Tänään olemme nähneet otsikoissa ehdotuksen, joka koskee tuplapalkkausta. Omalta osalta jätän aiheen poliittisten ja ammattiyhdistyspäättäjien haltuun.
Mutta minua kiinnostaa se tuplapalkkausmalli, joka on Raamatun sivuilla. Ja sellaisesta olisi mielenkiintoista keskustella asiallisesti argumentoiden, kuten täällä suurimmaksi osaksi on tapana.
Nythän on niin, että me kaikki teemme syntiä, vaikka kuinka vastaan pyristelemme. Ja Raamattu kertoo, että perintösyntisyydellä on seuraamuksensa: ” Synnin palkka on kuolema”(Ro6:23). Ei muuten sanota, että isommasta synnistä isompi palkka, todellista samapalkkaisuutta siis. Joskus tälle peruspalkalle on ehdotettu vielä sellaista sunnuntailisää, että ”jos et elä Luojasi antamien ohjeiden mukaan, sinua odottaa ikuinen kärvistely ja kertakaikkisen kolkoissa olosuhteissa.”
Oikeastaan tulisi puhua erittäin moninkertaisesta palkanmaksusta, jos Tekijämme lisäisi kuolemantuomioon tuollaisen jatkoseuraamuksen. Enimmilläänkin sadan vuoden tottelemattomuudesta tulisi loppumaton ”itku ja hampaiden kiristely”.
Ikuisen kiduksen oppi saamieni tietojen mukaan perustuu Raamatun termille ”helvetti”. Jeesus puhui ”helvettiin heittämisestä” ja ”helvetin tulesta”.
Alkutekstissä sanaa ”helvetti” vastaa kreikkalainen ilmaus ge’-en-nä, joka esiintyy Raamatussa tasan 12 kertaa, Jeesus käyttää niistä sen yksitoista. Strongin sanakirja kertoo, että kreikkalainen sana vie lukijan Jerusalemista etelään sijainneeseen Hinnomin laaksoon. Siellä poltettiin kaikenlaista, kuten kaatopaikalla oli tuolloin tapana. ”Sopiva vertauskuva pahojen tulevasta tuhosta”, sanakirja toteaa.
Tämän historiallisen taustan huomioon ottamalla voimme ymmärtää, ettei Jeesus kuolemantuomioon antanut mitään lisäsanktiota. Totesipahan vain, että kaatopaikan sammumaton tuli hoitaa eksistenssin lopulliseen tuhoon, jos ei Jumalan Poikaa halua kuunnella.
No miksi sitten kilvoittelu, jos kerran kaikilla sama palkka, kuolema, odottamassa?
Se raamatunjae, joka kertoo maksetusta palkasta antaa myös lisäinfoa loppuosassaan: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Ikuinen elämä on siis ”armolahja”, jonka Jeesus Golgatalla meille lunasti. Miksi siis palvelisimme Luojaa iankaikkisen kidutuksen pelossa, kun kerran voimme osoittaa Hänelle rakkautemme täysin vapaaehtoisesti?
Olisiko kristillinen tuplapalkkaus sitä, että tämän elämän jatkoksi meitä odottaa ikuisesti kestävä olemassaolo?
Rauli Toivonen :”Miksi siis palvelisimme Luojaa iankaikkisen kidutuksen pelossa, kun kerran voimme osoittaa Hänelle rakkautemme täysin vapaaehtoisesti?”
Emme miksikään, koska me ”rakastamme Herraa, meidän Jumalaamme, kaikesta sydämestämme ja kaikesta sielustamme ja kaikesta mielestämme ja kaikesta voimastamme ja myös ”lähimmäistämme niinkuin itseämme”.
Näin juuri. ”Jumala on rakkaus”, ei kiduttaja.
Helvetillä pelottelu onkin jäänyt aika paljon pois julkisista puheista. Tosin kyllä saatetaan viitata ”iankaikkiseen eroon Jumalasta”. Mihinkähän tuo oikein viittaa? Onko kyseessä taitavasti peitelty uhkaus?
Rauli Toivonen :”Tosin kyllä saatetaan viitata “iankaikkiseen eroon Jumalasta”. Mihinkähän tuo oikein viittaa? Onko kyseessä taitavasti peitelty uhkaus?”
