Mitä yläkoululaisen, joka on siinä kaikkein suurimmassa katsomusopetusryhmässä (=Uskonto, evlut) on suunnilleen hallittava kristinuskon uskon sisällöstä? Käykö alla oleva? Mitä muuttaisit?
Luterilaisessa rippikoulussa opetellaan ulkoa uskontunnustus. Siinä kerrotaan keskeiset asiat, joita kristitty pitää totena eli uskoo. Se alkaa uskomalla Jumalaan, joka on luonut kaiken, siis myös ihmisen: ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…”
Raamattu alkaa kertomuksella siitä, miten koko maailmankaikkeuden luominen tapahtui linkki -> 1 Moos. 1-2. Jumalan voimaa ja valtaa painottava alkukertomus ikään kuin huipentuu kuvaukseen ihmisestä, joka luodaan Jumalan kuvaksi. Tämän takia ihminen nähdään kristinuskossa poikkeavana tai erityisenä olentona muihin luotuihin nähden. Luotuna olentona ihminen on hyvä, niin kuin alkukertomuksessa kaikista luoduista todetaan niiden olevan hyviä.
Syntiinlankeemuskertomus -> 1. Moos. 3 puolestaan kuvaa sitä, miten paha tuli maailmaan. Kristinuskon mukaan pahuus on jollain oleellisella tavalla kiinni ihmisessä. Tätä kuvaa uskonnollinen käsite -> synti. Se kuvaa ihmisen luopumista Jumalasta ajatusten ja tekojen tasolla. Kristinusko opettaa, että syntisenä ihminen ansaitsee Jumalan hylkäämisen, jota sana -> kadotus tarkoittaa. Kristinuskon historiassa se on ymmärretty välillä hyvinkin konkreettiseksi paikaksi (tulijärvi, helvetti) tai kuvaannolliseksi ilmaukseksi jostain ikävästä, kuoleman jälkeisestä tilasta. Ajatusta jostain ikuisesta kidutushelvetistä tavataan harvoin nykykristillisyydessä, mieluummin halutaan painottaa pelastajan ja taivaan merkitystä ja mahdollisuutta.
Kristinuskon suuren kertomuksen ydin on pelastajassa, Jeesuksessa. Uskontunnustuksen toinen osa kertoo hänestä sellaisena kuin kristityt hänet näkevät: ”[Minä uskon] Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän herraamme, joka sikisi Pyhästä hengestä, syntyi neitsyt Mariasta…” Kristityt ovat aina nähneet hänet Jumalan lähettämänä vastauksena synnin ja syntisyyden ongelmaan. Kristityt kuvaavat hänet Jumalana ja ihmisenä, joka toisaalta antoi hyvän elämän ohjeita julistaessaan Jumalan valtakuntaa ja toisaalta kärsi ristinkuoleman ihmisten syntien tähden, toimien pelastajana ja kadotuksesta vapauttajana. Nykykristityt haluavat painottaa Jumalan rakkautta tämän suhteessa ihmiseen: Jumala on rakkaus ja toimii siten suhteessa ihmiseen, niin kuin -> Joh. 3:16 sanoo.
Jeesuksen julistuksen keskeisin teema eli aihepiiri oli ”Jumalan valtakunta” tai toisin sanoin ”taivasten valtakunta”. Molemmat ilmaisut tarkoittavat Jumalan läsnäoloa toisaalta ihmisen sisimmässä ja toisaalta elämässä, elämäntavoissa täällä maan päällä. Jumalan valtakunnalla voidaan tarkoittaa myös aikojen lopussa tapahtuvaa Jumalan valtakunnan lopullista toteutumista, taivasta sanan uskonnollisessa merkityksessä.
Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä käytetään käsitettä sovitus ja kristityt uskovat hänen nousseen kuolleista. Tämä ylösnousemus merkitsi voittoa kaikesta siitä pahasta, joka syntiinlankeemuksesta seurasi. Ihmisen kuolemanjälkeisestä, lopullisesta päämäärästä käytetään käsitettä taivas.
Niin kuin kaikissa suurissa ja vanhoissa uskonnoissa on hyvin sisältörikas tarinoiden perinne, niin myös kristinuskon suurta tarinaa, kaarta maailman luomisesta lopulliseen taivaaseen ja Jumalan valtakuntaan on vaikea kuvata vain muutamalla lauseella. Edellä on kuitenkin muutamia oleellisiksi katsottuja pointteja. Mitä ajatuksia tämä kaikki sinussa herättää?
