luomiskertomusten alkuteksteihin perustuvaan rabbiiniseen tulkintaan kannattaa tutustua oheiseen esseeseeni: JA JUMALA LOI NAISEN-ENSIN!
:http://seppoheinola.net/?page_id=81
Selkeä kuvaus Yrjöltä. Kiitos. Täällä on niin monelaista selontekoa avioliitostakin, että pää menee jo vähän sekaisin.
Minkälaista on olla Taivaissa, jossa on aviopuoliso ja lapset monessa polvessa? Samoin on esivanhempamme ja kuolleina syntyneet tai murhatut lapset. Entä jos joku puuttuu?
Mieleeni nousi Raamatusta, että Jeesus sanoi, että jos uskovaisen uskomaton puoliso haluaa erota, niin se on ok. Menikö asia noin?
Salme, kiitos hyvistä kommenteista. Olet täysin oikeassa. Tosin, tällainen avioliitto ei ole ollut kristillinen avioliitto, eikä seuraavakaan ole, vaikka siinä olisi molemmat uskossa. Jumalan silmissä tämä ensimmäinen avioliitto on elinikäinen liitto, vaikka täällä siitä erottaisiinkin.
Uskovainen, uskoton. Uskomaton on sitten jo jotain muuta, aivan fantastista (sorry, että en osannut olla kommentoimatta)
Eikö rakkaus sentään sido, siis edes lähimmäisen rakkaus?
Paavalista kai nyt puhutaan, eikä Jeesuksen opetuksista.
Muistan Lutherin aikoinaan polemisoineen lujasti siitä, että jo lupaus sitoo kristittyä – ja niinhän se tietysti onkin, jos rakkaudelle pannaan jotain painoa kristityn elämässä.
Mielestäni siviiliavioliittoakin tulee kristityn kunnioittaa. Se perustuu mielestäni selvästi luterilaiseen
uskoomme. Esivalta järjestyksineen on Jumalalta, ja hän on kaiken siunaaja.
Jos asia häiritsee, voi kirkosta hakea avioliitolleen siunauksen, joka tehdään rukouksin ja Jumalan kasvojen edessä.
Puolalainen paavi oli aikoinaan luvannut mennä kihlattunsa kanssa naismisiin tiettynä vuonna.
Sitten kävikin niin, että hän oli valitulleen ilmoittamatta ottanut luostarilupauksen.
En ymmärrä tällaista kristilliseltä kannalta, sillä kaikkea pitäisi ohjata se meidänkin palstoillamme
paljon puhuttu rakkauden kaksoiskäsky. Korinttolaiskirjeen mukaan rakkaus ei etsi omaansa.
Eikö se ole petos, kun jätetään toinen kuin nailli kalliolle? Minusta ainakin on, vaikka se tapahtuukin
papin kaavun alla.
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Kihlatulla on vapaus tehdä oma päätös aina siihen asti, kunnes heidät on vihitty aviopariksi. Viimeinen pohdinta on siinä kun kysytään: tahdotko sinä ottaa …
Kristillinen avioliitto ei koskaan ole kulissiavioliitto.
Juha. Me ihmiset uskomme ja ymmärrämme
eri tavalla, mitä
esim. Katekismus meille opettaa rakkaudesta lähimmäiseen
ja lähimmäisen kohtelusta.
Kihlaus on jo oma päätös sekin ja lupaus, eikä ole kristillistä rikkoa lupaustaan.
Luther oli tässä asiassa varsin tarkka, kuten hänen kirjeensä
elämäkerrassa osoittavat. En pidä pahana, että luterilainen arvostaa
Lutherin perusteluja teologisissa kysymyksissä.
Toki, kihlaus tarkoittaa lupausta mennä naimisiin, mutta se on myös aikaa, jolloin voimme vielä pohtia avioliittoa. Avioliitto on iso asia elämässämme. Vaimoni ja minut vihkinyt pappi kysyi 15 minuuttia ennen vihkitilaisuutta, että oletteko aivan varmoja, että haluatte avioliittoon. Vihkimisen jälkeen pappi sanoi mm.: ”tervetuloa ensi kesänä avioliittoleirille”.
