Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” (1. Moos. 2:18)
Miksi kristillinen avioliitto on (tai ei ole) taivaallinen liitto?
Miksi avioliitto on (tai ei ole) vain ajallista elämää varten?
Miksi kristillinen avioliiton tulisi olla elinikäinen liitto?
Päättyykö kristillinen avioliitto aviopuolison kuolemaan vai vasta Taivaissa?
Kaikki julkaistut blogini:
Olin kerran Turun linnassa opastetulla kierroksella, jossa opas esitteli linnan tyrmiä ja kertoi, kuinka 1600 luvulla eräs aatelismies kärsi elinkautista tuomioita kun oli lähtenyt Tanskaan ja hyljännyt vaimonsa. Kun sitten myöhemmin kävi ilmi, että oli mennyt Tanskassa uusiin naimisiin, sai kuoleman tuomion. Asiat on vähän eritolalla nykyään. En sano, että silloin oli hyvin, mutta vakavasti avioliittoon suhtauduttiin.
Taisi olla aikamoinen pelote. Helpompi elää vaimon kanssa sovussa kuin elää tyrmässä. Tänäpänä liian helposti ollaan uskottomia ja hylätään toinen ja erotaan.
Olen itseäni vanhemmalta mieheltä kuullut useammankin kerran kansanviisauden: ’On parempi elää tohvelin alla kuin taivasalla.’ Tällaiseksi arkirealismiksi se hääpäivän autuus ajan mittaan jalostuu.
Martti Pentti. Näin on.
On hienoa kun saan sanoa meillä kotona asiasta kuin asiasta viimeisen sanan –
kyllä, rakkaani.
Minä olen ymmärtänyt niin, että kristittyä sitoo omatunto.
Niin se ainakin alunperin oli.
Nythän katsotaan usein niin, että nimi kun puuttuu paperista, voi tehdä mitä vaan…. eli pettää lupauksensa.
Paperihan on vain muistiinpano siitä, mitä suullisesti on sovittu.
Olen tehnyt isojakin kauppoja vain lyömällä kättä päälle.
Kristitylle suullinenkin lupaus on sitova, niin minä ainakin olen rehellisyyden ymmärtänyt
Raamatun perusteella.
Eihän papin amen ole muuta kuin jumalallinen siunaus sille, mitä asianomaiset itse ovat luvanneet ja sopineet ja toisaalta ihan maallinen juridinen akti.
Eräässä room.katolilaisessa maassa ei oikein saa avioeroa.
Asia ratkaistaan niin, että solmitaan siviiliavioliitto. Sitä kun ei ole tehty Jumalan kasvojen edessä,.
Näin säilyy elämän kirjassa avioliittosarake puhtaana…. 🙂
Sitten voi avioitua uudelleen ja pysyä koko ajan viivan oikealla puolella.
Näin hurskaat ihmiset pettävät itseään. aivan kuin Jumala ei näkisi ihmissydämeen pormestarin kansliassa.
Kihlaus ei ole vielä avioliitto, eikä kihlauksen purkautuminen muuta elämää mitenkään. Avioliitto alkaa vasta vihkimisestä, ei päivääkään ennemmin.
Hyvä huomio Jorma, olemme kuin juutalaiset, jotka kiersivät lakeja, keksimällä uusia lakeja. Venäläisistä voidaan puhua, mitä vain, mutta kun siellä kaupat lyödään kättäpäälle, sillä on kirjoittamaton vakuus, mies tavallaan vastaa teoistaan, kirjallinen todistus ei tähän mitään lisää. En suosittele, olemaan liian sinisilmäinen, mutta panee pohtimaan, miten ihminen helposti keinottelee lain nojalla selvää oikeudenmukaisuutta vastaan, kunhan vain kirjat ovat kunnossa.
Omatunto on sidottu aina johonkin ja Kristityllä laki on paras peili ja muistuttaja omasta raadollisuudesta.
Sanotaanhan, joka on vähässä vilpillinen, kuinka ei olisi paljossa? ihminen helposti unohtaa, jos lähtee lain peilin edestä ja kokonaisuudessaan yhteiskunnassa tuo laittomuus on jo päässyt valtaan ja sen seurauksesta kylmenee useimpien rakkaus, sanotaan raamatussa.
