Matti, kiitos hyvistä kysymyksistä. Kaikkia liittoja tai parisuhteita pitää hoitaa, mutta itselläni ei ole muusta kokemusta kuin kristillisestä avioliitosta. Kristillinen avioliittoon vihkiminen voi tapahtua kirkossa tai maistraatissa ja toisaalta kirkollinen vihkiminen ei tarkoita pakosta kristillistä avioliittoa.
Ari, kiitos kommentista. Kristillinen avioliitto on elinikäinen liitto, joka ei pysy hyvänä itsestään. Kun kaksi ihmistä elää yhdessä, niin monista asioista pitää tehdä päätöksiä ja nämä päätökset eivät voi syntyä ilman keskustelua. Avioliitossa eläminen opettaa minulle joka päivä uutta aviopuolisostani ja vielä enemmän minusta itsestäni.
Voiko lähimmäistä rakastava ja itselle kuollut tehdä lähimmäiselle jotain pahaa tai vaatia jotain itselleen tai omia ”oikeuksia”?
Eikö ennemmin halua täyttää toisen tarpeet ettei puoliso kärsi?
Kuinka tälläinen liitto jossa molemmilla on tämä sama halu voi tarvita ”hoitoa”??
Ari, hyviä kysymyksiä. Ensinnäkin, kukaan ei osaa täyttää toisen tarpeita, jos niitä ei tiedä. Avioliitto on elinikäistä opiskelua, jotta tuntisi aviopuolison paremmin ja vaivannäköä toisen hyväksi.
Ari, hyviä kysymyksiä. Kristillinen avioliitto on myös hengellistä. On hienoa jakaa puolison kanssa yhteistä uskoa. Pyhä Henki näyttää meille minkälaisia me olemme ja ohjaa, kunhan me emme laita vastaa. Teorialla ei avioliitossa ja elämässä ilman toimintaa pärjätä. Miksi oikea rakkaus vaatii aina panostusta?
Jeesus sanoo: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13: 34-35)
Jorma, kiitos kommentista. Oppilaita me kaikki olemme. Avioliitossa eläminen auttaa meitä näkemään kuinka syntisiä me olemme. Avioliitossa on vaikeinta kommunikointi. Jos kommunikointi toimii melko hyvin tai hyvin, niin silloin on helpompaa käsitellä elämän mukana tulleita haasteita.
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja.
Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Juha Heinilä, tarviiko muita kuin kristillisiä avioliittoja hoitaa? Entäs maistraattiavioliitot? Aloituksesi otsikosta tuli vain tällainen mieleen.
Matti, kiitos hyvistä kysymyksistä. Kaikkia liittoja tai parisuhteita pitää hoitaa, mutta itselläni ei ole muusta kokemusta kuin kristillisestä avioliitosta. Kristillinen avioliittoon vihkiminen voi tapahtua kirkossa tai maistraatissa ja toisaalta kirkollinen vihkiminen ei tarkoita pakosta kristillistä avioliittoa.
En ymmärrä kysymystä eli kun elää Jumalan Sanaa todeksi eli Sana tulee elämäksi niin kuinka voi jotenkin ”hoitaa” tärkeintä ihmis suhdetta??
Sydämen halu elää Jumalan tahtoa on todellista kristillistä elämää.
Ari, kiitos kommentista. Kristillinen avioliitto on elinikäinen liitto, joka ei pysy hyvänä itsestään. Kun kaksi ihmistä elää yhdessä, niin monista asioista pitää tehdä päätöksiä ja nämä päätökset eivät voi syntyä ilman keskustelua. Avioliitossa eläminen opettaa minulle joka päivä uutta aviopuolisostani ja vielä enemmän minusta itsestäni.
Voiko lähimmäistä rakastava ja itselle kuollut tehdä lähimmäiselle jotain pahaa tai vaatia jotain itselleen tai omia ”oikeuksia”?
Eikö ennemmin halua täyttää toisen tarpeet ettei puoliso kärsi?
Kuinka tälläinen liitto jossa molemmilla on tämä sama halu voi tarvita ”hoitoa”??
Ari, hyviä kysymyksiä. Ensinnäkin, kukaan ei osaa täyttää toisen tarpeita, jos niitä ei tiedä. Avioliitto on elinikäistä opiskelua, jotta tuntisi aviopuolison paremmin ja vaivannäköä toisen hyväksi.
Mitä on hengen yhteys ja mitä hengellinen elämä??
Voiko niitä ymmärtää ilman Pyhää Henkeä??
Onko teoria sama kuin elämä??
Ari, hyviä kysymyksiä. Kristillinen avioliitto on myös hengellistä. On hienoa jakaa puolison kanssa yhteistä uskoa. Pyhä Henki näyttää meille minkälaisia me olemme ja ohjaa, kunhan me emme laita vastaa. Teorialla ei avioliitossa ja elämässä ilman toimintaa pärjätä. Miksi oikea rakkaus vaatii aina panostusta?
Minun on paras olla oppilaana tällä palstalla, ei kaikessa onnistuneena, synnittömänä ja erinomaisena, kuten joku muu.
Jorma, kiitos kommentista. Oppilaita me kaikki olemme. Avioliitossa eläminen auttaa meitä näkemään kuinka syntisiä me olemme. Avioliitossa on vaikeinta kommunikointi. Jos kommunikointi toimii melko hyvin tai hyvin, niin silloin on helpompaa käsitellä elämän mukana tulleita haasteita.