Ensin on muistettava, että Jumala on järjestyksen Jumala. Toiseksi on ymmärrettävä, mitä naimisiin meno ja avioliitto tarkoittavat.
”Mutta luomakunnan alusta Jumala ’on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Mark.10: 5-9
Tässä puhutaan naimisiin menosta, joka on miehen ja naisen yhtymistä toisiinsa. Avioliitto taas on tämän liiton siunaamista, (suojiin ottaminen) joka tunnetaan ainakin itämaisen kulttuurin syntysijoilla. Kyseessä on ikiaikainen tapa, jossa mies kihlasi naisen (julkaisi tiedon) ja ilmoitti kylän vanhimmalle, joka kuulutti muille kylän miehille ja yhteisölle, että näiden kyseisten liitto on suojattu. Tällä oli nimenomaan se merkitys, että jälkeläiset, jotka tästä liitosta syntyvät, saivat myös nimen ja siunauksen heidän mukaansa.
Pakanakansoilla oli tapana pitää useita vaimoja, mutta ei ollut harvinaista, että naimaikäisen naisen oli alistuttava makaamaan useiden miesten kanssa ja lapsen synnyttyä ei tiedetty kenen lapsesta oli kyse.
Eläinkunnassa nisäkäs naaraan ollessa kiima-ajassa, useat urokset astuvat naaraan ja näin laji saa jatkumon. Ihminen on Luotu yksiavioiseksi ja sen merkitys on suuri myös Jumalan järjestyksen tähden.
Mies siis jättää kotinsa ja liittyy naiseen ja he perustavat perheen? Miehen ja naisen asema on toisiinsa nähden on alusta asti ollut erilainen ja avioliiton varsinainen tehtävä on siis ollut suvun jatkaminen ja sen suojaaminen. Synnin seurauksena maa kirottiin miehen tähden ja naiselle annettiin lasten synnyttämisen tehtävä.
”Ja minä panen vainon sinun (käärmeen) ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”
Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”. 1.Moos 3:16 (alkuteksti sisältää ajatuksen, että nainen haluaisi olla kuten mies, tulla miehen sijaan, mutta ei voi.) Tässä ei siis ole kyse lihallisesta halusta. Paratiisissa ei ilmeisesti synnytetty jälkeläisiä.
Miehen ja naisen yhtyminen on siis yhdeksi lihaksi tulemista. Kun me seurakunnan keskellä kuulutamme ja pyydämme Jumalaa Suojaamaan tämän liiton, me samalla uskomme niin tapahtuvaksi. Kristillinen avioliitto on siis uskon kautta pysyvä liitto. Häät ovat tämän yhdistämisen juhla. Häät ovat raamatussa myös kuvattu useasti maallisen ja taivaallisen yhdistymisestä.
Jeesus ei syntynyt lihasta vaan Hengestä, että tuo siemen joka oli luvattu, ei olisi langenneesta olemuksesta, eli Adamista. Sen tähden sanotaan myös että Jeesus on toinen Adam, mutta ilman syntiä. (koska ei syntynyt lihan mukaan)
Poika Lähti Isänsä luota kihlaamaan itselleen seurakunnan puolisokseen ja yhdistyy meihin Henkensä kautta ja meistä tulee yhtä Kristuksen kanssa. Häät pidetään vasta Taivaassa.
”Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. Ef.5:29-33
Tässä Paavali vertaa miehen ja naisen liittoa Kristuksen ja seurakunnan olemusta samankaltaiseksi, kuinka Kristus ja seurakunta tulevat yhdeksi ja samaksi ruumiiksi, jota ei myöskään saa rikkoa haureudella, sillä se on Jumala teko ja siten Pyhä.
Morsian odottaa sulhasta, eikä lähde harhailemaan, vaan pysyy uskollisena. Näin tulisi olla myös miehen ja naisen liitto.