Synnin pettämänä ihminen paatuu ja rupeaa helposti maksamaan potut pottuina ja saa pitää hatustaan kiinni, jos ei ymmärrä mitä ihmisessä on. Mihin voi ihminen turvata, jollei ole Jumalaa? Pakanat pauhaa ja turhia puhuvat, ihmisten lapset ovat kuin akanat tuulessa, ilman Jumalaa.
”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: ’Hävitä!’ 5.moos.33:27
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Voi, minkälaisia ihmisiä olemme.
Voi minua, sillä minun käy niinkuin hedelmänkorjuussa, niinkuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee. Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa. Pahantekoon molemmin käsin! Sitä taidolla tekemään! Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon; senkaltaista he punovat. Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Silloin he joutuvat sekasortoon. Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet. Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa. Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva. Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa. (Miika 7:1-9)
Kyllä oli osuva raamatun paikka!
Välillä hirvittää ajatella, miten nopeasti yhteiskunta on rappioitunut, eniten säälittää nuoret, joilta on viety mahdollisuudet oppia raamatun Totuuksia.
Raamattua on pimennetty ja vääristelty jo niin kieroon julkisen sektorin taholta, jotta kukaan ei vahingossakaan itse ottaisi selvää, mitä tuossa isossa kirjassa oikein lukee.
Ihmiskuvan ovat vääristäneet eläinten kaltaiseksi olioksi, joka ei ole kuin bakteeriin verrattavaa solu massaa. Maailmankatsomus on myös sen mukainen, että ei siihen Luojaa juuri kaivata, Jeesuksesta puhumattakaan. Monet kyllä etsivät, jospa löytäisivät… Nihilismi valtaa nuorten ihmisten mieliä…
Kaikille on jo kohta julistettu evankeliumia, että kaikki pelastuisivat, mutta niin ei taida käydä… Herra on kuitenkin luvannut Pelastaa omansa.
Maailma huutaa, viekää pois se Jeesus, antakaa meille tilalle Barabbas!
”Niin Pilatus sanoi hänelle: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus vastasi: ”Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.”
Pilatus sanoi hänelle: ”Mikä on totuus?” Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: ”Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.
Mutta te olette tottuneet siihen, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?”
Niin he taas huusivat sanoen: ”Älä häntä, vaan Barabbas!”
Mutta Barabbas oli ryöväri. Joh.18: 37-40
Niin kansa valitsi, Jeesus isän pojan (bar abbas) eikä Jeesus Ihmisen Poikaa, Herraamme Kristusta. Entä me?
Eikös ne molemmat Jeesukset olleet sekä ihmisen poikia että Isän poikia? Kumpikos syntiuhrikauris siellä Vt:ssä sen kansan synnit veikään erämaahan Asaselille? Se eloon jäänyt vai se uhrattu?
Se on joskus vaikea ymmärtää ja nähdä, mitä Jumalan lain sisältö on.
Oikeastaan kaikenlainen juristeria on aina tehnyt ihmisen itsekkyyden ja hurskastelun helpoksi.
Jorma, pikkuisen putosin kärryiltä. Jumalan lain sisällön pohtiminen on tärkeää. Lutherin katekismukset ovat hyviä oppaita lain ymmärtämiseen.
Avioliitto on hieno asia ja se on rakkausliitto, josta ei tarvitse erota.
Jumalan lain pohtiminen voi mennä mahdottomuuksiinkin. Juutalainen Talmud on siitä esimerkki: 20 tukevaa nidettä lain kommentointia ja kommenttien kommentointia. Tätä kai se itsekkyyttä ja hurskastelua helpottava juristeria voisi olla.
Lakikirjojen tonkimisesta voisi olla hyvä esimerkki, kun tutkitaan kuka saa hoitaa kuolevia ja kuka saa hoitaa lapsia ja kuka saa tehdä, sitä ja tätä… Tutkitaan, mikä on oikein ja lain mukaista, mutta samaan aikaan lapset notkuvat omissa oloissaan ilman turvaa, sairaat kuolee koteihinsa, maailman köyhät nälkään jne. Maailmassa on paljon kurjuutta, mutta moni sanoo, ei koske minuun, hoitakoon, se kelle se lain mukaan kuuluu… Onko vastuunottaminen lähimmäisen rakkautta vai mitä se on?