Saattaa ollakin, mutta mielestäni ”uhkaajat” ovat kuin allaolevassa linkissä olevia koiria, jotka kiistelisivät siitä, onko pallojen tms. heittäjää ollenkaan olemassa vai ei.
http://www.telegraph.co.uk/news/picturegalleries/howaboutthat/9630536/Underwater-Dogs-photographs-of-dogs-underwater-by-Seth-Casteel.html
Hauskoja kuvia koirista, mutta ikuisella kidutuksella uhkailu ei ole mitenkään vekkulia touhua. Nimittäin
1) Millaisen mielikuvan se antaakaan Raamatun Jumalasta.
2) Miten ristiriidassa se onkaan sen rakkauteen pohjautuvan vapaaehtoisuuden kanssa, jota Raamatussa toistuvasti korostetaan.
3) Jos kerran Jumala kiduttaa ikuisesti, niin miksen minäkin pikkuisen…
Ikuisella kidutuksella ei todellakaan ole mitään tekemistä sen Jumalan kanssa, jonka olen oppinut tuntemaan. En kuitenkaan voi sanoa, että oma uskoni Jumalasta olisi koko totuus ja velvoittaisi kaikki olemaan Jumalasta samaa mieltä kuin itse olen. Maallisen elämäni kipeilläkin poluilla ja sattumuksien seurauksena oma jumalakuvani on muodostunut kuvaksi Jumalasta, joka on Rakkaus. And thats it.
Jehovan todistajista otetaan eniten yhteyttä Uskontojen uhrien tukeen. Oletko Rauli Toivonen koskaan ollut oikeus komitean kuultavana? Jos olet oliko kivaa?
Miten esittämäsi kysymys liittyy esillenostamaani aihealueeseen? Siis tähän tuplapalkkaan.
Yritän olla seuraavalla kerralla selväsanaisempi.
Juhani Ketomäki :”Oletko Rauli Toivonen koskaan ollut oikeus komitean kuultavana? Jos olet oliko kivaa?”
Puoluepoliittinen stasi rulettaa. Koska saamme oikeuskomitean, jossa tutkitaan Puoluepolitiikan Uhrien asioita?
Rauli Toivonen, vaika ei liitykäänsuoraan aiheeseen käytän tnilaisuuta kysyäkseni seuraavaa: Jehovan todistajien kääntämä Raamattu puhuu ’suvereenista Herra Jeovsta’ . Mikä sana on alkutekstissä sanan ’suvereeni’ kohdalla?
Olen jonkin verran valikoiva näiden vastausteni kanssa. Vaikka tämä Seppo Heinolan kysymys ei liitykään varsinaisesti aiheeseen, vastaan siihen mielelläni.
Ilmaus ”Suvereeni Herra Jehova” esiintyy esimerkiksi Psalmissa 73:28. Alkutekstissä lukee ʼAdo·najʹ Jehwihʹ.
Englantilaisessa käännösmaailmassa esimerkiksi NLT, NIV ja NET käyttävät myös sanaa suvereeni.
Koska tiedän Sepon heprean vankkana harrastajana, copypastaan hiukan tähän vielä aiheeseen liittyvää perustelua.
”Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sana ʼAdo·najʹ esiintyy usein ja ilmaus ʼAdo·najʹ Jehwihʹ 285 kertaa. ʼAdo·najʹ on monikko sanasta ʼa·dōnʹ, jonka merkitys on ’herra, isäntä’. Monikkomuotoa ʼado·nimʹ voidaan käyttää yksinkertaisesti monikkomuotona ihmisistä, jotka ovat ”herroja” tai ”isäntiä”. Mutta sanaa ʼAdo·najʹ ilman jälkiliitettä käytetään Raamatussa aina Jumalasta, ja silloin tämä monikko osoittaa ylhäisyyttä tai majesteettiutta. Se käännetään useimmiten vastineella ”Herra”. Kun tuo ilmaus esiintyy Jumalan nimen yhteydessä (ʼAdo·najʹ Jehwihʹ), kuten psalmissa 73:28, se käännetään vastineilla ”Herra, Herra” (KR-38), ”Herra, Jumalani” (KR-92), ”Herra JUMALA” (AT, KJ, RS), ”Herra Jehova” (Yg) ja ”Suvereeni Herra Jehova” (UM). Moffatt käyttää sanaa ”suvereeni” psalmeissa 47:9, 138:5 ja 150:2, mutta se ei ole niissä sanan ʼAdo·najʹ vastine.
