Kristillisdemokraatit tunnetaan puolueena, joka ei ole koskaan kannattanut sukupuolikiintiöitä. Monet muut puolueet ovat erinäisiä sukupuolikiintiöitä kannattaneet. Näissä puolueissa johtopaikoille onkin noussut viime vuosina paljon naisia, vaikkakin tällä hetkellä ainoa naispuolinen puheenjohtaja onkin Kristillisdemokraateilla. Olemme kuitenkin jo pariin otteeseen olleet tilanteessa, jossa sekä tasavaltamme presidentti että pääministeri ovat olleet samanaikaisesti naisia.
Vaikka maassamme onkin rehellisyyden nimissä valittu lähihistoriamme saatossa ministereitä sukupuolensa perusteella, ei puolueen puheenjohtajia, presidenttiä tai pääministeriä ole voinut koskaan uskottavasti väittää tulleen valituksi vain sukupuolensa vuoksi. Silti ministerit, pääministerit, presidenttiehdokkaat, puoluejohtajat, eduskunnan puhemiehet (naiset) ja presidenttikin ovat joutuneet kohtaamaan asiatonta haukkumista kiintiönaisiksi.
Kristillisdemokraatit eivät ole koskaan kannattaneet sukupuolikiintöitä. Puolue on tällä hetkellä ainoa eduskuntapuolue, jonka puheenjohtaja on nainen. Puolueen viidestä kansanedustajasta kolme on naisia ja kaksi miehiä; niin tasapuolinen jakauma kuin on mahdollista. Puolue saa elokuussa uuden puheenjohtajan väistyvän Päivi Räsäsen tilalle, ja molemmat paikasta kisaajat – Sarit Essayah ja Tanus – ovat naisia.
Vaikka varsinkin kristillisdemokraattien nykyinen puheenjohtaja Päivi Räsänen on saanut ison osan arvostelustaan sukupuolestaan johtuen, – esim. miespuolinen Timo Soini on arvoasioissa samoilla linjoilla, samoin kuin KD:n edelliset miespuheenjohtajat, eivätkä he ole joutuneet samanlaisen lynkkauksen kohteeksi – en ole koskaan kuullut KD-poliitikkoa haukuttavan kiintiönaiseksi tai -mieheksi.
Edessä on siis tilanne, jossa kaikkia sukupuolikiintiöitä vastustava puolue saa väistyvän naispuheenjohtajansa tilalle uuden naispuheenjohtajan ilman, että kukaan ilkkuu kyseessä olevan sukupuolen perusteella saatu etulyöntiasema. Herääkin vahva epäilys, olisiko mahdollista, että KD:n sukupuolikiintiövastaisuus ja naispoliitikkojen tasa-arvoinen asema puolueen sisällä olisivat ilmiöinä yhteydessä toisiinsa? Olisiko niin, että KD-naiset ovat saaneet tasa-arvoisen mahdollisuuden nousta puolueessaan johtopaikoille, koska kannettavana ei koskaan ole ollut kiintiönaisen leimaa?
Blogisti seuraa politiikkaa aktiivisesti, mutta ei kuulu poliittiseen puolueeseen.
Matti,
analyysisi jonkinmoisena vaivana on historiattomuus. Kysymys naiskiintiöistä on ollut aktuelli viimeisten 10-15 vuoden ajan.
Ilman kiintiöajattelua naisia on yhä iuseammin valittu poliittisille avainpaikoille. itsekin sen toteat. Politiikan ”naisistuminen” alkoi 60-luvulla yhteiskunnan ilmapiirin vapautumisen ja tasa-arvoajattelun voimistumisen myötä. Elinkeinoelämään vastaava ei ole levinnyt, ei edes kintiöajattelun myötä.
Kristillinen liitto oli aikoinaan patriarkaalisuuden ilmentymä, enemmän kuin maalaisliitto/keskustapuolue, mutta ei kuitenkaan siinä määrin kuin vennamolaiset. Päivi Räsänen on puolueensa ensimmäinen naispuheenjohtaja, ja saa kiittää kymmenen vuoden takaista valintaansa siitä, että Bjarne Kallis kyllästyi puolueen sisäiseen elämään. Päivin aikana KD on kehittynyt uskontopuolueen suuntaan, mikä ehkä on avannut naisille tietä vaikuttaviin tehtäviin. Haastattelujen perusteella toinen puheejohtajaehdokkaista, Sari Tanus, näyttää olevan pyrkimässä nimenomaan uskontoåpuolueen johtoon.
Olen samaa mieltä siitä, että Päivi Räsäseen kohdistunut kritiikki on saanut lisäkierroksia siitä että hän on nainen.
Kiitos Jorma hyvähenkisestä kommentista,
Näin taitaa olla, että oman elämäni perspektiivi näkyy tässä ajattelussa: politiikan seuraamiseni alkoi aikana, jolloin ensimmäistä naispresidenttiä kovasti odotettiin ja eduskunnan puhemies oli ensimmäistä kertaa nainen. Myös ensimmäinen naispääministeri ja siihen liittyvä uutisointi ja spekulointi ajoittuu vielä lapsuuteeni.
Mitä tarkoitat sillä, että uskontopuolueeksi muuntuminen on avannut naisille tietä vaikuttaviin tehtäviin?
Valtakunnanpolitiikassa sukupuolikiintiöitä ei ole. Paikallistasolla – seurakunnissakin – 60/40 -kiintiöt tiukkuudessaan aiheuttavat meille päättäjille paljon harmaita hiuksia. On tilanteita, joissa motivoitunut osaaja jää valitsematta, koska sukupuoli on väärä. Se tuntuu vääryydeltä.
Valtakunnanpolitiikassa kiintiöt näkyvät siinä, että ministerijakauma on viimeiset vajaat 20 vuotta pyritty tekemään sukupuolen näkökulmasta tasaiseksi. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa naisia on valittu ministeriksi kevyemmällä poliittisella taustalla. Tämä on johtanut myös kiintiösyytösten vahvistumiseen.
En ole nainen enkä valtakunnanpoliitikko, joten en tiedä millaista on olla naisena politiikassa. Olen kuitenkin ollut 18-vuotiaana kirkkovaltuutettu ja 22-vuotiaasta kirkkovaltuuston puheenjohtaja, joten sitä kautta itsekin tunnistan ja tunnustan sen, mitä tarkoittaa tulla välillä väheksytyksi sellaisen puitteen takia, johon itse ei voi vaikuttaa.
Ehkä pitäisi miettiä sitäkin: Jos on jossain porukassa ns kiintiöihminen, niin saako saman arvonannon kuin muut? Mitä se vaikuttaa omalle itsetunnolle tietää, olen täällä kintiön takia enkä pätevyyteni, karkeimmillaan näin?
Ylipäätänsä kaikki kiintiöiminen pitäisi lopettaa. Aikanaan ei ystäväni päässyt Kirkkohallituksen jäseneksi, ”koska kyseessä on seurakuntapapin paikka”. Ystäväni olisi ollut sata kertaa pätevämpi kuin paikan saanut.
Kirkolliskokouksessa kiintiöinti on paikallaan papeille ja hiippakunnille. Samoin eduskuntavaaleissa vaalipiirit on hyvä asia.
Mutta en nyt äkkiä keksi paikkaa, jossa sukupuolikiintiöt toimivat.
Monen kommentoijan mielestä tosin avioliittoon sukupuolikiintiöt kyllä sopivat.
Yhden vaimon mies on Raamatussa yksi ohje seurakunnan johtajalle.
Miten sitten toisen vaimon mies, kuten itse olet? Vai eikö koske temppeliseurakuntaa?