Martti Luther: ”Uskollisuus tekee avioelämän avioelämäksi ja sitä onkin koko avioelämä, sitä uskollisuutta, jonka he ovat luvanneet toinen toisellensa. Niin puhuvat he siitä. Siinä on avioelämän pysyväisyys, ei, että rakastavat toinen toistansa, sillä silloinhan olisivat ne, jotka avioliiton ulkopuolella toisiinsa pitäytyvät myöskin avioväkeä, vaan uskollisuudessa, että toinen sanoo toiselle: Minä olen sinun ja sinä olet minun. Tämä on avioelämää”.
Martti Luther; Häälahja eli neuvoja pitämään Jumalalle otollista ja siunattua perhe- ja avioelämää.
Miksi aviorikoksen tekemisen on Jumalan tahdon vastaista; kymmenen käskyä, älä tee huorin (2. Moos. 20:14)?
Miksi uskollisuus aviopuolisolle, avioelämän sitovuus ja pysyvyys on tärkeää?
Miksi jotkut tilanteet (esim. pikkujoulut) voivat laittaa koetukselle uskollisuuden omalle aviopuolisolle?
Miten haureus poikkeaa muista synneistä (vert. 1. Kor. 6:15-20)?
Miksi vaikeuksien voittaminen yhdessä oman aviopuolison kanssa on parempaa kuin ohimenevät mielihyvät jonkun toisen kanssa?
Miksi Kristuksen seurakunnan (morsian) pitää olla aina uskollinen yljälle, Kristukselle?
Kaikki julkaistut blogini:
Martti Pentti, kiitos erinomaisesta kysymyksestä. Tänäpänä täällä Suomessa on kristilliseen porukkaan sekoittunut susia, jotka viskelevät kivillä uskovia niinpaljon kun kerkiävät. On aina helppo heitellä toisia kivillä kun itsellä on huono omatunto oman vaelluksen johdosta. Kysymyksesi on hyvä ja katsoa kannattaa ainoastaan lähipiiriin ja itseen.
Mikälainen on avioliiton, perheen seurakunnan välinen suhde, ja kuinka tiukasti näiden kahden välinen suhde on sidottu ?
Tähän saatetaan antaa vastus: perhe on yhteiskunnan perussolu, mutta kirkon tehtävä on hengellinen ? Mielestäni Martti Luther antaa tähän kysymykseen oivallisen vastauksen Kirjoituksessaan: Häälahja elikä neuvoja pitämään Jumalalle otollista ja siunattua perhe ja avioelämmää;
Hän kirjoittaa: ” Avioliitosta on puhuttava ja ajateltava kunniotuksella, koska me kaikki olemme alkuamme siitä, eikä se ole ainoastaan yhteiskunnan, vaan myös seurakunnan ja Kristuksen valtakunnan taimilava ja istutus maailmanloppuun asti”.
Tässä on mielestäni sanottu kauniisti periaate, jonka kanssa on hyvä elää kristillistä avioelämää, toinen toistaan kunnioittaen ja opettaen omat lapsensakin elämään Jumalan sanan opetusten mukaan.
”Tänäpänä täällä Suomessa on kristilliseen porukkaan sekoittunut susia, jotka viskelevät kivillä uskovia niin paljon kuin kerkiävät.” En minä tätä tarkoittanut. Viskelkööt.
Kyselin sitä, onko julistettu sana saanut sen aikaan, että nämä kukoistavat ihmisten kesken: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä? Nämä kai olisivat ne seurakuntamorsiamen kauneimmat korut.
Martti Pylkkänen, kiitos hienosta kommentista. Olen täysin samaa mieltä.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Hengen hedelmät ovat Jumalan aikaan saamaa muutosta jokaisessa kristityssä. Voisiko ajatella, että uskovaisten päälle kivien viskelijöiltä puuttuu Pyhä Henki, josta olisi seurannut Hengen hedelmät?
Elämä on monimutkaisempaa kuin ideaaliseen suunnitelmaan kuuluu.
Vaikeuksien voittaminen yhdessä aviopuolison kanssa syventää avioliittoa.
Anteeksi antaminen tekee avioelämän avioelämäksi.
Näin 50 vuoden avioliiton jälkeen ajattelee.
May, kiitos erinomaisesta kommentista. Anteeksi antaminen on tärkeää. Anteeksi antaminen on helpompaa, jos aviopuoliso nöyrtyy myöntämään virheensä ja pyytää anteeksi. Kuinka kommunikoida silloin kun olen tehnyt väärin tai koen aviopuolison tehneen jotain sellaista mikä mielestäni ei ole oikein? Näen niin, että silloin on ensimmäisillä sanoilla suuri merkitys.
Vastoin käymisten arvon ymmärtää usein vasta jälkikäteen, kun Herra antaa niiden opetukselle kasvun ja itse ymmärtää niidenkin tarkoituksen ja siunauksen. Elämä saa silloin rukiisen maun.
Kun Herra siunaa
”Jos oisi koti köyhäkin,
se asunto on herttaisin,
kun Herra siunaa.
Ja leiväks’ kasvaa murunen,
ei lopu jauhot vakkasen,
kun Herra siunaa.
Ihana aamuhetki on
ja joka askel vaaraton,
kun Herra siunaa.
Ei synkkä yökään peloita,
sä olet aina turvassa,
kun Herra siunaa.
Ja lapsi kasvaa, vaurastuu,
kuin kesämailla nuori puu,
kun Herra siunaa.
Ja hyvä siemen oraallen
käy sydämissä pienoisten,
kun Herra siunaa.”
1898.
Hellén, Immi 1930
Eija, kiitos hyvästä kommentista ja runosta. Näin on. Vaikeuksien arvon huomaa vasta myöhemmin.
”Voisiko ajatella, että uskovaisten päälle kivien viskelijöiltä puuttuu Pyhä Henki, josta olisi seurannut Hengen hedelmät?” Voisiko ajatella, että siltä, joka nimittelee lähimmäisiään ’kiviä viskeleviksi susiksi’ puuttuu Hengen hedelmistä ainakin lempeys ja itsehillintä?