Synnin tähden se on kuitenkin usein mahdotonta ja olkoon onnellinen se joka saa elää pysyvässä liitossa. Haureus on liiton rikkomista ja samoin kuin Israel rikkoi liiton Jumalan kanssa ja rupesi palvomaan vieraita jumalia, samoin on haureus myös yksilötasolla sitä, että ei pysytä Jumalan Sanassa vaan käännytään muiden puoleen, Herran sijasta.
Miehen ja naisen välinen suhde, uskollisuus ja haureus, kuvaa meille syvällisesti Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta.
Kristillinen avioliitto on ennen kaikkea uskollisuuden tähden pyhä ja ihminen on sidottu lihan kautta puolisoonsa, niin kauan kuin toinen elää.
Jeesus sanoo tätä avion rikkojien sukupolveksi ja nykyään haureutta on paljon, mutta Anteeksianto ja Armo voivat parantaa myös paljon, jos ja kun ihminen ymmärtää miten suunnattoman merkityksellinen Luojan asettama järjestys tässä on.
Luomakunnasta me voimme nähdä kaikessa eläin ja kasvi kunnassa tämän järjestyksen pysyvän Voimassa, että uros ja naaras yhtyvät ja saavat jälkeläisiä.
Liitto on kuitenkin eriasia ja sen Jumala on tehnyt vain ihmisen kanssa, sillä olemme Jumalan kuvaksi tehty, mieheksi ja naiseksi Hän Loi ihmisen.
Huomaa siis, ettei toista ole ilman toista, niin on siis myös Jumalan liitto koskeva miestä ja naista ja he tulevat yhdeksi, kuten ihminen tulee yhdeksi Kristuksen kanssa. Hylkääminen on tämän liiton hylkäämistä ja kirjoitettu on, että eniten kaikesta Jumala vihaa hylkäämistä.
Kaikessa on tämä taivaallisen kuva kirkastettu, meidän silmäin nähdä, jos vain ymmärrämme, että Jumala järjestyksen Jumala ja on asettanut kaiken kohdalleen, niin myös miehen ja naisen omalle paikalleen, mutta Perkeleen kateudesta synti tuli maailmaan ja petti ihmisen, mutta koska nainen petettiin, niin myös Adam petettiin naisen kautta, sillä he olivat yhtä Jumalan kanssa, ennen syntiä. Kaikessa on kuva perkeleen kapinasta Jumalaa kohtaan ja ihminen on uskonut tuon perkeleen valheen ja kapinoi nyt myös Jumalan Luomaa järjestystä vastaan.
Jumala Lähetti tuon luvatun siemenen sen tähden, että tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Perkele puree edelleen tuota Siementä vastaan, vaikka päänsä on jo murskattu. Nyt odotamme vain kunnes Valkeus lopullisesti syrjäyttää pimeyden. Maranata.
Kristuksessa ei siis ole miestä, eikä naista, sillä seurakunta on Kristuksen morsian. Lihan tähden mies liittyy vaimoonsa ja he saavat jälkeläisiä. Yhdistävänä tekijänä tässä on Rakkaus, joka on Jumalan Voima.
”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.Gal.3:28
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Näin on.
Apostoli Paavali kirjoittaa:
Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. (Ef. 5:22-28)
Olen miettinyt tuota ’mieheksi ja naiseksi’ -lausumaa. Sehän ei sano yksiselitteisesti: ’joko mieheksi tai naiseksi’. Tunnistamme itsessämme ja toisissamme naisellisia ja miehisiä piirteitä riippumatta siitä, kuka on nainen ja kuka mies. Äärimmäisen miehiset miehet ja hyvin naiselliset naiset voivat olla ihmisinä jokseenkin rasittavia yksipuolisuutensa vuoksi. Avioliiton onnellisuuteen taitaa vaikuttaa paljonkin se, miten nuo ominaisuudet kohtaavat toisensa puolisoiden luonteessa.