JT:llä on on oma raamatunkäännös jota ei pidä ottaa vakavasti. Heinola ei myöskään ole alku kielten asiantuntija
”JT:llä on on oma raamatunkäännös”, kuten on myös luterilaisilla, katolisilla jne. Jokainen käännös ansaitsee tulla arvioiduksi ilman suuria ennakkoluuloja. Ja siihen meilläkin on oikeus, sinulla ja minulla.
Vaikka emme olekaan alkukielten asiantuntijoita.
Jos sinulla on jotakin asiallista huomautettavaa ilmaisun ʼAdo·najʹ Jehwihʹ kääntämisestä, otan kernaasti mielipiteesi vastaan. Minun mielestäni tuo ajatuksesi ”Toi on huono käännös” ei ehkä ole argumentointia sieltä parhaasta päästä.
Rauli Toivonen, vastauksestasi siis ilmeni että käännös ’suvereeni Herra Jehova’
sisältää itseasiasa tårtta på tårtta’ ilmauksen eli kun adonaj merkitsee selvästi sanaa Herra, niin ei sen kääntäjän sille itse antamaa merkitystä tarvise toistaa millään turhalla lisäsanalla, joka ’suvereeni’ tässä siis on.
Adonaj-Adonj herrat herrani erovat vain vokaalimerkinnältään-adoni merkitsee herrani yksikössä.
Ja Ketomäki,ei tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen että kaksi sana peräkkäin on eri asia kuin kolme sanaa peräkkäin…
Kiitän Seppo Heinolaa perustellusta mielipiteestäsi.
Mukava puhua Rauli T. asiallisesti. Minua kiinnostaa miksi joksun käytetään monikossa myös adon-sanasta muotoa adonim ja joskus adonaj. Im-pääte mo-nikossa on se yleisn maskuliinin monikko.
Rohkenen olettaa että ainankin konstruktiossa adonaj jhvh on kyse myös gemtariasta,sillä adonaj saa lukuavon 65 joka on samalla hekal-eli palatsi sanan arvo. (Mutta on myös eräs tärkeän magic square luku!: Athanasius Kircher)
Nyt kun jhvh saa arvon 26 niin 65+26 ovat yhtensä 91, mikä vasta sanaa Amon ja Amen. Tämä on vuodennen neljänneksen pituus päivissä,.
Adon on huomattavan lähellä heprean sanoja Adam ja Adom, jotka viittaavat punaisen väriin ja erääseen punaiseksi kutsuttuun planeettaan, johon liittyy myös lukuaurvo 65.
Kiitos jälleen loogisesta kommentistasi.
Koska numerologia on minulle varsin vieras oppiaine, en osaa sanoa asiaan juuta enkä jaata. Silloin on vain paras seurata katseellaan ja todeta, etten minä nyt mitään ristiriitaista Raamattuun verrattuna johtopäätöksissäsi näe.
Voi tietysti olla niinkin, että olen hiukan allergisoitunut numeroille, kun niiden pyörittelyllä olen elantoani hankkinut.
Minusta on aika pliisu selitys, että helvetti onkin vain jokin muinainen kaatis. Ei tuollaista Raamatusta voi löytää, ja kun ei voi, on Raulin selitys vain selitys. Voihan se havainnolistaa asiaa, jos vieressä palaa ja sanotaan sellaista olevan tiedossa ikuisuuden verran, ellei parannusta tapahdu. Ei kaatopaikan tuli ole sammumaton, mutta helvetin tuli on.
Ei ole mitään eroa sillä palveleeko Jumalaa pelosta vai ansion toivossa. Molemmissa tapauksissa on kysymys itsekkyydestä ja toivosta päästä taivaaseen omilla ansioilla ainakin osittain. Elävä kristitty palvelee Herraa rakkaudesta, täysin pyyteettömästi ja nöyränä Hänen edessään. Hän on jo saanut kaksinkertaisesti Herran kädestä; Elämän nyt ja taivaan ikuisuudessa ja molemmat sulasta armosta. Jo kaiken saaneena ei enää yritä pinnistellä jotain enemmän saadakseen, ja kun on kaiken saanut ei voi olla rakastamatta kaiken antajaa.
