Kristillinen usko !
Kristillinen usko perustuu elämän realismiin. Sen perusta on lähimmäisen rakkuden ymmärtäminen, jota ilman ei luomakunta jatkaisi olemassaoloaan. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Siis lähimmäisen rakkaus kuuluu taivasten valtakuntaan. Tosiaan sen ymmärtäminen ja noudattaminen on kunkin ihmisen omassa päätäntävallassa edellytyksiensä mikaisesti. Se on jokaisen ihmisen omassa ruumiissa syntymästä saakka geenipohjalta. Taivasten valtakunta selviää, jos selviää, poislähdön jälkeen tästä maailmasta.
Kirkon oppi on mitä se on omine jumala valintoineen.
Lähimmäisen rakkaus on tosiaankin välttämätön ihmiskunnan selviämisen kannalta katsottuna. Se on toiminut ihmisen ohjenuorana koko ihmiskunnan historian ajan eli ainakin noin 200’000 vuotta, Lähimmäisen rakkaudella ei ole kristinuskon kanssa mitään tekemistä. Koska kristitytkin ovat kuitenkin ihmisiä niin he joutuvat toimimaan lähimmäisen rakkauden mukaisesti.
Bror Osvald Nyman selität lähimmäisen rakkaudesta seuraavasti:””Lähimmäisen rakkaus on tosiaankin välttämätön ihmiskunnan selviämisen kannalta katsottuna. Se on toiminut ihmisen ohjenuorana koko ihmiskunnan historian ajan eli ainakin noin 200’000 vuotta”
Mietitäämpä hiukan mitä tuo voisi pitää sisällään, siis minä luen Raamatusta seuraavan eli ihminen rakastaa niitä jotka heitä rakastaa, helppoa kuin heinän teko, entä kuinka on laita niiden jotka eivät teekkään hyvää, onko lähimmäisen rakkaus myös silloin ihmiskunnan selviämisen kannalta välttämätön vai sodat ratkaisevat asian?
Kyllä taitaa vihollisuudet olla ihmiskunnan voimana, ei lähimmäisen rakkaus.
Niin Ari, noinhan se menee. Lähimmäisen rakkaus ilmenee parhaiten juuri ihmisten lähiyhteisöissä. Yhteisöllä on tarve turvata olemassaolonsa ja tämän vuoksi se saattaa hyvinkin nähdä uhkia jonkun muun yhteisön tahaolta. Näin saattaa syntyä vaikkapa verinen yhteenotto jossa yhteisön jäsenet tappavat toisiaan. Vahvempi yhteisö voittaa ja jatkaa olemassaoloaan. Heikompi taas häviää maailmankartalta. Voittanut yhteisö toteuttaa olemassaoloaan yleensä paremmilla ominaisuuksilla. Se toteuttaa myös lähimmäisenrakkautta paremmin kuin mitä ntuo hävinnyt yhteisö olisi tehnyt. Näin ihmiskunta tulee aina vain paremmaksi.
Lähimmäisen rakkaus on eri asia, kuin kristittyjen keskinäinen rakkaus. Siitä Johannes kirjoittaa:” … meidän tulee rakastaa toisiamme. Rakkaus on sitä, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan.”
Se on jotakin, joka ei toteudu kenenkään kohdalla geenien vaikutuksesta. Eikä sitä kukaan kykene jäljittelemään. Lähimmäisenrakkautta kuka tahansa kykenee toteuttamaan, mutta vain itsekkäistä lähtökohdista. Tuottaahan se itselle hyvää mieltä, kun voi auttaa muita. Jumala sen sijaan voi vaikuttaa meissä sellaista lähimmäisen rakkautta, jossa ei salattu, oma etu ole keskeisessä asemassa.
Lähimmäisenrakkaus on tärkeä osa jokaisen uskovan elämää. Ilman sitä ei kristillistä uskoa enää olisi lainkaan.