Martti Luther: ”Hyvä avioliitto on se, missä on oikea keskinäinen rakkaus ja autuaallinen yksimielisyys”.
Miksi aviopuolisoiden yksimielisyys keskeisistä asioista on parempi kuin erimielisyys, jota ei haluta ratkaista?
Miten saavutetaan yksimielisyys avioliitossa?
Miksi Raamattu puhuu seurakunnasta Kristuksen morsiamena, joka on kaunistettu sulhasta varten (vert. Ilm. 19:7 ja Ilm. 21:2)?
Miksi Paavalikin vertaa kristillistä avioliittoa esimerkkinä Kristuksen rakkauteen, ja siihen puhtauteen, jolla hän on seurakunnan pyhittänyt Sanalla ja vedellä (vert. Ef. 5:25-27 )?
Minkälainen on seurakunta, jossa ei ole mistään asiasta yksimielisyyttä?
Mistä johtuvat riidat kirkossamme ja avioliitoissamme?
Kaikki julkaistut blogini:
Aika hölmöä näistä on täällä väitellä, mutta vastaan nyt kun joutessani siihen ehdin:
Olen varmasti väärässä kaikkien modernien kristittyjen mielestä, mutta minun uskoani ei lisää se ajatus, että Jumalan lahjat olisivat sekundaa.
Mitä on kristillinen rakkaus, jos jossain tilanteessa on lupa lakata rakastamasta ja lupa kohdella toista ihmistä rakkauden käskyn vastaisesti?
Tämä voi toki tuntua teoreettiselta tarkastelulta, mutta sittenkin?
Jeesus puhuu aika selvästi puolison hylkäämisestä.
Etsiikö rakkaus omaansa? Mitä Paavali sanoo siitä 1 Kor 13??
Eikö Jeesuksen omalla esimerkillään kuvaava rakkaus ole kohdistunut sellaiseen, joka ei ole tämän rakkauden arvoinen? Ihminenhän tahtoisi rakastaa vain häntä, joka sen hänen mielestään ansaitsee.
Eikö rakkaus – Herramme mukaan – ole uhrautumista sellaisen puolesta, jota ei tahtoisikaan rakastaa tai jonka vuoksi ei tahtoisi mitään kärsiä?
Mielestäni puolison hylkääminen on valtava synti, kun siinä jätetään toinen pulaan.
Jorma. Ammut nyt vääriä miehiä. En tiedä, ketä tarkoitat moderneilla kristityillä?
Eihän kukaan ole täällä väittänytkään, että Jumalan lahjat olisi sekundaa tai etteikö puolison hylkääminen olisi vakava synti. Minä olen ollut saman naisen kanssa yhdessä kohtaa 20 vuotta, eikä minulla ole mitään aikomuksia häntä hylätäkään koskaan.
Filippus sanoi kamaripalveljalle: Ymmärrätkös, mitä luet?…jne.
”Filippus sanoi kamaripalveljalle: Ymmärrätkös, mitä luet?'” Aiheeseen liittyvänä huomautuksena mainittakon, että kyseinen hoviherra oli Uuden testamentin sanaa käyttäen ’avioon kelpaamaton’: ”Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta.” Ehkä tämäkin jae kannattaa muistaa tässä keskustelussa: ”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.”
Ihan kaikille ihmisille ei yhteiselämä toisen kanssa sovi, jolloin on parisuhteet kaatuvat omaan mahdottomuuteen. Kristillinen avioliitto on vaativa. Ei ihan jokainen pysty panostamaan (luopumaan omasta ajasta ja tahdosta) Kristilliseen avioliittoon. Suurin syy avioeroon on kyvyttömyys kommunikoida rakentavasti, jolloin yksimielisiä ratkaisuja on turha hakea ja molemmat toimivat niinkuin itse haluaa toisesta välittämättä.
En ole kirjoittanut sanaakaan etiopialaisesta hoviherrasta, vaikka kirjoitin lauseen mainiten etiopialaisen hoviherran, kun saamani vastaus kertoo, että keskustelun ydinajatus on pudonnut sinne jonneksin Jerusalemin ja Gazan välille…..
Juha Heinilän palstan kultaisena lankana tai villakoiran ytimenä oli
kristillinen usko avioliitossa.
Sitten argumentit näkyvät siirtyvän siihen suuntaan, kuten kaikki muukin näinä päivinä, ettei kristillistä uskoa tarvitakaan, ei ainakaan sitä kristillistä rakkautta, josta niin mielellään kyllä puhutaan
Ei sitä ajatusta pitäisi tietenkään hämmästyä. Onhan se trendien mukaista, Omarakkaus, se tätä kirkkoammekin riepottaa suuntaan jos toiseen aina sen mukaan mistä se maailman kylmä tuuli milloinkin puhaltaa.
Jos minä Juha Heinilää yhtään olen ymmärtänyt, puhuu hän sellaisesta uskosta, joka ei jää hyllylle Biblian kansien väliin, vaan näkyy myös elämässä. Avioliitossakin.
Toinen usko näkyy lähtevän ihmisen omista intresseistä, ja se puhuu just samaa kuin kaikkien suurten filosofien isä 1 Moos 3:1.
”Juha Heinilän palstan kultaisena lankana tai villakoiran ytimenä oli
kristillinen usko avioliitossa.” Juha Heinilä kirjoittaa myös avioliitosta seurakunnan kuvana. Minusta on olennaista siihen liittyen todeta, että apostolivat tunsivat myös muun tavan elää kuin naimisiin menon ja kunnioittivat sitä. Etiopialaisen eunukin kohdalla oli tapahtunut ratkaiseva muutos Mooseksen lakiin nähden. Siinä todettiin, ettei eunukki voi kuulua Herran kansaan.
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Ihan oikein ymmärsit, mitä tarkoitin. Aviopuolisomme on lähin lähimmäinen, joka on samalla kaikkein tärkein ihminen maailmassa. Osaammeko rakastaa Jeesuksen rakkaudella aviopuolisoamme? Meillä on elämässämme paljon tärkeitä asioita, mutta miten me arvotamme ne suhteessa muihin. Moniko asia menee aviopuolison edelle meidän tärkeysjärjestyksessä? Mikä on tärkeysjärjestyksemme: Jumala suhde, aviopuoliso/avioliitto, ystävä(t), ansiotyö, mammona, seurakunta, vapaaehtoistyö, lapset, koti, harrastukset, omat vanhemmat (tai jotain vielä muuta)?
Martti Pentti, kiitos kommentista. Kristillisen avioliitto on yksi vaihtoehto. Jotkut elävät onnellisesti sinkkuna, eikä kaipaa edes avioliittoa. Kristillinen avioliitto on Jumalan lahja, niille joille se on tarkoitettu. Arvostammeko saamaamme lahjaa?
Se on joskus turhauttavaa, kun toiset puhuvat leivästä ja sen terveellisyydestä, joku taas puhuu leivän reijästä. Keskustelun aiheena ei ollut etiopilainen hoviherra ja hänen rajoitteensa, vaan se, mitä usko Jumalaan on ja miten se näkyy kristillisessä avioliitossa. Minusta se on tässä riitaisessa kirkossa ihan hyvä aihe ja olisi kannattanut pysyä siinä, koska se ei tullut vielä valmiiksi..