Raamattu puhuu Jumalan vihasta, joka kohtaa epäuskoisia. Jumalan luonto on kahtalainen. Siinä on viha ja rakkaus, joista molemmat ovat täysiä ja jokainen ihminen on jomman kumman alla. Jumalan viha on tuomio eli ikuinen ero Jumalasta ja se on epäuskoisen osa. Jumalan rakkaus on armoa ja ikuinen elämä Hänen yhteydessään ja tämä osa on kaikilla, jotka ovat Kristuksessa. Raamatun mukaan se joka ei usko on jo nyt tuomittu. Ei siis kannata tuhlata armonaikaa hääräämällä ja puuhaamalla itsevalitussa jumalanpalveluksessa kaikenlaista joutavaa, josta Jumala ei mitään piittaa, ja toivoa siten saavuttavansa paikan jossain haavemaassa. Sen sijaan kannattaa kääntyä synteineen Jumalan puoleen ja uskoa evankeliumi Jumalan Karitsasta, joka ottaa pois maailman synnin.
Kiitos sukunimikaima, että otit kantaa juuri otsikkooni, me Toivoset taidamme olla asialinjalla.
Ensiksikin tuosta kaatopaikka-asiasta. On kiistatonta, että asiantuntijoiden keskuudessa tuo kreikankielinen ge’-en-nä on etymologialtaan kaatopaikkaa kohti vievä. Se ei ole yksi minun (monista) pliisuista keksinnöistäni vaan eksperttien sanomaa.
Eräs tuttu kirkkoherra suomensi sen siten, että ”painu helvettiin” on oikeastaan sama kuin ”painu kaatopaikalle”. Näin se Jeesuksen alkuperäisten kuulijoiden ajatuksissa meni. Miksei siis meidänkin?
Kielitieteellä on kummallinen tapa selventää Raamatun ilmauksia, siksi siihenkin suuntaan kannattaa tähyillä.
Kommenttiisi ”Elävä kristitty palvelee Herraa rakkaudesta, täysin pyyteettömästi ja nöyränä Hänen edessään” on helppo yhtyä. Termi ”tuplapalkka” ikuiseen elämään yhdistettynä olkoon nyt sitten niitä minun pliisuja keksintöjäni. Joskus näissä keskusteluissa tulee käytettyä populistisia ilmauksia.
Siitä lienemme kuitenkin yhtä mieltä, että synnillä on tasan yksi palkka, se että kuolee ihan oikeasti.
Mihin Joni sinä katsot perustuvan usein esitetyn ajatuksen ”ikuinen ero Jumalasta”? Ja mitä se käytännössä merkitsee?
Mites sitten esim. Room.8:1 Οὐδὲν ἄρα νῦν κατάκριμα τοῖς ἐν Χριστῷ Ἰησοῦ·mainittu ”κατάκριμα”? Onhan siellä UT:ssa siis muitakin sanoja kuvaamaan kuolemanjälkeistä rangaistusta ja iankaikkista eroa Jumalasta kuin tuo gehenna. Sitten on vielä heprean שְׁאֹ֣ול, josta Seppo H saa varmasti paljon irti…
Sivumennen sanoen, kiitos tuosta ”suvereeni” -sanan selvityksestä. Sitä minäkin olen aina ihmetellyt. Mikä se on JT:ien englanninkielisessä käännöksessä? Siitähän suomenkielinenkin on käännetty, eikä alkukielistä.
Kiitos kommentista ja myös kysymyksestäsi, Elias.
Kreikan sana ”κατάκριμα” on Stronin sanakirjan mukaan ”damnatory sentence, condemnation”, eli suomeksi sanottuna sana tarkoittaa tuomiota. En näe siinä mitään tulista tai kidutuksellista. Näetkö sinä siinä jotakin ikuiseen kidutukseen viittaavaa?
On totta, että sana ”helvetti” on ollut aiemmin varsin villisti ja vapaasti käännetty kriekkalaisesta tekstistä. Nykykielenkääntäjillä lienee enemmän ammattitaitoa ja vähemmän ennakkoasenteita, siis sitä ammattilaisuutta. Jos olen oikein informoitu, aiemmin uskontunnustuksessakin lausuttiin vanhan käännöksen mukaisesti, että ”Jeesus astui alas helvettiin ja nousi kolmantena päivänä”. Oikaiskaa, jos olen väärässä.