Laki on hyvä, kun sitä lain mukaan noudatetaan, mutta kuten Luther taas kerran sanoo: ”Ihminen on ovela viekastelija ja siirtää raskaasti kannettavat taakat toisten kannettavaksi, vaatii muilta, mutta omaa tekemistään ei osaa oikein arvioida.”
Jeesus sanoo lain opettajille: ””Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! ” Luuk.11:48 Jumala meitä kaikkia Armahtakoon.
Olen jo tainnut tässä liiaksikin jankuttaa, että juristeria väistyy ihmisestä silloin kun ymmärretään Jumalan lain hengellinen sisältö. Se on ihan muuta kuin ”onneksi en ehtinyt vielä vetää nimeäni paperiin…”-ajatus.
Pentillä näkyy tulppa iskevän kipinää!
Olen joskus pohtinut tuota miehen ja naisen yhdeksi lihaksi tulemista lapsen syntymän kautta ja saattaapa olla myös niin, että tämä ihmisen oleminen on kuin keväinen siitepölyn leikki, yksi menee läpi ahtaan portin ja saa elämän. Samoin on taivaallisen kanssa, kaikki kuolevat, mutta kuka saa uuden elämän kuolemassa? Lupaus meillä on, mutta mietteliääksi se ihmisen saa, mitä meillä on edessä, kun valot sammuu…
(Kun Jeesus sanoo, että pyrkikää sisään ahtaasta portista, niin merkitys ei tarkoita sitä, että portti on pieni, vaan tarkoittaa, että sisälle pyrkiviä on paljon ja Monet ovat kutsuttu, mutta harvat ovat valittu.)
Ajallisessa mielessä olen taipuvainen ajattelemaan, että Marian syntyminen oli tiettyyn aikaan sidottu johdonmukainen tapahtuma. Jeesuksen syntymä taas oli Taivaallinen tapahtuma, joka on kuten Adamin luominen, sillä Adam Luotiin, Eva otettiin Adamista ilman yhtymistä, samoin Jeesus syntyi ilman miestä, Hengen Voimasta. Johannes kastaja, josta sanottiin taas, että hän oli suurin miehestä syntyneiden joukosta. Korkeimman profeetta, joka ennusti Jeesuksen tulemusta.
Meidän on uskominen Mariaa, joka sanoo, ettei tiedä miehestä mitään, kun enkeli ilmoitti Marian olevan raskaana.
Onhan meidänkin lihallinen olemisemme tuosta Adamin ja Evan yhtymisestä saanut alkunsa ja on huimaa, kun ymmärtää, että Kristillinen syntymämme taas on saanut alkunsa Jeesuksen Sanoista, josta sanotaan uuden Elämän ”siemen”.
Mikä siis onkaan se, mikä on tuleva, kun tämä ajallinen elämä päättyy ja alkaa taivaallinen.
Kaikesta luodusta näen sen, että tietynlainen muodon muutos on edessä, kuinka miehen ja naisen yhtyminen saa aikaan uuden muodon syntyvässä ihmisessä ja samoin näen kuinka Jumalan Henki saa meissä aikaan jotain, mikä ei ole tästä maailmasta, vaan on taivaallista olemusta. Nyt kuitenkin näen vain kuin peilistä sen mikä on tuleva. Tämän maailman näen tosiaan vain astinlautana Taivaallisiin. Tämä oli siis mieleni pohdiskeluja, älkää sitä sen enempänä pitäkö.
Edellä monta hieno kommenttia. Kiitos Teille kaikille.
Otan kopin Ismon kommentista. Aviopari tulee yhdeksi lihaksi niin fyysisesti kuin henkisesti. Oma tahto alistuu aina yhteiselle tahdolle tai oikeastaan puolison tahdolle. Enää ei toimita yksityisyrittäjänä vaan joukkueena ilman sooloilua.
Pyhässä kasteessa meidät liitetään Jumalan perheeseen. On hienoa olla lapsi Jumalan.
Tämän halusin vielä jakaa, sillä olemme tulleet yhdeksi ”lapseksi” Kristuksen sanan ja veren kautta, joka purkaessaan vihollisuuden, tehden meistä uuden ihmisen. Olemme samaa ”perhettä” ja Jumalan perillisiä. Mikä suuri ilo ja riemu tämä onkaan, ihmeellinen on meidän Isä, Kristuksen olkoon kunnia ja kiitos, sillä on synnyttänyt meidät Sanallaan.
”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi- että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. Ef.2.10-22