Kristillinen näkemys rakkaudesta on ristin muotoinen: Jumalan rakkaus kohtisuorasti ja lähimmäisenrakkaus vaakasuoraan.
Yksi rakkaus, kaksi näkökulmaa
Talvi tekee tuloaan. Ihmiset laittavat pihojaan kuntoon. Lähimmäisenrakkautta voi osoittaa käytännöllisesti auttamalla pihatöissä ja polttopuiden suojaan laittamisessa. Moni käy verkoilla ja pystyy antamaan saaliista osan naapurillekin. Näen paljon huolenpitoa olevan liikkeellä. Ehkäpä myös tämän aikamme vitsaus Korona on saanut meidät monet ajattelemaan toisia tavallista enemmän.
Kun Jeesukselta kysyttiin suurinta käskyä laissa, hän opetti ”rakkauden kaksoiskäskyn”: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark. 12:30-31) Tämä tunnettiin jo Vanhan testamentin laista, mutta Jeesus nosti sen esiin niin, että siinä näkyy tiivistettynä Jumalan hyvä tahto.
Tein nuorena paljon maatilamme töitä yhdessä isäni kanssa. Syyskesän heinän ajo, peltotyöt tai vaikkapa perunan nosto eivät silloin tuntuneet muulta kuin raskaalta velvollisuudelta. Nyt vanhana, kun isä on jo poissa, osaan olla kiitollinen noista yhteisistä askareista. Ehdin aikanaan esitellä isälleni ja äidilleni myös opiskelupaikkaani Helsingin yliopistoa. Kun käänsin isälleni latinankielistä tekstiä erään historiallisen rakennuksen seinästä, hän pyyhkäisi silmäkulmaa. Teksti puhui toivosta ja isänmaasta.
Koskaan en ehtinyt mukaan niille mielenkiintoisille ja pitkille eräreissuille, joista isäni usein kertoi. Vaikka hän oli luvannut tehdä kanssani useamman päivän ”mettästyksen yökunsin ja rakotulilla”, se ei koskaan toteutunut. Kun minä olin tarpeeksi aikuinen, oli isäni jo liian vanha pitkille retkille. Aikakin oli muuttunut. Opiskelut veivät minut kauas etelään.
Monille meistä jää pohjaton ikävä isän hyväksyntää, liian paljon täyttymättömiä toiveita. Mieltä saattavat jopa kalvaa isän hyvää tarkoittavat nuhteet ja ojentavat neuvot. Tahtomattamme me maalliset isät saatamme jättää todella vaativan perinnön poikiemme ja tyttäriemme kannettavaksi. Joskus Jumalankin voi nähdä vain vaativana ja ankarana isähahmona. Jeesus Kristus opetti toisenlaisesta Jumalasta, sellaisesta joka etsii meitä kulkemaan yhdessä tämän elämämme telttaretken.
Jumalan isänrakkauden saamme ottaa vastaan ilman ehtoja. Hän rakastaa meitä jokaista ja lähetti oman poikansa Jeesuksen, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tätä armoa me saamme myös jakaa eteenpäin toinen toisillemme.
Lähimmäisenrakkaus on itsestämme eteenpäin suunnattua Taivaan Isän armoa ja hyväksyntää. Ilmeisesti on niin, että rakkaus syntyy hyvän jakamisesta. Annamme eteenpäin sitä, mitä itse olemme saaneet. Mitä hyvää sinä haluaisit tänään antaa eteenpäin?
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Kari Roos
Ensiksikin, ei ollut mitään Pietaria, oli Simon ja hänet ristiinnaulittiin Roomassa .
Ja toiseksi, tarinallisesti, te syytätte ihmisiä tapahtumasta, jonka kerrotte olevan teille hyväksi ja jumalan suureksi rakkaudeksi teitä kohtaan.
Siinä ei ole mitään järkeä.
Eikö teidän pitäisi kiittää siitä, että näin tapahtui. Ja niinhän te tavallaan teettekin, mutta samalla syytätte kavalluksesta ja murhasta.
Tarja,
Emme ”me” syytä ketään.
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus tapahtui koko maailman hyväksi, siis kaikkien puolesta eikä vain ”meidän”.
Ja oli Simon, jota myös Pietariksi kutsuttiin ja hänet ristiinnaulittiin Roomassa.
Kari Roos, Jeesus kuoli, ei ’kaikkien’ vaan alkutekstin mukaan ’monien’ (polloi, kr.) puolesta. Nuo monet olivat essealaisia, joiden eräs nimitys polloi oli ja jotka olisi roomalaisen virkamiehen Sejanuksen määräyksestä tuhottu, ellei Jeesus johtajana olisi heidän sijastaan antautunut roomalaisille. Muistanette Hannaksen sanat: ”Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa!” Rooma oli tympiintynyt alueella olevaan jatkuvaan kapinointiin ja salamurhiin ja olivat tiedottaneet ylipapeille, että ellei hulinointi lopu, Rooma menettää siihenastisen suvaitsevaisuutensa ja panee koko kansan matalaksi. (Kapinointi oli paljolti alkanut siksi, että Rooma oli tuonut valtioviirejään temppelialueelle.) Tällöin päätettiin turvautua vanhaan keinoon ottaa oletetut johtajat joko vapaaehtoisesti tai pakolla vangiksi, jolloin kapinointi toivon mukaan tyrehtyisi. Jeesus näyttää antautuneen lavastetun vastarinnan jälkeen, jotta ”kirjoitukset kävisivät toteen”! (Tapahtumat ylöskirjanneet Jeesuksen kannattajat olivat oppineita Aleksandrian juutalaisia, jotka taltioinneissaan käyttivät essealaisten perinteisiä peitekieltä.) Tämän historiallisen tapahtuman universalisti myöhempi paavalilainen teologia, keisari Konstantinuksen valtapolitiikka ja viimeisenä Theodosiuksen edikti, jonka mukaan jokainen, joka ei tunnusta kristinuskon jo silloin (4o1 jKr) muodostunutta dogmaa ainoaksi ja oikeaksi., on ansainnut kuoleman.