Ennen kaikkea tuo sanonta ilmoittaa, että niin miehet kuin naiset, niin miehisyys kuin naisellisuus, kuuluvat olennaisesti ihmisyyteen.
Martti Pentti, minä ajattelen paljon yksinkertaisemmin. Mies ja nainen.
Yksinkertaistahan tämä onkin. ’Mies JA nainen’ eikä ’mies TAI nainen’.
Niin on. Yhdenlihan liittoon tarvitaan mies ja nainen.
Se ymmärrys, että ihmisyys toteutuu täysin vain miehen ja naisen liitossa, lienee lähellä vanhojen kirkkokuntien oppia avioliitosta sakramenttina. Sen voi kokea myös syystä tai toisesta yksinään eläviä halventavana.
Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
(Sananl. 18:22)
Tämä osoittaa miten vaikeaa ihmisen on pyyteettömästi rakastaa lähimmäistään ja Jumalan lakia.
Jumalan sana ei anna ainuttakaan neuvoa siihen, että annetun lupauksen voi yksipuolisesti rikkoa.
Kaikenlaista järkevää kyllä voi ihminen suojakseen vääntää, mutta synti se on siitä huolimatta.
Se on eri juttu, jos jotain uutta sovitaan yhteistuumin.
Jorma, on autuaallista kuulla morsiamen sanovan tahdon.
Kymmenen vuotta sitten oltiin saman kysymyksen äärellä, kun meidän avioliitto oli kestänyt kymmenen vuotta, niin vaimoltani ja minulta pappi kysyi tahdotko sinä jne. Ei voi sanoin kuvailla tunnetta, että vaimoni vielä kymmenen avioliittovuoden jälkeenkin sanoi tahdon.
”Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.”
sananl.6:32
Ei ole kaukana se aika, kun avioeron hakeminen yksin, yksipuolisella ilmoituksella oli vielä mahdotonta, siihen piti saada kummankin suostumus. On myös ollut aika, jolloin mies ja nainen ei voinut edes saada eroa.
Paavali antaa Herran ohjeena meille:
”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa. 1.Kor.10:10-11
Nämä tekstit kertovat vain koruttomasti, miten pihalla ihmisten nykyinen parisuhde käsitys on. Nuorisoa läheltä seuranneena voin sanoa, että pahaa jälkeä
tulee, kun hyljätään yksipuolisesti toinen, ilman ilmoitusta ilman mitään varoitusta, ilman mitään vastuun tuntoa toisesta ihmisestä. Kun katsoo nuorille suunnattuja ohjelmia ja sarjoja, niin samat ihmiset sekoilevat kaikki keskenään ja kukaan ei ole moksiskaan, vähän itkua tiristeään ja sitten taas meno jatkuu.
Oikeassa elämässä. asiat ovat aivan toisin ja sanotaanhan, että rakkaus on väkevämpi tuonelaa, se ei ole mitään piirileikkiä. Ihmiset ovat aivan hajalla ja masentuneita. Mutta, kun Kristillinen ihmiskäsitys on heitetty valtaosin jo romukoppaan, niin minkäs teet.
Välillä risoo yhteiskunnan vastuuttomuus ja päättäjien sokeus niin, että oikein vatsasta kääntää. Olemme saaneet kelvottomat päättäjät, jotka juoksevat vain kululeikkauksien perässä ja samaan aikaan, siirretään tuloja muutaman eliitin taskuun.
No tuli vähän vuodatusta, kun seuraa päättäjien touhuja. Kirkon pitää sanoutua irti nykyisetä kilpajuoksusta ja palata takaisin Jeesuksen Sanoihin.
”Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku. Hes 12:2
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Vaikuttaa siltä, että kirkkomme on mukautunut maailman kanssa myös avioliitokäsityksen osalta. Eronneita vihitään niinkuin ei olisi aikaisempaa avioliittoa ollutkaan. Mukautuuko kirkko jatkossakin vai ryhdistäytyykö?