On totta, että vanhemmat käännökset kääntävät myös sanan
שְׁאוֹל (shĕ’owl) helvetiksi. Jälleen, jos olen oikein ymmärtänyt, KR92 ei kertaakaan käännä heprealaista sanaa ”shĕ’owl” ja sitä vastaava kreikankielistä sana ”hadēs” helvetiksi. Vai miten on?
Kuten Elias varmaan tiedätkin, alkutekstin mukaan ”shĕ’owl:iin” menevät kaikki ihmiset laidasta laitaan kun taas tuota kaatopaikkailmaisua ”ge’-en-nä” Jeesus käyttää vain ja ainoastaan puhuessaan pahojen lopullisesta kohtalosta.
Kirjoitat Elias, että ”Onhan siellä UT:ssa siis muitakin sanoja kuvaamaan kuolemanjälkeistä rangaistusta ja iankaikkista eroa Jumalasta kuin tuo gehenna.” Mitä nimenomaisia sanoja tarkoitat? Esille ottamasi ”κατάκριμα” ei kyllä kärvistelymielikuvaa saa aikaan, ellei ole vahvaa ennakkoasennetta jo etukäteen mieleen ladattuna.
Ainakin Saarn.9:10
כֹּ֠ל אֲשֶׁ֨ר תִּמְצָ֧א יָֽדְךָ֛ לַעֲשֹׂ֥ות בְּכֹחֲךָ֖ עֲשֵׂ֑ה כִּי֩ אֵ֨ין מַעֲשֶׂ֤ה וְחֶשְׁבֹּון֙ וְדַ֣עַת וְחָכְמָ֔ה בִּשְׁאֹ֕ול אֲשֶׁ֥ר אַתָּ֖ה הֹלֵ֥ךְ שָֽׁמָּה׃
on aika tyhjentävästi selitetty שְׁאֹ֕ול olevan jonkinlainen sielujen varasto, josas kaikki käyvät. Siellä ei ole kärsimystä, josko ei nautintoakaan. Perinteisestihän kristillinen kirkko on selittänyt tuon niin, että uskontunnustuksen ”astui alas tuonelaan” – kohta tarkoittaa Jeesuksen kuolemansa jälkeen käyneen saarnaamassas sheolissa oleville, jotta heillekin tulisi mahdollisuus pelastua.
Palaan tuohon sana-asiaan…
Pitää vielä noita kysellä viisaammilta, mutta mitenkäs sitten ne kohdat, joissa on deponenttiverbi αποολλυμι?
Ja toisekseen, odotan vieläkin vastausta siihen ’suvereeni’ sanaan. Kiinnostaisi myös tietää, mitä lisäinformaatiota se tekstiin tuo noin käännettynä?
Voi olla, että kirkko on perinteisesti selittänyt ”Jeesuksen kuolemansa jälkeen käyneen saarnaamassas sheolissa oleville.”
Perinteitä on niin kovin monenlaisia, mutta Raamatun teksti ei tuollaista opeta.
Viittaat ilmeisesti 1. Piet. 3:19 mainintaan ”saarnasi vankeudessa oleville hengille.” Missä näet sanan “hadēs” ja kuinka voit päätellä Jeesuksen saarnanneen ”tuonelassa”? Siteeramasi Saar 9:10
kun kertoo, että ”Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.”
Sheolissa ei siis paljon kannata saarnailla!
Pietari kertoo 2.kirjeensä 4. jakeessa kenelle Jeesus (mitä ilmeisimmin) saarnasi. Huomaa molemmissa Pietarinkirjeiden kohdissa on asiayhteytenä vedenpaisumuksen aika.
Näin Pietari toisessa kirjeessään: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista.”(2.Piet2:4) Tuo kalevalainen manala on alkutekstissä ”tartaroō”. (esimerkiksi King Jamesin vanhempi versio kääntää sujuvasti helvetiksi, olisiko kirkollinen perinne vaikkapa tästä käännöskukkasesta peräisin?)
”Suvereeni Herra Jehova” on sinun ja myös Seppo Heinolan mielestä ”torttua tortun päälle”. En katso itseäni päteväksi arvioimaan tällä kohden käännösvaihtoehtojen paremmuusjärjestystä.
