Miten on mahdollista eri herätysliikkeiden hyväksyminen kirkossamme pelastusta katsoen. Ymmärrän sanassa ja todistuksessa pysymisen, mutta kertokaa mikä on se Oikea Usko.
Kristillinen kimppakiva on hyödyllistä sivuuttaessaan olennaista Jeesuksen perinnöstä opetuksessa ja hengellisessä tiennäytössä
JÄTÄ VASTAUS
Aina kun kaksi ihmistä kohtaa, he vaihtavat kasvoja. Tai pikemminkin, vasta kohdatessani lähimmäisen, saan kasvot. Hänen kasvonsa.
Helepotettaan vähän, ovatko pelastukseen katsovat asiat siis Ireneauksen ja Ignatiuksen perintöön liittyviä valikko Lutherin Uskonpuhdistukseen liittyviä asioita, ja miten oma kirkkomme asiaa katsoo ymmärryksessään nykyisessä todistuksessaan.
Hyvä kysymys, sillä Jeesuksen opetuksista tehtiin opetuksia Jeesuksesta.
Oikea usko ei ole erisnimi.
Harvemmin yleisesti puhutaan siitä, kuka Jeesus omasta mielestään oli, ja miksi tänne tuli. Siitäkin Hän jotain opetti. Nythän nimenomaan painotetaan, että ”kukin itse määrittelee oman identiteettinsä”.
Hänestä on todellakin tehty toinen toistaan ”mielenkiintoisempia” oppeja: Hänestä on tehty milloin ”vapaustaistelija” , milloin ”hippi”, milloin moralisti, milloin kaiken hyväksyjä, milloin ongelmanratkasija tai sairasten parantaja, milloin sosialisti, milloin markkinatalouden kannattaja, milloin sodanvastustaja ja pasifisti, milloin valtarakenteiden murtaja, milloin feministi, milloin … mitäkin, joka omaan toiveeseen vastaisi, kannattajana.
Marx’sin 1840.tä luvun filosofisista löytyy katkelmaa minkä jo vähemmän Uutta Testamenttia tunteva helposti huomaisi olevan sieltä lainattu.
Tarkistamatta kirjoituksia on yksi kohta kirjoittajalta ettei rakkautta voi vaihtaa muuhun kuin rakkauteen.
Mutta onko tämä miten Jeesuksen opetusta seuraava.
Muistelen sieltä löytyvän asiaa myös luottamuskysymykseen, joten Jeesus on kyllä monessa asiassa otettu käyttöön.
Toki jos halua olisi voisi tuumata miten Jeesuksen runneltu ruumis tapettuna ja teloitettuna on saatu Teologisessa pohdinnassa Jumalan rakkauden vertauskuvaksi.
Ristillä Jeesus vuoti vettä ja verta mistä huomattiin Ehtoollisen ja Kasteen mahdollisuudet syntymässä olevan Kirkkolaitoksen tarpeisiin. Kolminaisuusajatus syntyi opin täydellistämiseksi kun vielä samaan aikaa kanonisointi Evankeliumeissa jatkui.
On siinä pitänyt kiirettä mutta Ihmisethän eivät tunnetusti vuosisatoja lahjoissaan pysy ruodussa jos ei yritetä. Ja olihan kyseessä konsensus maalliseen hallintoasiaan missä katsottiin yhteisiä etuja kansassa.
Miten kirkko Jeesuksessa Kristuksessa tuli sivuuttaneeksi mitä Jeesus tuli kirkastamaan sijaan antaen Ylösnousemususkon viedä koko tilan mihin tarvittiin lisäksi Taivaallisen Isämme loputon Anteeksiantaminen Armossaan.. Vastausta en tiedä.
Kuitenkin rakkauteen sen huomaamisessa anteeksi ymmärtämisen asiaan kuuluu henkilökohtainen syyllisyyden kokeminen ja katumus.
Kristillinen dokmatiikka ymmärtää edellisen onnistuvan ilman edellistä mutta ei kiellä Oikean Uskon merkitystä asiaan.
Jumalan työtä Ihmissukua kohtaan on ollut omantunnon ja valinnan kyvyn suominen lahjoina vielä aikanaan orastavina kun Jumala kielsi.
Tästä kirkkomme ei tiedä kun myös ei kerro mistä Vanhasta Testamentista voisimme asiasta lukea.
Kirkkomme näin sivuuttaa Ihmissuvun tehtävän mennä eteenpäin moraalissaan kuin myös nousta ajassa henkisessä tasossaan. Melkoinen Jumalan lahjojen unohtaminen kun Jumalan rakkaudesta puhutaan.
Ja eihän asiaa auta kirkkomme kyvyttömyys edelliseen edes hitusen välittää.
Näin viikosta toiseen toistamme Jeesuksen uudelleen Uhraamista kirkoissamme syntien anteeksisaamisen toivossa Iänkaikkisuutta katsoen unohtaen tehtävämme opetuksessa ja hengellisessä tiennäytössä mitä Jeesus tuli kirkastamaan.
Onko menettely miten Juman rakkauden arvostamista.
Oikea usko on sen uskomista , että Heramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus on puolestamme tehnyt tarpeeksi, jotta me pääsemme,- tähän sanomaan,- uskomalla Jumalan lapsiksi.
Jos tähän uskon suomaan täyteen vapauteen yritetään lisätä jotain lisävaatimuksia, niin se on väärää oppia. Väärää oppia on aina myös sanoman mitätöinti sellaiseen muotoon, ettei se enää tuota vastaaottajassaan mitään vapautusta, eikä iloa.