Ehkä sanan ”suvereeni” käytöstä kannattaisi sinun ja Sepon tivata vaikkapa käännösten NLT, NIV ja NET ja tekijöiltä. He kun käyttävät ilmausta ”the Sovereign LORD”. Ja sana ”Lord” rikkoo sitä kääntämisen tunnettua perussääntöä, että erisnimiä ei käännetä vaan ne korkeintaan muunnetaan kullekin kielelle tunnusomaiseen kirjoitusmuotoon. Akutekstissä puhutaan Jehovasta, no joo tutkijakielellä Jahvesta. Vai mitä Seppo?
Oliskohan sillä mitään tekemistä asian kanssa, että kaikissa tähän pikaisesti poimimani ”suvereenikäännökset” lyhennetään N-kirjaimella aloittaen. Ja se tarkoittaa uutta, ehkä niistä vanhoista rasitteista vapaampaa käännöstä. Käännöksethän tunnetusti tarkentuvat tieteellisten tutkimusten edetessä.
Kysyit myös: ”mitenkäs sitten ne kohdat, joissa on deponenttiverbi αποολλυμι?”
Mielelläni keskustelen asiasta kanssasi ja kuuntelen tietojasi, mutta mitä nimenomaista jaetta tarkoitat, Elias? Ja mikä on sinun näkemyksesi niistä?
”The Sovereign Lord” – ensinnäkin ’suvereeni’ – sanalla on suomessa hiukan eri merkitys kuin käsittääkseni englannin sääty-yhteiskunnasta ponnistavassa sanassa ’sovereign’. Tässä kohtaa kuitenkin englannin etymologian taitoni ovat sen verran hatarat, että jatkan tutkimuksia… joka tapauksessa siinä on määräisen artikkelin lisäksi kaksi merkityksellistä sanaa, kun teidän määritelmässänne on kolme. Ei tarvitse olla kummoinenkaan kielitieteilijä tajutakseen, että käännöksessä on pleonasmi.
Eikä siinä sinänsä vielä mitään, se voi olla hyväkin käännöstekniikka. Kysyin kuitenkin, mikä on teologia, oppi sen takana. Miksi ei voi sanoa vain ”Herra Jumala”, ”Jahve Jumala” tai ”Jehova Jumala”? Yhtä ihmeellinen jehovantodistajien anglismi kuin epäsuomen sana ’henkäytetty’.
Enkä viitannut 1.Piet:n kohtaan vaan ihan kristinoppiin. Voi olla, että tuolta osin oppi perustuu mainittuun kohtaan. Siinä kuitenkin selkeästi mainitaan vain vankeudessa/ vankilassa olevat henget, eikä mainita mitään siitä, missä he olivat:
εν ω και τοις εν φυλακη πνευμασιν πορευθεις εκηρυξεν
Kuitenkin siinä mainitaan ao.jaetta ennen juuri Jeesuksen kuolema ja jakeen jälkeen Jeesusta ennen eläneet. Missä ne henget sitten käsityksesi mukaan olivat vankeudessa ja keitä he olivat?
Verbi αποολλυμι on useassa kohdassa eri muodoissaan. En ole nyt kotona, mutta Novum + sanakirjat ovat, joten en kykene tästä keskustelemaan sen pidemmälle.
Olet epäiemättä Elias ihan oikeassa siinä, että englantia puhuvan korvaan suvereenius kuullostaa erilaiselta kuin mitä me käsitteellä ymmärrämme. UM-käännöksellä, kuten muillakin on rajoituksensa, kun niitä käytetään eri puolilla maailmaa erikielisinä versioina. Sana suvereeni, jota siis myös monet muut käyttävät, kertoo kyllä minulle jotakin isoa Luojasamme, eikö sinullekin?
Luulen, ettei sanan ”suvereeni” takana ole mitään sen suurempaa teologista agendaa.
Ehkä et ajatellut kuitenkaan loppuun asti kieleltä toiseen mentäessä sanojen lukumäärää, mihin myös Seppo takertui. Kääntäjän on pakko lisätä joskus sana, jota alkuperäisessä tekstissä ei ole, jotta ajatus välittyy. Vai?
Niinhän sanoin. Sanojen laskeminen ei ole oikea tapa arvioida käännöksen oikeutta. Ajattelen kuitenkin, että tuollaisen ylimääräiseen epiteettiin pitäisi olla joku hyvä peruste. Sinänsä sana ’suvereeniä on eräs tapa kuvata Jumalaa, ei siinä mitään. Kunhan muistaa, että meidän sanamme – varsinkin Jumalasta puhuttaessa – ovat tienviittoja, eivät itse kohde.
Suomessa 1992 tehty, mm.ev.lut.kirkon käytössä oleva käännös, on tehty suoraan alkukielistä, kreikasta ja hepreasta (+arameasta). Jehovan todistajien versio on käännetty englanninkielisestä käännöksestä. Kun JT:t mielellään vetoavat joihinkin tutkimuksiin, jonka mukaan heidän käännöksensä on alkukielten mukainen, koskevat nämä tutkimustulokset heidän käännöksensä englanninkielistä versiota.
Rauli T. Pitäsitkö oikeana käännöstä, missä alkutekstissä on ”Herra Jeesus,”
”suvereeni Ihana Lempeä Kaunis Herra Herra Jeesus? Tekeväthän kaikki lisäsanat oieutta Jeeukselle?
No vakavasti puhuen: adonaj jhvh ei tarvitse lisäsanoja . Sana Herra ilmaisee ihan riittävästi Jumalaan liittyvät piirteet tulevat esille koko Raamatussa, ei niitä kääntäjän tarvitse lisäsanoin ruveta selittelemään.
Eri asia on että voi alaviitteissä esittää mielipiteen, mitä jokin sanapari voisi tarkemmin merkitä. Nyt on paljolti niin, että teologisesti tulkitsevat käännökset pannaan tekstiin ja oikeat merkitykset alaviitteisiin mikä on päin seiniä oleva järjestys, jos oikean merkityksen tekstiin panemiselle ei ole mitään muuta kuin teologisointi esteenä.
Eliakselle vielä tuosta Jeesuksen saarnasta.
Viittaat 1.Piet3:19:ään kysyessäsi ”Missä ne henget sitten käsityksesi mukaan olivat vankeudessa ja keitä he olivat?”
Seuraava jae kertoo jotakin tuosta Jeesuksen saarnayleisöstä: ”jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.”(jae 10)
Kyseessä ovat siis ennen vedenpaisumusta eläneet tottelemattomat. Raamattu kertoo, että Nooa ja hänen joukkueensa olivat ainoat, jotka ihmisistä jäivät eloon. Joten tottelemattomien täytyy olla jotakin muuta kuin lihaa ja verta.
Raamattu kertookin, että ennen vedenpaisumusta täällä asusti muitakin kuin ihmisiä: ” Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.”(1.Mo6:4)
Nuo aineellistuneet enkelit, ”Jumalan pojat”, eivät tietenkään vetäneet vettä keuhkoihinsa vaan selvisivät vedenpaisumuksesta. Raamattu kertoo heidän vaiheistaan myöhemmin: ”Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.”(Juud6)
Raamattu siis antaa ymmärtää, että ”tartaroksessa”(ainutkertainen ilmaus UT:sä) olevia, tietoisessa tilassa eläviä, Jeesus siis puhutteli. Saarna mitä ilmeisimmin ei ollut heille ilosanomaa vaan juuri kuoleman voittaneen Vapahtajamme tuomiojulistuksia, niille, jotka aikanaan menevät siihen tulijärveen, ”joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.” (Mat25:41
Eli tulijärvi, kadotus, helvetti (”rakkaalla” lapsella on monta nimeä), olisi vain aineettomia henkivaltoja varten?
Eipä tietenkään vain henkivaltoja varten, vaikka Jeesuksen irroitetusta sitaatista niin voisi päätellä. Paikkoja on tarjolla muillekin, sanoo Raamattu.
Tulijärveennakataan Saatana ihan kärjessä, kuten Ilmestys 20. luku kertoo: ”Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.”
Ja lisää ”kidutettavia” sitten jatkossa:”Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”
Samassa asiayhteydessä Raamattu selittää, mitä tulijärvi symboloi: ”Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.”
Jos tulijärvi olisi kirjaimellinen, kuten monet uskovat, miten kuolema ja Ilsmestyskirjan peto siellä voisivat ikuisesti kroolailla? Miten kuolemaa voidaan kiduttaa?
Tässähän muuten tullaan kesksutelumme otsikon erääseen variaatioon: jotkut kokevat tuplakuoleman!